Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

baari

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Canggu – Balin ensimmäinen kohde

Suurimmat odotukset minulla oli Balilta, jonne lensin Ho Chi Minh Citystä. Paljon instagram-nähtävyyksiä, ihania uima-altaita, joogaa, surfausta ja hintatasoltaan aiempia kohteitani kalliimpi olivat mielikuviani Balista. Saapuessani keli ei ollut mitenkään erityisen hyvä, sillä satoi vettä. Tiesin kuitenkin, että matkasin kohteeseen sadekauden aikaan, joten sateita oli varmasti luvassa. Ensimmäinen kohteeni Balilla oli Canggu, jossa vietin kolme yötä. Hostelliarvosteluita lukiessani löysin kaikista jotain moitittavaa, yleisimmin lutikoita tai likaista. Ensimmäisessä majapaikassani oli lutikoita ja toisessa likaista. Puhelimenikin päätti alkaa reistailemaan eikä suostunut enää latautumaan, joten reissu ei saanut mitään parasta mahdollista alkua eikä oikeastaan jatkoakaan, josta kerron myöhemmin. Bali itsessään oli aika suuri pettymys. Aika on kuitenkin kullannut muistot, joten voisin mennä sinne uudestaankin, vaikka pitkään olin sitää mieltä, että kyseinen kerta oli ensimmäinen ja viimeinen.

Balilla yleinen kulkuneuvo oli skootteri.

 

Kokemuksia Canggusta

Ensimmäisenä iltana Canggussa en tehnyt juurikaan mitään muuta kuin söin, ostin sim-kortin ja nostin rahaa. Sim-kortti, minkä ostin ei toiminutkaan sitä aikaa mitä luvattiin, joten 8 euroa meni hieman hukkaan. Kaksi ensimmäistä automaattiakaan ei antanut nostaa rahaa, mutta kolmannella se lopulta onnistui. Vettä satoi, mutta se oli oikeastaan ihan kiva, sillä en tuntenut mitään velvoitetta lähteä illaksi tutkimaan paikkoja. Sänkyyn mennessä huomasin sitten luteet, mutta koska oli niin myöhä niin en voinut enää tehdä asialle mitään.

Aamun sarastaessa etsin hostellin pitäjän ja kerroin ongelmasta. Olin maksanut kahdesta yöstä, joten hän ehdotti rakennuksen vaihtoa. Vähän epäilevänä suostuin, mutta siellä ei ollut nähtävillä kyseistä ongelmaa, joten päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Samassa paikassa majottui eräs suomalainen tyttö, joten päätimme hänen kanssaan lähteä rannalle. En ole varma millekkä Canggun rannoista menimme, mutta söimme aamupalaa jossakin kivassa rantaravintolassa. Tämän jälkeen siirryimme itse rannalle. Olin kuullut, että Balilla rannat ja vesi eivät ole mitään puhtaimpia, eivätkä ne kyllä ollutkaan. Ensimmäistä kertaa reissuni aikana minun ei juurikaan tehnyt mieli uida veden roskaisuuden takia. Rantahiekkakin oli väriltään jotain ruskean ja mustan sekoitusta, joten en ollut vielä kovinkaan vaikuttunut. Rannalle saapuessamme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta äkkiä taivaalle alkoi kertymään tummia pilviä ja päätimme lähteä ajamaan skootterilla äkkiä takaisin. Emme kerenneet pitkälle ennenkuin alkoi järkyttävä kaatosade, joka kasteli joka ikisen vaatekappaleen litimäräksi. Loppupäivä menikin sateen suojissa.

Ensimmäinen hostelli Cangussa.

Hostellin oleskelutila oli iso katettu ulkotila, jossa oli hyvä viettää sadepäivää.

Illalla suuntasimme Pretty Poison -nimiseen skeittibaariin. Siellä oli kyllä ihan kiva tunnelma. Pidin musiikista ja siitä, kuinka sain katsella joidenkin taitavien tyyppien skeittaamista. Se olikin ainoa baari, missä kävin Canggussa ollessani, mutta voin antaa ainakin kyseiselle paikalle suosituksen. Aiempi juhliminen alkoi hieman painamaan, joten ajattelin ottaa hetken hieman rennommin.

Pretty Poison

Skeittibaarin keskellä pystyi näyttämään yleisölle taitojaan.

Viimeiseksi yöksi vaihdoin siis hostellia, joka oli erittäin kivannäköinen! Ainoa miinus oli huoneisen likaisuus, mutta kyllä siellä yhden yön pärjäsi. Myös henkilökunta oli mukavaa, joten olisin mielelläni viipynyt kaikki kolme yötä jälkimmäisessä paikassa. Canggu kohteena oli Indonesiassa vähiten pitämäni enkä sinne itse enää palaisi. En vain pitänyt kyseisen paikan tunnelmasta, mutta eihän kaikesta voikaan pitää!

Canggun toinen hostelli.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Ubudiin!

Joulun viettoa Hoi Anissa

Olen viettänyt yhtä joulua lukuunottamatta kaikki muut joulut Suomessa. Ja vaikka kirjoittelenkin nyt joulun aikaan vietnamilaisesta joulustani, olin viettämässä sitä jo vuonna 2019. Päätin aloittaa kuitenkin blogin kirjoittamisen hiukan jälkijunassa, mutta ajattelen, että varsinkin koronan ja matkustamisen helpottuessa joku voi vielä hyötyä postauksistani!

Jouluaattoaamuun heräsin hieman erilaisissa tunnelmissa +30 asteen helteessä. En ole ollut oikeastaan koskaan mikään suuri jouluihminen, joten minusta oli ihan kiva viettää joulu jossain muualla kuin Suomessa. Minulla ei ollut varsinaista joulufiilistä aamulla herätessäni ja minua odotti taas hostellin vaihto, sillä kaikki Hoi Anin hostellit olivat täyteen buukattuja, joten jouduin noukkimaan öitä sieltä täältä ja vaihtamaan majapaikkaa. Kuitenkin ennen hostellin vaihtoa päätin lähteä retkellä katselemaan korivenekylää. Hetken juteltuani hostellin respan kanssa, minua tuli noutamaan vietnamilainen nainen skootterilla ja lähti kuljettamaan minua määränpäähän.

Noin vartin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja skootteria ajanut nainen ohjasi minut vietnamilaisen mummelin luo. Iloinen mummo, joka ei tainnut osata sanaakaan englantia iski päähäni hatun ja ohjasi minut koriveneeseen. Hän höpötti, huuteli ja lauleskeli koko ajan jotain vietnamiksi, enkä ymmärtänyt siitä sanaakaan. Jossain vaiheessa sain melan käteeni ja minun pitikin ohjastaa venettämme ja toisessa hetkessä olimme kalastamassa puukepeillä rapuja. Rapuja emme valitettavasti saaneet ainuttakaan, mutta minulla oli ihan hauskaa kuunnellessani mummon selityksiä. Pysähdyimme myös eräälle kaislikon reunalle pitämään pienen valokuvaussession. Jonkin ajan päästä rantauduimme ja huikkasin kiitoksen vietnamiksi, joka taisi olla ainoa sana, mitä kyseisellä kielellä osasin. Tästä pienen mummon kasvoille nousi entistä isompi hymy ja minusta oli tämän jälkeen mukava palata takaisin rantaan nauttimaan vielä kylmää cokista ennen Hoi Anin keskustaan paluuta. Aktiviteetti kustansi kokonaisuudessaan 10 euroa sisältäen skootterikuljetuksen edestakaisin ja pääsin tälle reissulle hostellini respan kautta.

Kuva koriveneajelulta

Ravunmetsästystä

Kuva kuvaussessiolta

Välillä rupateltiin muiden kalastajien kanssa.

 

Aattoillan ohjelma

Illan tullessa uusi hostellini järjesti englantilaisen jouluruokailun, joka oli kokemuksena myös hieman poikkeava Suomi-versiosta. Ruoka oli kuitenkin maittavaa ja pelailimme ruokailun yhteydessä muutamia pelejä. Ruokailun jälkeen meille oli järjestetty kuljetus erään toisen hostellin baariin, jossa olin itseasiassa yöpynyt ensimmäisen yöni ja täällä tarkoituksenamme oli viettää loppuilta juhlien. Jouluaatto oli siis todella erilainen, mitä se olisi Suomessa ollut, mutta kokemuksena mieleenpainuva!

Vielä varoituksen sana! Tutustuin jouluruokailun yhteydessä erääseen hostellimme asukkaaseen, joka vaikutti erittäin mukavalta. Baarissa hän kysyi haluaisinko tiskiltä jotain ja pyysin yhtä vodkaredbullia. Mixerin nauttimisen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jalkani eivät olleet enää kantaneet ja muistini häviää aivan kokonaan.  Huomautuksena vielä, että alla oli vain kaksi olutta ennen tätä. Hän myös varasti puhelimeni, jonka onneksi muutaman mutkan jälkeen sain takaisin seuraavana aamuna. Onneksi minulla oli siellä myös muutama ystävä, jotka olivat auttaneet minut takaisin hostellille. Tämän opetuksen jälkeen en ottanut enää keltään vastaan juomia, sillä ”hyvällä tyypilläkin” voi olla pahat mielessä.

Seuraavalla kerralla suuntana Ho Chi Minh City!