Tässä julkaisussa tahdon panostaa enemmän kuviin kuin tekstiin. Vaikka näkisi kymmeniä kuvia kyseisestä reissusta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä pitäisi jokaisen itse kokea.
Ajoimme moottoripyörillä koko toisen päivän pitkin Pohjois-Vietnamia ja sää olikin jo edellistä päivää viileämpi. Pysähdyimme muutamaan otteeseen katselemaan maisemia, poikkesimme Kiinan rajalla ja kiipesimme vielä korkealle torniin katselemaan lisää maisemia. Illan tullessa pysähdyimme majataloon, jossa taas vietimme iltaa paikallisten oppaidemme kanssa, söimme ja joimme. Itse henkilökohtaisesti pidin ensimmäisestä majoituksesta enemmän, sillä meillä ei ollut tässä jälkimmäisessä majoituksessa tarpeeksi sänkyjä jokaiselle, joten jouduimme ahtautumaan samoihin sänkyihin (onneksi olimme siinä vaiheessa jo tuttua porukkaa toisillemme) ja huone oli muutenkin tunkkainen ja kolea.
Otimme muutaman askeleen Kiinan puolelle. Suunta Vietnamiin päin.
Kuva Kiinan ja Vietnamin rajalta Kiinan suuntaan.
Lung Cu Flag Tower
Paluumatka lähtöpisteeseen
Viimeinen päivä reissullamme oli sateinen ja kylmä. Joka puolella oli hirveästi sumua, joten ajaminenkin oli haastavaa, sillä eteensä ei nähnyt juurikaan. Päivän ohjelmassa oli oikeastaan ajaa vain takaisin lähtöpisteeseen, joten kilometrejä kertyi, sillä olimme ajaneet kuitenkin kaksi päivää toiseen suuntaan ja nyt yhden päivän ohjelmana oli matka takaisin. Yhdelle seurueemme jäsenelle meinasi käydä erittäin huonosti sään aiheuttaman huonon näkyvyyden ja muun liikenteen huolimattomuuden takia, mutta onneksi hän pelastautui ajamalla ojaan ja saamalla vain muutamia pintanaarmuja.
Näkyvyys oli viimeisenä päivänä huono.
Vuorilta laskeuduttuamme näkyvyys alkoi jo parantua.
Koska satoi vettä ja minulla oli vain huppari, joka kastui aika pian ennenkuin sain sadeviitan, palelin aika kovasti jo päivällä, kun matkaamme oli jäljellä vielä useita tunteja. Yksi ihana paikallinen vetäjämme antoi minulle kuivan takkinsa ja yrittäessäni palauttaa sitä reissumme päätyttyä hän sanoi, että voin pitää takin. Mikä erikoinen matkamuisto!
Saamani takki on minulla edelleen käytössä 🙂
Palasimme koko reissun ensimmäiseen lähtömajataloon illan alkaessa hämärtyä. Olimme varanneet yöbussin vielä samalle illalla ja osan meidän tiemme erkanivat lähtiessämme eri suuntiin. Itse palasin vielä takaisin Hanoihin muutaman ystäväni kanssa.
Puhelimeni oli alkanut temppuilemaan Halong Baylla ja päätti jatkaa temppuiluaan. Viimeisen päivän sade oli ollut liikaa, vaikka puhelimeni olikin koko ajan vyölaukussani eikä varsinaisesti kastunut. Lopulta pakkokäynnistys auttoi, sillä näin sain puhelimeni unohtamaan, että se luuli sen olevan kastunut sisältä, vaikka näin ei tosiasiassa ollut. Elektroniikka oli tähän mennessä aiheuttanut eniten päänvaivaa matkani aikana…
Seuraavalla kerralla kerron Hoi Anista!
