Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

hostelli

Pahaa pizzaa ja vierailu luolassa – seikkailua Vang Viengissä

Aamu sarasti ja minivan Luang Prabangista kohti Vang Viengiä kutsui. Hostellin kautta ostettu matka kustansi noin 9 euroa ja taisi kestää noin 5 tuntia yhdellä pysähdyksellä. En hirveästi muista matkasta mitään, sillä edellinen yö vielä painoi ja nukuin oikeastaan koko matkan. Tie oli paikoin erittäin epätasainen ja välillä havahduin siihen, kuinka pääni aina hakkasi auton ikkunaan.

En ollut edes tutkinut Vang Viengin hostellitarjontaa ennen sinne saapumista. Samassa minivanissa oli kuitenkin slowboat-tyttö, jonka kanssa olimme kulkeneet siihen mennessä koko Laosin matkan yhdessä ja hän oli jo varannut itselleen yön eräästä hostellista. Minä sekä eräs Aidan, joka oli myös tehnyt slowboatista lähtien meidän kanssa matkaa enemmän tai vähemmän yhdessä, päätimme mennä samaan hostelliin tytön kanssa. Ensimmäinen päivä meni Vang Viengiä tutkiessa, uima-altaalla loikoilessa ja tietysti muutamien Beerlaojen parissa, jotka olivat vielä noin 50 senttiä halvempia kuin Luang Prabangissa. Illalla menimme syömään hienon näköiseen ravintolaan ja tällä kertaa ainakin ulkonäkö hienosta paikasta ja kuvitelma sen tarjoamasta ruoasta petti. Valitettevasti en ole ikinä syönyt yhtä pahaa pizzaa, mitä sieltä sain, varsinkin kun menussa kuva pizzasta oli erittäin houkuttelevan ja herkullisen näköinen. Saamani annos oli siis lievä pettymys. Sain syötyä pizzastani puolet, eikä toinen puolikas pizzasta kelvannut kellekkään kavereistanikaan. Noh, esitteiden kuvat välillä huijaavat…

Vang Viengin ensimmäisessä hostellissa oli kiva uima-allas!

Näkymät altaalta 🙂

Kuva pahasta pizzasta 😀 Itse pizzapohjakin oli kuin murutaikinaa eikä tämä muutenkaan hivellyt makuhermojani.

Tham Chang -luola

Ensimmäisenä aamuna Vang Viengissä herättyämme lähdimme slowboat-tytön kanssa käymään Tham Chang nimisessä luolassa. En ollut aiemmin käynyt juurikaan minkäänlaisissa luolissa, joten kokemus olikin aivan uudenlainen. Luola-alueelle mentäessä piti ylittää myös oranssi silta, joka oli suosittu kuvauskohde erityisesti aasialaisturistien keskuudessa. Sillan ylitys ja käynti luolassa maksoivat noin pari euroa.

Ensin oli ylitettävä silta päästäkseen luolalle.

Kuva Tham Chang -luolan sisältä.

Luolasta avautui myös kauniit maisemat.

Rauhasta bilehostelliin

Luolareissulta palattuani pakkasin tavarani ja vaihdoin hostellia. Hostelli, jossa vietin ensimmäisen yöni oli ihan kiva rauhallisine ympäristöineen, mutta koska olimme Vang Viengissä, olin valmistautunut bilettämään ja ensimmäisen hostellin ilmapiiri ei ollut oikein hakemani. Minä ja Aidan päätimme vaihtaa hostelliamme enemmän party hostelliin ja seuraavat kaksi yötä kuluivatkin Nana Backpackers hostellissa. Hostellissa oli joka ilta bileet ja ilmaisia shotteja sai myös joka ilta muutaman tunnin ajan niin paljon kuin jaksoi vain juoda. Muutenkin Vang Viengistä löytyi esimerkiksi baareja, joista sai ilmaista kaljaa niin paljon kuin ehti juomaan muutaman tunnin ajan iltakymmenestä puoleen yöhön saakka. Alkoholin käyttäminen ei tosiaankaan tullut hirveän kalliiksi, jos vain osasi hyödyntää eri paikkojen tarjoamia happy hour -tarjouksia ja sen takia varmaan suurin osa reissukavereistani olikin joka päivä ainakin jonkin verran maistissa tässä reppureissaajien bilekohteessa.

Uusi majapaikkani oli Nana backpackers hostelli.

Huoneissa ei juurikaan ollut yksityisyyttä, sillä huoneen jakoi 10 henkilöä eikä sängyissä ollut edes minkäänlaisia verhoja.

 

HOX! Huumeiden käyttö ja niistä kiinni jääminen on erittäin rangaistavaa Aasiassa. Vang Viengissä oli tarjolla esimerkiksi pilveä useissa paikoissa. Yleensä kuitenkaan poliisit eivät puutu hostellin sisällä tapahtuvaan pilven polttamiseen, mutta kuitenkin heti ulos astuttaessa hostellin alueelta tilanne on aivan toinen. Esimerkiksi joku paikallinen houkutteli kolme reissukaveriani ulos hostellin alueelta ”polttelemaan” kanssaan ja heti heidän sytytettyään sätkät tämä houkuttelija laittoi viestin eteenpäin ja hetkessä paikallinen poliisi juoksi paikalle ja otti heidät kiinni. Heidän passinsa takavarikoitiin ja heille jokaiselle annettiin aikaa seuraavaan päivään maksaa 500 euroa poliisille tai muuten heitä odottaisi vankeusrangaistus. Poliisisetä ja paikallinen apuri tekivät siis kunnon tilin, 1500 euroa. Mieti siis tarkasti myös mahdollisia seurauksia, jos aiot käyttää huumausaineita matkasi aikana!

Ensi kerralla kerron Vang Viengin suosituimmasta aktiviteetista!

Vihdoin kohteessa – edullinen Luang Prabang

Slowboat saapui auringon laskiessa rantaan Luang Prabangiin, joka olikin ensimmäinen virallinen suunniteltu kohde Laosissa. Olin varannut etukäteen itselleni paikan hostellista, joka sijaitsi aivan keskustassa. Jatkoin matkaa kyseiseen paikkaan erään venematkalla tutustumani tytön kanssa. Kävimme vain nopeasti  jättämässä tavarat hostellille, jonka jälkeen lähdimme etsimään ruokaa ja tutkimaan hiukan kaupunkia.

Alkuvaikutelma Luang Prabangista oli ihan hyvä. Keskustassa majoittuessa kaikkea löytyi aivan kävelymatkan päästä ja hintatasokin oli erittäin miellyttävä. Aiempaa kokemusta minulla oli vain Aasian maista Thaimaasta ja Laosin hintataso olikin huomattavasti Thaimaata edullisempi. Kurssi sillä hetkellä (joulukuu 2019) oli noin 10 000 kip = 1 euro, joka sai summat kuulostamaan hurjilta, mutta teki hintojen laskemisesta erittäin helppoa. Otetaan vaikka esimerkiksi, että ensimmäisenä iltana Luang Prabangissa sain kulutettua rahaa noin 9 euroa, sisältäen yhden yön majoituksen, muutaman ison oluen ja ruuan, mitä söin katukeittiöstä.

Ensimmäiseksi Luang Prabangiin saavuttuamme suuntasimme katukeittiöön syömään.

Ja ison Beerlaon sai vain reilulla eurolla.

”Stay with me free wifi”

Eräs maininnan arvoinen asia: Wifi-yhteys. En tiedä sattuiko vain huono tuuri vai onko Laosissa yksinkertaisesti vain aivan surkeat internetyhteydet, ainakin silloin kun yrittää käyttää esimerkiksi baarin tai hostellin wifi-yhteyttä. Thaimaan puolella en joutunut juurikaan taistelemaan yhteyksien kanssa, Laosissa ongelmia oli koko ajan. Alkuperäinen suunnitelmani oli pärjätä ilman paikallista sim-korttia, sillä suunnitelmissani oli vain noin reilun viikon mittainen reissu Laosiin, mutta toisin kävi. Slowboat-matkalla pysähtyessämme aiemmin pieneen kylään ei majapaikkamme eikä baarin wifi yhteys toiminut lainkaan, sama ongelma oli Luang Prabangissa sekä hostellissa että eräässä baarissa ensimmäisenä iltana. Marssin siis ensimmäisenä aamuna herättyäni Luang Prabangissa ostamaan itselleni sim-korttia, sillä olinhan ollut jo aivan liian pitkään ilman kunnollisia yhteyksiä kaikkiin mahdollisiin sosiaalisiin medioihin. Sim-kortin hankkimisen jälkeen minulla ei juurikaan ongelmia internet-yhteyden kanssa ollut. Okei, pakko kyllä puolustautua sen verran, että toimiva internet-yhteys helpotti kummasti matkan suunnittelemista, sillä tykkäsin googlailla aina tekemistä ja nähtävyyksiä lähialueilta. Eikä se edes maksanutkaan paljon, sillä ostin jonkun sim-korttipaketin 4 eurolla, johon ostin vielä myöhemmin matkalla eurolla lisää dataa, joka riitti hyvin koko Laosin reissun ajaksi.

Aamuisin suoraan hostellin edestä aukesi marketti, jossa myytiin mm. lihaa, mereneläviä sekä erilaisia vihanneksia ja hedelmiä.

 

Seuraavalla kerralla tutustutaan Luang Prabangin nähtävyyksiin!

Bye bye Pai!

Viimeiset pari päivää Paissa meni aikalailla chillailessa. Viidakkobileiden jälkeisenä aamuna seikkailin takaisin Fluid Swimming Poolille lepäilemään erään edellisenä iltana tapaamani kaverini kanssa. Vahva suositus Fluidille chillailumestana: altaan ympäristöön paistoi koko päivän aurinko, aamupäivällä mennessä tilaa oli paljon ja ruokakin kyseisessä paikassa oli todella hyvää.

Viimeisenä päivänä päätin lähteä käymään vielä yhdessä kivassa kahvilassa, jossa olimme käyneet half day -tourin aikana tekemässä pikavisiitin. Olin lähdössä kävelemään yksin kahvilaan ja kerkesinkin kävellä noin 10 metriä, kun samassa hostellissa asuva intialaismies kysyi, mihin olen menossa ja saako hän liittyä seuraan. Tottahan toki ja pian olimmekin yhdessä matkalla kahvilaan. Reissussa tapaa vaikka minkälaisia ihmisiä ja pian istuinkin kahvilan tuolissa kyseisen intialaismiehen kanssa hänen antaessa minulle päähierontaa samalla pohtiessamme minkälainen maa Suomi on. (Tämä mies laittelee minulle päivän tuntemisen jälkeen edelleenkin silloin tällöin viestiä Facebookissa ja pyytelee mm. kanssaan Malediiveille :DDD)

I Love U Pai Cafessa oli söpöt katoista roikkuvat tuolit.

Päätösten aika

Myöhemmin illalla aloin tuskailemaan erittäin olennaisen asian kanssa: miten ja minne jatkan matkaa. Hostellimme seinällä oli esite slowboat-paketista: kolmessa päivässä Thaimaasta Laosiin hintaan 53 euroa. Hetken pohdin lennon ja tämän matkan välillä ja noh, päädyin sitten tähän halvempaan ja vähän erikoisempaan matkantekotapaan! Kun olin varannut matkan, minut valtasi helpotus, sillä vihdoin olin tehnyt lopullisen päätöksen reissun seuraavasta kohteesta. Loppuillan suunnitelmat olivat selvät: hieronta  ja aikaisiin nukkumaan. Aikaisiin nukkuminen ei kuitenkaan tahtonut sujua, sillä yöllä hostellin porukka palasi takaisin hostellillemme muutamat taikasienipirtelöt nauttineena, joten meteliä oli. Aiemmin illasta intialaismies oli pyytänyt minuakin mukaan testaamaan magic mushroomseja, sillä ne ovat ilmeisesti aika must-juttu Paissa, mutta päätin jättää tällä kertaa kyseisen kokeilun välistä.

Loppumietteitä Paista

Tykkäsin Paista reppureissukohteena, sillä kyseisestä paikasta löytyi paljon muita reissaajia, ruoka oli edullista ja ruokavaihtoehtoja oli paljon sekä tunnelmasta, joka oli erittäin yhteisöllinen. Tekemistä löytyi myös paljon vaijeriliu’uista kuumiin lähteisiin ja half day toureista vierailuihin erilaisiin paikallisiin kyliin. Kuitenkin harmikseni minusta tuntui, että se aito thaimaalaisuus jäi puuttumaan Paista tai oli ainakin paljon enemmän piilossa kuin esimerkiksi Chiang Maissa. Iltaisin kadut täyttyivät pelkistä turisteista enkä loppujen lopuksi nähnyt hirveästi paikallista elämää. Tosin syynä tähän voi olla myös se, että en vuokrannut skootteria, joten liikkumiseni jäi aikalailla keskustan alueelle. Voin kuitenkin suositella lämpimästi Paita Pohjois-Thaimaan matkakohteena ja voisinkin palata kyseiseen paikkaan takaisin vaikka heti ihan vain maailman parhaan syömäni Pad Thain takia!

Maailman parasta pad thaita!

Olisihan näihin maisemiin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

Ensi kerralla nokkakohti Laosia!

”Two more nights, two more nights!”

Olin kuullut aiemmin tapaamani israelilaisen tytön kehuneen minulle Paissa sijaitsevaa uima-allasta. Olin ollut reissussa kuitenkin jo melkein kaksi viikkoa, enkä ollut vielä kertaakaan päässyt ottamaan kunnolla aurinkoa, joten auringonpalvojana päätin päivän ainoaksi aktiviteetikseni uima-altaan. Vaihdoin kyseisenä päivänä myös hostelliani vähän kauemmaksi, joten kävin ensin heittämässä tavarani uudelle hostellille ja sitten suunnistin kohti uima-allasta! Alunperin olin varannut majoituksen Paihin kahdeksi yöksi katsoakseni, pidänkö paikasta. Loppujen lopuksi pidin ja päätin jatkaa oleskeluani vielä kahdella yöllä.

Toinen hostelli Paissa. Viihtyisyyttä loi jokaisen sängyn kohdalla oleva ikkuna.

Fluid Swimming Pool

Paikka, jonne suunnistin kantoi nimeä Fluid Swimming Pool. Saavuin noin kello 11 maissa ja tällöin olin paikan ainoa asiakas. Iltapäivää kohti paikka kuitenkin täyttyi muistakin auringonottajista ja uima-altaassa vilvoittelijoista. Sisäänpääsy uima-altaalle oli vähän päälle 2 euroa. Altaalta sai myös ostettua ruokaa ja juomaa, joka oli mielestäni erittäin hyvää. Vietinkin loppujen lopuksi muutaman kokonaisen päivän altaalla loikoillen.

Paissa oli erittäin mukava ilmapiiri ja tuntui kuin kaikki olisivat olleet ystäviä keskenään. Ensimmäisen kerran juuri lähtiessäni Fluidilta ehdin kävelemään kohti hostelliani ehkä noin 50 metriä, kun joku nuori herrasmies ajoi minua vastaan skootterilla, pysähtyi ja kysyi, oliko minulla mitään suunnitelmia. Suunnitelmiahan ei ollut, joten hän pyysi minua hyppäämään kyytiinsä ja kanssaan katsomaan auringonlaskua. Ajoimme jonnekkin pellolle, jossa oli pieni baari ja kaunis auringonlasku. En ollut koskaan aiemmin nähnyt häntä, enkä tämän auringonlaskureissun jälkeenkään tullut näkemään häntä, mutta siinä hetkessä tuntui, kuin olisi mennyt ystävän kanssa oluelle. Näitä hetkiä rakastin yksin reissatessani, sillä ikinä ei tiennyt, minne ja kenen seurassa päätyi.

Pellon laidalla oli pieni baari, josta pystyi katsomaan, kuinka aurinko laski vuorien taakse.

Viidakkobileet

Viimeinen päivä Paissa oli koittamassa, kun tajusin, että enhän minä tiedä, että minne ja millä jatkan matkaani seuraavana aamuna. Liikaa miettimistä, joten päätin jatkaa oleskeluani Paissa vielä kahdella lisäyöllä. Valitettavasti hostelli, jossa sillä hetkellä olin, oli täyteen varattu, joten päätin ottaa yhteyttä ensimmäiseen hostelliini ja palata takaisin sinne. Henkilökunta laittoi minulle viestiä ”Tervetuloa takaisin, saat oman sänkysi takaisin!” Jippiii, ihanaa asiakaspalvelua!

Koska lähtö uuteen paikkaan ei koittanutkaan seuraavana päivänä, päätin lähteä illalla juhlimaan. Päätin katsoa löytyisikö minulle Couchsurfing-appista seuraa ja silmän räpäyksessä minä olinkin jo syömässä ja aloittelemassa iltaa jonkun ulkomaalaisen tytön kanssa. Paissa järjestetään säännöllisesti jungle partyja, joissa idea on hyvin yksinkertainen: Bileet viidakossa, keskellä ei mitään. Lippu juhliin maksoi 8,5 euroa. Matka juhlapaikalle taitettiin lava-autolla ja loppukilometrit olivat pölyävää ja erittäin monttuista hiekkatietä. Kenelläkään meistä ei ollut mitään hajua, minne menimme eikä kenelläkään toiminut puhelimen verkkoyhteys, olimme siis oikeasti viidakossa. Porteista sisäänpäästyämme eteemme avutui oma pieni kylä: dj soittamassa musiikkia puussa, iso nuotio, baaritiski, muutama ruokakoju ja bajamajat, vähän kuin olisi festareilla ollut! Kokemuksena todella erilainen, mutta siisti! Vaikka en olekaan mikään elektronisen musiikin suurin fani, jota kyseisissä bileissä soitettiin, voisin mennä sinne uudestaankin juhlimaan.

Jungle partyissa oli paljon porukkaa ja teemana taisi olla merirosvot.

Seuraavalla kerralla palaudutaan juhlista ja eletään rentoa elämää!