Suomen suurin matkablogiyhteisö

Gili Trawanganin bileitä etsimässä

Hieman haikeana jätin Gili Airin taakseni aamulla hypätessäni veneeseen, joka kuljetti minut Gili Trawanganille. Venematka taisi kestää noin 15 minuuttia ja maksoi reilu 2,50 euroa. Koska vene lähti aikaisiin Gili Airilta enkä pystynyt kirjautumaan sisälle vielä uuteen majapaikkaani, päätin viedä rinkkani jo kuitenkin sinne odottamaan ja lähteä rannalle loikoilemaan. Kävellessäni ja etsiessäni hyvää auringonottopaikkaa minulle huudeltiin vähän väliä eri paikoista, jotka tarjosivat aurinkotuoleja, ruokaa, juomaa tms. Halusin kuitenkin kävellä hiukan edemmäs enkä jäädä heti ensimmäiselle mahdolliselle loikoilupaikalle. Löysin lopulta kivan paikan, jonne asetuin loppupäiväksi.

Päivän loikoilupaikka.

Uudessa majapaikassani tarjottiin aamupalan sijaan päivällistä, mikä oli mielestäni kiva lisä ja se siis sisältyi 8,30 euroa maksavaan yön hintaan. Päivällisellä pystyi tutustumaan muihin hostellin asukkaisiin ja sopia esimerkiksi illaksi jotain yhteistä tekemistä. Päivällisen jälkeen pelailimmekin muutamia juomapelejä ja illan tultua päätimme lähteä baareihin.

Gili T on tunnettu vilkkaasta yöelämästään ja kaikista paras Gili-saarista bilettäjälle. Joudun kuitenkin myöntämään, että olin hitusen pettynyt saaren bileisiin. Toki asiaan voi vaikuttaa sekin, etten ollut kaikista kovimmalla matkustuskaudella, mutta kaikkien hehkuttamalta bilesaarelta ei kyllä omasta mielestäni löytynyt juhlia, jotka olisivat edes sijoittuneet reissun top 3 juhliin. Ilmeisesti joka ilta juhlat sijoittuvat vähän eri baareihin, mutta baarit olivat vieretysten yhden kadun varrella, joten paikasta toiseen on helppo ja nopea liikkua kävellen. Valitettavasti minulla ei ole nyt yhtään kuvaa jakaa yöelämästä, sillä otin sieltä vain muutaman videon ja kumpikaan niistä ei suostu tänne millään latautumaan…

Päätin viettää Gili T:llä vain kaksi yötä ja jatkaa siitä Nusa Penidalle. Olin tutustunut ensimmäisenä iltana Gili T:llä ollessani muutamiin reissaajiin, joiden suuntana oli kanssa Nusa Penida. He lähtivät päivän ennen minua ja sovimme, että tulen jäljestä samaan majapaikkaan uudella saarella. Toinen päivä Gili T:llä meni aika samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin eli päivällä rantaelämää ja illalla katselemaan yöelämää. Toisena iltana en jaksanut edes lähteä varsinaisesti juhlimaan. Hassua oli myös se, että oikeastaan kaikki meidän hostellin asukkaista olivat päättäneet pitää lepopäivän, joka minua ei kyllä haitannut, sillä seuraavana aamuna oli kuitenkin taas aikainen lähtö.

Ravintoloiden ja majapaikkojen edessä oli paljon erilaisia ja hauskoja kylttejä.

 

Yhteenveto Gili-saarista

Loppupohdintana voin todeta sen, että pidin ehdottomasti enemmän Gili Airista ja sen tunnelmasta. Molemmilla saarilla olisi toki saanut aikaa kuluman paljon pidempäänkin, mutta palaisin ehdottomasti leppoisalle Gili Airille takaisin. Ruoka maksoi molemmilla saarilla suurinpiirtein  saman verran, Gili T:llä maksoin herkullisesta curry-lounaasta juoman kanssa 5,50 euroa, kun taas Gili Airilla törkeän hyvä pizza maksoi 7 euroa ja tuoreesta tonnikalasta tehty hampurilaisateria 5 euroa. Molemmilta saarilta pystyi tekemään esimerkiksi snorklausretkiä ja uskoisin, että hinnat pyörivät suurinpiirtein samoissa saarista riippumatta. Gili T oli kyllä huomattavasti eläväisempi saari, jolla oli myös esimerkiksi rannoilla paljon tarjolla maksua vastaan aurinkotuoleja, tällaiseen en Gili Airilla törmännyt ollenkaan.

En toki osaa sanoa juhlimisesta kiinnostuneille, että onko Gili T:n kuuluisat bileet kuinka paljon siistimmät matkailun huippusesongin aikana, mutta tällä kertaa ne jäivät ainakin aika laimeiksi… En missään nimessä kadu, että menin käymään vielä Gili T:llä, enkä jatkanut matkaa suoraan Gili Airilta Nusa Penidalle, mutta jos palaisin saarille, ehdoton valintani olisi Gili Air, johon haluaisin yhdistaa myös paremman tutustumisen Gili Menoon. Tällöin olisi kaikki Gili-saaret käyneet tutuksi, mutta ehkä palaan vielä joku päivä Indonesiaan ja tämä suunnitelma toteutuu!

Merivesi oli kyllä kirkasta joka puolella! Tämä kuva Gili T:ltä.

Seuraavalla kerralla kohteena on Nusa Penida!

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Lombokin rentoa rantaelämää

Olin Lombokissa kaksi ensimmäistä yötä hostellissa, jonka vain löysin siksi ajaksi, kun haluamani hostelli oli ainakin netin varausjärjestelmän mukaan täynnä. Näin ei oikeasti todennäköisesti ollut, sillä siirryttyäni uuteen hostelliin, huone ei ikinä ollut täynnä vaan siellä oli aina väljää nukkua. Olisin todennäköisesti päässyt haluamaani hostelliin heti, jos olisin vain vaivautunut paikalle kysymään. Kuitenkin uuteen hostelliin saavuttuani tapasin heti erään suomalaisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä rannalle. Vuokrasin hostellilta skootterin, jonka päivävuokra oli 4 euroa. Menopeli oli kätevä, sillä välimatkoja kuitenkin oli paikasta toiseen eikä takseja pahemmin liikkunut lähiympäristössä.

Ajoimme rannalle nimeltä Tanjung Aan. Vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka valkeaa. Rannalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tosin suurin osa heistä oli paikallisia. Vietimme kivan rantapäivän ja paloin aika mukavasti päivän aikana. Hostellilla eräs työntekijä kutsui minut illalla mukaansa, kävelimme puskan lähelle ja hän taittoi sieltä palan aloe veraa ja levitti sitä naamaani nauraen sitä, kuinka punainen olin. Hän antoi loppuvarren minulle ja käski levittää sitä palaneelle iholle. Olen käyttänyt useasti kaupan aloe vera -valmisteita, mutta yksikään niistä ei voita tuota, jota pääsin silloin käyttämään. Tuntui, että ihoni rauhoittui todella hyvin yhden yön aikana.

Ensimmäisenä rantapäivänä rannalla oli jonkin verran muita ihmisiä.

Auringonlaskun ihastelua hostellin pihalta.

 

Surffausta

Pääsin kokeilemaan myös Lombokissa ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni surffausta. Hostellin työntekijä vei minut ja suomalaistytön surffaamaan Selong Belanak -nimisellä rannalle. Ranta on hyvä paikka varsinkin surffaamisen opetteluun, sillä aallot eivät ole hirveän isoja. Rannalla oli myös useita muita suffausta opettelevia. Surffausopetus maksoi reilu 16 euroa. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin surffannut, joten kävimme ensin pikaopetuksen hiekalla. Nopeasti siirryimme veteen ja taisin päästä seisomaan jo kolmannella yrittämälläni! Opettajamme kyseenalaisti sitä, olinko varmasti surffilaudalla vasta ensimmäistä kertaa. Päivämme kului harjoitellessa ja aivan viimeisillä aalloilla tipahdin laudalta niin, että lauta syöksyi jotenkin suoraan polveeni. Polvi oli tämän jälkeen monta päivää aika kipeä ja turvoksissa, enkä päässyt enää harjoittelemaan sinä aikana surffausta uudestaan. Itseasiassa minulle ei tullut enää hyviä mahdollisuuksia surffata koko reissun aikana uudestaan, joten tämä kerta on toistaiseksi ainoa surffaukseni.

Laiskottelua ja hyvää ruokaa

Ihastuin todella Lombokin rentoon tunnelmaan ja vähäiseen määrään turisteja. Pidin myös hostellistamme, vaikka on vähän epäselvää tuliko puremat jalkoihin hostellin sängystä vai mistä, mutta niitä oli aina aamulla herätessäni hirveä määrä. Ja sängyt olivat itseasiassa vain paksuja patjoja lattialla, mutta ne olivat yllättävän hyviä nukkua. Kutan alueelta löytyi myös paljon kivoja ravintoloita, joissa kävin syömässä. Ruokaa löytyi paikallisesta meksikolaiseen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kipeän polven takia vietinkin loppupäivät rannalla loikoillen. Kelit eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta minusta oli kiva loikoilla aurinkotuolissa ja lukea kirjaa aina muutama tunti päivässä ennen kuin alkoi satamaan. Suuntasin joka päivä Tanjung Aan rannalle, sillä ensimmäisen päivän jälkeen siellä ei ollut yleensä kuin kourallinen ihmisiä, joten ranta oli erittäin rauhallinen enkä jaksanut ajella pidemmälle, vaikka ajatuksissani oli tutustua eri rantoihin Lombokissa.

Muutamat ruokakuvat tähän väliin!

Smoothie bowl

Meksikolaista

Nasi goreng, paikallista ruokaa

 

Huomio jonka tein Indonesiassa ollessani oli, että kaikille yleisille rannoille mentäessä oli maksettava parkkeerauksesta maksu. Tämä oli hiukan erilaista siitä, mihin olin tottunut, sillä ikinä esimerkiksi paikoissa, joissa Thaimaassa olen ollut, en tähän tapaan ole törmännyt. Tämä kuitenkin päti niin Balin kuin Lombokinkin rannoilla, joissa kävin.

Vietin yhteensä reilun viikon Lombokissa ja olisin voinut olla saarella pidempäänkin. Jouduin kuitenkin välissä käymään Singaporessa lääkärissä, mutta se oli nopea 1,5 päivän reissu, sillä lentoja kulki erittäin hyvin Lombokista lyhyen välilaskun kautta Jakartasta Singaporeen. Lombok oli mielestäni paljon kivempi paikka kuin Bali. Mutta, koska olin suunnitellut olevani Indonesiassa kuukauden, piti minun jatkaa matkaani jo seuraavaan kohteeseen, että kerkeän nähdä kaiken haluamani. Aion jatkaa vielä Indonesia kertomuksillani loppuun asti, jonka jälkeen palaan Singapore käyntiini ja kirjoitan siitä oman postauksen.

Loppupäivinä sain nauttia ”autiorannan” tunnelmasta.

 

Ensi kerralla suuntaan Gili Airille!

Julkkiksena Lombokissa

Jatkoin matkaa Ubudista Lombokiin. Paikkaan, josta olin kuullut pelkästään hyvää ja moni, joka siellä oli käynyt, kertoi sen olevan paljon parempi kuin Bali. Pakkohan minunkin oli päästä tämä väite testaamaan, joten ostin lipun minibussiin, jolla pääsin satamaan. Matka Ubudista satamaan maksoi 5 euroa. Satamassa hyppäsin lautan kyytiin, joka vei minut Lombokiin. Satamasta olisi lähtenyt pikaveneitäkin, mutta koska olin reppureissubudjetilla eikä minulla varsinaisesti ollut kiire mihinkään päädyin lauttaan, jolla matkan teko kesti muistaakseni ainakin 5 tuntia. Lippu lauttaan maksoi vain 3 euroa, joka oli aika pieni raha verrattuna pikaveneisiin, jotka maksoivat useita kymmeniä euroja. Minusta oli aika hassua, että lautalla oli aika paljon ihmisiä, mutta olin ainoa turisti. Kaikki muut matkailijat ilmeisesti valitsivat mielummin nopeampia reittejä…

Perama Tour järjesti kyydityksen satamaan.

Hitaasti, mutta varmasti lautta saapui perille Lombokiin. Saavuimme perille illan tullessa ja päätin ottaa majapaikalleni moottoripyörätaksin. Hämärän lisäksi satoi aika runsaasti vettä ja mopotaksi ajoi välillä aivan kaistapäisesti hirveää vauhtia. Majoitun Kutan alueella ja matka hostelille satamasta kesti noin tunnin. Ehdin matkan aikana muutamaan otteseen pelkäämään kuolemaa tai vähintäänkin onnettomuutta, sillä tiet näyttivät sateen takia paikoittain erittäin liukkailta ja vauhtia meillä oli melkein koko ajan 80-100km/h eikä ajomatka ollut koko ajan pelkkää suoraa tietä. Onneksi lopulta pääsin ehjänä hostellilleni. Vihaan illalla saapumista uusiin paikkoihin, sillä silloin on yleensä pimeää, joten paikasta ei saa aina parasta mahdollista kuvaa, jonka lisäksi takana on yleensä pitkä päivä matkustamista, joka tietää väsymystä. No minulla kävi tämä ikävään aikaan hostellille saapuminen, jonka lisäksi oli vielä kauhea vesisade, joten heti hostellille saavuttuani vaihdoin kuivat vaatteet, etsin lähimmän ruokapaikan ja syönnin jälkeen suuntasin nukkumaan.

Kuva lautasta sisältä, lautta oli sen verran iso, että sillä kuljetettiin myös paljon autoja.

Selfieitä ja nilkkakoruja

Ensimmäinen aamu Lombokissa sarasti aurinkoisissa tunnelmissa, joten päätin lähteä kävellen katselemaan paikkoja. Löysinkin itseni suht nopeasti rannalta. En tiedä miksi ja kuinka yleistä tämä on, mutta ensimmäisen päivän aikana päädyin ottamaan miltei muutaman kymmenen paikallisen kanssa yhteiskuvia ja selfieitä heidän pyynnöistään. Sain hetken kokea tunnetta, miltä tuntuu olla julkkis… 😀 Tämä rupesi nopeasti ahdistamaan ja aloin haikailemaan paluumatkasta hostellille. Onneksi tätä yhteiskuvien ottamista ei tapahtunut kuin suurimmaksi osaksi yhtenä päivänä, toki suostuin muutamaan yhteiskuvaan tulevina päivinäkin, kun niitä kerran pyydettiin, mutta silloin kyse oli satunnaisista kuvista.

Rannalla ollessani kimppuuni hyökkäsi myös paljon lapsia, jotka yrittivät kaupustella käsi- ja nilkkakoruja sekä aikuisia huivien ja erilaisten kankaiden kanssa. Lapsilta ei tulisi ostaa mitään, sillä he eivät mene tällöin kouluun vaan käyttävät päivänsä kaupusteluun… Tosin sorruin heille muutamasta korusta maksamaan, sillä he olivat jo kiinnittäneet nilkkaani kaksi ranneketta ennen kuin oikeastaan mitään ehdin sanomaan. Rannekkeista toinen roikkuu näin reilu kaksi vuotta jälkeen päin edelleen nilkassani. Rannalla ollessani huomasin myös, että minulle myyty sim-kortti Canggussa oli jonkinlainen huijaus, sillä sen netti lakkasi toimimasta paljon luvattua aiemmin. Netittömyys ja rauhaa antamattomat paikalliset olivat mielestäni tarpeeksi hyviä syitä palata pian takaisin hostellille. Pian palattuani hostellille alkoi taas satamaan ja sadetta jatkuikin koko loppupäivän aivan yöhön asti. Loppupäivän leikinkin hostellin kissan kanssa ja kävin ottamassa vielä illalla pedikyyrin, joka maksoi vain 5,50 euroa.

Kuta Beach. Pilvet tulivat taivaalle nopeasti rannalle saavuttuani.

Tämän pienen kaverin kanssa leikin koko iltapäivän.

Seuraavalla kerralla lisää Lombok-seikkailuja!