Viimeisenä aamuna Cangussa herätessäni aurinko paistoi aivan kirkkaalta taivaalta. Heti herätessäni tajusin, että puhelimeni ei suostunut enää ottamaan virtaa vastaan millään. Temppuilu oli alkanut jo edellisenä iltana, mutta silloin olin saanut ladattua puhelimeni akun vielä täyteen. Olin kuitenkin varannut jo majoituksen hostellista Ubudista, jonne vielä saman päivän aikana tahdoin mennä. Minun piti siis etsiä joku puhelimen huoltoliike sieltä, itselleni tuntemattomasta paikasta. Googlettelun jälkeen en hirveästi vaihtoehtoja löytänyt, mutta yksikin hyvä riittäisi. Pakkasin tavarani ja hyppäsin taxin kyytiin ja lähdin kohti Ubudia puhelimeni akkua säästellen.
Hostellille päästyäni en voinut olla muuta kuin vaikuttunut. Hostelli oli kallein, missä koko reissun aikana tulin yöpymään, mutta mielestäni aivan täysin koko rahan arvoinen. Sänky oli iso, aamupalan sai valita joka aamu listalta muutamasta eri vaihtoehdosta ja hostelli tarjosi mm. jooga-tunteja, hierontavartteja, elokuvailtoja ja tietovisaa. En kuitenkaan ehtinyt jäädä ihastelemaan hostellia sen enempää, sillä minun oli lähdettävä etsimään puhelimelleni korjaajaa.

Hostellihuoneessa oli jättisängyt!

Hostellin aamupalalla.
Huono tuuri jatkuu…
Korjausliike sijaitsi parin kilometrin päästä hostellista ja matka taittui kävellen. Tässä vaiheessa on sanottava, että missään muualla kuin Balilla ei ole ollut ikinä niin paljon ongelmia rahaa nostaessa. Ensimmäisen kerran jo Canggussa nostoautomaatit eivät meinanneet antaa rahaa ulos ja sama tuuri jatkui Ubudissa. Tällä kertaa kortin kanssa… Nostin rahaa automaatista matkalla korjausliikkeeseen. Sain kyllä rahani, mutta pankkikorttini jäi automaatin sisään. Hetken siinä tuumailin ja tuskailin, mutta yritin sitten aloittaa uutta rahan nostoa, jolloin kone sylkäisi sisällä olleen korttini ulos. Kyseinen kone boikottiin. Puhelinliikkeeseen saavuttuani sain selitettyä ongelmani ja he kyllä ymmärsivät ja pyysivät palaamaan takaisin muutaman tunnin päästä. Lähdin tarpomaan takaisin ja kerkesin nauttia hostellin tarjoamasta hieronnasta ennenkuin olikin jo aika palata. Palattuani he ilmoittivat, että kyseessä ei olekaan niin yksinkertainen juttu ja lähdin kävelemään takaisin hostellille itku silmässä varmana siitä, että kohta on hankittava uusi puhelin. Hostellille palattuani kaksi tyttöä pyysivät minua kanssaan syömään. En ollut tässä vaiheessa muistanut syödä mitään aamupalan jälkeen ja olin tarponut kahden kilometrin matkaa eestaas kuumudessa, joten muutaman suupalan jälkeen päädyin oksentamaan useamman kerran vessaan, joka oli erittäin alkeellinen: vain reikä maassa.
Ruokailumme jälkeen oloni alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja lähdin taas metsästämään puhelintani. Tällä kertaa he olivat saaneet sen toimimaan. Tai niin ainakin luulin, sillä se oli latauksessa ja näytti lataavankin. Puhelimeni korjaus maksoi vain 33 euroa, siitä en ole varma, mitä kaikkea he sille tekivätkään. Luulen, että he vaihtoivat ainakin latausportin uuteen. Kuitenkin hostellille palatessani ja puhelimeni lataukseen laittaessani, se ilmoitti että pitäisi tarkastaa laturin liitäntä ja arvoitu latausaika 10 prosentille oli pari tuntia… Yritin myös vaihtaa sim-korttiani, mutta luukku ei suostunut millään aukeamaan, joten päätin palata vielä seuraavana aamuna liikeeseen. Siellä he tajusivat, että olivat kasanneet puhelimen osat väärässä järjestyksessä paikoilleen ja siksi nämä ongelmat. He kuitenkin purkivat ja kasasivat sen nopeasti uudelleen, laittoivat liimaa takakanteen ja puhelimen ympärille kasan kuminauhoja, että kansi kiinnittyisi takaisin ja eikun menoksi! Nyt reilu kaksi vuotta eteenpäin sama puhelin edelleen toimii kiitos korjauksen. Ainoastaan takakannen liimaukset ovat alkaneet pettämään enkä voi käyttää puhelintani ilman suojakuoria, jotka pitävät kannen paikoillaan. 😀

Ensimmäinen otettu kuva puhelimen korjauksen jälkeen hostellin oleskelualueelta.
Seuraavalla kerralla lisää itse Ubudista!
2 Comments
Hyvä, että sait lopulta puhelimen korjattua. Ja hyvin ilmeisesti korjasivatkin, kun vielä tänä päivänäkin puhelin toimii hyvin. Pari vuotta sitten kun lensimme Chilestä takaisin Suomeen, ei minun puhelimeni enää ikinä sen jälkeen suostunut käynnistymään. Kävin seuraavana päivänä ostamassa uuden puhelimen, mutta olin aikaerosta ja univelasta niin väsynyt, että minun piti palata kauppaan ja pyytää myyjältä apua uuden puhelimen päälle laittamisessa.
Oivoi! No joskus aikaero ja univelka voi painaa erittäin kovasti! Ja jooo, ihme kyllä puhelimeni toimii edelleen, nyt jo neljättä vuotta sama luuri käytössä. 🙂