Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Bangkok

wat pho

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Bangkokistahan löytyy tekemistä varmasti aivan kaikille. Aikaa voi kuluttaa esimerkiksi shoppailemalla ostoskeskuksissa, vierailemalla temppeleissä, rentoutumalla majapaikan uima-altaalla, ihan vain seuraamalla pääkaupungin vilskettä tai ottamalla vaikka perinteisen thai-hieronnan. Ensimmäisenä iltana tutustuin hostellissa muutamaan nuoreen, joiden kanssa ilta meni niin, että kävimme ensin syömässä jonkin lähikujan katukeittiössä, palasimme hostelliimme pelaamaan korttia ja nautimme pelaamisen lomassa muutaman paikallisen oluen.

Huono hostellivalinta?

Tulin jo ensimmäisenä päivänä hostelliin saavuttuani tulokseen, että hostellivalinta ei välttämättä ollut aivan paras. Hostelli oli täynnä hollantilaisia ja heitä oli vähintään noin 90%. Ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta jos kaikki muut kommunikoivat keskenään yhteisellä kielellä ja se kieli on joku muu kuin englanti, eivätkä osoita juurikaan kiinnostusta edes vaihtaa kommunikointikieltään omasta äidinkielestään englantiin, on hieman vaikeaa tehdä uusia tuttavuuksia. Tosin se oli myös ensimmäinen kertani hostellissa, enkä oikein edes tiennyt, mitä odottaa.

liukumäki

Meidän hostellista löytyi liukumäki sisältä!

Wat Pho ja Khaosan Road

Kaikki nuoret, joihin tutustuin edellisenä iltana, lähtivät jatkamaan seuraavana päivänä matkaansa eri puolille kohti Pohjois-Thaimaata. Täten päätin pienen googlailun jälkeen suunnistaa kohti Wat Pho -temppeliä mopotaksilla. Wat Pho on yksi Bangkokin suosituimmista temppeleistä valtavan makaavan Buddha-patsaansa ansiosta. Temppelialueella voi myös ottaa thaihieronnan hierontakoulun oppilailta. Sisäänpääsy temppeliin oli noin kuuden euron luokkaa. Temppelialueella riitti monenlaista ihailtavaa jättimäisestä makaavasta buddhasta koristeellisiin patsaisiin. Rakennus, jossa jättimäinen buddha makasi herätti itselläni monenlaisia tunteita. Kengät otettiin pois ja laitettiin muovipussiin rakennukseen astuttaessa, tila oli erittäin ahdas ja täynnä turisteja, jotka halusivat kuvan itsestään poseeraamassa buddha-patsaan kanssa ja tämä oli erittäin epämiellyttävää, sillä tilaa liikkua ei juurikaan ollut, toisella puolella huonetta kulki pitkä jono metallisia kuppeja, jonne ihmiset pudottelivat kolikoitaan. Ääni pudotettavista kolikoista oli toisaalta erittäin hermoja raastava, mutta toisaalta se toi oman tunnelmansa huoneeseen. Itse en ole loppujen lopuksi mikään suuri temppeli-fani, mutta sain käytettyä alueella noin tunnin verran aikaa ja tämä taisikin olla ensimmäinen kertani, kun kävin kunnon temppelissä eikä se viimeiseksi kerraksi matkallani jäänyt.

wat pho

Wat Pho -temppelin kuuluisa makaava Buddha

wat pho

Kaikki temppelissä oli erittäin koristeellista

wat pho

Temppelistä löytyi myös paljon patsaita

Samana iltana lähdin vielä käymään kuuluisalla Khaosan Roadilla ensimmäistä kertaa. Tien pätkällä riitti vilinää, vilskettä ja ihmeteltävää. Musiikki pauhasi kilpaa vieri viereen rakennetuista baareista, baarien ja hierontapaikkojen sisäänheittäjät yrittivät saada asiakkaita joka nurkalla ja koko ajan joku oli tyrkyttymässä jotain ostettavaa. Kävimme ensimmäiseksi uuden sveitsiläisen tuttavuuteni kanssa syömässä kyseisellä kadulla, jolloin sainkin huomata, kuinka paljon hinnakkaampaa sama ruoka oli Khaosan Roadilla verrattuna sen lähikatuihin. Olin kyllä kuullut tästä hintaerosta jo aiemmin, mutta nyt pääsin sen vielä itse todistamaan. Khaosan Roadilla maksoin yhdestä lempiruuastani, Fried rice with chickenistä, pienen oluen kera 8,5 euroa. Samasta ruuasta coca colan kanssa  maksoin vain 1,2 euroa lähikadulta ostettuna ja ainakin omasta mielestäni kyseinen annos oli paljon paremman makuinen ja ruokaa oli annoksessakin vielä enemmän kuin itse Khaosan Roadilla. Loppuilta menikin baareissa olutta ja viinaämpäreitä nauttien, vaikkei se kuulunutkaan alunperin suunitelmiin. Kadun iloinen bilefiilis tempasikin yhtäkkiä mukaansa ja jo toisena iltana tällä matkalla tämä savolaistyttö olikin jo ihan kunnolla radalla! Khaosan Road oli ihan ok bilepaikka ja kokemuksena kerta oli tarpeeksi, sillä ihmisiä siellä ainakin riitti. Itseäni kuitenkin häiritsi baarien musiikin  kilpasoittaminen, joka tarkoitti sitä, että jos jonkun kanssa tahtoi keskustella, oma asiansa piti huutaa sekä jatkuvasti pysäyttävät eri baarien sisäänheittäjät…

khaosan road

Iltaisin katu täyttyi ihmisistä…

khaosan road

…Päivisin kyseistä katua ei meinannut tunnistaa samaksi

Ensi kerralla ollaan junamatkalla Chiang Maihin!

Kuva lentokoneen ikkunasta

I’ll take the window seat

Huhhuh, miten kova jännitys mahan pohjassa oli, kun sanoin heipat vanhemmilleni, jotka olivat tulleet saattamaan minut Helsinki-Vantaan lentokentälle ja astelin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin turvatarkastuksesta läpi odottamaan lähtevää lentoani Bangkokiin…

Keep calm and fly to Thailand

Lento Bangkokiin oli erittäin täynnä ihmisiä ja pääsinkin jakamaan penkkirivini saksalaisen kokin sekä kanadalaisen opettajan/valokuvaajan/oman elämänsä taiteilijan kanssa. Tapojeni mukaisesti varasin itselleni ikkunapaikan, joka tässä tilanteessa oli oikea siunaus. Vieressäni istuva saksalainen mies oli aika kipeähkö ja hiljaista matkaseuraa. Samaa ei voinut sanoa kanadalaisesta miehestä, joka istui siis käytäväpaikalla saksalaisen kokin vieressä. Tällä kanadalaisella monitaiturilla riitti niin kovasti juttua, että jossain vaiheessa saksalainen kokkimme ei enää vastaillut hänelle mihinkään, jolloin monitaiturimme päätti alkaa selittämään teorioitaan ja tarinoitaan närkästyneen kokin yli minulle. Pääsin myös lennon loppuvaiheessa todistamaan kanadalaisen miehen pientä hermostumista yhdelle lentoemännistämme siitä, että eikö kone  ollutkaan menossa Singaporeen. Mies oli aivan 100% varma siitä, että on Finnairin suoralla lennolla Singaporeen eikä Thaimaahan ja tästä meinasin tulla pienimuotoinen show. Onnekseni olin siis tällä kyseisellä ikkunapaikalla, joka antoi minulle mahdollisuuden ottaa aina välillä pientä etäisyyttä, ihan vain nojaamalla seinään ja sulkemalla silmät, kanadalaisen miehen juttuihin, joille saksalainen kokkimme vain huokaili ja pyöritteli silmiään. Enhän minä tietenkään viitsinyt sanoa hänelle mistään vastaan, vaan aina vain nyökyttelin hänen hullunkurisillekin ”faktatiedoille”.

Kuva lentokoneen ikkunasta

Kauniit maisemat ovat myös yksi syy sille, miksi tahdon aina mahdollisuuksien mukaan ikkunapaikan.

Sawasdee kha Thailand!

Saapuminen tuttuakin tutumpaan kaupunkiin, Bangkokiin, tapahtui vaivattomasti. Bangkok oli sinäänsä tuttu ja turvallinen reissun aloituskaupunki, sillä siellä on tullut vietettyä enemmän aikaa kuin esimerkiksi kotimaani pääkaupungissa, Helsingissä. En ollut kuitenkaan aiemmin majoittunut Khaosan Roadin alueella eli niin sanotussa reppureissaajien mekassa. Khaosan Road on aina auki ja sieltä löytyy kaikkea baareista ostosmahdollisuuksiin ja hierontoihin sekä ravintoloista edullisiin majapaikkoihin. Oma hostellini ei kuitenkaan sijainnut aivan kadun varrella, jossa öisin olisi ollut kauhea mekkala, vaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä tästä kaikesta kaoksesta.

Ensimmäinen kerta hostellissa

Saavuin Bangkokiin jo aamu seitsemän jälkeen ja check-in hostelliin oli vasta kahdelta iltapäivällä. Minulla olisi siis runsaasti aikaa käytettävänä ennen check-iniä, joten en kiirehtinyt kentällä. Ostin kentältä puhelimeeni kahden viikon sim-kortin, etsin netistä, millä bussilla pääsisin lentokentältä Khaosan Roadille ja lähdin pikkuhiljaa kohti päämäärää. Löysin bussin heti ja matka kohteeseen meni erittäin nopeasti ja taisinkin olla parin tunnin päästä laskeutumisestani jo perillä hostellissa. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen kerta hostellissa ja kaikki tuntui jännittävältä. Missä peseydytään? Millaiset huoneet ovat? Entä yhteiset tilat? Tapaanko uusia ihmisiä? No, näihin kaikkiin kysymyksiini tulin saamaan aika pian vastauksen. Tosin ensin odoteltuani noin 5 tuntia hostellin yhteisissä tiloissa, että kello löisi kaksi ja pääsisin tekemään check-inin… Hostelli osoittautui alkuun erittäin viihtyisäksi paikaksi pienen uima-altaansa kanssa. Halusin varata hostellin, jossa pystyi makoilemaan auringossa, (tämä ei ollut todellakaan mahdollista useimmissa hosteilleissa Bangkokissa) sillä en ollut Suomen syksyssä hetkeen nähnyt kunnon auringon paistetta. Majoitus kyseisessä paikassa oli varattu kolmeksi yöksi ja neljäntenä yönä kutsuisi yöjuna Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin.

hostelli

Jännät paikat, kuva siis ensimmäisestä hostellihuoneestani.

 

altaalla

Ja pitihän sitä päästä paistattelemaan auringossa kaunista päivää altaalle.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan vielä Bangkokissa!