Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

edullisuus

Julkkiksena Lombokissa

Jatkoin matkaa Ubudista Lombokiin. Paikkaan, josta olin kuullut pelkästään hyvää ja moni, joka siellä oli käynyt, kertoi sen olevan paljon parempi kuin Bali. Pakkohan minunkin oli päästä tämä väite testaamaan, joten ostin lipun minibussiin, jolla pääsin satamaan. Matka Ubudista satamaan maksoi 5 euroa. Satamassa hyppäsin lautan kyytiin, joka vei minut Lombokiin. Satamasta olisi lähtenyt pikaveneitäkin, mutta koska olin reppureissubudjetilla eikä minulla varsinaisesti ollut kiire mihinkään päädyin lauttaan, jolla matkan teko kesti muistaakseni ainakin 5 tuntia. Lippu lauttaan maksoi vain 3 euroa, joka oli aika pieni raha verrattuna pikaveneisiin, jotka maksoivat useita kymmeniä euroja. Minusta oli aika hassua, että lautalla oli aika paljon ihmisiä, mutta olin ainoa turisti. Kaikki muut matkailijat ilmeisesti valitsivat mielummin nopeampia reittejä…

Perama Tour järjesti kyydityksen satamaan.

Hitaasti, mutta varmasti lautta saapui perille Lombokiin. Saavuimme perille illan tullessa ja päätin ottaa majapaikalleni moottoripyörätaksin. Hämärän lisäksi satoi aika runsaasti vettä ja mopotaksi ajoi välillä aivan kaistapäisesti hirveää vauhtia. Majoitun Kutan alueella ja matka hostelille satamasta kesti noin tunnin. Ehdin matkan aikana muutamaan otteseen pelkäämään kuolemaa tai vähintäänkin onnettomuutta, sillä tiet näyttivät sateen takia paikoittain erittäin liukkailta ja vauhtia meillä oli melkein koko ajan 80-100km/h eikä ajomatka ollut koko ajan pelkkää suoraa tietä. Onneksi lopulta pääsin ehjänä hostellilleni. Vihaan illalla saapumista uusiin paikkoihin, sillä silloin on yleensä pimeää, joten paikasta ei saa aina parasta mahdollista kuvaa, jonka lisäksi takana on yleensä pitkä päivä matkustamista, joka tietää väsymystä. No minulla kävi tämä ikävään aikaan hostellille saapuminen, jonka lisäksi oli vielä kauhea vesisade, joten heti hostellille saavuttuani vaihdoin kuivat vaatteet, etsin lähimmän ruokapaikan ja syönnin jälkeen suuntasin nukkumaan.

Kuva lautasta sisältä, lautta oli sen verran iso, että sillä kuljetettiin myös paljon autoja.

Selfieitä ja nilkkakoruja

Ensimmäinen aamu Lombokissa sarasti aurinkoisissa tunnelmissa, joten päätin lähteä kävellen katselemaan paikkoja. Löysinkin itseni suht nopeasti rannalta. En tiedä miksi ja kuinka yleistä tämä on, mutta ensimmäisen päivän aikana päädyin ottamaan miltei muutaman kymmenen paikallisen kanssa yhteiskuvia ja selfieitä heidän pyynnöistään. Sain hetken kokea tunnetta, miltä tuntuu olla julkkis… 😀 Tämä rupesi nopeasti ahdistamaan ja aloin haikailemaan paluumatkasta hostellille. Onneksi tätä yhteiskuvien ottamista ei tapahtunut kuin suurimmaksi osaksi yhtenä päivänä, toki suostuin muutamaan yhteiskuvaan tulevina päivinäkin, kun niitä kerran pyydettiin, mutta silloin kyse oli satunnaisista kuvista.

Rannalla ollessani kimppuuni hyökkäsi myös paljon lapsia, jotka yrittivät kaupustella käsi- ja nilkkakoruja sekä aikuisia huivien ja erilaisten kankaiden kanssa. Lapsilta ei tulisi ostaa mitään, sillä he eivät mene tällöin kouluun vaan käyttävät päivänsä kaupusteluun… Tosin sorruin heille muutamasta korusta maksamaan, sillä he olivat jo kiinnittäneet nilkkaani kaksi ranneketta ennen kuin oikeastaan mitään ehdin sanomaan. Rannekkeista toinen roikkuu näin reilu kaksi vuotta jälkeen päin edelleen nilkassani. Rannalla ollessani huomasin myös, että minulle myyty sim-kortti Canggussa oli jonkinlainen huijaus, sillä sen netti lakkasi toimimasta paljon luvattua aiemmin. Netittömyys ja rauhaa antamattomat paikalliset olivat mielestäni tarpeeksi hyviä syitä palata pian takaisin hostellille. Pian palattuani hostellille alkoi taas satamaan ja sadetta jatkuikin koko loppupäivän aivan yöhön asti. Loppupäivän leikinkin hostellin kissan kanssa ja kävin ottamassa vielä illalla pedikyyrin, joka maksoi vain 5,50 euroa.

Kuta Beach. Pilvet tulivat taivaalle nopeasti rannalle saavuttuani.

Tämän pienen kaverin kanssa leikin koko iltapäivän.

Seuraavalla kerralla lisää Lombok-seikkailuja!

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Puhelin-ja pankkikorttiongelmia Ubudissa

Viimeisenä aamuna Cangussa herätessäni aurinko paistoi aivan kirkkaalta taivaalta. Heti herätessäni tajusin, että puhelimeni ei suostunut enää ottamaan virtaa vastaan millään. Temppuilu oli alkanut jo edellisenä iltana, mutta silloin olin saanut ladattua puhelimeni akun vielä täyteen. Olin kuitenkin varannut jo majoituksen hostellista Ubudista, jonne vielä saman päivän aikana tahdoin mennä. Minun piti siis etsiä joku puhelimen huoltoliike sieltä, itselleni tuntemattomasta paikasta. Googlettelun jälkeen en hirveästi vaihtoehtoja löytänyt, mutta yksikin hyvä riittäisi. Pakkasin tavarani ja hyppäsin taxin kyytiin ja lähdin kohti Ubudia puhelimeni akkua säästellen.

Hostellille päästyäni en voinut olla muuta kuin vaikuttunut. Hostelli oli kallein, missä koko reissun aikana tulin yöpymään, mutta mielestäni aivan täysin koko rahan arvoinen. Sänky oli iso, aamupalan sai valita joka aamu listalta muutamasta eri vaihtoehdosta ja hostelli tarjosi mm. jooga-tunteja, hierontavartteja, elokuvailtoja ja tietovisaa. En kuitenkaan ehtinyt jäädä ihastelemaan hostellia sen enempää, sillä minun oli lähdettävä etsimään puhelimelleni korjaajaa.

Hostellihuoneessa oli jättisängyt!

Hostellin aamupalalla.

Huono tuuri jatkuu…

Korjausliike sijaitsi parin kilometrin päästä hostellista ja matka taittui kävellen. Tässä vaiheessa on sanottava, että missään muualla kuin Balilla ei ole ollut ikinä niin paljon ongelmia rahaa nostaessa. Ensimmäisen kerran jo Canggussa nostoautomaatit eivät meinanneet antaa rahaa ulos ja sama tuuri jatkui Ubudissa. Tällä kertaa kortin kanssa… Nostin rahaa automaatista matkalla korjausliikkeeseen. Sain kyllä rahani, mutta pankkikorttini jäi automaatin sisään. Hetken siinä tuumailin ja tuskailin, mutta yritin sitten aloittaa uutta rahan nostoa, jolloin kone sylkäisi sisällä olleen korttini ulos. Kyseinen kone boikottiin. Puhelinliikkeeseen saavuttuani sain selitettyä ongelmani ja he kyllä ymmärsivät ja pyysivät palaamaan takaisin muutaman tunnin päästä. Lähdin tarpomaan takaisin ja kerkesin nauttia hostellin tarjoamasta hieronnasta ennenkuin olikin jo aika palata. Palattuani he ilmoittivat, että kyseessä ei olekaan niin yksinkertainen juttu ja lähdin kävelemään takaisin hostellille itku silmässä varmana siitä, että kohta on hankittava uusi puhelin. Hostellille palattuani kaksi tyttöä pyysivät minua kanssaan syömään. En ollut tässä vaiheessa muistanut syödä mitään aamupalan jälkeen ja olin tarponut kahden kilometrin matkaa eestaas kuumudessa, joten muutaman suupalan jälkeen päädyin oksentamaan useamman kerran vessaan, joka oli erittäin alkeellinen: vain reikä maassa.

Ruokailumme jälkeen oloni alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja lähdin taas metsästämään puhelintani. Tällä kertaa he olivat saaneet sen toimimaan. Tai niin ainakin luulin, sillä se oli latauksessa ja näytti lataavankin. Puhelimeni korjaus maksoi vain 33 euroa, siitä en ole varma, mitä kaikkea he sille tekivätkään. Luulen, että he vaihtoivat ainakin latausportin uuteen. Kuitenkin hostellille palatessani ja puhelimeni lataukseen laittaessani, se ilmoitti että pitäisi tarkastaa laturin liitäntä ja arvoitu latausaika 10 prosentille oli pari tuntia… Yritin myös vaihtaa sim-korttiani, mutta luukku ei suostunut millään aukeamaan, joten päätin palata vielä seuraavana aamuna liikeeseen. Siellä he tajusivat, että olivat kasanneet puhelimen osat väärässä järjestyksessä paikoilleen ja siksi nämä ongelmat. He kuitenkin purkivat ja kasasivat sen nopeasti uudelleen, laittoivat liimaa takakanteen ja puhelimen ympärille kasan kuminauhoja, että kansi kiinnittyisi takaisin ja eikun menoksi! Nyt reilu kaksi vuotta eteenpäin sama puhelin edelleen toimii kiitos korjauksen. Ainoastaan takakannen liimaukset ovat alkaneet pettämään enkä voi käyttää puhelintani ilman suojakuoria, jotka pitävät kannen paikoillaan. 😀

Ensimmäinen otettu kuva puhelimen korjauksen jälkeen hostellin oleskelualueelta.

 

Seuraavalla kerralla lisää itse Ubudista!

Kävelykierros ja ilmaista olutta Hanoissa

Olin kuullut jo paljon positiivia kokemuksia Vietnamista aiemmin tapaamiltani reissutovereilta, jotka olivat jo siellä ehtineet jo käymään. Päällimmäiset ennakko-oletukseni Vietnamista olivat siis halpa maa, varma vatsatauti ja paljon tekemistä. Lensin Vietnamin pääkapunkiin Hanoihin Laosin Vientianesta. Lennot olin buukannut edellisenä iltana ja olin vielä tällöin punninnut vaihtoehtoja lentämisen ja bussimatkan välillä. Bussimatka olisi ollut huomattavasti edullisempi, mutta myöskin huomattavasti pidempi, noin vuorokauden mittainen. Muutamia kokemuksia lukeneena valinta oli loppujen lopuksi helppo: lentäminen.

Olin suunnitellut olevani Vietnamissa vain kaksi viikkoa, jolloin esimerkiksi viisumia ei vaadita, joten en ollut sitä etukäteen hankkinut. (Tässä vaiheessa minulla oli jo ajatukset Balin lämmössä, joten ajattelin kaksi viikkoa riittävän, mutta näin ei todellakaan ollut.) Oli iltapäivä, kun saavuin Hanoihin ja keli oli aika sumuinen. Lentokentältä kulkee bussi vanhaankaupunkiin, Old quarteriin, jossa majoituin, joten takseja ei tarvittu. Bussissa seisoessani olin rehellisesti sanottuna aivan äimän käkenä, sillä en ollut ikinä elämässäni kuullut niin paljon autojen ja mopojen tööttäyksiä. Koko ajan joka puolella joku tööttäili. Bussista ulos päästyäni pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa myös skootterihelvetin. Tien ylittäminen ensimmäisenä päivänä tuntui miltei mahdottomalta, jos ei halunnut jäädä kaksipyöräisen alle. Samassa bussissa oli eräs reissaava pariskunta, joka majoittui samassa hostellissa kuin minä, joten taitoimme matkan yhdessä bussipysäkiltä hostellille ja tutkimme illalla myös Hanoita. Aloin jo ensimmäisenä iltana pitämään kaupungista.

Ensimmäisenä iltana maistoin jotain tällaisia syötäviä asioita ja pelkäsin vatsataudin saamista 😀

Kävelimme ensimmäisenä iltana myös hieman kaupungilla.

 

Hanoi Central Backpacker hostel

Hostelli, jossa majoituin oli nimeltään Hanoi Central Backpackers ja se tarjosi joka aamu walking toureja, joissa tutustuttiin kävellen kaupunkiin. Walking tour alkoi aamulla kello 10 ja kesti muutaman tunnin. Kierros oli erittäin mieleenpainuva monella osaa ja sitä vetivät toiset reppureissaajat, jotka olivat hostellilla töissä. Kyseisellä walking tourilla sekä vetäjät että osa hostellin asukkaista aloittivat ryyppäämisen heti aamusta ja välillä tuntui, että kierroksesta ei tule mitään, mutta pääasia oli, että ainakin suurimmalla osalla oli hauskaa!

Walking tourilla sää oli aika sumuinen.

Kierroksella kävimme katselemassa St Josephin katedraalia…

… jonka sisällä pääsimme myös käymään.

Kävimme myös kapungin keskellä sijaitsevan Hoan Kiem -järven rannalla.

Hostelli, jossa majoituin tarjosi myös joka ilta tunnin ajan ilmaista olutta niin paljoin kuin sitä ehti juomaan sekä tämän päätteeksi ilmaiset shotit. Tänä aikana oli erittäin helppo tutustua uusiin ihmisiin ja pitää heidän kanssaan hauskaa koko loppuilta. Joku hostellin ulkomaalaisista työntekijöistä lähti myös joka ilta vetämään pub crawlia eli baarikierrosta, jossa käytiin porukalla muutamissa eri baareissa juhlimassa. Pidin tästä hostellista, sillä se järjesti paljon tekemistä asukkailleen ja piti huolen siitä, että uusiin ihmisiin oli helppo tutustua. Varasin toisena iltana itselleni hostellin kautta myös matkan Halong Bay -”risteilylle”. Myös kaduilla tarjottiin erilaisia Halong Bay -paketteja, mutta ajattelin, että hostellin kautta kaiken luulisi ainakin varmasti toimivan hyvin ja meno voisi olla mukavaa.

Olutlasia sai täyttää tunnin aikana niin monta kertaa kuin kerkesi.

 

Ensi kerralla ollaan jo Halong Baylla!