Suomen suurin matkablogiyhteisö

Apua, en osaa lomailla oikein!

ODOTUKSET LOMALLE: Otetaan rennosti, ei kiirettä mihinkään, nautitaan elämästä eikä katsota kelloa. Ihaillaan vaan kauniita maisemia, uidaan ehkä meressä tai uima-altaalla, luetaan kirjaa, istutaan pitkään kahvilan terassilla, nautitaan tästä hetkestä juuri nyt…

TODELLISUUS: Ja v**ut! Niin paljon nähtävää! Niin paljon koettavaa! Pakko herätä kukonlaulun aikaan, että ehtii joka paikkaan! Ei ole aikaa jäädä istuskelemaan, pitää mennä jo! Pöytävaraus, junaliput, konsertti, museon aukioloajat – ne eivät odota!

***

Viimeistään parin viime vuoden aikana olen tajunnut sen: en minä osaa  lomailla ”ottamalla rennosti”, se ei ole minun tapani. Viimeksi työterveyshoitaja kyseli stressistä ja työn määrästä työhöntulotarkastuksessa ja päädyimme juttelemaan tulevasta talvilomasta. Sanoin lähteväni reissuun, johon hoitaja toivotteli että no sitten lepäät ja rentoudut oikein kunnolla. Nyökyttelin kiltisti, mutta oikeasti ajattelin mielessäni, että tietäisitpä vaan. Minun lomillani nimittäin harvemmin lepäillään!

Pari vuotta sitten Sardiniassa (miten tää aikakin kuluu näin järkyttävän nopeasti?!) muistan oikein tarkoituksella yrittäneeni ”rentoutua”. Pidin päiväkirjaakin, sen ansiosta muistan tarkalleen miten metsään se suunnitelma sitten meni. Siis osapuilleen näin:

Päivä 1. Pakkasin paksun, ihan tätä reissua varten kirjastosta lainaamani kirjan ja uintivehkeet rantakassiin ja lähdin nauttimaan mitään tekemättömyydestä. Löysin mukavan suojaisan paikan puun alta rannan tuntumasta. Levitin pyyhkeeni, asetuin mukavasti ja luin kirjasta ensimmäisen luvun. Olin levoton, siirryin rantakahvilaan. Tilasin caffè macchiaton ja luin kirjasta toisen luvun. Huomasin, että rannalta lähtee polku kallioille jonnekin taatusti tosi mielenkiintoisiin maisemiin. Maksoin kahvini, pakkasin kirjan laukkuuni ja lähdin patikoimaan.

Päivä 2. Uusi yritys. Pakkasin taas kirjan mukaani ja lähdin rannalle. Luin kolmannen luvun. Tajusin, että en kertakaikkiaan kestä tällaista lomaa, tylsistyn kuoliaaksi. Ajatus löhölomasta oli ollut houkutteleva, mutta ei se ole minun lomani. Kirjoitin päiväkirjaani myös mietteitäni yksin matkustamisesta. Olen jo vuosien ajan matkustanut suurimmaksi osaksi yksin, mutta vasta nyt tajusin, että se on mielestäni paitsi kivaa, niin myös pakollinen osa rentoutumistani. Monelle se voisi olla stressitekijäkin, mutta minä tarvitsen yksinoloa rentoutuakseni! Aina kun matkustan jonkun muun kanssa käytän äärettömiä määriä energiaa ja aikaa sen miettimiseen, että onhan kaikilla nyt kivaa ja mukavaa ja eihän kenelläkään ole nälkä ja jokohan reissukaveri haluaisi nukkumaan/syömään/vaihtaa puheenaihetta/tehdä jotain muuta. Koitan jatkuvasti ennakoida asioita: ettei vaan olisi kenelläkään tylsää, kylmää, kuumaa, nälkää, janoa, väsyä. Teen kompromisseja aikataulujen, nähtävyyksien, ruokapaikkojen ja aktiviteettien suhteen ehkä enemmän kuin oikeasti haluaisin, jotta reissukaverillani olisi mahdollisimman kiva reissu. Arjesta irrottautumiseen tarvitsen siis yksinoloa.

Päivä 3-7. Annoin periksi. Tekemistä, aktiviteetteja, seikkailuja! Viimeinkin! Kävin mm. Italian kauneimmassa kylässä Castelsardossa, päiväretkellä Ranskan puolella Korsikassa ja veneretkellä La Maddalenan saaristossa. Kirja jäi kesken enkä koskaan päässyt kolmatta lukua pidemmälle. Oli muuten onnistunut loma!

 

sardinia

 

Paradoksaalista on, että kotioloissa saatan olla maailman laiskin ihminen ja päivänokostelija, mutta lomalla en kestä tylsistyä paikalleni esimerkiksi altaan reunalle. Tulen levottomaksi – en todellakaan rentoutuneeksi – jos joudun olemaan lomalla paikallani pidempään kuin yhden päivän. Ajattelen vain niitä kaikkia seikkailuja, upeita paikkoja, herkullisia ruokia ja erikoisia asioita jotka odottavat minua jossain kulman takana. Miksi lähtisin lomalle johonkin uuteen paikkaan (tai vaikka vanhaankin, enhän minä silti siellä taatusti ole vielä kaikkea nähnyt), mutten yrittäisi tutustua siihen niin paljon kuin vain pystyn?

Joskus mietin kärsinkö niin sanotusta Fear of missing out -syndroomasta, pelosta että jään jostakin oleellisesta paitsi. Jos en näe ja koe kaikkia haluamiani paikkoja, jääkö minulta joku oleellinen kokemus puuttumaan? Ymmärtämättä koko paikan olemus? Olenko ihan huono matkailija, jos en koekaan tarpeeksi?

Lopulta kuitenkin ajattelen, että tämä on vain minun tapani lomailla. Kun ajattelen taaksepäin matkojani kymmenen tai jopa kahdenkymmenen vuoden päähän, niin etenkin aina silloin, kun olen matkustanut yksin, se on ollut aina näin. Ensimmäiselle vapaa-ajan soolomatkalleni lähdin 15 vuotta sitten (sitä ennen olin matkustanut yksin eksoottisillakin työmatkoilla, mutta lomaillut aina perheen tai ystävien kanssa) taskussani vain lennot Delhiin ja ensimmäisen yön majoitus. Päädyin kiertämään viikon Rajasthanin osavaltiota ja matkustamaan sen jälkeen paikallisbussilla pohjoiseen Dharamsalaan Tiibetin rajalle, jossa patikoin yksin toisen viikon. Voin kertoa, että siitä reissusta oli rentoutuminen kaukana!

 

Intia Delhi Rajasthan kokemuksia matkaIntia Delhi Rajasthan kokemuksia matka Intia Delhi Rajasthan kokemuksia matka Intia Delhi Rajasthan kokemuksia matka Intia Delhi Rajasthan kokemuksia matka

 

Enää en osaisi enkä haluaisikaan lähteä reissuun niin takki auki ja ilman etukäteissuunnitelmia (koska toinen juttu mitä vuodet ovat opettaneet minulle, on se että rakastan nimenomaan matkojen suunnittelua), mutta ihan samanlaista seikkailunhalun tyydyttämistä se on muuten ollut kaikki nämä 15 vuotta sitten tuon Intian reissun.

Mutta tämä on minun tapani lomailla. Lähden nyt tekemään lisää suunnitelmia ensi viikon Portugalin matkalle. Lepään sitten kun palaan kotiin!

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Piyya 16.2.2020 at 13:14

    Hah, miksi tuo kuullostaa niin tutulle. Kalymnoksellehan lähdin varta vasten olemaan ja kuinka ollakaan oli kohta laivalippuja sinne ja tänne.
    Ennen ilmeisesti osasin, koska ahmin monen monta kirjaa viikon aikana. Nyt se yksin kirja on vaikea ehtiä saada päätökseen, useimmin luen sen sitten kotona loppuun.
    Ihanaa on suunnitella ja ihana toteuttaa niitä suunnitelmia ja niiden päälle tulevia yllätyksiä.
    Ihanaa matkan suunnittelua Sinulle.

    • Reply Emma 18.2.2020 at 11:25

      Viime kesänä Molivoksessa (tuli tuosta sun Kreikan muistosta mieleen) sain muuten parikin kirjaa luettua! Se oli ihan tajuttoman pieni paikka, mutta silti onnistuin keksimään aina puoleksi päiväksi jotain tekemistä ja toisen puolen luin rannalla kirjaa.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 16.2.2020 at 16:43

    Jokaisella on oma tyyli matkustaa. Osahan matkustaa monesti kohteeseen ilman, että tutustuu siihen käytännössä lainkaan. Meidän tyyli on kuitenkin samanlainen kuin sinulla ja lomamme on kaukana rentoutumisesta. Halu kokea ja nähdä uutta on niin kova.

    • Reply Emma 18.2.2020 at 23:26

      Näinpä, enkä missään nimessä ole sitä mieltä että tää oma tapani olisi mitenkään ainoa oikea saati edes järkevä. Mulla vaan tuntuis, että menis rahat ja lomapäivät hukkaan ilman tekemistä. Mun mies taas on ihan toinen ääripää, joten tiedän mistä puhun kun sanon että tyylejä on erilaisia 😅 Silloin kerran vuodessa kun matkustetaan yhdessä, meinaa molemmilla mennä hermo hyvinkin pian siihen kun kumpikaan ei saa lomailla niinkuin haluaa.

  • Reply Hannele / Hipaisuja maapallolla 17.2.2020 at 20:52

    AAAAAAAH!!!! That´s me! Mä niin tajuan tuon levottomuuden.
    Lomasta saa paljon enemmän irti, kun ensin suunnittelee ja hehkuttelee kunnolla. Varsinaisella reissulla sitten joko toteuttaa suunnitelmat tai keksii lennosta jotain ihan muuta. Pääasia, että on ohjelmaa, josta valita ja ettei sitten kotona huomaa, että olin ihan lähellä tuota ja tuota paikkaa, mutten ollut kuullutkaan niistä ja niin ne jäi näkemättä:(
    Lopulta sitten kotona kuvien ja videoiden läpikäymistä ja editointia ja matkapäiväkirjan muuttamista blogiksi ja näin on saatu jo kolmannen kerran nautittua samasta lomasta:)
    Uskon, että silloin kun hymy on korvissa (joko riippumatossa loikoillen tai paikasta toiseen ryntäillen), on lomailtu ”oikein”. Minä ainakin pidän itsestäni eniten silloin kun olen lomalla ”tuli hännän alla”.

    • Reply Emma 23.2.2020 at 21:46

      Mä en oikeastaan osaa enää kauheasti hehkutella (haluaisin oppia uudestaan nauttimaan siitä matkan odotuksesta!), mutta suunnitella sitten sitäkin paremmin! Ja juuri tuo sama homma on mullakin, että suunnitelmia ja mahdollisia käyntikohteita pitää olla paljon varalla, mutta paikan päällä löytyy aina myös jotain johon ei ollut varautunut ja sitten jotain ennakkoon mietittyä jää pois. Joskus myös vasta paikan päällä tajuaa, että osa niistä suunnitelmista on itse asiassa ihan toteuttamiskelvottomia tai tyhmiä ja silloin on kiva, että on kuitenkin paljon varasuunnitelmiakin tehtynä 😀

    Leave a Reply