Huuuu! Enpäs aloitakaan tätä juttua kehumalla Raahen kaunista vanhaakaupunkia ja idyllistä saaristolaistunnelmaa, vaan kummitusjutulla. Niitä nimittäin Raahessa riittää. Yksi kuuluisimmista historiallisista kummituksista asustaa tässä vihreässä Soveliuksen talossa – jonka pihapiirin tuvassa muuten nukuin yöni oikein makoisasti!
Vanahasa Sovion säätiön talosa, joka on Myyrperin puiston laijasa, on kans joskus nähty yöllä ku rikas vanahapoika Johan Sovelius on kynttilä käjesään kahtonu akkunasta kavun yli Freitagille, josa asu hänen serkkunsa Catharina Freitag, jonka kansa hän olis halunnu mennä naimisiin, mutta siihen aikaan se oli serkuksilta kielletty.
Vaikka ihte kuningas Kustaa IV Aadolfilta anottiin naimaluppaa tämän Raahesa käyvvesä ja vaikka kuningas oli kortteeria just täsä Soveliuksen talosa ja patruuni oli vetässy sinisen verkapakan kavulle ja kartanolle kuninkaan astella ja aterialla tarijottiin dukaattisoppaa jäläkiruuaksi, ei luppaa myönnetty. Siittä pittäin rakastavaiset vielä kuolemansa jäläkiin kahtovat öisin toisiaan akkunasta akkunaan kavun yli. (Raahen museo)
Wanhan Raahen puutaloalue
Soveliuksen talo on Raahen vanhin säilynyt rakennus, ja koko Wanha Raahe on yksi Suomen parhaiten säilyneitä 1800-luvun puukaupunkeja. Raahelaisten kauppaporvarien suuret tontit ja hienot lukaalit sijaitsivat keskustassa Pekkatorin tuntumassa, missä voi tänä päivänäkin vierailla muun muassa aivan ihastuttavalla Langin Kauppahuoneella.
Kun taas Pekkatorilta kävelee muutaman korttelin sivuun huomaa miten talojen ja tonttien koko pienenee. Wanhan Raahen taloilla on totisesti tarinoita kerrottavanaan eikä ihme, että niin monella on omat kummitusjuttunsa!
Yö vanhassa renkituvassa
En yösijaa varatessani tiennyt, että pääsen kummituksen naapuriksi, mutta onneksi pääsin! Kannatti todellakin maksaa pari kymppiä enemmän yöstä Renkituvassa kuin edullisimmassa hotellissa, se oli joka pennin väärti.
Menneen ajan tunnelmissa voi yöpyä myös Langin Kauppahuoneella.
Langin Kauppahuone
Langin Kauppahuone on kuin elävä museo ja samalla se tuntuu olevan kaikkien raahelaisten olohuone ja keittiö. Kauppahuoneessa astut sisään 1800-luvun herrasväen kahvilaan, joka on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia ja vanhanajan kiireetöntä tunnelmaa. Katso nyt noita upeita tapettejakin!
Langin Kauppahuoneella tarjotaan herkullista (ja runsasta!) lounasta sekä meheviä kakkuja ja muita paakkelseja. Kun 1800-luvun vaatteisiin pukeutunut myyjä tiedusteli minulta haluanko lounaan vai kakkulounaan, ei vastausvaihtoehtoja oikeastaan ollut kuin yksi. Tähän paikkaan ei voi olla ihastumatta!
Langin Kauppahuoneen puodista voi ostaa tuliaisiksi paikallisia tuotteita – tai siis laivaruumien aarteita kaukaisilta mailta ja paikallisten hantvärkkäreiden taidokkaita töitä.
Raahen museot
Raahen Pakkahuoneen museo on ehkä sympaattisin museo missä olen koskaan käynyt, siellä tuoksuikin niin suloisesti tervaltuilta vanhoilta laivoilta. Museoon on koottu raahelaisten merimiesten – ja ilahduttavasti myös yhden naispuolisen 1800-luvun seikkailijan – keräilemiä liikuttavia kuriositeetteja kuten kukka Vatikaanin puutarhasta, piikkisian piikkejä ja säilöttyjä käärmeitä. Lisäksi siellä on aivan valtavan hieno kokoelma Raahen vanhan kirkon puuveistoksia 1600-luvulta.
Kruununmakasiinimuseon kruununjalokivi taas on Wanha Herra, maailman vanhin säilynyt sukelluspuku.
Vesille Raahen saaristoon
Ja kesällä on ihan ehdottomasti päästävä myös vesille! Raahessa on kesäaikaan tarjolla saaristoristeilyjä ja Island Hopping -retkiä, joilla pääsee risteilyn lisäksi myös rantautumaan kahdelle saarelle. Taskun kaunis hiekkarantainen saari nähtiin tällä saarihyppelyllä vain veneestä ja jaloittelemaan päästiin Kallan kiviselle luodolle sekä Iso-Kraaselin saarelle, jossa sijaitsee yksi Raahen saariston monista pookeista sekä vanha luotsitupa.
Muistatko sinä missä vietit ”vuosisadan lämpimimmän päivän”? Minä risteilin Raahen saaristossa!
4 Comments
Ihania kuvia ja fiiliksiä. 🙂
Kiitos Anni <3
Erinomaisia kuvia kyllä, todella laadukkaita. Itse kävimme tänään piipahtamassa Nurmeksen puutaloalueella ja hieman yllätyimme, että siellä ei juurikaan esimerkiksi kahviloita ollut, vaan se koostui pääosin asuintaloista. Oliko Raahessa sama juttu?
Joo, ei niitä liiaksi ollut Raahessakaan. Ja se mikä on harmi näissä pienissä kaupungeissa yleisesti on, että ne vähäisetkin käyntikohteet menevät kiinni viimeistääb viideltä tai kuudelta. Illalla olisi aikaa ja kiva kierrellä vielä putiikeissa tai kahviloissa, mutta ei.