Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

hostelli

Uluwatu – temppeli ja kauniita rantoja

Indonesian viimeinen kohteeni oli Balilla sijaitseva Uluwatu. Oli aika jättää Nusa Penida taakse, hypätä veneen kyytiin ja suunnata takaisin Balille, josta olin kuukauden mittaisen Indonesia-kierroksen aloittanutkin. Venematka maksoi 10 euroa ja satamaan päästyäni otin vielä moottoripyörätaksin Uluwatuun, jolle hintaa tuli noin 6,5 euroa. Valitettavasti kuskini oli erittäin hukassa määränpäästä ja jouduimmekin pysähtymään useaan otteeseen katsomaan kartalta, minne piti mennä ja tämän takia matkaan meni ainakin 20 minuttia ylimääräistä aikaa. Koska tapanani oli varata yöpaikkoja aina suunnilleen edellisenä päivänä, ei Uluwatusta meinannut löytyä oikein itselleni mieluisaa majapaikkaa. Löysin kuitenkin erään paikan, joka menetteli. Hostelli ei ollut parhaimmasta päästä eikä erityisen yhteisöllinen, mutta pidin kivana lisänä sitä, että reilun 7 euron hintaan/yö sisältyi päivällinen, joka oli erittäin maukas!

Uluwatussa minua odotti Gili T:ltä ja Nusa Penidalta tuttu reissukaveri, joka oli minua aina muutaman päivän edellä matkasuunnitelmissaan. Majoituimme eri paikoissa, mutta oli kiva, että pystyi viettämään jo tutun ihmisen kanssa muutaman päivän lisää. Vuokrasin skootterin hostellilta, sillä liikkuminen helpottui sen avulla huomattavasti. Skootterin vuokra oli noin 4,50 euroa/vuorokausi. Uluwatusta löytyi paljon kauniimpia rantoja kuin esimerkiksi, mitä Canggussa, joten jos himoitset päästä kivalle rannalle, suosittelen viettämään aikaa mielummin Uluwatussa. Uluwatustakin löytyy surffareille sopivia rantoja, mutta myös kivoja rantoja auringonpalvojille!

 

3 yötä Uluwatussa

Olen vähän laiska sen suhteen, että jos löydän jotain kivaa, en jaksa lähteä etsimään uutta parempaakaan. Uluwatussa tavoitteenani oli löytää kiva ranta ja ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasin Thomas Beachille. Hiekka oli ihanan valkoista, vesi turkoosia ja ranta oli erittäin rauhallinen. Ei muuta valittamista kuin hiukan roskaista, mutta satakertaa kivempi kuin Canggun rannat. Sisäänpääsymaksua rannalle ei ollut.

Thomas Beach

Ranta oli erittäin rauhallinen.

Illalla lähdin vielä tutustumaan Uluwatun temppeliin. Auringonlaskun aikoihin temppeli on erittäin suosittu vierailukohde, sillä temppelin yhteydessä järjestetään joka ilta kecak-tanssiesitys. Esitykseen pitää ostaa erikseen lippu, joka oli noin 10 euroa. Itse sisäänpääsy temppeliin on noin muutaman euron luokkaa. Meidän arvon raatimme koostui kolmesta henkilöstä ja kaikki me olimme sitä mieltä, että kyseisen 10 euroa olisi voinut käyttää paremminkin. Mutta tulipahan koettua!

Uluwatun temppelialueelle kerääntyy paljon porukkaa juuri ennen auringonlaskua.

Näkymät alueella ovat myös hienot!

Kuva kecak-tanssiesityksestä.

Seuraavana aamuna tahdoin joogaamaan. Kyseessä oli ilmajoogatunti, jossa hyödynnettiin katosta roikkuvaa liinaa. Hintaa tunnille tuli 8 euroa. Balilla vieraillessa kannattaa edes kerran käydä jollakin joogatunnilla, sillä tarjontaa löytyy kattavasti joka puolelta saarta!

Yoga Searcher Balin järjestämällä ilmajoogatunnilla.

Pidin Thomas Beachistä, mutta uskoin, että Uluwatulla on vielä jotain parempaa tarjolla ja suuntasin skootterilla joogatunnin jälkeen Melasti Beachille. Tässä oli sitä jotain! Ranta oli isompi ja vilkkaampi kuin Thomas Beach, mutta mielestäni myös kauniimpi. Sisäänpääsy- ja parkkimaksu rannalle olivat 80 senttiä. Näkymät oli myös siistit ajettaessa rannalle, mutta siitä minulla ei ole valitettavasti yhtään kuvaa. Viihdyin loppupäivän ystävieni kanssa kyseisellä rannalla auringosta nauttien. Koko Uluwatussa viettämäni vierailun aikana ei ollut tietoakaan sadekaudesta, joten tämä oli erittäin kiva lopetus Indonesia-vierailulleni!

Melasti Beach

Viimeinen aamu Indonesiassa sarasti ja suuntasin vielä muutamaksi tunniksi Melasti Beachille chillailemaan. Kerroin mukavalle sisäänpääsymaksua lunastavalle miehelle, että kyseessä oli viimeinen päiväni Indonesiassa ja sain 15 senttiä alennusta pääsymaksusta. Mikä ihana mies!

 

Loppuyhteenveto

Indonesia oli mielestäni kiva maa, mutta ei yltänyt suosikikseni. Lämpöä riitti kyllä eniten ja sääkin suosi loppuajasta, vaikka olinkin maassa sadekaudella. Vietin kuitenkin pisimmän ajan Indonesiassa, kuukauden, ja toinenkin kuukausi olisi mennyt helposti, sillä paikkoja olisi vielä riittänyt paljon, missä käydä! Ehdottomat suosikkini reissulla olivat Gili Air ja Nusa Penida sekä Ubudista löytyvä aivan ihana hostelli, jonne olisin voinut jäädä asumaan pidemmäksikin aikaa. Ja tämäkin on ehdottomasti maa, johon haluan vielä joskus palata tietäen ainakin, mitkä paikat ehkä jättää välistä ja minne suunnata ehdottomasti uudestaan.

Seuraavalla kerralla palataan ongelmien saattelemana Vietnamiin!

Nähtävyyksien täyteinen Nusa Penida

Balilta tehdään paljon päiväretkiä Nusa Penidalle, joissa kierretään ns. saaren tärkeimmät nähtävyydet. Itse kuitenkin suosittelen suuresti viettämään saarella enemmän aikaa, sillä mielestäni yksi päivä matkoineen saarelle ja takaisin on aivan liian vähän aikaa näin upealle paikalle. Suuresti minua saarella viehätti se, että esimerkiksi iltaisin syömään mennessä missään ravintolassa ei ollut ruuhkaksi asti ihmisiä ja teillä sai ajella kaikessa rauhassa. Ainoastaan nähtävyyksillä oli aina suurempi joukko ihmisiä, mutta luulen tämän johtuneen juurikin päiväretkistä. Olen jaotellut nähtävyyksiä kahteen eri julkaisuun, joten voit käydä lukemassa edellisen postaukseni tästä.

Olimme sopineet erään kiinalaisen pojan ja saksalaisen mummon kanssa (joka oli muuten ehdottomasti vanhin tapaamani reppureissaaja) (reppureissaus ei katso ikää!) lähtevämme tutkimaan lisää nähtävyyksiä, sillä loput ystävistämme lähtivät jatkamaan jo matkaansa seuraaviin paikkoihin. Heräsimme taas aikaisin, koska silloin on ehdottomasti parhain aika liikkua välttääkseen tukalaa kuumuutta. Ensimmäisenä huristelimme Peguyangan-vesiputoukselle, jonne oli matkaa noin 45 minuuttia hostelliltamme. Mielestäni vesiputous-nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä en nähnyt vesiputousta missään. Sen sijaan näin taas kerran aivan uskomattomat maisemat ja paljon sinisiä portaita, joista paikka on osin myös kuuluisa. Portaat kiemurtelevat alas, jossa odottaa temppeli ja kaunis pieni luonnon oma uima-allas. Parkkimaksu oli taas vaivaiset muutamakymmentä senttiä ja varsinaista sisäänpääsymaksua ei ollut. Temppelille mennessä on kuitenkin pukeuduttava saronkiin, joita on vuokrattavissa eurolla ennen matkan aloittamista. Ilman saronkia reitille ei ole asiaa, joten tämä toimii tavallaan sisäänpääsymaksuna. Matka alas kesti meillä noin puolisen tuntia ja pysähdyimme alasmenomatkalla useaan otteseen ottamaan valokuvia. Perille päästyämme pulahdin altaaseen ja ihastelin, kuinka suuret aallot löivät kallion seiniin. Saksalainen mummomme päätti lähteä melkein heti alas päästyä tarpomaan takaisin ylös perustellen hänen heikompaa kuntoaan. Ihmettelen edelleen, miten hän oli päässyt niin nopeasti kuitenkin takaisin ylös, sillä minulle takastulomatka oli yhtä tuskaa. Jouduin pysähtymään useaan otteeseen nojailemaan kaiteisiin, sillä kuumuus meinasi viedä voiton. Suosittelen ottamaan reissulle reippaasti vettä mukaan. Parkkipaikan vierestä löytyy myös pieni kauppa/ravintola, josta saa ostettua jotain pientä naposteltavaa.

Kyltti ennen varsinaisen matkan alkua Peguyanganille.

Siniset portaat johdattelivat alas pikkutemppelille.

Temppeli

Ihana luonnon oma infinity-allas.

Altaaseen olisi voinut jäädä vaikka koko loppupäiväksi.

 

Mummon ja pojan jäädessä jutustelemaan Peguyangan parkkipaikan vieressä olevaan ravintolaan muutaman muun turistin kanssa, päätin itse lähteä jatkamaan matkaa seuraavalle nähtävyydelle, joka oli ranta, sillä halusin päästä kunnolla uimaan ja loikoilemaan auringossa. Ajelin Crystal Baylle, joka oli yksi Nusa Penidan suosituimmista rannoista ja sen kyllä huomasi, sillä oli iltapäivä ja rannalla oli yllättävän paljon porukkaa. Crystal Bay oli oikeastaan Nusa Penidan ainoa paikka, jossa tuntui olevan tungosta. Se ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä löysin itselleni hyvän paikan nauttia muutaman tunnin ajan auringonpaisteesta ja uida meressä.

Illalla suuntasin vielä syömään ravintolaan, jonka ohi olin ajanut aiemmin päivällä ja se oli näyttänyt ulospäin hyvältä. Olin ravintolan ainoa asiakas, mitä ihmettelen suuresti, sillä ruoka oli erinomaista. Tilasin lasagnen ja sain vuoallisen herkullista ruokaa. Tämä ja coca cola kustansi reilu 5 euroa. Minun oli tultava seuraavana iltana syömään kyseiseen paikkaan vielä uudestaan ja tilasin pizzan. Pizzakin oli oikein maistuva ja maksoi vajaa 5 euroa juoman kanssa. Minulla ei ole varmuutta paikan nimestä, mutta nopealla googlaillu ainakin tällä hetkellä paikka kantaa nimeä Kitchen Steak, isot suositukset!

Superhyvä lasagne!

Ja herkullinen kanapizza!

 

Viimeinen päivä Nusa Penidalla

Koska Nusa Penidalla on oikeasti paljon nähtävää enkä kerennyt kaikkialla edes saarella oloaikanani käymään, niin minulla on erinomainen syy vielä joskus palata. Viimeisenä kokonaisena päivänä teemanani oli suunnata katselemaan hieman rantoja ja ajella vain siellä täällä. Tykkäsin ajaa saarella, sillä liikenne ei missään vaiheessa ollut hurjaa ja maisemat olivat upeita. Pysähdyinkin useaan otteeseen vain ottamaan kuvia.

Tiet olivat erittäin rauhallisia ajaa.

Kuva tien varresta.

 

Päätin suunnata katselemaan rantoja, jotka sijaitsivat saaren toisella puolella siitä, missä hostellini oli. Ajomatkaa kertyi noin tunti suuntaansa ja parkki oli helppo löytää. Kohteenani oli Atuh ja Diamond Beach. Parkkipaikka, johon ajoin sijaitsi kätevästi näiden kahden rannan välissä, joten pääsin helposti katselemaan kumpaakin rantaa. Molemmille rannoille menee portaat alas itse rannalle. Tällä kertaa tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin. Jos rannoilla vierailee, kannattaa laittaa mapsiin osoitteeksi Diamond Beachin parkki eikä Atuh Beachin parkki, sillä silloin pääsee kätevästi molemmille rannoille, eikä Atuh Beachin toiselle puolelle. Toiselta parkkipaikalta pitää ensin laskeutua portaat Atuhille, kulkea rannan poikki ja nousta rannan toisella puolella olevat portaat ylös päästäkseen näiden kahden rannan väliin. Sama matka odottaa tietysti takaisin + sen lisäksi portaat, jos haluat käydä Diamond Beachin rannalla, etkä tyytyä vain näkymiin ylhäältä käsin.

Tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin.

Diamond- ja Atuh-rannan välissä oli näköalapaikka.

 

Laskeuduin portaat Atuh Beachille aika nopeaan ja suuntasin ensin hiekalle makoilemaan. Kuumuus oli kuitenkin sietämätön ja minulta valui hikeä solkenaan vaikken tehnytkään mitään, joten aika nopeasti suuntasin erääseen rantabaariin varjoon, sillä meressä vilvoittelustakaan ei tuntunut olevat apua. Kaikki aurinkotuolit rannalla maksavat ja vuokraisin ehkä sellaisen, jos rannalla olisi tarkoitus olla koko päivä. Nautiskelin Atuh Beachistä jonkin aikaa, kunnes lähdin kipuamaan portaat takaisin ylös. Olin kyllä hiukan pettynyt rantaan, sillä sitä mainostettiin silloin erittäin koskemattomana ja kauniina. Rannalla oli kuitenkin vieri vierin eri rantabaareja, jotka vuokrasivat aurinkotuoleja, joten todellisuus ei ihan vastannut näkemiäni mainoskuvia. Ranta tosin oli aika rauhallinen.

Atuh Beach. Vastapuolella näkyy alas laskeutuvat Atuh-parkkipaikan portaat.

Vesi oli todella matalalla, joten uimisesta ei tullut oikein mitään.

Portaat Atuh Beachille oli hyvässä kunnossa, mutta paikoin aika korkealla askelnousulla.

 

Myöhemmin illalla palattuani hostellille tahdoin vielä suunnata hierontaan. Hierontapaikka sijaitsi hostellimme lähellä ja tunnin hieronta maksoi reilu 8 euroa, mikä oli hiukan kalliimpaa hintatasoa, mitä aiemmat ottamani hieronnat olivat. Tosin en hinnasta sen enempää tahdo valittaa, sillä Suomessa mitään tuntia kestävää hieronta ei taida lähteä ainakaan alle 30-40 euron.

Loppuyhteenvetona tahdon sanoa Nusa Penidasta sen, että suosittelen paikkaa erittäin paljon. Saarella on paljon nähtävää, joista itsekään en kerennyt käydä kaikissa, sillä en halunnut juosta paikasta toiseen. Pidän kuitenkin aika ehdottomana skootterin vuokrausta, sillä välimatkat joka paikkaan ovat pitkät ja valmisretket huomattavasti kalliimpia. Käytönnössä maksoin vain skootterin vuokran ja polttoaineet sekä parkkimaksut, joten kokonaiskustannukset koko ajalle oli pienemmät, kuin yhden Balilta tehdyn päiväretken hinta. Jos siis vierailet Balilla, pistäydy naapurisaarella, sillä et tule pettymään!

Seuraavalla kerralla palataan Balille!

Henkeäsalpaava Nusa Penida

Venematka Gili Trawanganilta Nusa Penidalle starttasi kello 10 aamulla venerannasta. Ranta näytti yhdeltä isolta kaaokselta, sillä ihmisiä oli pilvin pimein odottamassa venekyytejään pois saarelta. Olin ostanut venelipun jo Lombokista ja se maksoi 20 euroa. Venematkalla meidän piti vaihtaa jossakin satamassa venettämme pienempään pikaveneeseen, jolla jotkoimme vielä matkaa. Osa pikaveneen matkustajista jäivät viereisellä Nusa Lembongan saarelle, josta oli enää erittäin lyhyt matka Nusa Penidalle. Otin venerannasta moottoripyörätaksin hostellille ja se maksoi reilu 3 euroa.

Kasapäin ihmisiä jonotti yhtä aikaa moneen eri veneeseen. Kuvassa näkyy vain murto-osa…

Hostelli johon saavuin oli nimeltään Nuansa Penida. Se oli erittäin kiva ja näin pian jo tuttuja ihmisiä vilkuttelemassa uima-altaassa. Hostelli koostui useammasta eri rakennuksesta ja alueella oli myös kaksi uima-allasta. Kooltaan se ei silti ollut mikään suuri. Pihapiirissä käveli kanoja sekä kissoja ja aivan hirveä määrä kärpäsiä lenteli joka puolella. Mielestäni eräänä päivänä oli hiukan koominen tilanne, sillä yrittäessäni syödä tilaamaani kolmioleipää lautasen läheisyydessä kärpästen lisäksi leipääni yritti vaania myös kissa sekä kanat, joita jouduin koko ajan hätistelemään. Skootterin vuokraaminen saarella oli aika pakollista, sillä välimatkat voivat olla hyvinkin pitkiä ja taksia oli hieman haastavampaa saada. Vuokrasin skootterin hostellilta, joka taisi maksaa noin 5 euroa päivä. Yö hostellissa maksoi noin 12 euroa sisältäen aamupalan ja vietinkin saarella 4 yötä. Ensimmäinen ilta meni porukkaan tutustuessa ja sovimme seuraavalle aamulle retken keskenämme, jolloin kävisimme katsomassa hiukan saaren nähtävyyksiä.

 

Saaren nähtävyyksiin tutustumista

Aamun valjetessa otimme skootterit allemme ja lähdimme ajamaan kohti Kelingking-rantaa. Hostelliltamme oli noin puolen tunnin ajomatka määränpäähän. Skootterin parkkeeraus maksoi noin 30 senttiä ja itse paikan päälle ei muistaakseni ollut sisäänpääsymaksua. Itse rannalle menohan ei käy aivan yksinkertaisesti enkä voi suositella sitä läheskään kaikille. Rannalle päästäkseen pitää kiipeillä alas paikoittain erittäinkin jyrkkää rinnettä alas, mikä takaisin tullessa muuttuu  raskaaksi ylämäeksi. Maasto oli mielestäni paikoin huono ja askelmat tuntuivat tällaiselle lyhytjalkaiselle välillä erittäin kaukana toisistaan oleville, joka tuotti pieniä vaikeuksia etenemisessä. Kun lopulta pääsimme rannalle, oli se kaiken vaivan arvoista! Ranta oli upea, mutta aallot olivat erittäin isot, joten rannalla ei olisi pystynyt uimaan. Nautimme maisemista hetken ennen kuin aloitimme paluumatkan. Takaisin kiipeäminen rinteen päälle olikin hikistä hommaa auringon paisteen koko ajan sekä ilman muuttuessa kuumemmaksi. Meillä meni kiipeillessä noin tunti suuntaansa ja sijoitimme vierailun aamupäivään. Aamupäivällä lämpötila ei ollut aivan niin tukala ja turistejakin oli vähemmän. Rannalta palatessamme rinteen päällä oli jo huomattavasti enemmään turisteja ottamassa kuvia maisemista kuin silloin kuin aloitimme laskeutumisen rannalle. Saimme paljon kyselyitä rannalla käynnistämme muilta turisteilta, sillä vain pieni osa oikeasti lähti käymään alhaalla itse rannalla. Hikisen urakan jälkeen oli mukava istahtaa hetkeksi tuoreelle appelsiinimehulle!

Kelingkingin näkymät ylhäältä oli uskomattomat!

Alkumatka kiipeilyosuudesta oli erittäin helppokulkuinen ja moni kävikin kävelemässä tämän pätkän.

Rannalla oli koko ajan isoja aaltoja. (Jotka eivät näytä edes niin isoilta näissä kuvissa)

Niiiin kaunista!

Mehujemme jälkeen hyppäsimme skoottereiden selkään ja jatkoimme huristelua seuraavalle nähtävyydelle, joka sijaitsi noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Seuraava kohteemme sisälsi oikeastaan kaksi nähtävyyttä. Parkkeerasimme taas skootterimme ja maksoimme noin 30 sentin parkkimaksun. Ensimmäisenä kävelimme katsomaan kohdetta nimeltä Angel’s Billabong, joka tunnetaan luonnon infinity-altaana. Taas aivan upea paikka! Altaassa kävi yksi turisti meidän oloaikanamme uimassa. Uiminen on kuitenkin hiukan vaarallista, sillä altaaseen on kuollut turisteja uidessa siellä väärään aikaan. Aallot voivat muodostua valtaviksi ja sellaisina ne ovat pyyhkäisseet altaan reunan yli ja paiskanneet altaassa uivia kalliota vasten, johon he ovat valitettavasti menetyneet. Altaaseen hypätessa on siis oltava varma, että on tyyni keli eikä aallot pääse yllättämään.

Angel’s Billabong, jossa näkyy uiva turisti.

Angel’s Billabongilta jatkoimme kävellen Broken Beachille. Kyseessä ei kylläkään ole mikään uimaranta, jota osa meistä toivoi. Broken Beach on nähtävyys, joka on saanut alkunsa romahtaneesta luolasta. Pidin myös näistä maisemista, jotka avautuivat Broken Beachiltä. Näiden nähtävyyksien jälkeen palasimme takaisin hostellille, jonne oli noin 40 minuutin ajomatka. Välimatkoja saarella siis on ja ehdottomasti edullisin tapa liikkua on vuokrata skootteri. Liikenne oli mielestäni erittäin rauhallista ja pidin saarella ajamisesta. Ja ennen kaikkea nähtävyydet ovat kertakaikkiaan henkeäsalpaavia!

Broken beach

Osa meistä pettyi, kun ei päässytkään Broken Beachille uimaan.

Palattuamme hostellille eräs hostellimme asukkaista ehdotteli, jos lähtisimme vielä istumaan iltaa Amok-nimiseen auringonlasku ravintolaan. Yritimme tilata hostellin kautta taksia, jonka saaminen osottautuikin yllättävän haasteelliseksi, mutta loppujen lopuksi saimme kyydin sinne ja takaisin. Paikka oli upea ja drinkitkin maksoivat vain noin 3,50 euroa happy hourin aikaan. Harmiksemme auringonlasku ei päässyt hämmästyttämään, mutta onneksi seura oli mitä parhain ja meillä oli erittäin mukavaa.

Amok Sunset bar & restaurant

Auringonlaskua olisi päässyt katsomaan myös uima-altaasta käsin.

Illan lopuksi muutama porukastamme lähti vielä syömään illallista Paavo Pesusieni -teemaravintolaan. Ravintolassa oli soittamassa jokin paikallinen bändi, joka kruunasi koko illan. Soittajat yrittivät houkutella jäämään meitä heidän kanssaan vielä viettämään iltaa, mutta itselläni väsy vei jo siinä kohtaa voiton ja päätin palata takaisin hostellillemme. Kokonaiseen päivään mahtui aika paljon tekemistä ja illalla sänkyyn päästessä uni kyllä maistui.

Seuraavalla kerralla lisää Nusa Penidan seikkailuja!

Gili Trawanganin bileitä etsimässä

Hieman haikeana jätin Gili Airin taakseni aamulla hypätessäni veneeseen, joka kuljetti minut Gili Trawanganille. Venematka taisi kestää noin 15 minuuttia ja maksoi reilu 2,50 euroa. Koska vene lähti aikaisiin Gili Airilta enkä pystynyt kirjautumaan sisälle vielä uuteen majapaikkaani, päätin viedä rinkkani jo kuitenkin sinne odottamaan ja lähteä rannalle loikoilemaan. Kävellessäni ja etsiessäni hyvää auringonottopaikkaa minulle huudeltiin vähän väliä eri paikoista, jotka tarjosivat aurinkotuoleja, ruokaa, juomaa tms. Halusin kuitenkin kävellä hiukan edemmäs enkä jäädä heti ensimmäiselle mahdolliselle loikoilupaikalle. Löysin lopulta kivan paikan, jonne asetuin loppupäiväksi.

Päivän loikoilupaikka.

Uudessa majapaikassani tarjottiin aamupalan sijaan päivällistä, mikä oli mielestäni kiva lisä ja se siis sisältyi 8,30 euroa maksavaan yön hintaan. Päivällisellä pystyi tutustumaan muihin hostellin asukkaisiin ja sopia esimerkiksi illaksi jotain yhteistä tekemistä. Päivällisen jälkeen pelailimmekin muutamia juomapelejä ja illan tultua päätimme lähteä baareihin.

Gili T on tunnettu vilkkaasta yöelämästään ja kaikista paras Gili-saarista bilettäjälle. Joudun kuitenkin myöntämään, että olin hitusen pettynyt saaren bileisiin. Toki asiaan voi vaikuttaa sekin, etten ollut kaikista kovimmalla matkustuskaudella, mutta kaikkien hehkuttamalta bilesaarelta ei kyllä omasta mielestäni löytynyt juhlia, jotka olisivat edes sijoittuneet reissun top 3 juhliin. Ilmeisesti joka ilta juhlat sijoittuvat vähän eri baareihin, mutta baarit olivat vieretysten yhden kadun varrella, joten paikasta toiseen on helppo ja nopea liikkua kävellen. Valitettavasti minulla ei ole nyt yhtään kuvaa jakaa yöelämästä, sillä otin sieltä vain muutaman videon ja kumpikaan niistä ei suostu tänne millään latautumaan…

Päätin viettää Gili T:llä vain kaksi yötä ja jatkaa siitä Nusa Penidalle. Olin tutustunut ensimmäisenä iltana Gili T:llä ollessani muutamiin reissaajiin, joiden suuntana oli kanssa Nusa Penida. He lähtivät päivän ennen minua ja sovimme, että tulen jäljestä samaan majapaikkaan uudella saarella. Toinen päivä Gili T:llä meni aika samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin eli päivällä rantaelämää ja illalla katselemaan yöelämää. Toisena iltana en jaksanut edes lähteä varsinaisesti juhlimaan. Hassua oli myös se, että oikeastaan kaikki meidän hostellin asukkaista olivat päättäneet pitää lepopäivän, joka minua ei kyllä haitannut, sillä seuraavana aamuna oli kuitenkin taas aikainen lähtö.

Ravintoloiden ja majapaikkojen edessä oli paljon erilaisia ja hauskoja kylttejä.

 

Yhteenveto Gili-saarista

Loppupohdintana voin todeta sen, että pidin ehdottomasti enemmän Gili Airista ja sen tunnelmasta. Molemmilla saarilla olisi toki saanut aikaa kuluman paljon pidempäänkin, mutta palaisin ehdottomasti leppoisalle Gili Airille takaisin. Ruoka maksoi molemmilla saarilla suurinpiirtein  saman verran, Gili T:llä maksoin herkullisesta curry-lounaasta juoman kanssa 5,50 euroa, kun taas Gili Airilla törkeän hyvä pizza maksoi 7 euroa ja tuoreesta tonnikalasta tehty hampurilaisateria 5 euroa. Molemmilta saarilta pystyi tekemään esimerkiksi snorklausretkiä ja uskoisin, että hinnat pyörivät suurinpiirtein samoissa saarista riippumatta. Gili T oli kyllä huomattavasti eläväisempi saari, jolla oli myös esimerkiksi rannoilla paljon tarjolla maksua vastaan aurinkotuoleja, tällaiseen en Gili Airilla törmännyt ollenkaan.

En toki osaa sanoa juhlimisesta kiinnostuneille, että onko Gili T:n kuuluisat bileet kuinka paljon siistimmät matkailun huippusesongin aikana, mutta tällä kertaa ne jäivät ainakin aika laimeiksi… En missään nimessä kadu, että menin käymään vielä Gili T:llä, enkä jatkanut matkaa suoraan Gili Airilta Nusa Penidalle, mutta jos palaisin saarille, ehdoton valintani olisi Gili Air, johon haluaisin yhdistaa myös paremman tutustumisen Gili Menoon. Tällöin olisi kaikki Gili-saaret käyneet tutuksi, mutta ehkä palaan vielä joku päivä Indonesiaan ja tämä suunnitelma toteutuu!

Merivesi oli kyllä kirkasta joka puolella! Tämä kuva Gili T:ltä.

Seuraavalla kerralla kohteena on Nusa Penida!