Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Puhelin-ja pankkikorttiongelmia Ubudissa

Viimeisenä aamuna Cangussa herätessäni aurinko paistoi aivan kirkkaalta taivaalta. Heti herätessäni tajusin, että puhelimeni ei suostunut enää ottamaan virtaa vastaan millään. Temppuilu oli alkanut jo edellisenä iltana, mutta silloin olin saanut ladattua puhelimeni akun vielä täyteen. Olin kuitenkin varannut jo majoituksen hostellista Ubudista, jonne vielä saman päivän aikana tahdoin mennä. Minun piti siis etsiä joku puhelimen huoltoliike sieltä, itselleni tuntemattomasta paikasta. Googlettelun jälkeen en hirveästi vaihtoehtoja löytänyt, mutta yksikin hyvä riittäisi. Pakkasin tavarani ja hyppäsin taxin kyytiin ja lähdin kohti Ubudia puhelimeni akkua säästellen.

Hostellille päästyäni en voinut olla muuta kuin vaikuttunut. Hostelli oli kallein, missä koko reissun aikana tulin yöpymään, mutta mielestäni aivan täysin koko rahan arvoinen. Sänky oli iso, aamupalan sai valita joka aamu listalta muutamasta eri vaihtoehdosta ja hostelli tarjosi mm. jooga-tunteja, hierontavartteja, elokuvailtoja ja tietovisaa. En kuitenkaan ehtinyt jäädä ihastelemaan hostellia sen enempää, sillä minun oli lähdettävä etsimään puhelimelleni korjaajaa.

Hostellihuoneessa oli jättisängyt!

Hostellin aamupalalla.

Huono tuuri jatkuu…

Korjausliike sijaitsi parin kilometrin päästä hostellista ja matka taittui kävellen. Tässä vaiheessa on sanottava, että missään muualla kuin Balilla ei ole ollut ikinä niin paljon ongelmia rahaa nostaessa. Ensimmäisen kerran jo Canggussa nostoautomaatit eivät meinanneet antaa rahaa ulos ja sama tuuri jatkui Ubudissa. Tällä kertaa kortin kanssa… Nostin rahaa automaatista matkalla korjausliikkeeseen. Sain kyllä rahani, mutta pankkikorttini jäi automaatin sisään. Hetken siinä tuumailin ja tuskailin, mutta yritin sitten aloittaa uutta rahan nostoa, jolloin kone sylkäisi sisällä olleen korttini ulos. Kyseinen kone boikottiin. Puhelinliikkeeseen saavuttuani sain selitettyä ongelmani ja he kyllä ymmärsivät ja pyysivät palaamaan takaisin muutaman tunnin päästä. Lähdin tarpomaan takaisin ja kerkesin nauttia hostellin tarjoamasta hieronnasta ennenkuin olikin jo aika palata. Palattuani he ilmoittivat, että kyseessä ei olekaan niin yksinkertainen juttu ja lähdin kävelemään takaisin hostellille itku silmässä varmana siitä, että kohta on hankittava uusi puhelin. Hostellille palattuani kaksi tyttöä pyysivät minua kanssaan syömään. En ollut tässä vaiheessa muistanut syödä mitään aamupalan jälkeen ja olin tarponut kahden kilometrin matkaa eestaas kuumudessa, joten muutaman suupalan jälkeen päädyin oksentamaan useamman kerran vessaan, joka oli erittäin alkeellinen: vain reikä maassa.

Ruokailumme jälkeen oloni alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja lähdin taas metsästämään puhelintani. Tällä kertaa he olivat saaneet sen toimimaan. Tai niin ainakin luulin, sillä se oli latauksessa ja näytti lataavankin. Puhelimeni korjaus maksoi vain 33 euroa, siitä en ole varma, mitä kaikkea he sille tekivätkään. Luulen, että he vaihtoivat ainakin latausportin uuteen. Kuitenkin hostellille palatessani ja puhelimeni lataukseen laittaessani, se ilmoitti että pitäisi tarkastaa laturin liitäntä ja arvoitu latausaika 10 prosentille oli pari tuntia… Yritin myös vaihtaa sim-korttiani, mutta luukku ei suostunut millään aukeamaan, joten päätin palata vielä seuraavana aamuna liikeeseen. Siellä he tajusivat, että olivat kasanneet puhelimen osat väärässä järjestyksessä paikoilleen ja siksi nämä ongelmat. He kuitenkin purkivat ja kasasivat sen nopeasti uudelleen, laittoivat liimaa takakanteen ja puhelimen ympärille kasan kuminauhoja, että kansi kiinnittyisi takaisin ja eikun menoksi! Nyt reilu kaksi vuotta eteenpäin sama puhelin edelleen toimii kiitos korjauksen. Ainoastaan takakannen liimaukset ovat alkaneet pettämään enkä voi käyttää puhelintani ilman suojakuoria, jotka pitävät kannen paikoillaan. 😀

Ensimmäinen otettu kuva puhelimen korjauksen jälkeen hostellin oleskelualueelta.

 

Seuraavalla kerralla lisää itse Ubudista!

Canggu – Balin ensimmäinen kohde

Suurimmat odotukset minulla oli Balilta, jonne lensin Ho Chi Minh Citystä. Paljon instagram-nähtävyyksiä, ihania uima-altaita, joogaa, surfausta ja hintatasoltaan aiempia kohteitani kalliimpi olivat mielikuviani Balista. Saapuessani keli ei ollut mitenkään erityisen hyvä, sillä satoi vettä. Tiesin kuitenkin, että matkasin kohteeseen sadekauden aikaan, joten sateita oli varmasti luvassa. Ensimmäinen kohteeni Balilla oli Canggu, jossa vietin kolme yötä. Hostelliarvosteluita lukiessani löysin kaikista jotain moitittavaa, yleisimmin lutikoita tai likaista. Ensimmäisessä majapaikassani oli lutikoita ja toisessa likaista. Puhelimenikin päätti alkaa reistailemaan eikä suostunut enää latautumaan, joten reissu ei saanut mitään parasta mahdollista alkua eikä oikeastaan jatkoakaan, josta kerron myöhemmin. Bali itsessään oli aika suuri pettymys. Aika on kuitenkin kullannut muistot, joten voisin mennä sinne uudestaankin, vaikka pitkään olin sitää mieltä, että kyseinen kerta oli ensimmäinen ja viimeinen.

Balilla yleinen kulkuneuvo oli skootteri.

 

Kokemuksia Canggusta

Ensimmäisenä iltana Canggussa en tehnyt juurikaan mitään muuta kuin söin, ostin sim-kortin ja nostin rahaa. Sim-kortti, minkä ostin ei toiminutkaan sitä aikaa mitä luvattiin, joten 8 euroa meni hieman hukkaan. Kaksi ensimmäistä automaattiakaan ei antanut nostaa rahaa, mutta kolmannella se lopulta onnistui. Vettä satoi, mutta se oli oikeastaan ihan kiva, sillä en tuntenut mitään velvoitetta lähteä illaksi tutkimaan paikkoja. Sänkyyn mennessä huomasin sitten luteet, mutta koska oli niin myöhä niin en voinut enää tehdä asialle mitään.

Aamun sarastaessa etsin hostellin pitäjän ja kerroin ongelmasta. Olin maksanut kahdesta yöstä, joten hän ehdotti rakennuksen vaihtoa. Vähän epäilevänä suostuin, mutta siellä ei ollut nähtävillä kyseistä ongelmaa, joten päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Samassa paikassa majottui eräs suomalainen tyttö, joten päätimme hänen kanssaan lähteä rannalle. En ole varma millekkä Canggun rannoista menimme, mutta söimme aamupalaa jossakin kivassa rantaravintolassa. Tämän jälkeen siirryimme itse rannalle. Olin kuullut, että Balilla rannat ja vesi eivät ole mitään puhtaimpia, eivätkä ne kyllä ollutkaan. Ensimmäistä kertaa reissuni aikana minun ei juurikaan tehnyt mieli uida veden roskaisuuden takia. Rantahiekkakin oli väriltään jotain ruskean ja mustan sekoitusta, joten en ollut vielä kovinkaan vaikuttunut. Rannalle saapuessamme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta äkkiä taivaalle alkoi kertymään tummia pilviä ja päätimme lähteä ajamaan skootterilla äkkiä takaisin. Emme kerenneet pitkälle ennenkuin alkoi järkyttävä kaatosade, joka kasteli joka ikisen vaatekappaleen litimäräksi. Loppupäivä menikin sateen suojissa.

Ensimmäinen hostelli Cangussa.

Hostellin oleskelutila oli iso katettu ulkotila, jossa oli hyvä viettää sadepäivää.

Illalla suuntasimme Pretty Poison -nimiseen skeittibaariin. Siellä oli kyllä ihan kiva tunnelma. Pidin musiikista ja siitä, kuinka sain katsella joidenkin taitavien tyyppien skeittaamista. Se olikin ainoa baari, missä kävin Canggussa ollessani, mutta voin antaa ainakin kyseiselle paikalle suosituksen. Aiempi juhliminen alkoi hieman painamaan, joten ajattelin ottaa hetken hieman rennommin.

Pretty Poison

Skeittibaarin keskellä pystyi näyttämään yleisölle taitojaan.

Viimeiseksi yöksi vaihdoin siis hostellia, joka oli erittäin kivannäköinen! Ainoa miinus oli huoneisen likaisuus, mutta kyllä siellä yhden yön pärjäsi. Myös henkilökunta oli mukavaa, joten olisin mielelläni viipynyt kaikki kolme yötä jälkimmäisessä paikassa. Canggu kohteena oli Indonesiassa vähiten pitämäni enkä sinne itse enää palaisi. En vain pitänyt kyseisen paikan tunnelmasta, mutta eihän kaikesta voikaan pitää!

Canggun toinen hostelli.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Ubudiin!

Viimeiset päivät Vietnamissa – Ho Chi Minh Cityn pikavisiitti

Joulupäivänä minun oli jatkettava matkaani Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn, joka tunnetaan myös nimellä Saigon, sillä oleskeluaikani Vietnamissa oli käymässä vähiin. Vietnamissa suomalainen saa oleskella 15 vuorokautta ilman viisumia ja alunperin minulla ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia maassa oloajalle, joten ajattelin, että kyseinen aika riittäisi hyvin. Näin ei ollut ja viisumittomuus kadutti minua jo Halong Bay -retken aikana. Onneksi pääsin kahden viikon aikana kuitenkin käymään useassa eri kohteessa, mutta paljon hienoja kohteita joista kuulin matkan aikana reissukavereiltani jäi kokematta. Onneksi löytyykin paljon hyviä syitä palata vielä joskus Vietnamiin! 🙂

Ho Chi Minh City

Saavuin Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn melko illasta ja suuntasin hostellille, jossa vietin kaksi yötä. Käytännössä minulla oli aikaa viettää vain yksi päivä kyseisessä kaupungissa, sillä saavuin sinne niin myöhään ja lentoni Balille lähti jo toisen yön jälkeen varhain aamulla. Minulla ei ollut alunperinkään edes hirveää hinkua viettää kyseisessä kaupungissa, sillä fanitan enemmän pienempiä paikkoja. Toki tekemistä olisi ollut usealle päivälle ja pidemmän ajan jälkeen, olisin varmasti saanut laajemman mielipiteen Saigonista.

Minua oli varoiteltu useaan otteeseen Vietnamin taskuvarkaista, joita löytyi varsinkin Ho Chi Minh Citystä. Suhtauduin siis erittäin tarkasti tavaroideni kuljettamiseen, sillä esimerkiksi eräältä naiselta oli viety kädestä tuliterä Iphone juuri muutamaa päivää aiemmin. En kuitenkaan missään vaiheessa matkaani Vietnamissa huomannut, että joku paikallinen olisi edes yrittänyt varastaa minulta mitään, vaikka liikuinkin aika paljon itsekseni ja aika usein minulla sattui olemaan vielä puhelimeni maps-sovellus auki kädessäni.

Näkymät hostellin aamupalalta Ho Chi Minh Cityyn.

 

Vierailu sotamuseossa

Suuntasin siis ainoana kokonaisena päivänä kenties Ho Chi Minhin suosituimpaan nähtävyyteen, sotamuseoon. Sotamuseo oli vaikuttava kokemus, joka kertoi Vietnamin sodasta. Jo pihalla oli erilaisia taistelukoneita ja rakennelma, josta löytyi mallinnus, kuinka sodassa olleita vankeja pidettiin. Itse varsinaisessa rakennuksessa oli useampi eri kerros, jotka koostuivat pääosin valokuvanäyttelyistä. Kuvat saivat todella ajattelemaan asioita ja suosittelenkin käymään museossa, vaikka ei olisikaan mikään sotafani. Pääsylippu museoon maksoi vain 1,60 euroa. Itse päärakennuksessa oli erittäin kuuma, joten se lisäsi omalta osaltaan paikan tuomaa ahdistavaa tunnelmaa. Suosittelen siis varaamaan mukaan valokuvakierroksille tarpeeksi juotavaa.

Kuva sotamuseon pihalta.

Kuvia oloista, joissa vankeja pidettiin.

Ihmisiä pidettiin matalissa ja pienissä häkeissä.

Kuvia valokuvanäyttelystä.

Takaisin hostellille palattuani tutustuin kahteen ruotsalaismieheen, joiden kanssa lähdin vielä illalla syömään ja istuskelemaan kaupungille. Toinen heistä oli jo viettänyt kaupungissa hieman pidemmän ajan, joten hän osasi viedä meidät syömään erittäin hyvään katukeittiöön. Ho Chi Minh Cityssä olisi varmasti ollut vielä paljon nähtävää, mutta pikaisen tutustumisen jälkeen pidin Hanoista huomattavasti enemmän.

Loppuyhteenveto Vietnamista

Vietnam oli kyllä erittäin positiivinen kokemus, sillä en ollut juurikaan ottanut maan aktiviteeteistä etukäteen selvää eikä minulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. Minulla oli suurinpiirtein selvä  ajatus siitä, että teen nopean matkan pohjoisesta etelään ja jatkan siitä Balille, mutta muita suunnitelmia ei ollut. Minusta olikin ihana mennä juuri sen mukaan, mitä kuulin muilta, kuten esimerkiksi tekemäni moottoripyöräretki Ha Giangissa, joka oli täysin extempore tehty reissu. Suosittelenkin, että jos haluat nähdä kerralla enemmän Vietnamin eri puolia, varaat aikaa maalle ainakin kuukauden! Olisin varmasti voinut viettää Vietnamissa muutamankin kuukauden, mutta olen iloinen saamastani pintakosketuksesta. Vietnamista tulikin yksi suosikkimaistani, jota tulen suosittelemaan muille ja jonne tahdon ehdottomasti vielä palata!

Seuraavalla kerralla laskeudutaan Balille!