Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

hieronta

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Aurinkokylpyä Hoi Anissa!

Ha Giangin moottoripyöräreissun jälkeen palattuani takaisin Hanoihin selailin vaihtoehtoja kulkuvälineistä, joilla matkata Hoi Aniin. Alunperin ajattelin päätyväni junaan, vaikka se olisikin ajallisesti kestänyt pitkään. Jostain syystä kuitenkin päädyin tarkistamaan lentojen hinnat ja samalla päätin, että taitankin matkan lentämällä. Lentolippu maksoi vain 27 euroa, joka oli suurinpiirtein samaa hintaluokkaa kuin juna. Lisänä junamatka olisi kestänyt yli puoli vuorokautta muutaman tunnin lennon sijaan. Tähän mennessä reissua en ollut päässyt nauttimaan kunnon helteistä Bangkokia lukuunottamatta, joten odotin innolla matkaa Hoi Aniin, sillä tiesin, että siellä riittäisi lämpöä.

Parin tunnin lento oli erittäin edullinen.

Koska saavuin Hoi Aniin juuri ennen joulua ja päätin viettää joulunkin kyseisessä paikassa, olisi hostellivaraukset kannattanut tehdä hieman etukäteen. Jouduinkin vaihtamaan neljän yön aikana hostelliani kolmesti, sillä kaikissa oli vain ripotellusti öitä tarjolla. Joulu oli ainoa aika oman reissuni aikana, kun en voinut jäädä haluamaani hostelliin koko ajaksi. Kaikki kolme hostellia erosivat aikalailla toisistaan, ensimmäinen oli selkeä bilehostelli, toisessa hostellissa ei ollut juurikaan minkäänlaista liikettä ja kolmannessa oli hieman enemmän liikehdintää, mutta silti erittäin rauhallista.

Hoi Aniin saavuttua tuntui kuin olisi vaihtanut kokonaan maata. Lämpötila pompsahti 10 astetta Hanoin lämmöstä ja aurinko paistoi joka päivä pilvettömältä taivaalta. Pari ensimmäistä päivää vietinkin vain rannalla makoillen. Illaksi suuntasin aina syömään, nauttimaan hieronnoista ja katselemaan hiukan kaupunkia. Suoraan sanottuna en oikeastaan ollut hirveän kiinnostunut juurikaan mistään aktiviteeteistä, sillä halusin vain lojua rannalla ja ottaa aurinkoa, joten minulta ei aivan hirveästi suosituksia löydy.

Auringonpalvontaa!

Moni ateria reissussa ollessa koostui kanasta ja riisistä, kuten tämäkin!

Mitä tehdä Hoi Anissa?

No, en ollut aivan koko Hoi Anissa viettämääni aikaa tekemättä yhtään mitään ja tässä muutamat suositukset Hoi Aniin. Vietnamin lempiruokaani olivat banh mit eli käytännössä täytetyt leivät. Suuntasin jo heti ensimmäisenä iltana syömään julkkiskokki Anthony Bourdainin kehumaan maailman parhaaseen banh mi paikkaan. Paikka on kerännyt mainetta ja ruokapaikkaan olikin pitkä jono. No tulipahan testattua, mutta näin suoraan sanottuna makuelämys ei ollut mitenkään erityisen järisyttävä verrattuna muihin kyseisiin leipiin, vaikka ne yleisesti ottaen ovatkin aina herkullisia joka puolella.

Jos lihaksesi ovat jumissa ja kaipaat hyvää hierontaa, suosittelen suuntaamaan Hoi Anissa HOLLY SPA’han. Tunnin selkä-hartia hieronta maksoi 8 euroa ja on edelleen yksi parhaista, mitä olen saanut! Eräs reissukaverini suositteli paikkaa, enkä joutunut hierontaan pettymään. Kävinkin hierotuttamassa itseäni kyseisessä paikassa muutamaan otteeseen.

Ensimmäisenä iltana hyppäsimme myös jokiveneen kyytiin ja kävimme sillä hetken ajamassa joella. Tämä oli lähinnä kiva ajanviete reissukavereideni kanssa. Aika kovia hintoja kyseisesti aktiviteetista yritettiin pyytää, mutta saimme tingittyä sen yhteensä kuuteen euroon kolmelle hengelle ja hintaan sisältyi vielä kaikille omat oluet, mutta itse ajelu kesti kyllä aika lyhyen aikaa.

Hoi An on erittäin kaunis kaupunki, josta löytyy varmasti vaikka minkälaista tekemistä ja osteltavaa. Kaupungilla on paljon räätäleitä, jotka voivat tehdä muutamassa päivässä haluamasi vaatteen eikä ne ole todellakaan hinnalla pilattuja. Yksi kaverini teetätti itselleen mekon, josta tuli erittäin kaunis.

Kuva lyhyeltä veneajelulta joella.

Hoi Ania oli iltaisin varsin kaunis valoineen!

 

Seuraavalla kerralla kerron, kuinka vietin joulun Hoi Anissa!

4 yötä ja 3 eri hostellia Vang Viengissä

Kaksi yötä bilehostellissa oli tarpeeksi minulle ja päätin vaihtaa viimeiseksi yöksi vielä kerran majapaikkaa. Kaikki näistä kolmesta hostellista maksoivat suunnilleen saman verran yöltä, noin 4,5 euroa ja näin jälkeen päin olisin mielelläni viettänyt koko aikani näistä kolmesta viimeisimmässä. Tosin lähdimme viimeisenäkin iltana vielä Nana Backpacker hostelliin juhlimaan, sillä hyvät bileet ja ilmainen alkoholi olivat erittäin iso houkutin. Muuta kehuttavaa Nanassa ei juurikaan ollut. Huoneet olivat erittäin epäsiistit ja kaikissa yksityisissä säilytystilapaikoissa oli paljon roskia ja likaa. Molempina öinä huoneessani humalaiset ihmiset harrastivat seksiä useampaan otteeseen ja musiikki sekä muiden ihmisten huuto kuului huoneisiin aamuyöhön asti. Tosin tämä viimeisin asia ei juurikaan itseäni haitannut, sillä olin aina viimeisten joukossa hereillä. Viimeinen hostelli, jossa majotuin Vang Viengissä oli Rock backpacker hostelli. Hostellin pitäjä(?) oli aivan huippu tyyppi, sisustus oli kiva ja Rock oli majapaikoista ainoa, johon sisältyi aamupala huoneen hintaan. Rockissakin oli iltaisin tarjolla hetken aikaa ilmaisia shotteja ja juhlakavereitakin löytyi helposti. Toisin sanoen Rock oli kahden aikaisemman hostellin välimuoto, ei liian rauhallinen muttei kuitenkaan epäsiisti bilehostelli, jossa yöunista olisi turha edes haaveilla.

Rock backpacker hostellin aula.

Välillä hostelleissa oli sääntökylttejä humoristisessa hengessä.

 

Blue Lagoon 1

Hostellia vaihdettuani lähdimme uusien kavereideni kanssa tekemään pienen reissun Blue Lagoonille. Blue Lagooneita löytyy Vang Viengistä useampia ja päädyimme numero ykköseen, sillä se oli vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä ja laguunin yhteydessä sijaitsi myös luola. Meitä lähtijöitä oli noin 10, joten otimme lavataksin, joka ei paljoa kustantanut. Itse laguuni ei tehnyt minuun juurikaan vaikutusta enkä edes mennyt uimaan, koska minulla oli jo valmiiksi kylmä eikä vesi ollut kuuleman mukaan hirveän lämmintä. Menimme kuitenkin vain hetki ennen sulkemista, joten muita turisteja ei paikan päällä enää juurikaan ollut. Tham Phu Kham luola sen sijaan oli mielestäni mukavampi näistä kahdesta nähtävyydestä. Luolaan päästääkseen oli ensin kiivettävä hieman askelmia ylöspäin ja osa askelmista oli aika jyrkkiä ja juurakon peitossa. Koko reissu kustansi noin 3 euroa per henkilö sisältäen jaetun kuljetuksen sekä sisäänpääsyn laguunille.

Blue lagoon 1

Kuva matkalta luolalle.

Tham Phu Kham-luola.

Luolan sisältä löytyi myös buddha-patsas.

 

Muuta tekemistä Vang Viengissä

Vang Viengissä riittäisi helposti tekemistä usealle päivälle: vierailuja Blue Lagooneille, luolia, tubingia, hierontaa, näköalapaikkoja, kuumailmapalloilua (yksi maailman halvimmista paikoista mennä kuumailmapalloilemaan)… Itseäni jäi hiukan harmittamaan, etten missään vaiheessa saanut hilattua itseäni Nam Xay -näköalapaikalle, jota muut siellä käyneet reissukaverini kehuivat. Olisin myös halunnut vuokrata buggy auton, mutta sitä en halunnut tehdä yksin enkä oikein löytänyt ketään potentiaalista kaveria tähän hommaan. Näitä kahta asiaa kuitenkin uskallan vahvasti suositella, vaikka en itse päässytkään toteuttamaan. Yöelämääkin Vang Viengistä löytyy ja hostellien juhlista voi jatkaa juhlimista baareihin. Oma lempibaarini oli Sakura, jossa oli joka ilta paljon porukkaa ja näin elämäni ensimmäistä kertaa paljon kiinalaisia keski-ikäisiä miehiä joraamassa oikein kunnolla 😀

Olisin viihtynyt pidempäänkin Vang Viengissä ja se olikin käymistäni paikoista suosikkini Laosissa. Eräs vielä mainitsemisen arvoinen asia oli kojut, joita sijaitsi ympäri Vang Viengiä. Kojuista sai täytettyjä leipiä sekä smoothieita, joita taisinkin nautiskella joka päivä siellä ollessani. Leivät olivat patonkityylisiä ja maksoivat halvimmillaan vain euron ja olivat erittäin hyviä. Leivät maistuivat niin aamupalaksi heti herättyäni kuin baarin jälkeen pieneksi yöpalaksikin.

Tällaisia buggy autoja näki paljon Vang Viengin kaduilla.

Vang Viengissä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Seuraavalla kerralla jatketaan Laosin matkani viimeiseen kohteeseen Vientianeen!