Suomen suurin matkablogiyhteisö
wat pho

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Bangkokistahan löytyy tekemistä varmasti aivan kaikille. Aikaa voi kuluttaa esimerkiksi shoppailemalla ostoskeskuksissa, vierailemalla temppeleissä, rentoutumalla majapaikan uima-altaalla, ihan vain seuraamalla pääkaupungin vilskettä tai ottamalla vaikka perinteisen thai-hieronnan. Ensimmäisenä iltana tutustuin hostellissa muutamaan nuoreen, joiden kanssa ilta meni niin, että kävimme ensin syömässä jonkin lähikujan katukeittiössä, palasimme hostelliimme pelaamaan korttia ja nautimme pelaamisen lomassa muutaman paikallisen oluen.

Huono hostellivalinta?

Tulin jo ensimmäisenä päivänä hostelliin saavuttuani tulokseen, että hostellivalinta ei välttämättä ollut aivan paras. Hostelli oli täynnä hollantilaisia ja heitä oli vähintään noin 90%. Ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta jos kaikki muut kommunikoivat keskenään yhteisellä kielellä ja se kieli on joku muu kuin englanti, eivätkä osoita juurikaan kiinnostusta edes vaihtaa kommunikointikieltään omasta äidinkielestään englantiin, on hieman vaikeaa tehdä uusia tuttavuuksia. Tosin se oli myös ensimmäinen kertani hostellissa, enkä oikein edes tiennyt, mitä odottaa.

liukumäki

Meidän hostellista löytyi liukumäki sisältä!

Wat Pho ja Khaosan Road

Kaikki nuoret, joihin tutustuin edellisenä iltana, lähtivät jatkamaan seuraavana päivänä matkaansa eri puolille kohti Pohjois-Thaimaata. Täten päätin pienen googlailun jälkeen suunnistaa kohti Wat Pho -temppeliä mopotaksilla. Wat Pho on yksi Bangkokin suosituimmista temppeleistä valtavan makaavan Buddha-patsaansa ansiosta. Temppelialueella voi myös ottaa thaihieronnan hierontakoulun oppilailta. Sisäänpääsy temppeliin oli noin kuuden euron luokkaa. Temppelialueella riitti monenlaista ihailtavaa jättimäisestä makaavasta buddhasta koristeellisiin patsaisiin. Rakennus, jossa jättimäinen buddha makasi herätti itselläni monenlaisia tunteita. Kengät otettiin pois ja laitettiin muovipussiin rakennukseen astuttaessa, tila oli erittäin ahdas ja täynnä turisteja, jotka halusivat kuvan itsestään poseeraamassa buddha-patsaan kanssa ja tämä oli erittäin epämiellyttävää, sillä tilaa liikkua ei juurikaan ollut, toisella puolella huonetta kulki pitkä jono metallisia kuppeja, jonne ihmiset pudottelivat kolikoitaan. Ääni pudotettavista kolikoista oli toisaalta erittäin hermoja raastava, mutta toisaalta se toi oman tunnelmansa huoneeseen. Itse en ole loppujen lopuksi mikään suuri temppeli-fani, mutta sain käytettyä alueella noin tunnin verran aikaa ja tämä taisikin olla ensimmäinen kertani, kun kävin kunnon temppelissä eikä se viimeiseksi kerraksi matkallani jäänyt.

wat pho

Wat Pho -temppelin kuuluisa makaava Buddha

wat pho

Kaikki temppelissä oli erittäin koristeellista

wat pho

Temppelistä löytyi myös paljon patsaita

Samana iltana lähdin vielä käymään kuuluisalla Khaosan Roadilla ensimmäistä kertaa. Tien pätkällä riitti vilinää, vilskettä ja ihmeteltävää. Musiikki pauhasi kilpaa vieri viereen rakennetuista baareista, baarien ja hierontapaikkojen sisäänheittäjät yrittivät saada asiakkaita joka nurkalla ja koko ajan joku oli tyrkyttymässä jotain ostettavaa. Kävimme ensimmäiseksi uuden sveitsiläisen tuttavuuteni kanssa syömässä kyseisellä kadulla, jolloin sainkin huomata, kuinka paljon hinnakkaampaa sama ruoka oli Khaosan Roadilla verrattuna sen lähikatuihin. Olin kyllä kuullut tästä hintaerosta jo aiemmin, mutta nyt pääsin sen vielä itse todistamaan. Khaosan Roadilla maksoin yhdestä lempiruuastani, Fried rice with chickenistä, pienen oluen kera 8,5 euroa. Samasta ruuasta coca colan kanssa  maksoin vain 1,2 euroa lähikadulta ostettuna ja ainakin omasta mielestäni kyseinen annos oli paljon paremman makuinen ja ruokaa oli annoksessakin vielä enemmän kuin itse Khaosan Roadilla. Loppuilta menikin baareissa olutta ja viinaämpäreitä nauttien, vaikkei se kuulunutkaan alunperin suunitelmiin. Kadun iloinen bilefiilis tempasikin yhtäkkiä mukaansa ja jo toisena iltana tällä matkalla tämä savolaistyttö olikin jo ihan kunnolla radalla! Khaosan Road oli ihan ok bilepaikka ja kokemuksena kerta oli tarpeeksi, sillä ihmisiä siellä ainakin riitti. Itseäni kuitenkin häiritsi baarien musiikin  kilpasoittaminen, joka tarkoitti sitä, että jos jonkun kanssa tahtoi keskustella, oma asiansa piti huutaa sekä jatkuvasti pysäyttävät eri baarien sisäänheittäjät…

khaosan road

Iltaisin katu täyttyi ihmisistä…

khaosan road

…Päivisin kyseistä katua ei meinannut tunnistaa samaksi

Ensi kerralla ollaan junamatkalla Chiang Maihin!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply M torstai, kesäkuu 4, 2020 at 20:13

    Heippa! Mulla on tarkoitus lähteä reppureissaamaan ensi tammikuussa, joten odottelen innolla sun tulevia postauksia! Erityisesti Vietnamia 😊 myös ihan käytännön vinkit reissuun ja muut tälläset infopläjäykset kiinnostaa kovasti!

    • Reply neaa lauantai, kesäkuu 6, 2020 at 00:22

      Moikka! Ihana kuulla, Vietnam oli kyllä ehdottomasti mun lempparikohde ja en malta oottaa, että pääsen kirjottaa siitä! 🙂 Oon yrittänyt kirjoitella nyt silleen kaikista omista kokemuksista sisällyttäen siihen samalla jonkinlaista pientä infoa. Mutta ihan varmasti tuun kirjottelee vielä esim just käytännön vinkeistä, jos semmosta on toiveena. 🙂

    Leave a Reply