Olen viettänyt yhtä joulua lukuunottamatta kaikki muut joulut Suomessa. Ja vaikka kirjoittelenkin nyt joulun aikaan vietnamilaisesta joulustani, olin viettämässä sitä jo vuonna 2019. Päätin aloittaa kuitenkin blogin kirjoittamisen hiukan jälkijunassa, mutta ajattelen, että varsinkin koronan ja matkustamisen helpottuessa joku voi vielä hyötyä postauksistani!
Jouluaattoaamuun heräsin hieman erilaisissa tunnelmissa +30 asteen helteessä. En ole ollut oikeastaan koskaan mikään suuri jouluihminen, joten minusta oli ihan kiva viettää joulu jossain muualla kuin Suomessa. Minulla ei ollut varsinaista joulufiilistä aamulla herätessäni ja minua odotti taas hostellin vaihto, sillä kaikki Hoi Anin hostellit olivat täyteen buukattuja, joten jouduin noukkimaan öitä sieltä täältä ja vaihtamaan majapaikkaa. Kuitenkin ennen hostellin vaihtoa päätin lähteä retkellä katselemaan korivenekylää. Hetken juteltuani hostellin respan kanssa, minua tuli noutamaan vietnamilainen nainen skootterilla ja lähti kuljettamaan minua määränpäähän.
Noin vartin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja skootteria ajanut nainen ohjasi minut vietnamilaisen mummelin luo. Iloinen mummo, joka ei tainnut osata sanaakaan englantia iski päähäni hatun ja ohjasi minut koriveneeseen. Hän höpötti, huuteli ja lauleskeli koko ajan jotain vietnamiksi, enkä ymmärtänyt siitä sanaakaan. Jossain vaiheessa sain melan käteeni ja minun pitikin ohjastaa venettämme ja toisessa hetkessä olimme kalastamassa puukepeillä rapuja. Rapuja emme valitettavasti saaneet ainuttakaan, mutta minulla oli ihan hauskaa kuunnellessani mummon selityksiä. Pysähdyimme myös eräälle kaislikon reunalle pitämään pienen valokuvaussession. Jonkin ajan päästä rantauduimme ja huikkasin kiitoksen vietnamiksi, joka taisi olla ainoa sana, mitä kyseisellä kielellä osasin. Tästä pienen mummon kasvoille nousi entistä isompi hymy ja minusta oli tämän jälkeen mukava palata takaisin rantaan nauttimaan vielä kylmää cokista ennen Hoi Anin keskustaan paluuta. Aktiviteetti kustansi kokonaisuudessaan 10 euroa sisältäen skootterikuljetuksen edestakaisin ja pääsin tälle reissulle hostellini respan kautta.
Kuva koriveneajelulta
Ravunmetsästystä
Kuva kuvaussessiolta
Välillä rupateltiin muiden kalastajien kanssa.
Aattoillan ohjelma
Illan tullessa uusi hostellini järjesti englantilaisen jouluruokailun, joka oli kokemuksena myös hieman poikkeava Suomi-versiosta. Ruoka oli kuitenkin maittavaa ja pelailimme ruokailun yhteydessä muutamia pelejä. Ruokailun jälkeen meille oli järjestetty kuljetus erään toisen hostellin baariin, jossa olin itseasiassa yöpynyt ensimmäisen yöni ja täällä tarkoituksenamme oli viettää loppuilta juhlien. Jouluaatto oli siis todella erilainen, mitä se olisi Suomessa ollut, mutta kokemuksena mieleenpainuva!
Vielä varoituksen sana! Tutustuin jouluruokailun yhteydessä erääseen hostellimme asukkaaseen, joka vaikutti erittäin mukavalta. Baarissa hän kysyi haluaisinko tiskiltä jotain ja pyysin yhtä vodkaredbullia. Mixerin nauttimisen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jalkani eivät olleet enää kantaneet ja muistini häviää aivan kokonaan. Huomautuksena vielä, että alla oli vain kaksi olutta ennen tätä. Hän myös varasti puhelimeni, jonka onneksi muutaman mutkan jälkeen sain takaisin seuraavana aamuna. Onneksi minulla oli siellä myös muutama ystävä, jotka olivat auttaneet minut takaisin hostellille. Tämän opetuksen jälkeen en ottanut enää keltään vastaan juomia, sillä ”hyvällä tyypilläkin” voi olla pahat mielessä.
Seuraavalla kerralla suuntana Ho Chi Minh City!
