Hieman haikeana jätin Gili Airin taakseni aamulla hypätessäni veneeseen, joka kuljetti minut Gili Trawanganille. Venematka taisi kestää noin 15 minuuttia ja maksoi reilu 2,50 euroa. Koska vene lähti aikaisiin Gili Airilta enkä pystynyt kirjautumaan sisälle vielä uuteen majapaikkaani, päätin viedä rinkkani jo kuitenkin sinne odottamaan ja lähteä rannalle loikoilemaan. Kävellessäni ja etsiessäni hyvää auringonottopaikkaa minulle huudeltiin vähän väliä eri paikoista, jotka tarjosivat aurinkotuoleja, ruokaa, juomaa tms. Halusin kuitenkin kävellä hiukan edemmäs enkä jäädä heti ensimmäiselle mahdolliselle loikoilupaikalle. Löysin lopulta kivan paikan, jonne asetuin loppupäiväksi.
Päivän loikoilupaikka.
Uudessa majapaikassani tarjottiin aamupalan sijaan päivällistä, mikä oli mielestäni kiva lisä ja se siis sisältyi 8,30 euroa maksavaan yön hintaan. Päivällisellä pystyi tutustumaan muihin hostellin asukkaisiin ja sopia esimerkiksi illaksi jotain yhteistä tekemistä. Päivällisen jälkeen pelailimmekin muutamia juomapelejä ja illan tultua päätimme lähteä baareihin.
Gili T on tunnettu vilkkaasta yöelämästään ja kaikista paras Gili-saarista bilettäjälle. Joudun kuitenkin myöntämään, että olin hitusen pettynyt saaren bileisiin. Toki asiaan voi vaikuttaa sekin, etten ollut kaikista kovimmalla matkustuskaudella, mutta kaikkien hehkuttamalta bilesaarelta ei kyllä omasta mielestäni löytynyt juhlia, jotka olisivat edes sijoittuneet reissun top 3 juhliin. Ilmeisesti joka ilta juhlat sijoittuvat vähän eri baareihin, mutta baarit olivat vieretysten yhden kadun varrella, joten paikasta toiseen on helppo ja nopea liikkua kävellen. Valitettavasti minulla ei ole nyt yhtään kuvaa jakaa yöelämästä, sillä otin sieltä vain muutaman videon ja kumpikaan niistä ei suostu tänne millään latautumaan…
Päätin viettää Gili T:llä vain kaksi yötä ja jatkaa siitä Nusa Penidalle. Olin tutustunut ensimmäisenä iltana Gili T:llä ollessani muutamiin reissaajiin, joiden suuntana oli kanssa Nusa Penida. He lähtivät päivän ennen minua ja sovimme, että tulen jäljestä samaan majapaikkaan uudella saarella. Toinen päivä Gili T:llä meni aika samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin eli päivällä rantaelämää ja illalla katselemaan yöelämää. Toisena iltana en jaksanut edes lähteä varsinaisesti juhlimaan. Hassua oli myös se, että oikeastaan kaikki meidän hostellin asukkaista olivat päättäneet pitää lepopäivän, joka minua ei kyllä haitannut, sillä seuraavana aamuna oli kuitenkin taas aikainen lähtö.
Ravintoloiden ja majapaikkojen edessä oli paljon erilaisia ja hauskoja kylttejä.
Yhteenveto Gili-saarista
Loppupohdintana voin todeta sen, että pidin ehdottomasti enemmän Gili Airista ja sen tunnelmasta. Molemmilla saarilla olisi toki saanut aikaa kuluman paljon pidempäänkin, mutta palaisin ehdottomasti leppoisalle Gili Airille takaisin. Ruoka maksoi molemmilla saarilla suurinpiirtein saman verran, Gili T:llä maksoin herkullisesta curry-lounaasta juoman kanssa 5,50 euroa, kun taas Gili Airilla törkeän hyvä pizza maksoi 7 euroa ja tuoreesta tonnikalasta tehty hampurilaisateria 5 euroa. Molemmilta saarilta pystyi tekemään esimerkiksi snorklausretkiä ja uskoisin, että hinnat pyörivät suurinpiirtein samoissa saarista riippumatta. Gili T oli kyllä huomattavasti eläväisempi saari, jolla oli myös esimerkiksi rannoilla paljon tarjolla maksua vastaan aurinkotuoleja, tällaiseen en Gili Airilla törmännyt ollenkaan.
En toki osaa sanoa juhlimisesta kiinnostuneille, että onko Gili T:n kuuluisat bileet kuinka paljon siistimmät matkailun huippusesongin aikana, mutta tällä kertaa ne jäivät ainakin aika laimeiksi… En missään nimessä kadu, että menin käymään vielä Gili T:llä, enkä jatkanut matkaa suoraan Gili Airilta Nusa Penidalle, mutta jos palaisin saarille, ehdoton valintani olisi Gili Air, johon haluaisin yhdistaa myös paremman tutustumisen Gili Menoon. Tällöin olisi kaikki Gili-saaret käyneet tutuksi, mutta ehkä palaan vielä joku päivä Indonesiaan ja tämä suunnitelma toteutuu!
Merivesi oli kyllä kirkasta joka puolella! Tämä kuva Gili T:ltä.
Seuraavalla kerralla kohteena on Nusa Penida!
