Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, käy toki ensin lukaisemassa se, vaikka klikkaamalla tästä! 🙂
Noniin ja vihdoin itse asiaan! Ensimmäisenä päivänä lähdimme matkaan puolilta päivin. Emme ehtineet ajamaan kauhean kauaa, kun ymmärsin, mitä aiemmin tapaamamme naiset olivat meille selittäneet. Maisemat olivat upeat ja olisin voinut jäädä ihastelemaan niitä joka paikkaan. Mutkaiset tiet, vuoret, pikkukylät, vilkuttelevat paikalliset lapset… Meille sattui ensimmäiseksi päiväksi onneksi erittäin kaunis ja lämmin päivä. Olimme kuulleet pelotteluja siitä, kuinka ihmiset tarvitsevat toppatakkeja pysyäkseen lämpimänä siihen aikaan vuodesta eli joulukuussa. Ajoin kuitenkin ensimmäisen päivän ajan ohut paita päällä ja juoksuhousut jalassa auringon lämmittäessä. Itseasiassa en ollut ottanut koko reissulle mukaan hupparia lämpimämpää vaatetta, joten toivoin etten jäätyisi. Tosin Suomessa, jossa jo kevään lämmetessä +10 asteen lämpötilaan ihmiset alkavat kulkea shortsit sekä t-paita päällä, ajattelin tottuneeni kylmyyteen ja selviäväni vain näillä varusteilla! 😀

Rakastuin Pohjois-Vietnamin maisemiin.

Pysähdyin katselemaan paikallisten lasten koulutehtävien ratkomista.
Pysähdyimme muutamaan otteeseen näköalapaikoille ja viimeisellä pysähdyksellä ennen lounasta yksi itseajavista kavereistamme onnistui kaatumaan pyöränsä kanssa. Suojavarusteista huolimatta hän sai ruhjeita käsiinsä sekä jalkoihinsa, mutta onneksi hänelle ei sattunut mitään sen vakavampaa. Pysähdyimme lounaalle pieneen kylään ja sitten sattui outo yhteensattuma! Samassa paikassa, johon pysähdyimme syömään istui kaksi muuta turistia. Tunnistin toisen heti. Hän oli samassa porukassa matkalla slowboatilla Thaimaasta Laosiin ja yövyimmekin samassa hostellissa Laosissa ja vietimme muutenkin samassa porukassa useamman illan. Olimme kuitenkin nyt Pohjois-Vietnamissa pienen pienessä kylässä, jossa ei edes näkynyt muita turisteja. Kuinka pieni maailma onkaan!

Pohjois-Vietnamin pikkukylän ruokalista.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa jollekin luolalle, jonka sisällä kävimme. Luolaan päästäksemme meidän oli ensin kiivettävä vuorelle, josta näkymät olivat taas vaikuttavat. Olin aivan rakastunut Pohjois-Vietnamiin! Itse luola ei juurikaan tehnyt minuun vaikutusta. En ollut ennen Aasian reissuani käynyt ikinä luolassa ja nyt tämä oli jo kolmas luola reilun viikon sisään. Luolia ainakin Aasiasta on helppo löytää 😀
Ensimmäinen yö paikallisten luona
Luolavierailun jälkeen aurinko alkoikin jo laskemaan ja aloimme suuntaamaan matkamme kohti majapaikkaamme. Yövyimme ensimmäisen yön paikallisen perheen luona. Vietimme illan tutustuessamme paikallisiin nauttiessamme aina silloin tällöin happy wateria, joka oli vähän niin kuin paikallista riisiviiniä ja omasta mielestäni aika pahaa. Paikallisiin tutustuessani ihmettelin, miksi perhe juotti heidän muutaman vuoden ikäiselleen lapselleen olutta. Tätä rohkenin hienovaraisesti kysyä ja vastaukseksi sain, että kun olutta juottaa lapselle, niin hän ei tule kipeäksi. Pienille lapsille ei kuulemma kuitenkaan juoteta vielä viinaa. Tämähän ei tulisi ikinä Suomessa varmaan kellekkään kuulonkaan juottaa muutaman vuoden ikäiselle lapselle alkoholia, mutta ainakin tämä kyseinen perhe piti sitä aivan normaalina.

Söimme ja vietimme aikaa paikallisen perheen luona.

Paikalliset lapset olivat aivan superihania!
Majoituimme rakennuksen yläkerrassa, jossa oli aikalailla sama lämpötila kuin ulkona. Ensimmäistä kertaa koko Aasian matkan aikana minulla oli erittäin paksu peitto, joka piti minut koko yön mukavan lämpimänä. Aiemmin illalla kylmässä ulkoilmassa olevassa suihkukopissa peseytyiminen sai jo miettimään kauhulla yön kylmyyttä ja vaatetustani, mutta en tainnut edes herätä yön aikana kertaakaan siihen, että minua olisi paleltanut.

Majapaikkamme ulkoa…

…ja sisältä.
Seuraavalla kerralla lisää seikkailuja Ha Giangissa!