Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Chiang Mai

Epäeettiset norsuleirit ja vankien tekemää hierontaa

Chiang Maihin saavuttuani olin suunnitellut viettäväni siellä kaksi yötä, mutta loppujen lopuksi pidensin aikani kolmeen yöhön. Jälkeen päin ajateltuna minua hieman harmittaa, etten vieraillut norsuleirillä, sillä Chiang Maista niitä löytyi ja paljon. Yllätys, yllätys, tapojeni mukaan, en ollut etsinyt etukäteen juurikaan tietoa eettisimmistä norsuleireistä ja paikan päällä tutkiessani, tulin tulokseen, ettei nyt ehkä löydykkään tarpeeksi hyvää. Norsuleirit ovat norsujen turvakoteja, joihin on siis mahdollisuus tehdä esimerkiksi päivän tai  vaikka viikon mittaisia vierailuja. Norsut ovat siis pelastettuja ja tuotu asumaan leireille eikä niillä ratsasteta siellä. Suurin osa ”eettisistä” leireistä tarjosi pääosin yhden päivän vierailuja. Loppujen lopuksi selailtuani erilaisia suosituksia leireistä, bongasin jonkun kirjoittaman tekstin siitä, että jos pääset norsujen kanssa kylpemään jokeen, on myös se epäeettistä, sillä vaikka norsut nauttivat kylpemisestä, niille ei ole loppujen lopuksi luonnollista tehdä sitä ihmisten kanssa. Löysin lopulta ainoastaan yhden paikan, jossa kaikki nämä kriteerit toteutuivat ja jonne olisin voinut mennä vierailulle. Jätin tämän kuitenkin jostain syystä tekemättä, ompahan esimerkiksi yksi syy, miksi palata vaikka Chiang Maihin!

Temppeleitä ja muuta tekemistä

Chiang Maista löytyy paljon temppeleitä ja kävinkin katsastamassa yhden temppelin muutaman Bangkokissa ja vesiputouksilla kanssani olleiden kavereideni kanssa. Temppeliksemme valikoitui Wat Phrathat Doi Suthep. Kyseinen temppeli sijaitsi vähän kaupungin ulkopuolella, joten etsimme paikan, josta lähti jaettuja punaisia lavatakseja kyseiseen temppeliin. Temppeli sijaitsi vuoren päällä, joten matka temppelille oli yhtä isoa ylämäkeä. Satutimme vierailumme auringonlaskulle. Minua itseäni eivät temppelit sen kummemmin hetkauta, mutta maisemat olivat ainakin kivat korkealta katsottuna ja temppelialueella riitti hetkeksi tutkittavaa. Koko reissu lavatakseineen ja temppelin sisäänpääsymaksuineen kustansi vain noin 4,5 euroa.

Temppeliin päästäkseen piti ensin kiivetä kyseiset portaat.

Vuoren päällä ennen portaita oli alue, mistä pystyi ostamaan ruokaa, vaatteita ja erilaisia matkamuistoja. Täällä myös kaikki taksit odottivat temppelissä vierailijoita.

Perinteistä temppelimeininkiä eli paljon koristeellisia ja kullattuja asioita.

Maisema temppelistä kaupungin ylle.

Chiang Maissa löytyy paljon erilaista tekemistä. Aktiviteettejä löytyy niin erilaisista kursseista ja vaelluksista vaijeriliukuihin. Kolmantena aamuna lähdin suunnistamaan eräällä hierontapaikalle. Olin lukenut netistä, että Chiang Maista löytyy yksi paikka, jossa vankilassa olevat naisvankit tekevät hierontoja yrittäen päästä kiinni työelämään ja tienaten hieman rahaa säästöön vapautumistaan varten. Valitettavasti kyseessä oli viimeinen kokonainen päiväni ja seuraava vapaa aika olisi ollut vasta seuraavana päivänä, joten tämäkin kokemus jäi nyt valitettavasti välistä. Tosin bongasin lähialueelta muutaman paikan, joissa mainostettiin ex-vankien tekemiä hierontoja, mutta se ei ollut juuri kyseinen kokemus, mitä lähdin tavoittelemaan.

Päädyin sitten viimeisenä iltana tutkimaan suurta iltatoria (ja pizzalle!! Tähän asti olin syönyt pelkästään thairuokaa, joten mieli rupesi tekemään erittäin paljon vähän jotain muuta syötävää kuin riisiä ja nuudelia.) Iltatorilta olisi löytynyt vaikka mitä vähän pientä ja jopa suurempaakin ostettavaa, mutta matkani oli vasta alussa ja rinkkani oli jo valmiiksi melko täynnä, joten tyydyin vain ihastelemaan kaikkea myytävää.

Iltatorilta olisi löytynyt vaikka minkälaista ostettavaa!

Testasin myös elämäni ensimmäisen kerran Pohjois-Thaimaassa suosittua Khao soi -keittoa.

Seuraavalla kerralla ollaan ihanassa Paissa!

Tahmea vesiputous

Chiang Mai oli reppureissuni toinen kohde, eikä minulla ollut hirveästi odotuksia kyseisestä kaupungista. Joitain kertoja Etelä- sekä Itä-Thaimaassa käyneenä osasin odottaa kylmempiä iltoja sekä pienempiä turistimassoja ja nämä odotukset pitivätkin paikkansa.

Saavuttuani uuteen hostelliin törmäsin sattumoisin samoihin nuoriin, joiden kanssa olin viettänyt aikaa ensimmäisenä iltanani Bangkokissa. He kertoivat, että olisivat pian lähdössä jollekin vesiputoukselle tunnin ajomatkan päähän ja ehdottivat, että liittyisin seuraan. Olin nukkunut edellisenä yönä vain noin tunnin ja viime ruokailukin oli tapahtunut edellisenä päivänä. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä, että lähtisinkö mukaan, nopea vaatteiden vaihto, lähikaupasta pähkinöitä aamupalaksi ja matkaan!

Tingimme kadulta porukallemme lavataksin 1000 bahtin hintaan. Meidän 9 hengen porukasta, kolme näistä nuorista oli ennestään tuntemiani ja viisi aivan uusia tuttavuuksia. Uusista tuttavuuksistani kaksi tyttöä kertoivat, kuinka he olivat tulleet opettamaan englantia lapsille thaikouluun. Tapasin tytöt vielä noin neljä kuukautta myöhemmin, juuri ennen kotiinpaluulentoa, lainatessani heille suihkuamme, heidän muutaman tunnin Bangkok-pysähdyksen aikana. He olivat matkalla Australiaan thai-koulujen lomien alkaessa ja olimmekin sattumalta samaan aikaan Bangkokissa. Hassua, miten reissussa törmäsi samoihin ihmisiin aina uudestaan paljon myöhemmin sekä joihinkin vielä aivan eri maassa, sillä näiden vanhojen tuttujen kohtaaminen ei todellakaan jäänyt yksittäiseksi kerraksi! Palatakseni takaisin vesiputousreissuun, jokaiselle jäi siis maksettavaa vain noin reilu 3 euroa meno-paluumatkasta. Matka Bua Thongin vesiputoukselle, joka tunnetaan vielä paremmin nimellä Sticky Waterfalls, taittui verkkaisesti maisemia katsellessa. Tämän ajomatkan aikana, maisemia katsellessa, koko kehoni valtasi äärimmäinen onnellisuuden ja vapauden tunne. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, mutta niin mahtavalta.

Itse kansallispuistoon, jossa vesiputouksetkin sijaitsivat, sisäänpääsy oli ilmainen. Ainoastaan kyydistä, joka odotti tarvittavan ajan putouksilla, täytyi maksaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa kansallispuistoon itse moottoripyörällä tai autolla. Alueelta löytyi muutama paikallinen ruokapaikka, tavaroiden säilytyspaikka, piknik-alue sekä kaksi polkua. Toinen polku vei meidät eräänlaisen pienen ja kirkkaan sinisen lammen luo ja toinen itse vesiputouksille. Kiviä joita pitkin kävelimme, virtasi koko ajan vesi ja pelkäsinkin, että kivet olisivat olleet tämän takia erittäin liukkaita. Kuitenkaan näin ei ollut ja tästä tuleekin vesiputouksille nimitys sticky eli tahmea. Karheat kivet tekivät jalkapohjista reissun jälkeen hiotun pehmeät. Vesiputous oli erittäin kaunis paikka, kiipeiltävää riitti, eikä meidän lisäksemme ollut kuin muutamia muita turisteja.

Ensimmäinen polku vei meidät tämän sinisen lammen luo.

Vettä virtasi joka puolella, missä kävelimme. Kivillä oli kuitenkin erittäin hyvä kävellä!

Lähtiessämme tilasimme vielä pitkän päivän jälkeen ruokaa, joka ei nyt kuitenkaan ollut mikään menestys tarina. Yhdeksästä annoksestamme saimme puolen tunnin odottelun jälkeen vain kaksi, jonka jälkeen kyselimme, missähän loput annoksistamme mahtoivat olla. Onneksi toinen annoksistamme oli minun, sillä edellisestä kunnon ruokailustani oli kertynyt jo vuorokausi ja olin napsinut välissä vain pähkinöitä. No, ilmeisesti kielimuuri oli liian suuri ja saimme taas hetken odottelun jälkeen vain muutaman annoksen lisää. Loppujen lopuksi, noin reilun tunnin jälkeen, onnistuimme saamaan loputkin annoksistamme ja pääsimmekin lähtemään takaisin kohti Chiang Main keskustaa.

Meille sattui oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Kansallispuiston vehreys oli upeaa.

Ensi kerralla vieraillaan taas temppelissä ja tutkitaan Chiang Maita!

Yöjunalla halki Pohjois-Thaimaan

Kolme yötä Bangkokissa oli viimein vierähtänyt ja neljäntenä iltana kutsui yöjuna Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin. Näin jälkeen päin ajateltuna kaksikin yötä Bangkokissa olisi ollut riittävä määrä, sillä neljäs kokoinen päivä kului vain pienellä kävelyllä lähikatuja tutkiessa, hostellin sohvalla maatessa ja herkullisen katukeittiöruuan parissa. Olin kuitenkin varannut ja maksanut hostelliyöt jo etukäteen eikä minulla loppujen lopuksi ollut kiire mihinkään. Junalippu olikin viimeinen asia, minkä olin etukäteen ostanut jo Suomesta käsin lähtöäni edeltävänä yönä 12Go Asian kautta. Varaamani junamatka lähti noin puoli kahdeksan aikaan illalla Bangkokista ja matka Chiang Maihin kesti noin 13 tuntia. Paikka ilmastoidussa kakkosluokan yöjunavaunussa kustansi noin 36 euroa. Tästä eteenpäin enää mitään ei oltu suunniteltu.

Fried rice with chickeniä tulikin syötyä melkein joka päivä.

Matka hostellilta juna-asemalle kesti noin 40 minuuttia alkuperäisen 20 minuutin sijaan, sillä loppumatkasta kaupungissa oli valtava iltaruuhka. Saavuinkin rautatieasemaa vastapäätä olevalle 12Go Asian toimistolle noin 5 minuuttia ennen sähköpostiviestissä ilmoitettua viimeistä ilmottautumisaikaa, huh hieman tipalle meni! Junan lähtöön oli kuitenkin vielä tunti ja odottelin hetken rautatieasemalla tarkistaen tauluista, miltä raiteelta junani lähtee ennen kuin lähdin etsimään junaani. Rautatieasema oli täynnä lattialla istuvia paikallisia ja sisätilassa oli kauhea meteli, joten päätin lähteä katsomaan, pääsisinkö jo junaan. Juna löytyi erittäin helposti. Vaunuja oli monta ja oma vaununi sijaitsi aika loppupäässä, joten kävelymatkaa oli sinne jonkin verran.

Rautatieasemalla istuskeli paljon paikallisia.

Tällä junalla lähdin taittamaan matkaa kohti Chiang Maita!

Kylmää kyytiä

Löysin helposti junan vaunuun ja paikalleni. Vaunu näytti kuluneelta ja sen valtasi pakokaasun haju, joka haisi koko matkan ajan, välillä enemmän, toisinaan vähemmän. Junan liikkeelle lähtiessä yllätyin vauhdista, sillä alkumatkasta pysähtelimme miltei koko ajan ja nopeuttakin meillä oli parhaillaan vain noin 20km/h. Koska kyseessä oli yöjuna, junan penkeistä meille tehtiin pedit illan edetessä. Harmikseni sain yläpedin, vaikka varauksessani olin toivonut alapetiä. Junan vaunuissa oli siis työntekijät, jotka sekä kasasivat, että purkivat matkustajien pedit. Meidän vaunussamme työntekijänä oli erittäin hauska nuori mies, joka huuteli ja viihdytti samalla matkustajia. Ennen junan liikkeelle lähtöä vaunuissa myös kiersi muutamia myyjiä tarjoten matkalle syötävää ja juotavaa.

Yläpeti oli huomattavasti ahtaampi sekä kylmempi, sillä ilmastointi puhalsi ylhäältä katon rajasta kylmää ilmaa. Joten, jos joskus satut samantyylistä yöjunaa Thaimaassa käyttämään, suosittelen lämpimästi alapetiä. Se tulee olemaan paljon mukavampi pitkän matkan aikana, trust me! Kyyti oli aikamoista tärryytystä ja yläpetiin paistoi myös aika ikävästi katon valot, sillä eteen vedettävät verhot olivat paljon vähemmän suojaavat kuin alapedin omistajalla. Yön edetessä minulla oli lopulta päälläni housut, pitkä hame, paita sekä huppari ja makasin viltin alla, mutta silti tärisin kylmyydestä. Junassa ei tosissaan ollut lämmin! Yllätys, yllätys, en juurikaan saanut nukuttua koko 13 tunnin junamatkan aikana juurikaan ja koska alapedin intilainen mies halusi tehdä penkeistä pedit erittäin pian lähdön jälkeen ja pitää penkit peteinä mahdollisimman pitkään ennen saapumista perille, kökötin noin 12 tuntia yläpedissäni kuunnellen musiikkia ja katsellen Netflixiä.

Tältä näytti kakkosluokassa, yläpedit vedettiin alas seinästä ja alapedit käännettiin penkeistä.

Yläpedin verho muistutti Ikean kassia ja turvanani minulla oli kaksi mustaa nauhaa, joiden tehtävänä oli estää tippumiseni ylhäältä.

Tämän junan vessan luulisi tuskin menevän tukkoon!

Lopulta aamu sarasti, pedit kasattiin takaisin penkeiksi ja Chiang Mai oli enää kiven heiton päässä. Itse olin hieman tokkurassa vain muutamia hetkiä kestäneiden torkkujen takia, mutta olin valmis tutustumaan minulle aivan uuteen Pohjois-Thaimaahan! Oikeastaan kaikki, mitä tulisi tästä edespäin vastaan olisi uutta…

Harmikseni en ehtinyt näkemään juurikaan maisemia aamun valjetessa, sillä ikkunat olivat alapedin paikkeilla.

Seuraavalle kerralla voisin kertoa muutamasta Chiang Main nähtävyydestä!