Browsing Tag

laos

Buddha Park ja kahden euron hiustenleikkaus Vientianessa

Ensimmäinen aamu sarasti Vientianessa, kun suuntasin hostellin aamupalalle ja päätin Googlea selailtuani ottaa päivän aktiviteetiksi vierailun Buddha Parkissa. Hetken nettiä selailtuani tulin tulokseen, että menen Buddha Parkiin paikallisbussilla, sillä hinta yhteen suuntaan oli alle euron. Hostelliltani ei ollut pitkä matka bussiasemalle ja oikea bussikin löytyi vaivatta. Bussi jätti aivan Buddha Parkin eteen ja otti kyytiin miltei samalta kohdalta toiselta puolelta tietä, joten itse suosittelen bussilla matkaamista. Sisäänpääsy Buddha Parkiin oli noin 1,5 euroa ja itse taisin viettää paikassa muutaman tunnin. Koko lysti sisäänpääsyineen ja matkoineen maksoi siis reilu 3 euroa eli kyseessä oli todella edullinen aktiviteetti. Buddha Park oli muutenkin mielenkiintoinen paikka ja katseltavaa riitti. Jos mietit, mitä teet Vientianessa, niin käy ainakin täällä!

Buddha Parkista löytyi paljon erilaisia patsaita.

Suuri kyljellään makaava Buddha.

Puistosta löytyi myös valtava ”kurpitsa”.

”Kurpitsan” sisään mentiin demonin suusta.

Jättimäisen ”kurpitsan” sisällä oli monta eri kerrosta täynnä erilaisia patsaita.

Vierailu iltatorilla

Palattuani Buddha Parkista otin vähän selvää Vientianesta ja lähdin suunnistamaan iltatorille. Hämmennys oli suuri, sillä tarjolla oli vaikka mitä, enkä vieläkään tiedä, missä olin seikkailut edellisenä iltana. Silloin en meinannut edes löytää ainuttakaan ruokapaikkaa ja nyt niitä oli tarjolla pilvin pimein! Syytän ensimmäisen illan harhailusta myöhäistä ajankohtaa ja sitä, että kaikki oli silloin jo kiinni… Iltatorilta löytyi kuitenkin useita erilaisia kojuja, jotka myivät mm. vaatteita, magneetteja ja kaikkea pientä krääsää. Lähistöllä oli myös tarjolla useita hierontapaikkoja, ravintoloita, pikkukauppoja ja apteekkeja. Tuntui, että olin aivan eri paikassa kuin edellisenä iltana ja paikka alkoikin tuntumaan jo paljon viihtyisämmältä.

Palattuani iltatorilta mietin, jatkaisinko matkaa seuraavana päivänä vai viettäisinkö vielä hetken Laosissa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että Vientianessa ei ole enää mitään paikkaa, jossa olisi pakko päästä käymään. Pikavisiitti kaupungissa siis riittäisi ja buukkasinkin itselleni jo lennon seuraavalle päivälle. Pakko kyllä myöntää, ettei Vientiane ollut aivan niin huono paikka, mitä aluksi oletin. Olisin varmasti viihtynyt paikassa vielä yön jos toisenkin, mutta halusin päästä jo kohti uusia seikkailuja. Siispä kymmenen päivän seikkailu ympäri Laosia oli näiltä osin tarpeeksi.

Halpa hiustenleikkaus ennen kentälle lähtöä

Kun toinen ja viimeinen aamu koitti Vientianessa, päätin aamupalan jälkeen lähteä vielä etsimään itselleni hiustenleikkaajaa, sillä hiukseni olivat aika huonossa kunnossa ja kaipasivat pienen pätkäisyn. Näin muutaman kampaajan, jotka pyysivät hiustenleikkauksesta 20-30 euroa, joka oli aivan liian paljon budjettiini nähden. Satuin kulkemaan yhdellä kadulla, jossa oli kyltti parturi-kampaajasta. Päädyin autotallin näköisen paikan oven suulle huhuilemaan ja pian saapui pieni, suojalasit päässä oleva mummeli oviaukolle kysymään, mitä tahdon. Kerroin olevani hiustenleikkauksen tarpeessa ja hän ilmoitti hinnaksi vain 2 euroa. Tartuin tarjoukseen ja istahdin tuoliin. Näytti kyllä siltä, että mummelilla ei ollut hetkeen käynyt asiakkaita, sillä joka paikka oli aivan pölyssä ja hän oli muutenkin remontoimassa autotallinsa perukoilla jotain eikä tohtinut ottamaan edes niitä suojalasejaan pois leikkauksen ajaksi. Hiustenleikkaukseen meni noin 5 minuuttia ja ihan siistiä jälkeä tuli parin euron hintaan. Taas olin aivan ihastuksissani Aasian mummeleista!

Hiustenleikkaus tapahtui muutamassa minuutissa.

Hiuksia lähti jokunen sentti.

Olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Hiustenleikkauksen jälkeen suunnistin takaisin hostellilleni ja tilasin lentokentälle tuktukin. Tuktukilla oli hintaa 6 euroa, mikä oli ehkä hieman kallis, sillä taksin olisi ilmeisesti voinut saada miltei samaan hintaan. Lentokentälle olisi myös kulkenut busseja halvempaan hintaan, mutta ajattelin, että pääsen varmasti ajallaan perille, kun en käytä julkisia, jotka saattavat olla myöhässä aikataulustaan.

Loppuyhteenveto Laosista

Kokonaisuudessaan Laos oli erittäin kiva maa, jossa ehdin tekemään ja näkemään paljon 10 päivässä. Unohtumattomin kokemus Laosin matkalla oli varmasti slowboat-matka Thaimaasta Laosiin, jolloin vietimme muutaman päivän Mekong-joella. Laosissa olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon koettavaa ja esimerkiksi Etelä-Laosin 4000 islands jää seuraavaan kertaan. Tahdon ehdottomasti palata joskus vielä Laosiin ihan vain täytettyjen patonkien takia. 😀 Laosin hinnat olivat myös huomattavasti halvemmat, mitä Thaimaassa, joten maa on lompakkoystävällisempi budjettimatkaajalle!

Seuraavalla kerralla matkataan Vietnamin pääkaupungissa!

Nälkäkiukkua Vientianessa

Kun neljäs aamu Vang Viengissä sarasti, päätin lähteä ostamaan itselleni kyytiä seuraavaan kohteeseen. Seuraava ja viimeinen kohde Laosin matkallani oli Vientiane, josta en ollut kuullut hirveästi mitään kehuttavaa. Paikkaa oli kuvailtu muun muassa erittäin uneliaaksi ja tylsäksi paikaksi siihen nähden, että kyseessä oli kuitenkin Laosin pääkaupunki. Ostin kyydin Vientianeen jostain katukojusta, koska se oli muutaman euron halvempi kuin hostellin tarjoama. Tämä kadutti jälkeenpäin, sillä jouduin odottelemaan muutaman tunnin ja ajattelin ensin, että minua oli huijattu eikä kukaan tulisi hakemaan minua ja näin samalla vain, kuinka muutama hostellin kautta matkan varannut reissaaja hyppäsi ajallaan kyytiin, mutta minun minivania ei näkynyt missään. Loppujen lopuksi kyytini tuli poimimaan minut reilu kaksi tuntia myöhässä…

Oli aika sanoa Vang Viengille hyvästi ja jatkaa matkaa.

Maksoin matkasta Vang Viengistä Vientianeen noin 7 euroa. Matkakin taisi kestää luvattua muutamaa tuntia pidempään, sillä poimimme ensin ihmisiä kyytiin ympäri Vang Viengiä ja puoli tuntia Vang Viengissä pyörittyämme, olisi meidän pitänyt aikataulun mukaan olla jo perillä Vientianessa. Jouduinkin katselemaan minivanista vielä auringonlaskua ajaessamme kohti Vientianea suunnitellun päiväauringon sijaan. Itse minivan jätti meidät ilmeisesti jollekin linja-autoasemalle tms. sillä olimme vielä niin kaukana keskustasta, että jouduimme ottamaan meitä jo valmiina odottavan lava-autokyydin keskustaan.

Jouduin tyytymään auringonlaskun katseluun autosta.

Lava-autokyydissä olin jo nälkäinen ja väsynyt kaikesta odottelusta ja sainkin kokea oikein hienon hetken, kun ensin paikallinen mummeli tuijotteli minua pitkään ja sitten tarjosi purnukastaan värikkäitä syötäviä puikkoja. (ei mitään hajua, mitä söin :D) Söin ensin yhden ja kiitin paikallisittain, mummeli vielä tyrkytti minulle toisen ja kolmannenkin puikon ja siinä hetkessä onnellisuus-levelit nousivat taivaisiin. Muutenkin olin reissun aikana aasialaisten mummelien fani, sillä esimerkiksi Thaimaassa ollessani eräs mummeli tuli vain, otti minua kädestä kiinni ja vei minut tien yli, kun hän näki minulla olevan vaikeuksia uskaltaa lähteä ylittämään viisi kaistaista autotietä. Aasian mummelit best <3

Ruoan etsintää…

Lopulta keskustaan päästyämme lähdin seikkailemaan hostellilleni, joka löytyi onneksi vaivatta. Hostelli oli erittäin kiva, mutta se olikin harvoja asioita, jotka olivat kivoja Vientianessa. Lähdin pimeässä ja myöhään etsimään itselleni ruokapaikkaa, tai oikeastaan ruokatoria, jota netissä suositeltiin. Kun mapsin ohjeita seurattuani pääsin kyseiselle paikalle, olin keskellä autoteiden risteystä ja yritin kysyä muutamalta paikalliseltakin apua, mutta he eivät edes olleet kuulleetkaan kyseisestä ruokatorista. Eikun siis etsimään jotain uutta paikkaa… Tässä vaiheessa en ollut juurikaan tutustunut kaupunkiin, joten alueen hahmottaminen tuotti ongelmia enkä meinannut löytää millään hostellin lähialueelta ruokapaikkoja saatika edes kauppoja, sillä hostellini ei sijainnut aivan keskustassa. Aikani palloiltua luovutin ja istahdin johonkin vastaantulevaan katukeittiöön, joka olisi varmaan ollut muutoin ollut sulkemassa tarjoiluaan, mutta päätti vielä ruokkia yhden nälkäisen turistin. Kyllä Vientianesta löytyy ruokaa, mutta kello oli tosiaan jo niin paljon, että netistä löytämäni erilaiset ruokapaikat olivat jo Googlen mukaan kaikki kiinni, joten en halunnut lähteä edes koittamaan onneani tarkistamalla tilannetta.

Hostellissa oli viihtyisä aula, joka toimi päivisin myös kahvilana.

Täytyy sanoa, että pyrin aina saapumaan uuteen paikkaan juurikin aikaisin päivällä valoisan aikaan, etten joutuisi edellä mainittuun tilanteeseen: pimeässä, väsyneenä ja nälkäkiukussa suunnistamiseen, jolloin kaikki saattaa muutenkin tuntua erittäin ylitsepääsemättömältä. Vientiane ei kyllä tuntunut ensikosketuksen jälkeen itsellänikään samalla tavalla pääkapungilta kuin muiden maiden pääkaupungit, sillä sain kyseisestä paikasta vain uneliaan pikkukaupungin viboja. Esimerkiksi jo ihan Laosin aiemmissa käymissäni paikoissa, Vang Viengissä ja Luang Prabangissa tuntui olevan enemmän elämää ja nähtävää. Tosin tämäkin voi johtua siitä, että vietin Vientianessa vain muutaman yön ja tutustuin kaupungissa vain erittäin pieneen alueeseen.

Ensi kerralla vieraillaan Vientianen Buddha Parkissa ja löydetään ruokaa!

4 yötä ja 3 eri hostellia Vang Viengissä

Kaksi yötä bilehostellissa oli tarpeeksi minulle ja päätin vaihtaa viimeiseksi yöksi vielä kerran majapaikkaa. Kaikki näistä kolmesta hostellista maksoivat suunnilleen saman verran yöltä, noin 4,5 euroa ja näin jälkeen päin olisin mielelläni viettänyt koko aikani näistä kolmesta viimeisimmässä. Tosin lähdimme viimeisenäkin iltana vielä Nana Backpacker hostelliin juhlimaan, sillä hyvät bileet ja ilmainen alkoholi olivat erittäin iso houkutin. Muuta kehuttavaa Nanassa ei juurikaan ollut. Huoneet olivat erittäin epäsiistit ja kaikissa yksityisissä säilytystilapaikoissa oli paljon roskia ja likaa. Molempina öinä huoneessani humalaiset ihmiset harrastivat seksiä useampaan otteeseen ja musiikki sekä muiden ihmisten huuto kuului huoneisiin aamuyöhön asti. Tosin tämä viimeisin asia ei juurikaan itseäni haitannut, sillä olin aina viimeisten joukossa hereillä. Viimeinen hostelli, jossa majotuin Vang Viengissä oli Rock backpacker hostelli. Hostellin pitäjä(?) oli aivan huippu tyyppi, sisustus oli kiva ja Rock oli majapaikoista ainoa, johon sisältyi aamupala huoneen hintaan. Rockissakin oli iltaisin tarjolla hetken aikaa ilmaisia shotteja ja juhlakavereitakin löytyi helposti. Toisin sanoen Rock oli kahden aikaisemman hostellin välimuoto, ei liian rauhallinen muttei kuitenkaan epäsiisti bilehostelli, jossa yöunista olisi turha edes haaveilla.

Rock backpacker hostellin aula.

Välillä hostelleissa oli sääntökylttejä humoristisessa hengessä.

 

Blue Lagoon 1

Hostellia vaihdettuani lähdimme uusien kavereideni kanssa tekemään pienen reissun Blue Lagoonille. Blue Lagooneita löytyy Vang Viengistä useampia ja päädyimme numero ykköseen, sillä se oli vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä ja laguunin yhteydessä sijaitsi myös luola. Meitä lähtijöitä oli noin 10, joten otimme lavataksin, joka ei paljoa kustantanut. Itse laguuni ei tehnyt minuun juurikaan vaikutusta enkä edes mennyt uimaan, koska minulla oli jo valmiiksi kylmä eikä vesi ollut kuuleman mukaan hirveän lämmintä. Menimme kuitenkin vain hetki ennen sulkemista, joten muita turisteja ei paikan päällä enää juurikaan ollut. Tham Phu Kham luola sen sijaan oli mielestäni mukavampi näistä kahdesta nähtävyydestä. Luolaan päästääkseen oli ensin kiivettävä hieman askelmia ylöspäin ja osa askelmista oli aika jyrkkiä ja juurakon peitossa. Koko reissu kustansi noin 3 euroa per henkilö sisältäen jaetun kuljetuksen sekä sisäänpääsyn laguunille.

Blue lagoon 1

Kuva matkalta luolalle.

Tham Phu Kham-luola.

Luolan sisältä löytyi myös buddha-patsas.

 

Muuta tekemistä Vang Viengissä

Vang Viengissä riittäisi helposti tekemistä usealle päivälle: vierailuja Blue Lagooneille, luolia, tubingia, hierontaa, näköalapaikkoja, kuumailmapalloilua (yksi maailman halvimmista paikoista mennä kuumailmapalloilemaan)… Itseäni jäi hiukan harmittamaan, etten missään vaiheessa saanut hilattua itseäni Nam Xay -näköalapaikalle, jota muut siellä käyneet reissukaverini kehuivat. Olisin myös halunnut vuokrata buggy auton, mutta sitä en halunnut tehdä yksin enkä oikein löytänyt ketään potentiaalista kaveria tähän hommaan. Näitä kahta asiaa kuitenkin uskallan vahvasti suositella, vaikka en itse päässytkään toteuttamaan. Yöelämääkin Vang Viengistä löytyy ja hostellien juhlista voi jatkaa juhlimista baareihin. Oma lempibaarini oli Sakura, jossa oli joka ilta paljon porukkaa ja näin elämäni ensimmäistä kertaa paljon kiinalaisia keski-ikäisiä miehiä joraamassa oikein kunnolla 😀

Olisin viihtynyt pidempäänkin Vang Viengissä ja se olikin käymistäni paikoista suosikkini Laosissa. Eräs vielä mainitsemisen arvoinen asia oli kojut, joita sijaitsi ympäri Vang Viengiä. Kojuista sai täytettyjä leipiä sekä smoothieita, joita taisinkin nautiskella joka päivä siellä ollessani. Leivät olivat patonkityylisiä ja maksoivat halvimmillaan vain euron ja olivat erittäin hyviä. Leivät maistuivat niin aamupalaksi heti herättyäni kuin baarin jälkeen pieneksi yöpalaksikin.

Tällaisia buggy autoja näki paljon Vang Viengin kaduilla.

Vang Viengissä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Seuraavalla kerralla jatketaan Laosin matkani viimeiseen kohteeseen Vientianeen!

Tubing – Vang Viengin suosituin aktiviteetti

Voisin väittää, että ainakin suurin osa reppureissaajista kokeilee tubingia, jos vierailee Laosin Vang Viengissä. Lyhyesti, mitä tubing/tuubailu oikein on? Tubingissa vuokrataan traktorin sisäkumi, jolla kellutaan pitkin jokea nautiskellen matkasta. Tubing oli vuosia sitten Vang Viengin suosituin aktiviteetti reppureissaajien keskuudessa ja paikka olikin tunnettu hurjista bileistään. Joen varrella sijaitsi paljon baareja, joista löytyi myös paljon erilaisia vesiaktiviteetteja, esimerkiksi hyppymahdollisuuksia jokeen liaaneineen ja torneineen. Noh, alkoholi ja myös helposti saatavissa olevat huumeet yhdistettynä aktiviteettiin, joka suoritetaan vedessä ei välttämättä enteile kovin hyvää. Tubingissa kuolikin useita kymmeniä turisteja vuosien saatossa ja viranomaiset kielsivät kokonaan kyseisen aktiviteetin. Tubingin kieltäminen vaikutti merkittävästi Vang Viengin turismiin aiheuttaen turistikatoa. Kuitenkin vuonna 2012 tubing taas sallittiin, mutta paljon valvotummissa olosuhteissa. Joen varrella on nykyään auki vain muutama baari ja vedestä on noustava pois ennen auringonlaskua. Yksi hyppytorni ja zipline kuitenkin löytyi vielä joen varrella olevista pysähdyspaikoista. Pääsin siis kokemaan Vang Viengin suosikkiaktiveetin, tosin hiukan erilaisena siitä, mitä se oli ollut vuosia aiemmin.

Tubingissa käytetään tällaisia renkaita joessa kellumiseen.

Oma kokemukseni tubingista

Yksi kolmesta hostellista majoittuessani Vang Viengissä oli Nana Backpackers hostelli, joka tarjosi kauttaan joka päivä mahdollisuuden lähteä tuubailemaan jokeen. Meitä lähti hostellilta kaksi aivan täyttä lava-autollista ihmisiä päivänä, jolloin lähdin itse harrastamaan kyseistä aktiviteettia. Autot lähtivät noin kello 12, kävimme hakemassa auton kyytiin renkaat, joilla kellua ja suuntasimme joelle. Nopeimmat olivat kiskoneet itsensä jo tukevaan humalaan joelle päästyämme. Ensimmäiseen laituribaariin oli erittäin lyhyt matka aloituspaikasta. Ihmiset tanssivat laiturilla ja hyppivät hyppytornista veteen. Kelluvasta baarista löytyi myös beerbong-pöytä ja musiikki raikasi niin kauan, kunnes meitä kehotettiin jatkamaan matkaa seuraavaan paikkaan.

Seuraavaan paikkaan olikin jo hiukan pidempi matka. Matkan aikana itse nautiskelin auringosta, isosta Beerlaosta ja tein tuttavuutta uusiin ystäviini. Välillä vene tuli vetämään meitä isona kasana liikkuvaa rengaslaumaa eteenpäin, jotta ehtisimme kulkemaan koko matkan joella ennen auringonlaskua. Toisella pysähdyksellä oli juotavan lisäksi tarjolla myös ruokaa ja nuotio, joka lämmitti mukavasti. Laosissa illat ja yöt olivat viileitä ja joessakin tunsi jo iltapäivällä, kuinka kylmyys iski heti, kun ei ollut enää auringossa. Hiukan jo kylmyydestä täristen lähdimme jatkamaan matkaamme viimeistä etappia kohti. Viimeiselle etapille saavuttuamme renkaat raahattiin rantaan. Tarjolla oli taas juotavaa ja syötävää sekä zipline, josta pystyi hyppimään vielä jokeen. Auringonlaskiessa me kaljakellujat hakeuduimme nuotion lämpöön, tanssimme ja vaihdoimme päälle kuivaa vaatetta (siis ne, joilla sitä oli). Illan pimeyden laskeutuessa olimme lopulta takaisin hostellilla valmiina jatkamaan vasta nuorta iltaa retkellä tehtyjen uusien ystävien kanssa.

Renkaat joelle kuljetettiin lava-autojen katoilla.

Ollessani Vang Viengissä aurinko paistoi joka päivä pilvettömältä taivaalta, joten keli oli mitä mainioin.

Jokeen pystyi hyppimään päätepysäkiltä tällaisella ziplinella.

Mitä mukaan ja hintataso?

Tubing oli mielestäni oikein mukava aktiviteetti, jolla sai kokonaisen päivän kulumaan. Parasta oli se, että itse pystyi määrittelemään haluaako joessa kellumisesta tehdä kännikellumisen vai ottaako matkan vain rennosti yksin nauttien ja kelluen. Hostelliltamme meitä haettaessa meidän käskettiin jättää kengät pois matkasta, joten koko reissu suoritettiin ilman kenkiä. Minulla oli matkassa pieni vedenkestävä ”reppu”, jota suosittelen lämpimästi, sillä sinne sai mukaan kuivat vaatteet sekä rahaa ja puhelimen. Itse aktiviteetti hostellin kautta maksoi 6,5 euroa sisältäen sisäkumin vuokrauksen sekä matkat joelle ja takaisin. Itse ruokien ja juomien hinnat olivat hiukan kalliimpia kuin esimerkiksi keskustassa. Muistaakseni yksi Beerlao oli noin muutaman euron luokkaa. Rahaa siis kannattaa varata mukaan jonkin verran, sillä reissu kesti noin kello kahdestatoista aurngonlaskuun asti. Jos olisin viettänyt Vang Viengissä pidemmän aikaa, olisin varmasti lähtenyt suorittamaan tubingia vielä uudestaankin, sen verran mukavaa ajanvietettä se oli!

Tubing-reissulta jäi käteen myös muutama uusi kaveri seuraaviksi päiviksi!

Ensi kerralla vietetään vielä viimeiset päivät Vang Viengissä!