Reposaari – no nythän mä tajusin, että Pori on rannikkokaupunki!

Mä en ole koskaan osannut hahmottaa Poria varsinaisena rannikkokaupunkina – eihän se meri tai merellisyys näy siinä keskustan tuntumassa mitenkään. Porin Yyteri on tietysti merenrannassa, mutta hiekkarantakaan ei vielä sellaisenaan täytä mun merellisyyskriteereitäni.

Mutta sitten tänä kesänä tein viimein päiväretken Reposaareen ja siellähän se merellinen Pori oli! Reposaari, tai Räpsöö niinkuin paikalliset sitä kutsuvat, on ihan mahtava! Tuntuu ihan saaristolta, meri ympäröi joka ilmansuunnasta, on söpöjä puutaloja, kalasatama ja meren sileäksi hiomia rantakallioita. Tuoksuukin suolaiselle!

 

 

Reposaareen kannattaa poiketa vaikka syömään. Kalapöydästään kuuluun Merimestaan kannattaa tehdä pöytävaraus, tai sitten voi nauttia kevyempää lounasta saaren suloisimmalla terassilla Reposaaren Ravintolassa tai popsia vaikka grillituoreen porilaisen Kaupparannan Kioskilla.

Reposaaren virallinen ranta, Lontoon uimaranta, on muuten ihan Merimestan kupeessa. Rannan jännä nimi tulee vieressä sijaitsevasta Villa London -huvilasta, joka taas on ainakin tarinan mukaan saanut nimensä siitä, että se on rakennettu ”vieraalle maalle” eli purjelaivojen painolastien päälle.

 

 

Varsinaisia nähtävyyksiä ei Reposaaressa ole montaa. Linnakepuisto on niistä varmaan kuuluisin ja se kannattaa ehdottomasti käydä kiertämässä.

Linnakepuisto oli alun perin Reposaaren merisuojeluskunnan rannikkopatteri, jonka tarkoitus oli suojata Porin satamaa ja kaupunkia. Yksi venäläinen pommikone onnistuttiinkin sodassa pudottamaan Reposaaren länsipuolelle. Linnakeen tykeillä ammuttiin harjoitusammuntoja vielä 1980-luvun loppuun asti ja 2000-luvulla linnoitus kunnostettiin nähtävyydeksi. Linnakepuistossa on nähtävissä kaksi tykkiasemaa, ammusvarastoja, miehistö- ja lääkintäkorsuja, tulenjohtoasema, tähystystorni ja juoksuhautoja.

 

 

Ja tietysti Reposaaressa täytyy käydä katsomassa myös 1860-luvulla valmistunutta kuusikulmaista puukirkkoa, josta tuli osa Suomen historiaa, kun siellä vuonna 2009 vihittiin presidenttipari Sauli ja Jenni.

 

 

Linnakepuiston vieressä upealla paikalla sijaitsee Junnilan leirikeskus, jonka portista kannattaa käydä rohkeasti peremmälle puutarhaan. Alueella on muun muassa kaunis, suojaisa lampi, jonka rannalla tönöttää pienenpieni linna kuin suoraan sadusta! Todellisuudessa linnantorni on itse asiassa vanha ankkala, jossa Junnilan kartanon ankat aikoinaan talvehtivat. Ehkä prinssi ratsastikin tässä sadussa valkealla ankalla..?

 

 

Kaikkein vaikuttavin nähtävyys oli mielestäni kuitenkin Takarannan kallioiden vanhat kaiverrukset. Meren silottamat kalliot olisivat kauniita jo sinällään, ja sen lisäksi ne ovat täynnä kiehtovia, historiallisia kaiverruksia, vanhimmat useita satoja vuosia vanhoja. Näitä kaiverruksia – sydämiä, nimikirjaimia, ankkureita, vaakunoita, rakkaudentunnustuksia – olisi bongaillut vaikka kokonaisen päivän ja vain paahtava helle sai meidät lopulta palaamaan kallioilta puiden varjoon suojaan.

Helpoimmalla kaiverrusten luo pääsee Siikarannan leirintäalueelta. Kalliot alkavat sieltä missä leirintäalue loppuu kun lähdetään kävelemään kohti Reposaaren eteläkärkeä.

 

 

Tämä matkamuisto jäi ostamatta Reposaaren Salesta, mutta ehkä vielä palaan noutamaan sen… ❤️