Suomen suurin matkablogiyhteisö

Julkkiksena Lombokissa

Jatkoin matkaa Ubudista Lombokiin. Paikkaan, josta olin kuullut pelkästään hyvää ja moni, joka siellä oli käynyt, kertoi sen olevan paljon parempi kuin Bali. Pakkohan minunkin oli päästä tämä väite testaamaan, joten ostin lipun minibussiin, jolla pääsin satamaan. Matka Ubudista satamaan maksoi 5 euroa. Satamassa hyppäsin lautan kyytiin, joka vei minut Lombokiin. Satamasta olisi lähtenyt pikaveneitäkin, mutta koska olin reppureissubudjetilla eikä minulla varsinaisesti ollut kiire mihinkään päädyin lauttaan, jolla matkan teko kesti muistaakseni ainakin 5 tuntia. Lippu lauttaan maksoi vain 3 euroa, joka oli aika pieni raha verrattuna pikaveneisiin, jotka maksoivat useita kymmeniä euroja. Minusta oli aika hassua, että lautalla oli aika paljon ihmisiä, mutta olin ainoa turisti. Kaikki muut matkailijat ilmeisesti valitsivat mielummin nopeampia reittejä…

Perama Tour järjesti kyydityksen satamaan.

Hitaasti, mutta varmasti lautta saapui perille Lombokiin. Saavuimme perille illan tullessa ja päätin ottaa majapaikalleni moottoripyörätaksin. Hämärän lisäksi satoi aika runsaasti vettä ja mopotaksi ajoi välillä aivan kaistapäisesti hirveää vauhtia. Majoitun Kutan alueella ja matka hostelille satamasta kesti noin tunnin. Ehdin matkan aikana muutamaan otteseen pelkäämään kuolemaa tai vähintäänkin onnettomuutta, sillä tiet näyttivät sateen takia paikoittain erittäin liukkailta ja vauhtia meillä oli melkein koko ajan 80-100km/h eikä ajomatka ollut koko ajan pelkkää suoraa tietä. Onneksi lopulta pääsin ehjänä hostellilleni. Vihaan illalla saapumista uusiin paikkoihin, sillä silloin on yleensä pimeää, joten paikasta ei saa aina parasta mahdollista kuvaa, jonka lisäksi takana on yleensä pitkä päivä matkustamista, joka tietää väsymystä. No minulla kävi tämä ikävään aikaan hostellille saapuminen, jonka lisäksi oli vielä kauhea vesisade, joten heti hostellille saavuttuani vaihdoin kuivat vaatteet, etsin lähimmän ruokapaikan ja syönnin jälkeen suuntasin nukkumaan.

Kuva lautasta sisältä, lautta oli sen verran iso, että sillä kuljetettiin myös paljon autoja.

Selfieitä ja nilkkakoruja

Ensimmäinen aamu Lombokissa sarasti aurinkoisissa tunnelmissa, joten päätin lähteä kävellen katselemaan paikkoja. Löysinkin itseni suht nopeasti rannalta. En tiedä miksi ja kuinka yleistä tämä on, mutta ensimmäisen päivän aikana päädyin ottamaan miltei muutaman kymmenen paikallisen kanssa yhteiskuvia ja selfieitä heidän pyynnöistään. Sain hetken kokea tunnetta, miltä tuntuu olla julkkis… 😀 Tämä rupesi nopeasti ahdistamaan ja aloin haikailemaan paluumatkasta hostellille. Onneksi tätä yhteiskuvien ottamista ei tapahtunut kuin suurimmaksi osaksi yhtenä päivänä, toki suostuin muutamaan yhteiskuvaan tulevina päivinäkin, kun niitä kerran pyydettiin, mutta silloin kyse oli satunnaisista kuvista.

Rannalla ollessani kimppuuni hyökkäsi myös paljon lapsia, jotka yrittivät kaupustella käsi- ja nilkkakoruja sekä aikuisia huivien ja erilaisten kankaiden kanssa. Lapsilta ei tulisi ostaa mitään, sillä he eivät mene tällöin kouluun vaan käyttävät päivänsä kaupusteluun… Tosin sorruin heille muutamasta korusta maksamaan, sillä he olivat jo kiinnittäneet nilkkaani kaksi ranneketta ennen kuin oikeastaan mitään ehdin sanomaan. Rannekkeista toinen roikkuu näin reilu kaksi vuotta jälkeen päin edelleen nilkassani. Rannalla ollessani huomasin myös, että minulle myyty sim-kortti Canggussa oli jonkinlainen huijaus, sillä sen netti lakkasi toimimasta paljon luvattua aiemmin. Netittömyys ja rauhaa antamattomat paikalliset olivat mielestäni tarpeeksi hyviä syitä palata pian takaisin hostellille. Pian palattuani hostellille alkoi taas satamaan ja sadetta jatkuikin koko loppupäivän aivan yöhön asti. Loppupäivän leikinkin hostellin kissan kanssa ja kävin ottamassa vielä illalla pedikyyrin, joka maksoi vain 5,50 euroa.

Kuta Beach. Pilvet tulivat taivaalle nopeasti rannalle saavuttuani.

Tämän pienen kaverin kanssa leikin koko iltapäivän.

Seuraavalla kerralla lisää Lombok-seikkailuja!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, 2 toukokuun, 2022 at 01:51

    Itsekään en tykkää saapua pimeällä uusiin paikkoihin, ja niistä ei todellakaan saa samanlaista kuvaa kuin valoisaan aikaan saapuessa. Tällöin on toisaalta entistä jännää herätä aamulla ja lähteä tutkimaan ympäristöä. Itse olen varmaan kaikkein eniten noissa yhteiskuvissa joutunut olemaan Afrikan mantereella, vaikka kyllä tähän ilmiöön Aasiassakin törmää! 🙂

    • Reply neaa torstai, 12 toukokuun, 2022 at 00:12

      Joo, se on kyllä aivan erilainen fiilis herätä aamuun uudessa paikassa! Oi, kun haaveilen, että pääsisin reissaamaan kunnolla Afrikkaan. 🙂

    Leave a Reply