Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vietnam

Viimeiset päivät Vietnamissa – Ho Chi Minh Cityn pikavisiitti

Joulupäivänä minun oli jatkettava matkaani Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn, joka tunnetaan myös nimellä Saigon, sillä oleskeluaikani Vietnamissa oli käymässä vähiin. Vietnamissa suomalainen saa oleskella 15 vuorokautta ilman viisumia ja alunperin minulla ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia maassa oloajalle, joten ajattelin, että kyseinen aika riittäisi hyvin. Näin ei ollut ja viisumittomuus kadutti minua jo Halong Bay -retken aikana. Onneksi pääsin kahden viikon aikana kuitenkin käymään useassa eri kohteessa, mutta paljon hienoja kohteita joista kuulin matkan aikana reissukavereiltani jäi kokematta. Onneksi löytyykin paljon hyviä syitä palata vielä joskus Vietnamiin! 🙂

Ho Chi Minh City

Saavuin Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn melko illasta ja suuntasin hostellille, jossa vietin kaksi yötä. Käytännössä minulla oli aikaa viettää vain yksi päivä kyseisessä kaupungissa, sillä saavuin sinne niin myöhään ja lentoni Balille lähti jo toisen yön jälkeen varhain aamulla. Minulla ei ollut alunperinkään edes hirveää hinkua viettää kyseisessä kaupungissa, sillä fanitan enemmän pienempiä paikkoja. Toki tekemistä olisi ollut usealle päivälle ja pidemmän ajan jälkeen, olisin varmasti saanut laajemman mielipiteen Saigonista.

Minua oli varoiteltu useaan otteeseen Vietnamin taskuvarkaista, joita löytyi varsinkin Ho Chi Minh Citystä. Suhtauduin siis erittäin tarkasti tavaroideni kuljettamiseen, sillä esimerkiksi eräältä naiselta oli viety kädestä tuliterä Iphone juuri muutamaa päivää aiemmin. En kuitenkaan missään vaiheessa matkaani Vietnamissa huomannut, että joku paikallinen olisi edes yrittänyt varastaa minulta mitään, vaikka liikuinkin aika paljon itsekseni ja aika usein minulla sattui olemaan vielä puhelimeni maps-sovellus auki kädessäni.

Näkymät hostellin aamupalalta Ho Chi Minh Cityyn.

 

Vierailu sotamuseossa

Suuntasin siis ainoana kokonaisena päivänä kenties Ho Chi Minhin suosituimpaan nähtävyyteen, sotamuseoon. Sotamuseo oli vaikuttava kokemus, joka kertoi Vietnamin sodasta. Jo pihalla oli erilaisia taistelukoneita ja rakennelma, josta löytyi mallinnus, kuinka sodassa olleita vankeja pidettiin. Itse varsinaisessa rakennuksessa oli useampi eri kerros, jotka koostuivat pääosin valokuvanäyttelyistä. Kuvat saivat todella ajattelemaan asioita ja suosittelenkin käymään museossa, vaikka ei olisikaan mikään sotafani. Pääsylippu museoon maksoi vain 1,60 euroa. Itse päärakennuksessa oli erittäin kuuma, joten se lisäsi omalta osaltaan paikan tuomaa ahdistavaa tunnelmaa. Suosittelen siis varaamaan mukaan valokuvakierroksille tarpeeksi juotavaa.

Kuva sotamuseon pihalta.

Kuvia oloista, joissa vankeja pidettiin.

Ihmisiä pidettiin matalissa ja pienissä häkeissä.

Kuvia valokuvanäyttelystä.

Takaisin hostellille palattuani tutustuin kahteen ruotsalaismieheen, joiden kanssa lähdin vielä illalla syömään ja istuskelemaan kaupungille. Toinen heistä oli jo viettänyt kaupungissa hieman pidemmän ajan, joten hän osasi viedä meidät syömään erittäin hyvään katukeittiöön. Ho Chi Minh Cityssä olisi varmasti ollut vielä paljon nähtävää, mutta pikaisen tutustumisen jälkeen pidin Hanoista huomattavasti enemmän.

Loppuyhteenveto Vietnamista

Vietnam oli kyllä erittäin positiivinen kokemus, sillä en ollut juurikaan ottanut maan aktiviteeteistä etukäteen selvää eikä minulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. Minulla oli suurinpiirtein selvä  ajatus siitä, että teen nopean matkan pohjoisesta etelään ja jatkan siitä Balille, mutta muita suunnitelmia ei ollut. Minusta olikin ihana mennä juuri sen mukaan, mitä kuulin muilta, kuten esimerkiksi tekemäni moottoripyöräretki Ha Giangissa, joka oli täysin extempore tehty reissu. Suosittelenkin, että jos haluat nähdä kerralla enemmän Vietnamin eri puolia, varaat aikaa maalle ainakin kuukauden! Olisin varmasti voinut viettää Vietnamissa muutamankin kuukauden, mutta olen iloinen saamastani pintakosketuksesta. Vietnamista tulikin yksi suosikkimaistani, jota tulen suosittelemaan muille ja jonne tahdon ehdottomasti vielä palata!

Seuraavalla kerralla laskeudutaan Balille!

Joulun viettoa Hoi Anissa

Olen viettänyt yhtä joulua lukuunottamatta kaikki muut joulut Suomessa. Ja vaikka kirjoittelenkin nyt joulun aikaan vietnamilaisesta joulustani, olin viettämässä sitä jo vuonna 2019. Päätin aloittaa kuitenkin blogin kirjoittamisen hiukan jälkijunassa, mutta ajattelen, että varsinkin koronan ja matkustamisen helpottuessa joku voi vielä hyötyä postauksistani!

Jouluaattoaamuun heräsin hieman erilaisissa tunnelmissa +30 asteen helteessä. En ole ollut oikeastaan koskaan mikään suuri jouluihminen, joten minusta oli ihan kiva viettää joulu jossain muualla kuin Suomessa. Minulla ei ollut varsinaista joulufiilistä aamulla herätessäni ja minua odotti taas hostellin vaihto, sillä kaikki Hoi Anin hostellit olivat täyteen buukattuja, joten jouduin noukkimaan öitä sieltä täältä ja vaihtamaan majapaikkaa. Kuitenkin ennen hostellin vaihtoa päätin lähteä retkellä katselemaan korivenekylää. Hetken juteltuani hostellin respan kanssa, minua tuli noutamaan vietnamilainen nainen skootterilla ja lähti kuljettamaan minua määränpäähän.

Noin vartin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja skootteria ajanut nainen ohjasi minut vietnamilaisen mummelin luo. Iloinen mummo, joka ei tainnut osata sanaakaan englantia iski päähäni hatun ja ohjasi minut koriveneeseen. Hän höpötti, huuteli ja lauleskeli koko ajan jotain vietnamiksi, enkä ymmärtänyt siitä sanaakaan. Jossain vaiheessa sain melan käteeni ja minun pitikin ohjastaa venettämme ja toisessa hetkessä olimme kalastamassa puukepeillä rapuja. Rapuja emme valitettavasti saaneet ainuttakaan, mutta minulla oli ihan hauskaa kuunnellessani mummon selityksiä. Pysähdyimme myös eräälle kaislikon reunalle pitämään pienen valokuvaussession. Jonkin ajan päästä rantauduimme ja huikkasin kiitoksen vietnamiksi, joka taisi olla ainoa sana, mitä kyseisellä kielellä osasin. Tästä pienen mummon kasvoille nousi entistä isompi hymy ja minusta oli tämän jälkeen mukava palata takaisin rantaan nauttimaan vielä kylmää cokista ennen Hoi Anin keskustaan paluuta. Aktiviteetti kustansi kokonaisuudessaan 10 euroa sisältäen skootterikuljetuksen edestakaisin ja pääsin tälle reissulle hostellini respan kautta.

Kuva koriveneajelulta

Ravunmetsästystä

Kuva kuvaussessiolta

Välillä rupateltiin muiden kalastajien kanssa.

 

Aattoillan ohjelma

Illan tullessa uusi hostellini järjesti englantilaisen jouluruokailun, joka oli kokemuksena myös hieman poikkeava Suomi-versiosta. Ruoka oli kuitenkin maittavaa ja pelailimme ruokailun yhteydessä muutamia pelejä. Ruokailun jälkeen meille oli järjestetty kuljetus erään toisen hostellin baariin, jossa olin itseasiassa yöpynyt ensimmäisen yöni ja täällä tarkoituksenamme oli viettää loppuilta juhlien. Jouluaatto oli siis todella erilainen, mitä se olisi Suomessa ollut, mutta kokemuksena mieleenpainuva!

Vielä varoituksen sana! Tutustuin jouluruokailun yhteydessä erääseen hostellimme asukkaaseen, joka vaikutti erittäin mukavalta. Baarissa hän kysyi haluaisinko tiskiltä jotain ja pyysin yhtä vodkaredbullia. Mixerin nauttimisen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jalkani eivät olleet enää kantaneet ja muistini häviää aivan kokonaan.  Huomautuksena vielä, että alla oli vain kaksi olutta ennen tätä. Hän myös varasti puhelimeni, jonka onneksi muutaman mutkan jälkeen sain takaisin seuraavana aamuna. Onneksi minulla oli siellä myös muutama ystävä, jotka olivat auttaneet minut takaisin hostellille. Tämän opetuksen jälkeen en ottanut enää keltään vastaan juomia, sillä ”hyvällä tyypilläkin” voi olla pahat mielessä.

Seuraavalla kerralla suuntana Ho Chi Minh City!

Aurinkokylpyä Hoi Anissa!

Ha Giangin moottoripyöräreissun jälkeen palattuani takaisin Hanoihin selailin vaihtoehtoja kulkuvälineistä, joilla matkata Hoi Aniin. Alunperin ajattelin päätyväni junaan, vaikka se olisikin ajallisesti kestänyt pitkään. Jostain syystä kuitenkin päädyin tarkistamaan lentojen hinnat ja samalla päätin, että taitankin matkan lentämällä. Lentolippu maksoi vain 27 euroa, joka oli suurinpiirtein samaa hintaluokkaa kuin juna. Lisänä junamatka olisi kestänyt yli puoli vuorokautta muutaman tunnin lennon sijaan. Tähän mennessä reissua en ollut päässyt nauttimaan kunnon helteistä Bangkokia lukuunottamatta, joten odotin innolla matkaa Hoi Aniin, sillä tiesin, että siellä riittäisi lämpöä.

Parin tunnin lento oli erittäin edullinen.

Koska saavuin Hoi Aniin juuri ennen joulua ja päätin viettää joulunkin kyseisessä paikassa, olisi hostellivaraukset kannattanut tehdä hieman etukäteen. Jouduinkin vaihtamaan neljän yön aikana hostelliani kolmesti, sillä kaikissa oli vain ripotellusti öitä tarjolla. Joulu oli ainoa aika oman reissuni aikana, kun en voinut jäädä haluamaani hostelliin koko ajaksi. Kaikki kolme hostellia erosivat aikalailla toisistaan, ensimmäinen oli selkeä bilehostelli, toisessa hostellissa ei ollut juurikaan minkäänlaista liikettä ja kolmannessa oli hieman enemmän liikehdintää, mutta silti erittäin rauhallista.

Hoi Aniin saavuttua tuntui kuin olisi vaihtanut kokonaan maata. Lämpötila pompsahti 10 astetta Hanoin lämmöstä ja aurinko paistoi joka päivä pilvettömältä taivaalta. Pari ensimmäistä päivää vietinkin vain rannalla makoillen. Illaksi suuntasin aina syömään, nauttimaan hieronnoista ja katselemaan hiukan kaupunkia. Suoraan sanottuna en oikeastaan ollut hirveän kiinnostunut juurikaan mistään aktiviteeteistä, sillä halusin vain lojua rannalla ja ottaa aurinkoa, joten minulta ei aivan hirveästi suosituksia löydy.

Auringonpalvontaa!

Moni ateria reissussa ollessa koostui kanasta ja riisistä, kuten tämäkin!

Mitä tehdä Hoi Anissa?

No, en ollut aivan koko Hoi Anissa viettämääni aikaa tekemättä yhtään mitään ja tässä muutamat suositukset Hoi Aniin. Vietnamin lempiruokaani olivat banh mit eli käytännössä täytetyt leivät. Suuntasin jo heti ensimmäisenä iltana syömään julkkiskokki Anthony Bourdainin kehumaan maailman parhaaseen banh mi paikkaan. Paikka on kerännyt mainetta ja ruokapaikkaan olikin pitkä jono. No tulipahan testattua, mutta näin suoraan sanottuna makuelämys ei ollut mitenkään erityisen järisyttävä verrattuna muihin kyseisiin leipiin, vaikka ne yleisesti ottaen ovatkin aina herkullisia joka puolella.

Jos lihaksesi ovat jumissa ja kaipaat hyvää hierontaa, suosittelen suuntaamaan Hoi Anissa HOLLY SPA’han. Tunnin selkä-hartia hieronta maksoi 8 euroa ja on edelleen yksi parhaista, mitä olen saanut! Eräs reissukaverini suositteli paikkaa, enkä joutunut hierontaan pettymään. Kävinkin hierotuttamassa itseäni kyseisessä paikassa muutamaan otteeseen.

Ensimmäisenä iltana hyppäsimme myös jokiveneen kyytiin ja kävimme sillä hetken ajamassa joella. Tämä oli lähinnä kiva ajanviete reissukavereideni kanssa. Aika kovia hintoja kyseisesti aktiviteetista yritettiin pyytää, mutta saimme tingittyä sen yhteensä kuuteen euroon kolmelle hengelle ja hintaan sisältyi vielä kaikille omat oluet, mutta itse ajelu kesti kyllä aika lyhyen aikaa.

Hoi An on erittäin kaunis kaupunki, josta löytyy varmasti vaikka minkälaista tekemistä ja osteltavaa. Kaupungilla on paljon räätäleitä, jotka voivat tehdä muutamassa päivässä haluamasi vaatteen eikä ne ole todellakaan hinnalla pilattuja. Yksi kaverini teetätti itselleen mekon, josta tuli erittäin kaunis.

Kuva lyhyeltä veneajelulta joella.

Hoi Ania oli iltaisin varsin kaunis valoineen!

 

Seuraavalla kerralla kerron, kuinka vietin joulun Hoi Anissa!

Moottoripyörillä Ha Giangissa – osa 3

Tässä julkaisussa tahdon panostaa enemmän kuviin kuin tekstiin. Vaikka näkisi kymmeniä kuvia kyseisestä reissusta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä pitäisi jokaisen itse kokea.

Ajoimme moottoripyörillä koko toisen päivän pitkin Pohjois-Vietnamia ja sää olikin jo edellistä päivää viileämpi. Pysähdyimme muutamaan otteeseen katselemaan maisemia, poikkesimme Kiinan rajalla ja kiipesimme vielä korkealle torniin katselemaan lisää maisemia. Illan tullessa pysähdyimme majataloon, jossa taas vietimme iltaa paikallisten oppaidemme kanssa, söimme ja joimme. Itse henkilökohtaisesti pidin ensimmäisestä majoituksesta enemmän, sillä meillä ei ollut tässä jälkimmäisessä majoituksessa tarpeeksi sänkyjä jokaiselle, joten jouduimme ahtautumaan samoihin sänkyihin (onneksi olimme siinä vaiheessa jo tuttua porukkaa toisillemme) ja huone oli muutenkin tunkkainen ja kolea.

Otimme muutaman askeleen Kiinan puolelle. Suunta Vietnamiin päin.

Kuva Kiinan ja Vietnamin rajalta Kiinan suuntaan.

Lung Cu Flag Tower

Paluumatka lähtöpisteeseen

Viimeinen päivä reissullamme oli sateinen ja kylmä. Joka puolella oli hirveästi sumua, joten ajaminenkin oli haastavaa, sillä eteensä ei nähnyt juurikaan. Päivän ohjelmassa oli oikeastaan ajaa vain takaisin lähtöpisteeseen, joten kilometrejä kertyi, sillä olimme ajaneet kuitenkin kaksi päivää toiseen suuntaan ja nyt yhden päivän ohjelmana oli matka takaisin. Yhdelle seurueemme jäsenelle meinasi käydä erittäin huonosti sään aiheuttaman huonon näkyvyyden ja muun liikenteen huolimattomuuden takia, mutta onneksi hän pelastautui ajamalla ojaan ja saamalla vain muutamia pintanaarmuja.

Näkyvyys oli viimeisenä päivänä huono.

Vuorilta laskeuduttuamme näkyvyys alkoi jo parantua.

Koska satoi vettä ja minulla oli vain huppari, joka kastui aika pian ennenkuin sain sadeviitan, palelin aika kovasti jo päivällä, kun matkaamme oli jäljellä vielä useita tunteja. Yksi ihana paikallinen vetäjämme antoi minulle kuivan takkinsa ja yrittäessäni palauttaa sitä reissumme päätyttyä hän sanoi, että voin pitää takin. Mikä erikoinen matkamuisto!

Saamani takki on minulla edelleen käytössä 🙂

Palasimme koko reissun ensimmäiseen lähtömajataloon illan alkaessa hämärtyä. Olimme varanneet yöbussin vielä samalle illalla ja osan meidän tiemme erkanivat lähtiessämme eri suuntiin. Itse palasin vielä takaisin Hanoihin muutaman ystäväni kanssa.

Puhelimeni oli alkanut temppuilemaan Halong Baylla ja päätti jatkaa temppuiluaan. Viimeisen päivän sade oli ollut liikaa, vaikka puhelimeni olikin koko ajan vyölaukussani eikä varsinaisesti kastunut. Lopulta pakkokäynnistys auttoi, sillä näin sain puhelimeni unohtamaan, että se luuli sen olevan kastunut sisältä, vaikka näin ei tosiasiassa ollut. Elektroniikka oli tähän mennessä aiheuttanut eniten päänvaivaa matkani aikana…

 

Seuraavalla kerralla kerron Hoi Anista!