Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2020

Lombokin rentoa rantaelämää

Olin Lombokissa kaksi ensimmäistä yötä hostellissa, jonka vain löysin siksi ajaksi, kun haluamani hostelli oli ainakin netin varausjärjestelmän mukaan täynnä. Näin ei oikeasti todennäköisesti ollut, sillä siirryttyäni uuteen hostelliin, huone ei ikinä ollut täynnä vaan siellä oli aina väljää nukkua. Olisin todennäköisesti päässyt haluamaani hostelliin heti, jos olisin vain vaivautunut paikalle kysymään. Kuitenkin uuteen hostelliin saavuttuani tapasin heti erään suomalaisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä rannalle. Vuokrasin hostellilta skootterin, jonka päivävuokra oli 4 euroa. Menopeli oli kätevä, sillä välimatkoja kuitenkin oli paikasta toiseen eikä takseja pahemmin liikkunut lähiympäristössä.

Ajoimme rannalle nimeltä Tanjung Aan. Vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka valkeaa. Rannalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tosin suurin osa heistä oli paikallisia. Vietimme kivan rantapäivän ja paloin aika mukavasti päivän aikana. Hostellilla eräs työntekijä kutsui minut illalla mukaansa, kävelimme puskan lähelle ja hän taittoi sieltä palan aloe veraa ja levitti sitä naamaani nauraen sitä, kuinka punainen olin. Hän antoi loppuvarren minulle ja käski levittää sitä palaneelle iholle. Olen käyttänyt useasti kaupan aloe vera -valmisteita, mutta yksikään niistä ei voita tuota, jota pääsin silloin käyttämään. Tuntui, että ihoni rauhoittui todella hyvin yhden yön aikana.

Ensimmäisenä rantapäivänä rannalla oli jonkin verran muita ihmisiä.

Auringonlaskun ihastelua hostellin pihalta.

 

Surffausta

Pääsin kokeilemaan myös Lombokissa ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni surffausta. Hostellin työntekijä vei minut ja suomalaistytön surffaamaan Selong Belanak -nimisellä rannalle. Ranta on hyvä paikka varsinkin surffaamisen opetteluun, sillä aallot eivät ole hirveän isoja. Rannalla oli myös useita muita suffausta opettelevia. Surffausopetus maksoi reilu 16 euroa. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin surffannut, joten kävimme ensin pikaopetuksen hiekalla. Nopeasti siirryimme veteen ja taisin päästä seisomaan jo kolmannella yrittämälläni! Opettajamme kyseenalaisti sitä, olinko varmasti surffilaudalla vasta ensimmäistä kertaa. Päivämme kului harjoitellessa ja aivan viimeisillä aalloilla tipahdin laudalta niin, että lauta syöksyi jotenkin suoraan polveeni. Polvi oli tämän jälkeen monta päivää aika kipeä ja turvoksissa, enkä päässyt enää harjoittelemaan sinä aikana surffausta uudestaan. Itseasiassa minulle ei tullut enää hyviä mahdollisuuksia surffata koko reissun aikana uudestaan, joten tämä kerta on toistaiseksi ainoa surffaukseni.

Laiskottelua ja hyvää ruokaa

Ihastuin todella Lombokin rentoon tunnelmaan ja vähäiseen määrään turisteja. Pidin myös hostellistamme, vaikka on vähän epäselvää tuliko puremat jalkoihin hostellin sängystä vai mistä, mutta niitä oli aina aamulla herätessäni hirveä määrä. Ja sängyt olivat itseasiassa vain paksuja patjoja lattialla, mutta ne olivat yllättävän hyviä nukkua. Kutan alueelta löytyi myös paljon kivoja ravintoloita, joissa kävin syömässä. Ruokaa löytyi paikallisesta meksikolaiseen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kipeän polven takia vietinkin loppupäivät rannalla loikoillen. Kelit eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta minusta oli kiva loikoilla aurinkotuolissa ja lukea kirjaa aina muutama tunti päivässä ennen kuin alkoi satamaan. Suuntasin joka päivä Tanjung Aan rannalle, sillä ensimmäisen päivän jälkeen siellä ei ollut yleensä kuin kourallinen ihmisiä, joten ranta oli erittäin rauhallinen enkä jaksanut ajella pidemmälle, vaikka ajatuksissani oli tutustua eri rantoihin Lombokissa.

Muutamat ruokakuvat tähän väliin!

Smoothie bowl

Meksikolaista

Nasi goreng, paikallista ruokaa

 

Huomio jonka tein Indonesiassa ollessani oli, että kaikille yleisille rannoille mentäessä oli maksettava parkkeerauksesta maksu. Tämä oli hiukan erilaista siitä, mihin olin tottunut, sillä ikinä esimerkiksi paikoissa, joissa Thaimaassa olen ollut, en tähän tapaan ole törmännyt. Tämä kuitenkin päti niin Balin kuin Lombokinkin rannoilla, joissa kävin.

Vietin yhteensä reilun viikon Lombokissa ja olisin voinut olla saarella pidempäänkin. Jouduin kuitenkin välissä käymään Singaporessa lääkärissä, mutta se oli nopea 1,5 päivän reissu, sillä lentoja kulki erittäin hyvin Lombokista lyhyen välilaskun kautta Jakartasta Singaporeen. Lombok oli mielestäni paljon kivempi paikka kuin Bali. Mutta, koska olin suunnitellut olevani Indonesiassa kuukauden, piti minun jatkaa matkaani jo seuraavaan kohteeseen, että kerkeän nähdä kaiken haluamani. Aion jatkaa vielä Indonesia kertomuksillani loppuun asti, jonka jälkeen palaan Singapore käyntiini ja kirjoitan siitä oman postauksen.

Loppupäivinä sain nauttia ”autiorannan” tunnelmasta.

 

Ensi kerralla suuntaan Gili Airille!

Julkkiksena Lombokissa

Jatkoin matkaa Ubudista Lombokiin. Paikkaan, josta olin kuullut pelkästään hyvää ja moni, joka siellä oli käynyt, kertoi sen olevan paljon parempi kuin Bali. Pakkohan minunkin oli päästä tämä väite testaamaan, joten ostin lipun minibussiin, jolla pääsin satamaan. Matka Ubudista satamaan maksoi 5 euroa. Satamassa hyppäsin lautan kyytiin, joka vei minut Lombokiin. Satamasta olisi lähtenyt pikaveneitäkin, mutta koska olin reppureissubudjetilla eikä minulla varsinaisesti ollut kiire mihinkään päädyin lauttaan, jolla matkan teko kesti muistaakseni ainakin 5 tuntia. Lippu lauttaan maksoi vain 3 euroa, joka oli aika pieni raha verrattuna pikaveneisiin, jotka maksoivat useita kymmeniä euroja. Minusta oli aika hassua, että lautalla oli aika paljon ihmisiä, mutta olin ainoa turisti. Kaikki muut matkailijat ilmeisesti valitsivat mielummin nopeampia reittejä…

Perama Tour järjesti kyydityksen satamaan.

Hitaasti, mutta varmasti lautta saapui perille Lombokiin. Saavuimme perille illan tullessa ja päätin ottaa majapaikalleni moottoripyörätaksin. Hämärän lisäksi satoi aika runsaasti vettä ja mopotaksi ajoi välillä aivan kaistapäisesti hirveää vauhtia. Majoitun Kutan alueella ja matka hostelille satamasta kesti noin tunnin. Ehdin matkan aikana muutamaan otteseen pelkäämään kuolemaa tai vähintäänkin onnettomuutta, sillä tiet näyttivät sateen takia paikoittain erittäin liukkailta ja vauhtia meillä oli melkein koko ajan 80-100km/h eikä ajomatka ollut koko ajan pelkkää suoraa tietä. Onneksi lopulta pääsin ehjänä hostellilleni. Vihaan illalla saapumista uusiin paikkoihin, sillä silloin on yleensä pimeää, joten paikasta ei saa aina parasta mahdollista kuvaa, jonka lisäksi takana on yleensä pitkä päivä matkustamista, joka tietää väsymystä. No minulla kävi tämä ikävään aikaan hostellille saapuminen, jonka lisäksi oli vielä kauhea vesisade, joten heti hostellille saavuttuani vaihdoin kuivat vaatteet, etsin lähimmän ruokapaikan ja syönnin jälkeen suuntasin nukkumaan.

Kuva lautasta sisältä, lautta oli sen verran iso, että sillä kuljetettiin myös paljon autoja.

Selfieitä ja nilkkakoruja

Ensimmäinen aamu Lombokissa sarasti aurinkoisissa tunnelmissa, joten päätin lähteä kävellen katselemaan paikkoja. Löysinkin itseni suht nopeasti rannalta. En tiedä miksi ja kuinka yleistä tämä on, mutta ensimmäisen päivän aikana päädyin ottamaan miltei muutaman kymmenen paikallisen kanssa yhteiskuvia ja selfieitä heidän pyynnöistään. Sain hetken kokea tunnetta, miltä tuntuu olla julkkis… 😀 Tämä rupesi nopeasti ahdistamaan ja aloin haikailemaan paluumatkasta hostellille. Onneksi tätä yhteiskuvien ottamista ei tapahtunut kuin suurimmaksi osaksi yhtenä päivänä, toki suostuin muutamaan yhteiskuvaan tulevina päivinäkin, kun niitä kerran pyydettiin, mutta silloin kyse oli satunnaisista kuvista.

Rannalla ollessani kimppuuni hyökkäsi myös paljon lapsia, jotka yrittivät kaupustella käsi- ja nilkkakoruja sekä aikuisia huivien ja erilaisten kankaiden kanssa. Lapsilta ei tulisi ostaa mitään, sillä he eivät mene tällöin kouluun vaan käyttävät päivänsä kaupusteluun… Tosin sorruin heille muutamasta korusta maksamaan, sillä he olivat jo kiinnittäneet nilkkaani kaksi ranneketta ennen kuin oikeastaan mitään ehdin sanomaan. Rannekkeista toinen roikkuu näin reilu kaksi vuotta jälkeen päin edelleen nilkassani. Rannalla ollessani huomasin myös, että minulle myyty sim-kortti Canggussa oli jonkinlainen huijaus, sillä sen netti lakkasi toimimasta paljon luvattua aiemmin. Netittömyys ja rauhaa antamattomat paikalliset olivat mielestäni tarpeeksi hyviä syitä palata pian takaisin hostellille. Pian palattuani hostellille alkoi taas satamaan ja sadetta jatkuikin koko loppupäivän aivan yöhön asti. Loppupäivän leikinkin hostellin kissan kanssa ja kävin ottamassa vielä illalla pedikyyrin, joka maksoi vain 5,50 euroa.

Kuta Beach. Pilvet tulivat taivaalle nopeasti rannalle saavuttuani.

Tämän pienen kaverin kanssa leikin koko iltapäivän.

Seuraavalla kerralla lisää Lombok-seikkailuja!