Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2020

Yöjunalla halki Pohjois-Thaimaan

Kolme yötä Bangkokissa oli viimein vierähtänyt ja neljäntenä iltana kutsui yöjuna Pohjois-Thaimaan Chiang Maihin. Näin jälkeen päin ajateltuna kaksikin yötä Bangkokissa olisi ollut riittävä määrä, sillä neljäs kokoinen päivä kului vain pienellä kävelyllä lähikatuja tutkiessa, hostellin sohvalla maatessa ja herkullisen katukeittiöruuan parissa. Olin kuitenkin varannut ja maksanut hostelliyöt jo etukäteen eikä minulla loppujen lopuksi ollut kiire mihinkään. Junalippu olikin viimeinen asia, minkä olin etukäteen ostanut jo Suomesta käsin lähtöäni edeltävänä yönä 12Go Asian kautta. Varaamani junamatka lähti noin puoli kahdeksan aikaan illalla Bangkokista ja matka Chiang Maihin kesti noin 13 tuntia. Paikka ilmastoidussa kakkosluokan yöjunavaunussa kustansi noin 36 euroa. Tästä eteenpäin enää mitään ei oltu suunniteltu.

Fried rice with chickeniä tulikin syötyä melkein joka päivä.

Matka hostellilta juna-asemalle kesti noin 40 minuuttia alkuperäisen 20 minuutin sijaan, sillä loppumatkasta kaupungissa oli valtava iltaruuhka. Saavuinkin rautatieasemaa vastapäätä olevalle 12Go Asian toimistolle noin 5 minuuttia ennen sähköpostiviestissä ilmoitettua viimeistä ilmottautumisaikaa, huh hieman tipalle meni! Junan lähtöön oli kuitenkin vielä tunti ja odottelin hetken rautatieasemalla tarkistaen tauluista, miltä raiteelta junani lähtee ennen kuin lähdin etsimään junaani. Rautatieasema oli täynnä lattialla istuvia paikallisia ja sisätilassa oli kauhea meteli, joten päätin lähteä katsomaan, pääsisinkö jo junaan. Juna löytyi erittäin helposti. Vaunuja oli monta ja oma vaununi sijaitsi aika loppupäässä, joten kävelymatkaa oli sinne jonkin verran.

Rautatieasemalla istuskeli paljon paikallisia.

Tällä junalla lähdin taittamaan matkaa kohti Chiang Maita!

Kylmää kyytiä

Löysin helposti junan vaunuun ja paikalleni. Vaunu näytti kuluneelta ja sen valtasi pakokaasun haju, joka haisi koko matkan ajan, välillä enemmän, toisinaan vähemmän. Junan liikkeelle lähtiessä yllätyin vauhdista, sillä alkumatkasta pysähtelimme miltei koko ajan ja nopeuttakin meillä oli parhaillaan vain noin 20km/h. Koska kyseessä oli yöjuna, junan penkeistä meille tehtiin pedit illan edetessä. Harmikseni sain yläpedin, vaikka varauksessani olin toivonut alapetiä. Junan vaunuissa oli siis työntekijät, jotka sekä kasasivat, että purkivat matkustajien pedit. Meidän vaunussamme työntekijänä oli erittäin hauska nuori mies, joka huuteli ja viihdytti samalla matkustajia. Ennen junan liikkeelle lähtöä vaunuissa myös kiersi muutamia myyjiä tarjoten matkalle syötävää ja juotavaa.

Yläpeti oli huomattavasti ahtaampi sekä kylmempi, sillä ilmastointi puhalsi ylhäältä katon rajasta kylmää ilmaa. Joten, jos joskus satut samantyylistä yöjunaa Thaimaassa käyttämään, suosittelen lämpimästi alapetiä. Se tulee olemaan paljon mukavampi pitkän matkan aikana, trust me! Kyyti oli aikamoista tärryytystä ja yläpetiin paistoi myös aika ikävästi katon valot, sillä eteen vedettävät verhot olivat paljon vähemmän suojaavat kuin alapedin omistajalla. Yön edetessä minulla oli lopulta päälläni housut, pitkä hame, paita sekä huppari ja makasin viltin alla, mutta silti tärisin kylmyydestä. Junassa ei tosissaan ollut lämmin! Yllätys, yllätys, en juurikaan saanut nukuttua koko 13 tunnin junamatkan aikana juurikaan ja koska alapedin intilainen mies halusi tehdä penkeistä pedit erittäin pian lähdön jälkeen ja pitää penkit peteinä mahdollisimman pitkään ennen saapumista perille, kökötin noin 12 tuntia yläpedissäni kuunnellen musiikkia ja katsellen Netflixiä.

Tältä näytti kakkosluokassa, yläpedit vedettiin alas seinästä ja alapedit käännettiin penkeistä.

Yläpedin verho muistutti Ikean kassia ja turvanani minulla oli kaksi mustaa nauhaa, joiden tehtävänä oli estää tippumiseni ylhäältä.

Tämän junan vessan luulisi tuskin menevän tukkoon!

Lopulta aamu sarasti, pedit kasattiin takaisin penkeiksi ja Chiang Mai oli enää kiven heiton päässä. Itse olin hieman tokkurassa vain muutamia hetkiä kestäneiden torkkujen takia, mutta olin valmis tutustumaan minulle aivan uuteen Pohjois-Thaimaahan! Oikeastaan kaikki, mitä tulisi tästä edespäin vastaan olisi uutta…

Harmikseni en ehtinyt näkemään juurikaan maisemia aamun valjetessa, sillä ikkunat olivat alapedin paikkeilla.

Seuraavalle kerralla voisin kertoa muutamasta Chiang Main nähtävyydestä!

wat pho

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Bangkokistahan löytyy tekemistä varmasti aivan kaikille. Aikaa voi kuluttaa esimerkiksi shoppailemalla ostoskeskuksissa, vierailemalla temppeleissä, rentoutumalla majapaikan uima-altaalla, ihan vain seuraamalla pääkaupungin vilskettä tai ottamalla vaikka perinteisen thai-hieronnan. Ensimmäisenä iltana tutustuin hostellissa muutamaan nuoreen, joiden kanssa ilta meni niin, että kävimme ensin syömässä jonkin lähikujan katukeittiössä, palasimme hostelliimme pelaamaan korttia ja nautimme pelaamisen lomassa muutaman paikallisen oluen.

Huono hostellivalinta?

Tulin jo ensimmäisenä päivänä hostelliin saavuttuani tulokseen, että hostellivalinta ei välttämättä ollut aivan paras. Hostelli oli täynnä hollantilaisia ja heitä oli vähintään noin 90%. Ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta jos kaikki muut kommunikoivat keskenään yhteisellä kielellä ja se kieli on joku muu kuin englanti, eivätkä osoita juurikaan kiinnostusta edes vaihtaa kommunikointikieltään omasta äidinkielestään englantiin, on hieman vaikeaa tehdä uusia tuttavuuksia. Tosin se oli myös ensimmäinen kertani hostellissa, enkä oikein edes tiennyt, mitä odottaa.

liukumäki

Meidän hostellista löytyi liukumäki sisältä!

Wat Pho ja Khaosan Road

Kaikki nuoret, joihin tutustuin edellisenä iltana, lähtivät jatkamaan seuraavana päivänä matkaansa eri puolille kohti Pohjois-Thaimaata. Täten päätin pienen googlailun jälkeen suunnistaa kohti Wat Pho -temppeliä mopotaksilla. Wat Pho on yksi Bangkokin suosituimmista temppeleistä valtavan makaavan Buddha-patsaansa ansiosta. Temppelialueella voi myös ottaa thaihieronnan hierontakoulun oppilailta. Sisäänpääsy temppeliin oli noin kuuden euron luokkaa. Temppelialueella riitti monenlaista ihailtavaa jättimäisestä makaavasta buddhasta koristeellisiin patsaisiin. Rakennus, jossa jättimäinen buddha makasi herätti itselläni monenlaisia tunteita. Kengät otettiin pois ja laitettiin muovipussiin rakennukseen astuttaessa, tila oli erittäin ahdas ja täynnä turisteja, jotka halusivat kuvan itsestään poseeraamassa buddha-patsaan kanssa ja tämä oli erittäin epämiellyttävää, sillä tilaa liikkua ei juurikaan ollut, toisella puolella huonetta kulki pitkä jono metallisia kuppeja, jonne ihmiset pudottelivat kolikoitaan. Ääni pudotettavista kolikoista oli toisaalta erittäin hermoja raastava, mutta toisaalta se toi oman tunnelmansa huoneeseen. Itse en ole loppujen lopuksi mikään suuri temppeli-fani, mutta sain käytettyä alueella noin tunnin verran aikaa ja tämä taisikin olla ensimmäinen kertani, kun kävin kunnon temppelissä eikä se viimeiseksi kerraksi matkallani jäänyt.

wat pho

Wat Pho -temppelin kuuluisa makaava Buddha

wat pho

Kaikki temppelissä oli erittäin koristeellista

wat pho

Temppelistä löytyi myös paljon patsaita

Samana iltana lähdin vielä käymään kuuluisalla Khaosan Roadilla ensimmäistä kertaa. Tien pätkällä riitti vilinää, vilskettä ja ihmeteltävää. Musiikki pauhasi kilpaa vieri viereen rakennetuista baareista, baarien ja hierontapaikkojen sisäänheittäjät yrittivät saada asiakkaita joka nurkalla ja koko ajan joku oli tyrkyttymässä jotain ostettavaa. Kävimme ensimmäiseksi uuden sveitsiläisen tuttavuuteni kanssa syömässä kyseisellä kadulla, jolloin sainkin huomata, kuinka paljon hinnakkaampaa sama ruoka oli Khaosan Roadilla verrattuna sen lähikatuihin. Olin kyllä kuullut tästä hintaerosta jo aiemmin, mutta nyt pääsin sen vielä itse todistamaan. Khaosan Roadilla maksoin yhdestä lempiruuastani, Fried rice with chickenistä, pienen oluen kera 8,5 euroa. Samasta ruuasta coca colan kanssa  maksoin vain 1,2 euroa lähikadulta ostettuna ja ainakin omasta mielestäni kyseinen annos oli paljon paremman makuinen ja ruokaa oli annoksessakin vielä enemmän kuin itse Khaosan Roadilla. Loppuilta menikin baareissa olutta ja viinaämpäreitä nauttien, vaikkei se kuulunutkaan alunperin suunitelmiin. Kadun iloinen bilefiilis tempasikin yhtäkkiä mukaansa ja jo toisena iltana tällä matkalla tämä savolaistyttö olikin jo ihan kunnolla radalla! Khaosan Road oli ihan ok bilepaikka ja kokemuksena kerta oli tarpeeksi, sillä ihmisiä siellä ainakin riitti. Itseäni kuitenkin häiritsi baarien musiikin  kilpasoittaminen, joka tarkoitti sitä, että jos jonkun kanssa tahtoi keskustella, oma asiansa piti huutaa sekä jatkuvasti pysäyttävät eri baarien sisäänheittäjät…

khaosan road

Iltaisin katu täyttyi ihmisistä…

khaosan road

…Päivisin kyseistä katua ei meinannut tunnistaa samaksi

Ensi kerralla ollaan junamatkalla Chiang Maihin!