Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Browsing Tag

auringonlasku

Uluwatu – temppeli ja kauniita rantoja

Indonesian viimeinen kohteeni oli Balilla sijaitseva Uluwatu. Oli aika jättää Nusa Penida taakse, hypätä veneen kyytiin ja suunnata takaisin Balille, josta olin kuukauden mittaisen Indonesia-kierroksen aloittanutkin. Venematka maksoi 10 euroa ja satamaan päästyäni otin vielä moottoripyörätaksin Uluwatuun, jolle hintaa tuli noin 6,5 euroa. Valitettavasti kuskini oli erittäin hukassa määränpäästä ja jouduimmekin pysähtymään useaan otteeseen katsomaan kartalta, minne piti mennä ja tämän takia matkaan meni ainakin 20 minuttia ylimääräistä aikaa. Koska tapanani oli varata yöpaikkoja aina suunnilleen edellisenä päivänä, ei Uluwatusta meinannut löytyä oikein itselleni mieluisaa majapaikkaa. Löysin kuitenkin erään paikan, joka menetteli. Hostelli ei ollut parhaimmasta päästä eikä erityisen yhteisöllinen, mutta pidin kivana lisänä sitä, että reilun 7 euron hintaan/yö sisältyi päivällinen, joka oli erittäin maukas!

Uluwatussa minua odotti Gili T:ltä ja Nusa Penidalta tuttu reissukaveri, joka oli minua aina muutaman päivän edellä matkasuunnitelmissaan. Majoituimme eri paikoissa, mutta oli kiva, että pystyi viettämään jo tutun ihmisen kanssa muutaman päivän lisää. Vuokrasin skootterin hostellilta, sillä liikkuminen helpottui sen avulla huomattavasti. Skootterin vuokra oli noin 4,50 euroa/vuorokausi. Uluwatusta löytyi paljon kauniimpia rantoja kuin esimerkiksi, mitä Canggussa, joten jos himoitset päästä kivalle rannalle, suosittelen viettämään aikaa mielummin Uluwatussa. Uluwatustakin löytyy surffareille sopivia rantoja, mutta myös kivoja rantoja auringonpalvojille!

 

3 yötä Uluwatussa

Olen vähän laiska sen suhteen, että jos löydän jotain kivaa, en jaksa lähteä etsimään uutta parempaakaan. Uluwatussa tavoitteenani oli löytää kiva ranta ja ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasin Thomas Beachille. Hiekka oli ihanan valkoista, vesi turkoosia ja ranta oli erittäin rauhallinen. Ei muuta valittamista kuin hiukan roskaista, mutta satakertaa kivempi kuin Canggun rannat. Sisäänpääsymaksua rannalle ei ollut.

Thomas Beach

Ranta oli erittäin rauhallinen.

Illalla lähdin vielä tutustumaan Uluwatun temppeliin. Auringonlaskun aikoihin temppeli on erittäin suosittu vierailukohde, sillä temppelin yhteydessä järjestetään joka ilta kecak-tanssiesitys. Esitykseen pitää ostaa erikseen lippu, joka oli noin 10 euroa. Itse sisäänpääsy temppeliin on noin muutaman euron luokkaa. Meidän arvon raatimme koostui kolmesta henkilöstä ja kaikki me olimme sitä mieltä, että kyseisen 10 euroa olisi voinut käyttää paremminkin. Mutta tulipahan koettua!

Uluwatun temppelialueelle kerääntyy paljon porukkaa juuri ennen auringonlaskua.

Näkymät alueella ovat myös hienot!

Kuva kecak-tanssiesityksestä.

Seuraavana aamuna tahdoin joogaamaan. Kyseessä oli ilmajoogatunti, jossa hyödynnettiin katosta roikkuvaa liinaa. Hintaa tunnille tuli 8 euroa. Balilla vieraillessa kannattaa edes kerran käydä jollakin joogatunnilla, sillä tarjontaa löytyy kattavasti joka puolelta saarta!

Yoga Searcher Balin järjestämällä ilmajoogatunnilla.

Pidin Thomas Beachistä, mutta uskoin, että Uluwatulla on vielä jotain parempaa tarjolla ja suuntasin skootterilla joogatunnin jälkeen Melasti Beachille. Tässä oli sitä jotain! Ranta oli isompi ja vilkkaampi kuin Thomas Beach, mutta mielestäni myös kauniimpi. Sisäänpääsy- ja parkkimaksu rannalle olivat 80 senttiä. Näkymät oli myös siistit ajettaessa rannalle, mutta siitä minulla ei ole valitettavasti yhtään kuvaa. Viihdyin loppupäivän ystävieni kanssa kyseisellä rannalla auringosta nauttien. Koko Uluwatussa viettämäni vierailun aikana ei ollut tietoakaan sadekaudesta, joten tämä oli erittäin kiva lopetus Indonesia-vierailulleni!

Melasti Beach

Viimeinen aamu Indonesiassa sarasti ja suuntasin vielä muutamaksi tunniksi Melasti Beachille chillailemaan. Kerroin mukavalle sisäänpääsymaksua lunastavalle miehelle, että kyseessä oli viimeinen päiväni Indonesiassa ja sain 15 senttiä alennusta pääsymaksusta. Mikä ihana mies!

 

Loppuyhteenveto

Indonesia oli mielestäni kiva maa, mutta ei yltänyt suosikikseni. Lämpöä riitti kyllä eniten ja sääkin suosi loppuajasta, vaikka olinkin maassa sadekaudella. Vietin kuitenkin pisimmän ajan Indonesiassa, kuukauden, ja toinenkin kuukausi olisi mennyt helposti, sillä paikkoja olisi vielä riittänyt paljon, missä käydä! Ehdottomat suosikkini reissulla olivat Gili Air ja Nusa Penida sekä Ubudista löytyvä aivan ihana hostelli, jonne olisin voinut jäädä asumaan pidemmäksikin aikaa. Ja tämäkin on ehdottomasti maa, johon haluan vielä joskus palata tietäen ainakin, mitkä paikat ehkä jättää välistä ja minne suunnata ehdottomasti uudestaan.

Seuraavalla kerralla palataan ongelmien saattelemana Vietnamiin!

2 kommenttia
torstai, 15 syyskuun, 2022 by

Henkeäsalpaava Nusa Penida

Venematka Gili Trawanganilta Nusa Penidalle starttasi kello 10 aamulla venerannasta. Ranta näytti yhdeltä isolta kaaokselta, sillä ihmisiä oli pilvin pimein odottamassa venekyytejään pois saarelta. Olin ostanut venelipun jo Lombokista ja se maksoi 20 euroa. Venematkalla meidän piti vaihtaa jossakin satamassa venettämme pienempään pikaveneeseen, jolla jotkoimme vielä matkaa. Osa pikaveneen matkustajista jäivät viereisellä Nusa Lembongan saarelle, josta oli enää erittäin lyhyt matka Nusa Penidalle. Otin venerannasta moottoripyörätaksin hostellille ja se maksoi reilu 3 euroa.

Kasapäin ihmisiä jonotti yhtä aikaa moneen eri veneeseen. Kuvassa näkyy vain murto-osa…

Hostelli johon saavuin oli nimeltään Nuansa Penida. Se oli erittäin kiva ja näin pian jo tuttuja ihmisiä vilkuttelemassa uima-altaassa. Hostelli koostui useammasta eri rakennuksesta ja alueella oli myös kaksi uima-allasta. Kooltaan se ei silti ollut mikään suuri. Pihapiirissä käveli kanoja sekä kissoja ja aivan hirveä määrä kärpäsiä lenteli joka puolella. Mielestäni eräänä päivänä oli hiukan koominen tilanne, sillä yrittäessäni syödä tilaamaani kolmioleipää lautasen läheisyydessä kärpästen lisäksi leipääni yritti vaania myös kissa sekä kanat, joita jouduin koko ajan hätistelemään. Skootterin vuokraaminen saarella oli aika pakollista, sillä välimatkat voivat olla hyvinkin pitkiä ja taksia oli hieman haastavampaa saada. Vuokrasin skootterin hostellilta, joka taisi maksaa noin 5 euroa päivä. Yö hostellissa maksoi noin 12 euroa sisältäen aamupalan ja vietinkin saarella 4 yötä. Ensimmäinen ilta meni porukkaan tutustuessa ja sovimme seuraavalle aamulle retken keskenämme, jolloin kävisimme katsomassa hiukan saaren nähtävyyksiä.

 

Saaren nähtävyyksiin tutustumista

Aamun valjetessa otimme skootterit allemme ja lähdimme ajamaan kohti Kelingking-rantaa. Hostelliltamme oli noin puolen tunnin ajomatka määränpäähän. Skootterin parkkeeraus maksoi noin 30 senttiä ja itse paikan päälle ei muistaakseni ollut sisäänpääsymaksua. Itse rannalle menohan ei käy aivan yksinkertaisesti enkä voi suositella sitä läheskään kaikille. Rannalle päästäkseen pitää kiipeillä alas paikoittain erittäinkin jyrkkää rinnettä alas, mikä takaisin tullessa muuttuu  raskaaksi ylämäeksi. Maasto oli mielestäni paikoin huono ja askelmat tuntuivat tällaiselle lyhytjalkaiselle välillä erittäin kaukana toisistaan oleville, joka tuotti pieniä vaikeuksia etenemisessä. Kun lopulta pääsimme rannalle, oli se kaiken vaivan arvoista! Ranta oli upea, mutta aallot olivat erittäin isot, joten rannalla ei olisi pystynyt uimaan. Nautimme maisemista hetken ennen kuin aloitimme paluumatkan. Takaisin kiipeäminen rinteen päälle olikin hikistä hommaa auringon paisteen koko ajan sekä ilman muuttuessa kuumemmaksi. Meillä meni kiipeillessä noin tunti suuntaansa ja sijoitimme vierailun aamupäivään. Aamupäivällä lämpötila ei ollut aivan niin tukala ja turistejakin oli vähemmän. Rannalta palatessamme rinteen päällä oli jo huomattavasti enemmään turisteja ottamassa kuvia maisemista kuin silloin kuin aloitimme laskeutumisen rannalle. Saimme paljon kyselyitä rannalla käynnistämme muilta turisteilta, sillä vain pieni osa oikeasti lähti käymään alhaalla itse rannalla. Hikisen urakan jälkeen oli mukava istahtaa hetkeksi tuoreelle appelsiinimehulle!

Kelingkingin näkymät ylhäältä oli uskomattomat!

Alkumatka kiipeilyosuudesta oli erittäin helppokulkuinen ja moni kävikin kävelemässä tämän pätkän.

Rannalla oli koko ajan isoja aaltoja. (Jotka eivät näytä edes niin isoilta näissä kuvissa)

Niiiin kaunista!

Mehujemme jälkeen hyppäsimme skoottereiden selkään ja jatkoimme huristelua seuraavalle nähtävyydelle, joka sijaitsi noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Seuraava kohteemme sisälsi oikeastaan kaksi nähtävyyttä. Parkkeerasimme taas skootterimme ja maksoimme noin 30 sentin parkkimaksun. Ensimmäisenä kävelimme katsomaan kohdetta nimeltä Angel’s Billabong, joka tunnetaan luonnon infinity-altaana. Taas aivan upea paikka! Altaassa kävi yksi turisti meidän oloaikanamme uimassa. Uiminen on kuitenkin hiukan vaarallista, sillä altaaseen on kuollut turisteja uidessa siellä väärään aikaan. Aallot voivat muodostua valtaviksi ja sellaisina ne ovat pyyhkäisseet altaan reunan yli ja paiskanneet altaassa uivia kalliota vasten, johon he ovat valitettavasti menetyneet. Altaaseen hypätessa on siis oltava varma, että on tyyni keli eikä aallot pääse yllättämään.

Angel’s Billabong, jossa näkyy uiva turisti.

Angel’s Billabongilta jatkoimme kävellen Broken Beachille. Kyseessä ei kylläkään ole mikään uimaranta, jota osa meistä toivoi. Broken Beach on nähtävyys, joka on saanut alkunsa romahtaneesta luolasta. Pidin myös näistä maisemista, jotka avautuivat Broken Beachiltä. Näiden nähtävyyksien jälkeen palasimme takaisin hostellille, jonne oli noin 40 minuutin ajomatka. Välimatkoja saarella siis on ja ehdottomasti edullisin tapa liikkua on vuokrata skootteri. Liikenne oli mielestäni erittäin rauhallista ja pidin saarella ajamisesta. Ja ennen kaikkea nähtävyydet ovat kertakaikkiaan henkeäsalpaavia!

Broken beach

Osa meistä pettyi, kun ei päässytkään Broken Beachille uimaan.

Palattuamme hostellille eräs hostellimme asukkaista ehdotteli, jos lähtisimme vielä istumaan iltaa Amok-nimiseen auringonlasku ravintolaan. Yritimme tilata hostellin kautta taksia, jonka saaminen osottautuikin yllättävän haasteelliseksi, mutta loppujen lopuksi saimme kyydin sinne ja takaisin. Paikka oli upea ja drinkitkin maksoivat vain noin 3,50 euroa happy hourin aikaan. Harmiksemme auringonlasku ei päässyt hämmästyttämään, mutta onneksi seura oli mitä parhain ja meillä oli erittäin mukavaa.

Amok Sunset bar & restaurant

Auringonlaskua olisi päässyt katsomaan myös uima-altaasta käsin.

Illan lopuksi muutama porukastamme lähti vielä syömään illallista Paavo Pesusieni -teemaravintolaan. Ravintolassa oli soittamassa jokin paikallinen bändi, joka kruunasi koko illan. Soittajat yrittivät houkutella jäämään meitä heidän kanssaan vielä viettämään iltaa, mutta itselläni väsy vei jo siinä kohtaa voiton ja päätin palata takaisin hostellillemme. Kokonaiseen päivään mahtui aika paljon tekemistä ja illalla sänkyyn päästessä uni kyllä maistui.

Seuraavalla kerralla lisää Nusa Penidan seikkailuja!

2 kommenttia
maanantai, 11 heinäkuun, 2022 by

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

2 kommenttia
torstai, 12 toukokuun, 2022 by

Lombokin rentoa rantaelämää

Olin Lombokissa kaksi ensimmäistä yötä hostellissa, jonka vain löysin siksi ajaksi, kun haluamani hostelli oli ainakin netin varausjärjestelmän mukaan täynnä. Näin ei oikeasti todennäköisesti ollut, sillä siirryttyäni uuteen hostelliin, huone ei ikinä ollut täynnä vaan siellä oli aina väljää nukkua. Olisin todennäköisesti päässyt haluamaani hostelliin heti, jos olisin vain vaivautunut paikalle kysymään. Kuitenkin uuteen hostelliin saavuttuani tapasin heti erään suomalaisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä rannalle. Vuokrasin hostellilta skootterin, jonka päivävuokra oli 4 euroa. Menopeli oli kätevä, sillä välimatkoja kuitenkin oli paikasta toiseen eikä takseja pahemmin liikkunut lähiympäristössä.

Ajoimme rannalle nimeltä Tanjung Aan. Vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka valkeaa. Rannalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tosin suurin osa heistä oli paikallisia. Vietimme kivan rantapäivän ja paloin aika mukavasti päivän aikana. Hostellilla eräs työntekijä kutsui minut illalla mukaansa, kävelimme puskan lähelle ja hän taittoi sieltä palan aloe veraa ja levitti sitä naamaani nauraen sitä, kuinka punainen olin. Hän antoi loppuvarren minulle ja käski levittää sitä palaneelle iholle. Olen käyttänyt useasti kaupan aloe vera -valmisteita, mutta yksikään niistä ei voita tuota, jota pääsin silloin käyttämään. Tuntui, että ihoni rauhoittui todella hyvin yhden yön aikana.

Ensimmäisenä rantapäivänä rannalla oli jonkin verran muita ihmisiä.

Auringonlaskun ihastelua hostellin pihalta.

 

Surffausta

Pääsin kokeilemaan myös Lombokissa ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni surffausta. Hostellin työntekijä vei minut ja suomalaistytön surffaamaan Selong Belanak -nimisellä rannalle. Ranta on hyvä paikka varsinkin surffaamisen opetteluun, sillä aallot eivät ole hirveän isoja. Rannalla oli myös useita muita suffausta opettelevia. Surffausopetus maksoi reilu 16 euroa. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin surffannut, joten kävimme ensin pikaopetuksen hiekalla. Nopeasti siirryimme veteen ja taisin päästä seisomaan jo kolmannella yrittämälläni! Opettajamme kyseenalaisti sitä, olinko varmasti surffilaudalla vasta ensimmäistä kertaa. Päivämme kului harjoitellessa ja aivan viimeisillä aalloilla tipahdin laudalta niin, että lauta syöksyi jotenkin suoraan polveeni. Polvi oli tämän jälkeen monta päivää aika kipeä ja turvoksissa, enkä päässyt enää harjoittelemaan sinä aikana surffausta uudestaan. Itseasiassa minulle ei tullut enää hyviä mahdollisuuksia surffata koko reissun aikana uudestaan, joten tämä kerta on toistaiseksi ainoa surffaukseni.

Laiskottelua ja hyvää ruokaa

Ihastuin todella Lombokin rentoon tunnelmaan ja vähäiseen määrään turisteja. Pidin myös hostellistamme, vaikka on vähän epäselvää tuliko puremat jalkoihin hostellin sängystä vai mistä, mutta niitä oli aina aamulla herätessäni hirveä määrä. Ja sängyt olivat itseasiassa vain paksuja patjoja lattialla, mutta ne olivat yllättävän hyviä nukkua. Kutan alueelta löytyi myös paljon kivoja ravintoloita, joissa kävin syömässä. Ruokaa löytyi paikallisesta meksikolaiseen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kipeän polven takia vietinkin loppupäivät rannalla loikoillen. Kelit eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta minusta oli kiva loikoilla aurinkotuolissa ja lukea kirjaa aina muutama tunti päivässä ennen kuin alkoi satamaan. Suuntasin joka päivä Tanjung Aan rannalle, sillä ensimmäisen päivän jälkeen siellä ei ollut yleensä kuin kourallinen ihmisiä, joten ranta oli erittäin rauhallinen enkä jaksanut ajella pidemmälle, vaikka ajatuksissani oli tutustua eri rantoihin Lombokissa.

Muutamat ruokakuvat tähän väliin!

Smoothie bowl

Meksikolaista

Nasi goreng, paikallista ruokaa

 

Huomio jonka tein Indonesiassa ollessani oli, että kaikille yleisille rannoille mentäessä oli maksettava parkkeerauksesta maksu. Tämä oli hiukan erilaista siitä, mihin olin tottunut, sillä ikinä esimerkiksi paikoissa, joissa Thaimaassa olen ollut, en tähän tapaan ole törmännyt. Tämä kuitenkin päti niin Balin kuin Lombokinkin rannoilla, joissa kävin.

Vietin yhteensä reilun viikon Lombokissa ja olisin voinut olla saarella pidempäänkin. Jouduin kuitenkin välissä käymään Singaporessa lääkärissä, mutta se oli nopea 1,5 päivän reissu, sillä lentoja kulki erittäin hyvin Lombokista lyhyen välilaskun kautta Jakartasta Singaporeen. Lombok oli mielestäni paljon kivempi paikka kuin Bali. Mutta, koska olin suunnitellut olevani Indonesiassa kuukauden, piti minun jatkaa matkaani jo seuraavaan kohteeseen, että kerkeän nähdä kaiken haluamani. Aion jatkaa vielä Indonesia kertomuksillani loppuun asti, jonka jälkeen palaan Singapore käyntiini ja kirjoitan siitä oman postauksen.

Loppupäivinä sain nauttia ”autiorannan” tunnelmasta.

 

Ensi kerralla suuntaan Gili Airille!

2 kommenttia
torstai, 14 huhtikuun, 2022 by