Naantali on Pohjoisen Portofino! Näin juuri tämän Visit Naantalin sloganin somessa. On kimaltelevan välkkyvää merta, huvijahteja satamassa, kauniita ihmisiä istumassa aurinkoisilla terasseilla siemailemassa tyylikkäitä drinkkejä ihan kuin Välimeren fiineimmissä lomakohteissa konsanaan. No, ehkä siinä on vähän liioittelun makua. Naantali on kaunis ja Suomen mittapuulla jopa melko uniikki, mutta itse arvostan sen kotikutoisuutta ja vähän repsottavaa suloisuutta enemmän kuin imagoa nuorten ja kauniiden jetset-kohteena. Mutta on Naantalissa toki myös ripaus hienostuneisuutta, sellaista suloista yläluokkaisuutta ja kuninkaallisuutta – sijaitseehan Naantalissa myös tasavallan presidentin kesäasunto.
Naantali on kesäkaupunki. Aurinkoisella säällä voi päiväretken aloittaa vaikka Kahvila Amandiksen maailman parhailla vohveleilla tai drinkillä Kaivohuoneen terassilla. Se mikä Naantalista ja sen sataman ravintoloista tekee niin erityisen, on niiden sijainti aivan veden tuntumassa: omalla veneellä voi saapua suoraan ravintolaan ja kiinnitää veneen käytännössä terassille.
Herkuttelun jälkeen jaksaa lähteä kiertelemään vanhojen, värikkäiden puutalojen muodostamaa tilkkutäkkimäistä vanhaakaupunkia. Vanhan kaupungin kivijalkapuoteihin ja museoihin on myös kiva piipahtaa. Ja Naantalihan on tunnetusti myös Muumi-kaupunki, joten vanhastakaupungista löytyy tietysti Muumimyymälä.
Mutta tiedättekö mitä rakastan kaikkein eniten Naantalissa? Sori vanhankaupungin asukkaat, mutta kurkkia teidän ikkunoistanne sisään! Tai no jos nyt en ihan sisälle asti, niin ainakin ikkunalasien väliin esille laitettuja laivojen pienoismalleja, posliinisia laivakoiria ja söpöjä nalleja. Mietin minkälaisia tarinoita tavaroihin liittyy ja minkälaisia ihmisiä ikkunoiden takana asuu. Katsovatko ikkunoiden laivakoirat ulos kadulle vai sisään asuntoon?
Tunnethan jo ikkunassa päivystävien posliinisten laivakoirien tarinan? Merimiehet toivat alunperin posliinikoiria ja muita silloin Suomessa harvinaisia ja ylellisiä koriste-esineitä tuliaisiksi kotiin. Sittemmin merimiesten vaimot alkoivat pitää koiria ikkunalaudoilla viestittääkseen talon isännän olinpaikasta. Kun perheenpää oli merillä, katselivat koirat ikkunasta ulos isäntäänsä odottaen. Kun taas isäntä oli kotona, oli koirien katse suunnattu sisälle huoneeseen.
Aurinkoista kesää Naantalista! ☀️
No Comments