Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

hieronta

Nähtävyyksien täyteinen Nusa Penida

Balilta tehdään paljon päiväretkiä Nusa Penidalle, joissa kierretään ns. saaren tärkeimmät nähtävyydet. Itse kuitenkin suosittelen suuresti viettämään saarella enemmän aikaa, sillä mielestäni yksi päivä matkoineen saarelle ja takaisin on aivan liian vähän aikaa näin upealle paikalle. Suuresti minua saarella viehätti se, että esimerkiksi iltaisin syömään mennessä missään ravintolassa ei ollut ruuhkaksi asti ihmisiä ja teillä sai ajella kaikessa rauhassa. Ainoastaan nähtävyyksillä oli aina suurempi joukko ihmisiä, mutta luulen tämän johtuneen juurikin päiväretkistä. Olen jaotellut nähtävyyksiä kahteen eri julkaisuun, joten voit käydä lukemassa edellisen postaukseni tästä.

Olimme sopineet erään kiinalaisen pojan ja saksalaisen mummon kanssa (joka oli muuten ehdottomasti vanhin tapaamani reppureissaaja) (reppureissaus ei katso ikää!) lähtevämme tutkimaan lisää nähtävyyksiä, sillä loput ystävistämme lähtivät jatkamaan jo matkaansa seuraaviin paikkoihin. Heräsimme taas aikaisin, koska silloin on ehdottomasti parhain aika liikkua välttääkseen tukalaa kuumuutta. Ensimmäisenä huristelimme Peguyangan-vesiputoukselle, jonne oli matkaa noin 45 minuuttia hostelliltamme. Mielestäni vesiputous-nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä en nähnyt vesiputousta missään. Sen sijaan näin taas kerran aivan uskomattomat maisemat ja paljon sinisiä portaita, joista paikka on osin myös kuuluisa. Portaat kiemurtelevat alas, jossa odottaa temppeli ja kaunis pieni luonnon oma uima-allas. Parkkimaksu oli taas vaivaiset muutamakymmentä senttiä ja varsinaista sisäänpääsymaksua ei ollut. Temppelille mennessä on kuitenkin pukeuduttava saronkiin, joita on vuokrattavissa eurolla ennen matkan aloittamista. Ilman saronkia reitille ei ole asiaa, joten tämä toimii tavallaan sisäänpääsymaksuna. Matka alas kesti meillä noin puolisen tuntia ja pysähdyimme alasmenomatkalla useaan otteseen ottamaan valokuvia. Perille päästyämme pulahdin altaaseen ja ihastelin, kuinka suuret aallot löivät kallion seiniin. Saksalainen mummomme päätti lähteä melkein heti alas päästyä tarpomaan takaisin ylös perustellen hänen heikompaa kuntoaan. Ihmettelen edelleen, miten hän oli päässyt niin nopeasti kuitenkin takaisin ylös, sillä minulle takastulomatka oli yhtä tuskaa. Jouduin pysähtymään useaan otteeseen nojailemaan kaiteisiin, sillä kuumuus meinasi viedä voiton. Suosittelen ottamaan reissulle reippaasti vettä mukaan. Parkkipaikan vierestä löytyy myös pieni kauppa/ravintola, josta saa ostettua jotain pientä naposteltavaa.

Kyltti ennen varsinaisen matkan alkua Peguyanganille.

Siniset portaat johdattelivat alas pikkutemppelille.

Temppeli

Ihana luonnon oma infinity-allas.

Altaaseen olisi voinut jäädä vaikka koko loppupäiväksi.

 

Mummon ja pojan jäädessä jutustelemaan Peguyangan parkkipaikan vieressä olevaan ravintolaan muutaman muun turistin kanssa, päätin itse lähteä jatkamaan matkaa seuraavalle nähtävyydelle, joka oli ranta, sillä halusin päästä kunnolla uimaan ja loikoilemaan auringossa. Ajelin Crystal Baylle, joka oli yksi Nusa Penidan suosituimmista rannoista ja sen kyllä huomasi, sillä oli iltapäivä ja rannalla oli yllättävän paljon porukkaa. Crystal Bay oli oikeastaan Nusa Penidan ainoa paikka, jossa tuntui olevan tungosta. Se ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä löysin itselleni hyvän paikan nauttia muutaman tunnin ajan auringonpaisteesta ja uida meressä.

Illalla suuntasin vielä syömään ravintolaan, jonka ohi olin ajanut aiemmin päivällä ja se oli näyttänyt ulospäin hyvältä. Olin ravintolan ainoa asiakas, mitä ihmettelen suuresti, sillä ruoka oli erinomaista. Tilasin lasagnen ja sain vuoallisen herkullista ruokaa. Tämä ja coca cola kustansi reilu 5 euroa. Minun oli tultava seuraavana iltana syömään kyseiseen paikkaan vielä uudestaan ja tilasin pizzan. Pizzakin oli oikein maistuva ja maksoi vajaa 5 euroa juoman kanssa. Minulla ei ole varmuutta paikan nimestä, mutta nopealla googlaillu ainakin tällä hetkellä paikka kantaa nimeä Kitchen Steak, isot suositukset!

Superhyvä lasagne!

Ja herkullinen kanapizza!

 

Viimeinen päivä Nusa Penidalla

Koska Nusa Penidalla on oikeasti paljon nähtävää enkä kerennyt kaikkialla edes saarella oloaikanani käymään, niin minulla on erinomainen syy vielä joskus palata. Viimeisenä kokonaisena päivänä teemanani oli suunnata katselemaan hieman rantoja ja ajella vain siellä täällä. Tykkäsin ajaa saarella, sillä liikenne ei missään vaiheessa ollut hurjaa ja maisemat olivat upeita. Pysähdyinkin useaan otteeseen vain ottamaan kuvia.

Tiet olivat erittäin rauhallisia ajaa.

Kuva tien varresta.

 

Päätin suunnata katselemaan rantoja, jotka sijaitsivat saaren toisella puolella siitä, missä hostellini oli. Ajomatkaa kertyi noin tunti suuntaansa ja parkki oli helppo löytää. Kohteenani oli Atuh ja Diamond Beach. Parkkipaikka, johon ajoin sijaitsi kätevästi näiden kahden rannan välissä, joten pääsin helposti katselemaan kumpaakin rantaa. Molemmille rannoille menee portaat alas itse rannalle. Tällä kertaa tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin. Jos rannoilla vierailee, kannattaa laittaa mapsiin osoitteeksi Diamond Beachin parkki eikä Atuh Beachin parkki, sillä silloin pääsee kätevästi molemmille rannoille, eikä Atuh Beachin toiselle puolelle. Toiselta parkkipaikalta pitää ensin laskeutua portaat Atuhille, kulkea rannan poikki ja nousta rannan toisella puolella olevat portaat ylös päästäkseen näiden kahden rannan väliin. Sama matka odottaa tietysti takaisin + sen lisäksi portaat, jos haluat käydä Diamond Beachin rannalla, etkä tyytyä vain näkymiin ylhäältä käsin.

Tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin.

Diamond- ja Atuh-rannan välissä oli näköalapaikka.

 

Laskeuduin portaat Atuh Beachille aika nopeaan ja suuntasin ensin hiekalle makoilemaan. Kuumuus oli kuitenkin sietämätön ja minulta valui hikeä solkenaan vaikken tehnytkään mitään, joten aika nopeasti suuntasin erääseen rantabaariin varjoon, sillä meressä vilvoittelustakaan ei tuntunut olevat apua. Kaikki aurinkotuolit rannalla maksavat ja vuokraisin ehkä sellaisen, jos rannalla olisi tarkoitus olla koko päivä. Nautiskelin Atuh Beachistä jonkin aikaa, kunnes lähdin kipuamaan portaat takaisin ylös. Olin kyllä hiukan pettynyt rantaan, sillä sitä mainostettiin silloin erittäin koskemattomana ja kauniina. Rannalla oli kuitenkin vieri vierin eri rantabaareja, jotka vuokrasivat aurinkotuoleja, joten todellisuus ei ihan vastannut näkemiäni mainoskuvia. Ranta tosin oli aika rauhallinen.

Atuh Beach. Vastapuolella näkyy alas laskeutuvat Atuh-parkkipaikan portaat.

Vesi oli todella matalalla, joten uimisesta ei tullut oikein mitään.

Portaat Atuh Beachille oli hyvässä kunnossa, mutta paikoin aika korkealla askelnousulla.

 

Myöhemmin illalla palattuani hostellille tahdoin vielä suunnata hierontaan. Hierontapaikka sijaitsi hostellimme lähellä ja tunnin hieronta maksoi reilu 8 euroa, mikä oli hiukan kalliimpaa hintatasoa, mitä aiemmat ottamani hieronnat olivat. Tosin en hinnasta sen enempää tahdo valittaa, sillä Suomessa mitään tuntia kestävää hieronta ei taida lähteä ainakaan alle 30-40 euron.

Loppuyhteenvetona tahdon sanoa Nusa Penidasta sen, että suosittelen paikkaa erittäin paljon. Saarella on paljon nähtävää, joista itsekään en kerennyt käydä kaikissa, sillä en halunnut juosta paikasta toiseen. Pidän kuitenkin aika ehdottomana skootterin vuokrausta, sillä välimatkat joka paikkaan ovat pitkät ja valmisretket huomattavasti kalliimpia. Käytönnössä maksoin vain skootterin vuokran ja polttoaineet sekä parkkimaksut, joten kokonaiskustannukset koko ajalle oli pienemmät, kuin yhden Balilta tehdyn päiväretken hinta. Jos siis vierailet Balilla, pistäydy naapurisaarella, sillä et tule pettymään!

Seuraavalla kerralla palataan Balille!

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Aurinkokylpyä Hoi Anissa!

Ha Giangin moottoripyöräreissun jälkeen palattuani takaisin Hanoihin selailin vaihtoehtoja kulkuvälineistä, joilla matkata Hoi Aniin. Alunperin ajattelin päätyväni junaan, vaikka se olisikin ajallisesti kestänyt pitkään. Jostain syystä kuitenkin päädyin tarkistamaan lentojen hinnat ja samalla päätin, että taitankin matkan lentämällä. Lentolippu maksoi vain 27 euroa, joka oli suurinpiirtein samaa hintaluokkaa kuin juna. Lisänä junamatka olisi kestänyt yli puoli vuorokautta muutaman tunnin lennon sijaan. Tähän mennessä reissua en ollut päässyt nauttimaan kunnon helteistä Bangkokia lukuunottamatta, joten odotin innolla matkaa Hoi Aniin, sillä tiesin, että siellä riittäisi lämpöä.

Parin tunnin lento oli erittäin edullinen.

Koska saavuin Hoi Aniin juuri ennen joulua ja päätin viettää joulunkin kyseisessä paikassa, olisi hostellivaraukset kannattanut tehdä hieman etukäteen. Jouduinkin vaihtamaan neljän yön aikana hostelliani kolmesti, sillä kaikissa oli vain ripotellusti öitä tarjolla. Joulu oli ainoa aika oman reissuni aikana, kun en voinut jäädä haluamaani hostelliin koko ajaksi. Kaikki kolme hostellia erosivat aikalailla toisistaan, ensimmäinen oli selkeä bilehostelli, toisessa hostellissa ei ollut juurikaan minkäänlaista liikettä ja kolmannessa oli hieman enemmän liikehdintää, mutta silti erittäin rauhallista.

Hoi Aniin saavuttua tuntui kuin olisi vaihtanut kokonaan maata. Lämpötila pompsahti 10 astetta Hanoin lämmöstä ja aurinko paistoi joka päivä pilvettömältä taivaalta. Pari ensimmäistä päivää vietinkin vain rannalla makoillen. Illaksi suuntasin aina syömään, nauttimaan hieronnoista ja katselemaan hiukan kaupunkia. Suoraan sanottuna en oikeastaan ollut hirveän kiinnostunut juurikaan mistään aktiviteeteistä, sillä halusin vain lojua rannalla ja ottaa aurinkoa, joten minulta ei aivan hirveästi suosituksia löydy.

Auringonpalvontaa!

Moni ateria reissussa ollessa koostui kanasta ja riisistä, kuten tämäkin!

Mitä tehdä Hoi Anissa?

No, en ollut aivan koko Hoi Anissa viettämääni aikaa tekemättä yhtään mitään ja tässä muutamat suositukset Hoi Aniin. Vietnamin lempiruokaani olivat banh mit eli käytännössä täytetyt leivät. Suuntasin jo heti ensimmäisenä iltana syömään julkkiskokki Anthony Bourdainin kehumaan maailman parhaaseen banh mi paikkaan. Paikka on kerännyt mainetta ja ruokapaikkaan olikin pitkä jono. No tulipahan testattua, mutta näin suoraan sanottuna makuelämys ei ollut mitenkään erityisen järisyttävä verrattuna muihin kyseisiin leipiin, vaikka ne yleisesti ottaen ovatkin aina herkullisia joka puolella.

Jos lihaksesi ovat jumissa ja kaipaat hyvää hierontaa, suosittelen suuntaamaan Hoi Anissa HOLLY SPA’han. Tunnin selkä-hartia hieronta maksoi 8 euroa ja on edelleen yksi parhaista, mitä olen saanut! Eräs reissukaverini suositteli paikkaa, enkä joutunut hierontaan pettymään. Kävinkin hierotuttamassa itseäni kyseisessä paikassa muutamaan otteeseen.

Ensimmäisenä iltana hyppäsimme myös jokiveneen kyytiin ja kävimme sillä hetken ajamassa joella. Tämä oli lähinnä kiva ajanviete reissukavereideni kanssa. Aika kovia hintoja kyseisesti aktiviteetista yritettiin pyytää, mutta saimme tingittyä sen yhteensä kuuteen euroon kolmelle hengelle ja hintaan sisältyi vielä kaikille omat oluet, mutta itse ajelu kesti kyllä aika lyhyen aikaa.

Hoi An on erittäin kaunis kaupunki, josta löytyy varmasti vaikka minkälaista tekemistä ja osteltavaa. Kaupungilla on paljon räätäleitä, jotka voivat tehdä muutamassa päivässä haluamasi vaatteen eikä ne ole todellakaan hinnalla pilattuja. Yksi kaverini teetätti itselleen mekon, josta tuli erittäin kaunis.

Kuva lyhyeltä veneajelulta joella.

Hoi Ania oli iltaisin varsin kaunis valoineen!

 

Seuraavalla kerralla kerron, kuinka vietin joulun Hoi Anissa!