Toinen päivä Thaimaasta Laosiin alkoi aikaisella aamuherätyksellä noin kello 6.30. Sitten vain aamupalaa naamariin ja pikainen juoksulenkki etsiessäni lähintä 7/11:iä, sillä kuulokkeeni olivat hajonneet edellisenä iltana ja tulin nopeasti siihen tulokseen, että kaksi päivää veneessä ilman kuulokkeita ei tule kysymykseen. Laosin valuutta kip on suojattu valuutta eli sitä ei pitäisi pystyä vaihtamaan etukäteen, mutta majapaikassamme pystyi vaihtamaan ns. ylimääräiset Thaimaan bahtit Laosin valuuttaan. En tiedä, kuinka paljon majatalon omistaja veti välistä, sillä minulla ei ollut muutenkaan mitään hajua Laosin rahan kurssista, saatika niin, että sitä vaihdettaisiin jostain muusta kuin euroista. No sain loppujen lopuksi muutaman euron edestä Laosin valuuttaa, minkä en ajatellut olevan ongelma, sillä ajatukseni oli nostaa ensimmäisellä pysähdykselle sitten lisää rahaa pankkiautomaatista. -No, sehän olisi sujunut aivan liian helposti, jos näin hyvin olisi päässyt lopulta käymään…
Automatka Laosin rajalle oli lyhyt, alle tunnin mittainen. Viisumi hankittiin Laosiin saavuttuaessa rajalta ja olinkin hankkinut etukäteen itselleni muutaman passikuvan sekä 30 USD käteistä, jolla viisumi maksettiin. Ilmeisesti rajaltakin olisi saanut nostettua rahaa, mutta majatalon pitäjä käytti kaikkia, joilla ei ollut 30 dollaria käteistä viisumia varten jossain Thaimaan puolella nostamassa rahaa. Täyttelimme rajalla viisumihakemuksen sekä maahantulokortin ja olimmekin valmiita jatkamaan matkaa lava-autolla raja-asemalta veneeseen.
Laosin raja-asema, josta viisumit Laosiin hankittiin.
Kaikkeen, mitä sanotaan kannattaa suhtautua varauksella. Saavuttuamme esimerkiksi veneen lähtöpaikalle meille toitotettiin, että kaikki ruoka ja juoma pitää ostaa rannalta, sillä veneessä ei ole mitään myytävää. Näin ei kuitenkaan ollut. Veneestä löytyi ainakin kuppinuudeleita ja eri juomavaihtoehtoja, en tosin tiedä oliko veneen vai mantereen myyjien hinnat kalliimmat. Rannalta yritettiin myös tyrkyttää majoitusvaihtoehtoja kylään, johon vene pysähtyy yöksi. Tämäkin vaihtoehto kannatti skipata, koska kylässä tarjontaa on ja vaihtoehdot ovat vieläkin halvempia. Söin vielä aamulla mukaan saamamme lounaan ennen veneeseen menoa, koska ajattelin, että mitä pidempään ruokani seisoo lämpimässä, sitä todennäköisemmin siitä saa vain vatsataudin. (olihan se jo silloinkin kulkenut mukanani lämpimässä noin kolme tuntia)
Tällaisella veneellä lähdimme taittamaan meidän kahden päivän matkaamme.
Sitten veneen kyytiin! Me saavuimme veneeseen viimeisten joukossa, joten jäimme veneen keulaan pelkille puupenkeille. Ensimmäinen matka kesti 7 tuntia ja siinä vaiheessa pylly ehti jo hiukan puutumaan kovalla istuinalustalla. Veneessä oli pääosin meitä turisteja, mutta mukaan mahtui myös muutamia paikallisia, jotka olivat käyneet ostoksilla kylissä. Vene pysähtyi joenvarrella ja jätti aina silloin tällöin paikallisia joen varrelle, josta he sitten katosivat viidakon uumeniin. Joen varrella oli asutusta ja sieltä täältä pilkahteli erilaisia paikallisten asuinhökkeleitä. Eräs paikallinen vastapäätäni istunut laosilainen mies ei ollut hirveästi varmastikkaan elektroniikkaa käyttänyt, sillä hän seurasi koko matkan ajan silmä erittäin tarkkana, kuinka hänen vieressään ollut nainen käytti tablettiaan niin kiinni naisessa, että nainen yritti muutamaan otteeseen viittoa miestä kauemmaksikin eikä miehellä näkynyt missään vaiheessa esimerkiksi omaa puhelinta.
Tältä näytti veneen sisällä. Aika ahdasta ja itse jouduin vain tyytymään puupenkkiin.
Mekong-joella.
Joen varrella lepäili myös eläimiä.
Seitsemän tuntia veneemme uiskennellessa pitkin Mekong-jokea meni yllättävän nopeasti ja illan alkaessa hämärtyä saavuimme pieneen laosilaiseen kylään nimeltään Pak Beng, jossa alkoikin heti pieni hullunmylly…
Auringon laskiessa saavuimme pieneen Pak Beng -kylään.
Seuraavalla kerralla alkaa viimeinen päivä matkasta Thaimaasta Laosiin slowboatilla.
