Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tahmea vesiputous

Chiang Mai oli reppureissuni toinen kohde, eikä minulla ollut hirveästi odotuksia kyseisestä kaupungista. Joitain kertoja Etelä- sekä Itä-Thaimaassa käyneenä osasin odottaa kylmempiä iltoja sekä pienempiä turistimassoja ja nämä odotukset pitivätkin paikkansa.

Saavuttuani uuteen hostelliin törmäsin sattumoisin samoihin nuoriin, joiden kanssa olin viettänyt aikaa ensimmäisenä iltanani Bangkokissa. He kertoivat, että olisivat pian lähdössä jollekin vesiputoukselle tunnin ajomatkan päähän ja ehdottivat, että liittyisin seuraan. Olin nukkunut edellisenä yönä vain noin tunnin ja viime ruokailukin oli tapahtunut edellisenä päivänä. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä, että lähtisinkö mukaan, nopea vaatteiden vaihto, lähikaupasta pähkinöitä aamupalaksi ja matkaan!

Tingimme kadulta porukallemme lavataksin 1000 bahtin hintaan. Meidän 9 hengen porukasta, kolme näistä nuorista oli ennestään tuntemiani ja viisi aivan uusia tuttavuuksia. Uusista tuttavuuksistani kaksi tyttöä kertoivat, kuinka he olivat tulleet opettamaan englantia lapsille thaikouluun. Tapasin tytöt vielä noin neljä kuukautta myöhemmin, juuri ennen kotiinpaluulentoa, lainatessani heille suihkuamme, heidän muutaman tunnin Bangkok-pysähdyksen aikana. He olivat matkalla Australiaan thai-koulujen lomien alkaessa ja olimmekin sattumalta samaan aikaan Bangkokissa. Hassua, miten reissussa törmäsi samoihin ihmisiin aina uudestaan paljon myöhemmin sekä joihinkin vielä aivan eri maassa, sillä näiden vanhojen tuttujen kohtaaminen ei todellakaan jäänyt yksittäiseksi kerraksi! Palatakseni takaisin vesiputousreissuun, jokaiselle jäi siis maksettavaa vain noin reilu 3 euroa meno-paluumatkasta. Matka Bua Thongin vesiputoukselle, joka tunnetaan vielä paremmin nimellä Sticky Waterfalls, taittui verkkaisesti maisemia katsellessa. Tämän ajomatkan aikana, maisemia katsellessa, koko kehoni valtasi äärimmäinen onnellisuuden ja vapauden tunne. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, mutta niin mahtavalta.

Itse kansallispuistoon, jossa vesiputouksetkin sijaitsivat, sisäänpääsy oli ilmainen. Ainoastaan kyydistä, joka odotti tarvittavan ajan putouksilla, täytyi maksaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa kansallispuistoon itse moottoripyörällä tai autolla. Alueelta löytyi muutama paikallinen ruokapaikka, tavaroiden säilytyspaikka, piknik-alue sekä kaksi polkua. Toinen polku vei meidät eräänlaisen pienen ja kirkkaan sinisen lammen luo ja toinen itse vesiputouksille. Kiviä joita pitkin kävelimme, virtasi koko ajan vesi ja pelkäsinkin, että kivet olisivat olleet tämän takia erittäin liukkaita. Kuitenkaan näin ei ollut ja tästä tuleekin vesiputouksille nimitys sticky eli tahmea. Karheat kivet tekivät jalkapohjista reissun jälkeen hiotun pehmeät. Vesiputous oli erittäin kaunis paikka, kiipeiltävää riitti, eikä meidän lisäksemme ollut kuin muutamia muita turisteja.

Ensimmäinen polku vei meidät tämän sinisen lammen luo.

Vettä virtasi joka puolella, missä kävelimme. Kivillä oli kuitenkin erittäin hyvä kävellä!

Lähtiessämme tilasimme vielä pitkän päivän jälkeen ruokaa, joka ei nyt kuitenkaan ollut mikään menestys tarina. Yhdeksästä annoksestamme saimme puolen tunnin odottelun jälkeen vain kaksi, jonka jälkeen kyselimme, missähän loput annoksistamme mahtoivat olla. Onneksi toinen annoksistamme oli minun, sillä edellisestä kunnon ruokailustani oli kertynyt jo vuorokausi ja olin napsinut välissä vain pähkinöitä. No, ilmeisesti kielimuuri oli liian suuri ja saimme taas hetken odottelun jälkeen vain muutaman annoksen lisää. Loppujen lopuksi, noin reilun tunnin jälkeen, onnistuimme saamaan loputkin annoksistamme ja pääsimmekin lähtemään takaisin kohti Chiang Main keskustaa.

Meille sattui oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Kansallispuiston vehreys oli upeaa.

Ensi kerralla vieraillaan taas temppelissä ja tutkitaan Chiang Maita!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply