Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

auringonlasku

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Lombokin rentoa rantaelämää

Olin Lombokissa kaksi ensimmäistä yötä hostellissa, jonka vain löysin siksi ajaksi, kun haluamani hostelli oli ainakin netin varausjärjestelmän mukaan täynnä. Näin ei oikeasti todennäköisesti ollut, sillä siirryttyäni uuteen hostelliin, huone ei ikinä ollut täynnä vaan siellä oli aina väljää nukkua. Olisin todennäköisesti päässyt haluamaani hostelliin heti, jos olisin vain vaivautunut paikalle kysymään. Kuitenkin uuteen hostelliin saavuttuani tapasin heti erään suomalaisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä rannalle. Vuokrasin hostellilta skootterin, jonka päivävuokra oli 4 euroa. Menopeli oli kätevä, sillä välimatkoja kuitenkin oli paikasta toiseen eikä takseja pahemmin liikkunut lähiympäristössä.

Ajoimme rannalle nimeltä Tanjung Aan. Vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka valkeaa. Rannalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tosin suurin osa heistä oli paikallisia. Vietimme kivan rantapäivän ja paloin aika mukavasti päivän aikana. Hostellilla eräs työntekijä kutsui minut illalla mukaansa, kävelimme puskan lähelle ja hän taittoi sieltä palan aloe veraa ja levitti sitä naamaani nauraen sitä, kuinka punainen olin. Hän antoi loppuvarren minulle ja käski levittää sitä palaneelle iholle. Olen käyttänyt useasti kaupan aloe vera -valmisteita, mutta yksikään niistä ei voita tuota, jota pääsin silloin käyttämään. Tuntui, että ihoni rauhoittui todella hyvin yhden yön aikana.

Ensimmäisenä rantapäivänä rannalla oli jonkin verran muita ihmisiä.

Auringonlaskun ihastelua hostellin pihalta.

 

Surffausta

Pääsin kokeilemaan myös Lombokissa ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni surffausta. Hostellin työntekijä vei minut ja suomalaistytön surffaamaan Selong Belanak -nimisellä rannalle. Ranta on hyvä paikka varsinkin surffaamisen opetteluun, sillä aallot eivät ole hirveän isoja. Rannalla oli myös useita muita suffausta opettelevia. Surffausopetus maksoi reilu 16 euroa. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin surffannut, joten kävimme ensin pikaopetuksen hiekalla. Nopeasti siirryimme veteen ja taisin päästä seisomaan jo kolmannella yrittämälläni! Opettajamme kyseenalaisti sitä, olinko varmasti surffilaudalla vasta ensimmäistä kertaa. Päivämme kului harjoitellessa ja aivan viimeisillä aalloilla tipahdin laudalta niin, että lauta syöksyi jotenkin suoraan polveeni. Polvi oli tämän jälkeen monta päivää aika kipeä ja turvoksissa, enkä päässyt enää harjoittelemaan sinä aikana surffausta uudestaan. Itseasiassa minulle ei tullut enää hyviä mahdollisuuksia surffata koko reissun aikana uudestaan, joten tämä kerta on toistaiseksi ainoa surffaukseni.

Laiskottelua ja hyvää ruokaa

Ihastuin todella Lombokin rentoon tunnelmaan ja vähäiseen määrään turisteja. Pidin myös hostellistamme, vaikka on vähän epäselvää tuliko puremat jalkoihin hostellin sängystä vai mistä, mutta niitä oli aina aamulla herätessäni hirveä määrä. Ja sängyt olivat itseasiassa vain paksuja patjoja lattialla, mutta ne olivat yllättävän hyviä nukkua. Kutan alueelta löytyi myös paljon kivoja ravintoloita, joissa kävin syömässä. Ruokaa löytyi paikallisesta meksikolaiseen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kipeän polven takia vietinkin loppupäivät rannalla loikoillen. Kelit eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta minusta oli kiva loikoilla aurinkotuolissa ja lukea kirjaa aina muutama tunti päivässä ennen kuin alkoi satamaan. Suuntasin joka päivä Tanjung Aan rannalle, sillä ensimmäisen päivän jälkeen siellä ei ollut yleensä kuin kourallinen ihmisiä, joten ranta oli erittäin rauhallinen enkä jaksanut ajella pidemmälle, vaikka ajatuksissani oli tutustua eri rantoihin Lombokissa.

Muutamat ruokakuvat tähän väliin!

Smoothie bowl

Meksikolaista

Nasi goreng, paikallista ruokaa

 

Huomio jonka tein Indonesiassa ollessani oli, että kaikille yleisille rannoille mentäessä oli maksettava parkkeerauksesta maksu. Tämä oli hiukan erilaista siitä, mihin olin tottunut, sillä ikinä esimerkiksi paikoissa, joissa Thaimaassa olen ollut, en tähän tapaan ole törmännyt. Tämä kuitenkin päti niin Balin kuin Lombokinkin rannoilla, joissa kävin.

Vietin yhteensä reilun viikon Lombokissa ja olisin voinut olla saarella pidempäänkin. Jouduin kuitenkin välissä käymään Singaporessa lääkärissä, mutta se oli nopea 1,5 päivän reissu, sillä lentoja kulki erittäin hyvin Lombokista lyhyen välilaskun kautta Jakartasta Singaporeen. Lombok oli mielestäni paljon kivempi paikka kuin Bali. Mutta, koska olin suunnitellut olevani Indonesiassa kuukauden, piti minun jatkaa matkaani jo seuraavaan kohteeseen, että kerkeän nähdä kaiken haluamani. Aion jatkaa vielä Indonesia kertomuksillani loppuun asti, jonka jälkeen palaan Singapore käyntiini ja kirjoitan siitä oman postauksen.

Loppupäivinä sain nauttia ”autiorannan” tunnelmasta.

 

Ensi kerralla suuntaan Gili Airille!

Kuang Si Falls ja Mount Phousi – Luang Prabangin nähtävyyksiä

Ensimmäinen kokonainen päivä Luang Prabangissa alkoi varhain aamulla hostellin tarjoamalla aamupalalla. Tämän jälkeen aiemmin slowboat matkalla tutustumani tyttö ja minä, päätimme varata hostellin kautta matkan samaiselle päivälle varmaankin Luang Prabangin kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Kuang Si vesiputouksille. Kuitenkin hetken kierreltyämme kaduilla, saimme vastaan paljon paremman tarjouksen kyseisille putouksille pidämmällä oleskeluajalla kohteessa ja halvempaan hintaan, joten päätimme perua hostellin kautta varaamamme matkan.

Matkaa Luang Prabangin keskustasta Kuang Si putouksille oli noin 30 kilometriä ja saimme jaetun kyydin paikalliselta tuktuk-kuskilta noin 4 euron hintaan. Meillä oli reippaasti aikaa kohteessa ennenkuin piti palata takaisin kuskin luo. Itse pääsylippu putouksille oli vain noin 2 euroa. Ennen putouksia alueella sijaitsi karhujen pelastuskeskus, jossa pystyi katsomaan, kuinka pelastetut karhut viettivät aikaa ja lahjoittamaan rahaa karhujen hyväksi esimerkiksi ostamalla t-paitoja. Itse vesiputoukset olivat erittäin vaikuttavat. Paikka muistutti jotakin lastenkirjan satumaata turkoosine vesineen. Putouksilla oli myös muutama paikka missä pystyi uimaan, mutta ainakin joulukuussa, vesi niissä oli erittäin kylmää eikä paljon vedessä lillujia näkynyt. Putouksille kannattaa saapua mahdollisimman aikaisiin aamupäivästä, sillä kävimme kiipeämässä myös putousten päälle ja alas tultuamme paikka oli jo täyttynyt turisteista.

Kuang Si putouksilla oli paljon kaunista katseltavaa.

Turistit kerääntyivät tämän putouksen äärelle erityisesti iltapäivällä kuvaamaan itseään.

Vesi oli varsin viileää uimiseen, mutta nopea pulahdus oli ainakin virkistävää.

Ylhäällä putoksien päällä näkymät eivät olleet kovin erikoiset.

Mount Phousi

Luang Prabangissa sijaitsee Phousi-vuori, joka on myös yksi erittäin suosittu paikka turistien keskuudessa. Vuorelle kiivetään portaat ja vuoren päältä pääsee ihailemaan koko kaupunkia. Kävin täälläkin samaisen slowboat-tytön kanssa ja satutimme vierailumme vuorelle niin, että näimme vuorelta auringonlaskun. Hetki ennen auringonlaskua on kaikista suosituin aika vierailla vuorella ja sen kyllä huomasi, kuinka loppujen lopuksi pieni kukkula täyttyi turisteista, jotka kaikki yrittivät ikuistaa kuviin kaunista auringonlaskua. Pääsymaksu vuorelle oli 20 000 kip eli 2 euroa.

Kuva Mount Phousilta.

Vuorelta näkyi hyvin joka puolelle kaupunkia.

Mount Phousi täyttyy iltaisin auringonlasku-bongareista, joten jos haluaa vierailla vuorella rauhallisempaan aikaan, kannattaa vierailu satuttaa auringonlaskua aikaisempaan hetkeen.

Kaksi päivää riittänee

Alunperin tarkoitukseni oli viipyä Luang Prabangissa kolme yötä, mutta päädyinkin vain kahteen, sillä olin saanut slowboat-tytöstä reissukaverin ja hän oli päättänyt jatkaa matkaansa jo kahden yön jälkeen. Hän onnistui houkuttelemaan minut lähtemään kanssaan jo päivää aikaisemmin Vang Viengiin, joka oli seuraava kohteeni. Kerkesin mielestäni 1,5 päivässä nähdä ja kokea kaikki ”tärkeimmät” nähtävyydet, joten päätin lähteä jatkamaan matkaa tytön kanssa. Luang Prabangissa olisi viihtynyt varmasti pidempäänkin, sillä tekemistä kyllä olisi löytynyt, mutta kaupunkia ehti kyllä tutkimaan ihan hyvin jo muutamankin päivän aikana.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan Luang Prabangin yöelämässä!

 

Slowboatilla Laosiin, osa 3 – juhlien jälkeinen lopputaival

Illan tultua saavuimme siis Pak Bengiin, pieneen laosilaiseen kylään, jossa kaikki paikalliset hyökkäsivät heti meidän kimppuumme. Matkatavaroita yritettiin saada ulos veneestä samalla kun pienet lapset yrittivät saada meiltä reissaajilta kaiken ylimääräisen irti juomapulloista aurinkolaseihin. Samaan aikaan useat majapaikkojen pitäjät yrittivät saada meitä majoittujia omiin paikkoihinsa. Olin tässä vaiheessa hiukan väsynyt ja nälkäinen ja näin, että porukka, jonka kanssa olin viettänyt aikaa veneessä hyppäsi erään lava-auton kytiin ja päädyinkin samaan autoon heidän kanssaan. Virhe? Empä tiedä. Majoitus sijaitsi ylämäen päällä aivan kiven heiton päässä satamasta. Sängyn lakanat olivat erittäin kuvottavat ja täynnä tahroja, mutta yö maksoi vain 2,5 euroa ja suihkustakin sai kuumaa vettä! Majatalon omistajalla oli baari, jonne hän kutsui meidät juhlimaan ja jossa itsekkin juhli meidän kanssamme. Meitä oli vain noin 10 henkeä, mutta saimme aikaan yhdet reissun parhaista bileistä ja tanssimme baarinomistajan kanssa niin kauan, kunnes hän pisti juhlille stopin siinä pelossa, että paikallinen poliisi tulee antamaan hänelle varoituksen liian myöhään kestäneistä juhlista.

Ilokaasupallot olivat vahvasti läsnä useissa baareissa reissun aikana, myös tässä pienen Pak Beng -kylän baarissa.

Ainiin! Aiemmin mainitsin ajatuksestani nostaa rahaa myöhemmin Laosin puolella pankkiautomaatista. Tietenkään kenenkään kortit eivät toimineet kylän pankkiautomaateilla, joten suunnitelmani rahan nostamisesta kosahti aika nopeasti. Majatalomme pitäjä kertoikin minulle, että se oli hyvin yleistä, etteivät kylän pankkiautomaatit toimineet. Sain maksettua onneksi ruokani aiemmin Thaimaassa laosin valuuttaan vaihtamillani muutamalla eurolla ja onneksi seureestamme yksi tyttö antoi minulle lainaan rahaa, jonka pystyin sitten maksamaan hänelle takaisin myöhemmin.

Yöllä emme ehtineet nukkua montaa tuntia, kun seuraavana aamuna koitti taas lähtö ja viimeisen veneosuuden aika, joka kesti noin 8 tuntia. Matkan varrella veneen pysähdellessä näin, kuinka lapset juoksivat viidakosta vilkuttelemaan meille joen varrelle ja kuinka ihmiset peseytyivät ja elivät normaalia elämää joen varrella. Slowboat-matka on ehdottomasti edelleen yksi reissuni hienoimmista kokemuksista, sillä maisemat ja tunnelma on jotain, mitä ei edes voi kunnolla kuvailla. Tosin kuulin, että meitä seuraavana päivänä lähteneessä veneessä tunnelma oli aivan toisenlainen, joten kokemus riippuu varmasti myös paljon myös siitä, millaisen porukan veneeseen saa.

Joen varrella oli elämää.

Kahdeksan tuntia veneessä vierähti taas yllättävän nopeasti lukiessani eräältä tytöltä lainaamaani kirjaa, ihastellessani maisemia ja nauttiessani muuten vain venematkasta. Taisin vielä kuitenkin potea edellisyön juhlista niin kovaa uupumusta, etten saanut edes syötyä mitään koko venematkan aikana enkä aamullakaan ennen lähtöä. Toisin sanoen elin koko sen päivän ainoastaan litralla vettä. Lopulta saavuimme illan alkaessa hämärtymään Luang Prabangiin, joka olikin ensimmäinen varsinainen kohde Laosissa. Venematkalla tutustuin siis erääseen tyttöön, joka lainasi minulle rahaa ja kävikin ilmi, että olimme menossa samaan hostelliin. Hänen kanssaan päätimme siis taittaa matkan veneen päätepysäkiltä tuktukilla Luang Prabangin keskustaan, jossa hostellimme sijaitsi.

Aurinko alkoi taas laskemaan rantautuessamme.

Viimein oli aika jättää vene lopullisesti ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan Luang Prabangissa!