Wien päivässä: perhosia, dinosauruksia ja sacherkakkua

Kävin toistaa kertaa elämässäni Wienissä. Edelliselläkin kerralla viivyin vain yhden päivän: silloin tutustuin kaupunkiin pitkällä välilaskulla, nyt lensin tänne aamulennolla ja jatkoin illalla matkaani Bratislavaan. Toim. huom.: Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului kyllä tällä kertaa yöpyminenkin Wienissä, mutta mitä ilmeisimmin joku tapahtuma tai muu nosti Wienin hotellien hinnat pilviin, joten päätin aikaistaa siirtymistäni Bratislavaan ja yöpyä siellä (noin kolme kertaa halvemmalla).

Edellinen visiittini Wieniin oli kymmenisen vuotta sitten ja vaikka meillä olikin silloin kiva päivä, niin Wienistä jäi minulle vähän tylsä mielikuva. Mutta joko Wien on muuttunut tai minä itse olen muuttunut (veikkaan jälkimmäistä), sillä Wienhän oli tällä kertaa kaikkea muuta kuin tylsä!

Suunnitelmani päivälle Wienissä sisälsi joulutoreja (päivän aikana ehdin helposti käydä kolmella eri torilla muun ohjelman lomassa!) ja lisäksi olin etukäteen katsonut muutaman täsmäkohteen, joissa halusin käydä. Otin lentokentältä junan keskustaan, jätin laukun säilytykseen rautatieasemalle (oli muuten helppoa ja halpaa) ja otin sieltä metron Karlsplatzille.

Alun perin olin ajatellut aloittaa päivän katselemalla maisemia Praterin huvipuiston maailmanpyörästä, mutta oli niin sumuista että se suunnitelma siirtyi ensi kertaan. Aloitin siis Karlskircheltä, jonka edustalla rakennettiin illalla avattavia joulumarkkinoita. Lampaat ja pikkupossut olivat jo paikalla, mutta ikävä kyllä laamoja ei näkynyt vaikka niitä oli netissä lupailtu. No, tulisin tätä samaa kautta illalla takaisin rautatieasemalle ja voisin tarkastaa tilanteen.

 

Kävelin Naschmarktille ja ihailin kaikkia sen herkkuja. Varsinaisen nälän säästin kuitenkin seuraavaan kohteeseen, sillä tähtäsin lounaalle luonnonhistorialliseen museoon ja sen kauniiseen kahvilaan.

 

 

Museokahvilan päivän lounas oli todella edullinen eikä hinnat olleet kahvilassa muutenkaan mitään kovin hurjia. Tällaisissa puitteissa olisi helppo pyytää herkuista suurempiakin summia. Harmi vaan, että tähän kahvilaan ei pääse poikkeamaan ilman että maksaa museon sisäänpääsymaksun, tämä olisi nimittäin ihan nähtävyys jo itsessäänkin.

 

 

Lounaan jälkeen kiertelin muutamia museon saleja ja yritin keskittyä fossiileihin ja täytettyihin eläimiin, mutta oikeastihan olin tullut tänne dinosaurusten takia. Dinosaurussaliin oli helppo suunnistaa sieltä kuuluvan karjunnan ohjaamana – kyllä vaan, siellä oli myös yksi liikkuva ja ääntelevä saurus!

 

 

Kaikenkaikkiaan Wienin luonnonhistoriallinen museo on aivan uskomattoman upea rakennus ja sen kokoelmat ovat hienot, joten vaikka sisäänpääsy onkin vähän suolainen (12 euroa / aikuinen) niin se on mielestäni hintansa väärti.

Jälkiruuaksi tarjosin itselleni mukillisen Kinderpunschia eli alkoholitonta omenaglögiä luonnonhistoriallisen museon edustan joulutorilla. Mukistahan maksetaan Keski-Euroopan joulutoreilla muutaman euron pantti, jolla mukin voi joko lunastaa itselleen matkamuistoksi tai palauttaa ja saada pantin takaisin juomat juotuaan.

 

Seuraavaksi kävelin MuseumsQuartierin alueelta historialliseen keskustaan ja erityisesti kohti perhostaloa. Tykkään käydä reissussa trooppisissa kasvihuoneissa, ja nyt Wienin koleassa talvipäivässä sellainen sopi vielä lämmittelytarkoitukseenkin. Perhoset olivat tietysti plussaa. Toisaalta kävi mielessä, että kun en ole enää vuosiin halunnut käydä eläintarhoissa koska pieniin häkkeihin vangitut eläimet tekevät minut surulliseksi, niin onko perhosten vangitsemisessa pieneen lasitaloon sitten mitään sen ylevämpää?

 

 

Perhostalon vieressä, toisessa hienossa, vanhassa kasvihuoneessa, on kaunis palmutalo, jossa on nykyään palmujen lisäksi ravintola ja kahvila. Siellä oli aivan täyttä, joten jatkoin matkaani ja toivoin, että parin kulman takana Café Sacherilla olisi minulle tilaa. Minun mahassani nimittäin todellakin oli tilaa yhdelle sacherkakkupalalle!

 

 

Hahhah, mitä vielä! Mahtoiko olla joku turistibussi tuonut juuri lastin sacherinhimoisia aasialaisturisteja paikalle vai onko täällä aina tällainen jono (Grazissa sain pöydän Café Sacherilta yhtään jonottamatta, siitä juttu täällä) – eipä ollut siis tämäkään minun iltapäiväkahvipaikkani.

 

 

Se oli lopulta onni onnettomuudessa, sillä minulla oli vielä yksi ässä hihassa: jostain netistä bongaamani suositus Gerstner-kahvilalle, joka on vain kivenheiton päässä Sacherilta.

Saavuin sinne juuri oikeaan aikaan, sillä sain ylimmän kerroksen (siellä on ne kaikkein upeimmat salongit) viimeisen vapaan pöydän ja heti minun jälkeeni sinnekin alkoi kertyä mittava jono. Gerstner on todennäköisesti kaunein kahvila, jossa olen koskaan käynyt! Tosin it’s a close call Budapestin New York Cafén (lue siitä lisää tästä jutustani) ja Bratislavan Konditorei Kormuthin kanssa. Kauniiden puitteiden lisäksi myös palvelu oli Gerstnerissä ihan loistavaa – ja sacherkakku minun makuuni jopa parempaa kuin se Café Sacherin aito versio!

 

 

Niin, Café Sacherillahan on oikein oikeuden päätöksellä se aito ja alkuperäinen, tietysti salainen, resepti ja kaikki muut sacherkakut ovat sen epävirallisia kopioita. Mutta jos matkustat Wieniin, niin ota kakkuhaaste vastaan ja käy maistamassa sacheria näissä molemmissa kahviloissa ja kerro kumpi oli sinun mielestäsi parempi!

Gerstnerillä voit toki valita muutakin kuin sacherkakkua: vitriinissä kakunhimoisen huomiosta kilpailee kymmeniä erilaisia kermakakkuja, marjatorttuja, marenkiunelmia ja hedelmäisiä herkkupaloja, niin että oksat pois vaan. Täällä on siis tapana, että kun sinut on ohjattu pöytään, voit joko tilata haluamasi kakun listalta tai käydä valitsemassa sen vitriinistä. Ja meneekö täällä konkurssiin? Ei todellakaan, kakunpala ja cappuccino maksoivat vain kympin verran, mikä on mielestäni enemmän kuin kohtuullista näin upeasta kahvilaelämyksestä!

Kahvilafiilistelyni päätteeksi ilta alkoi jo hämärtyä ulkona, joten oli aika lähteä katsomaan lisää Wienin joulutoreja ja niiden jouluvaloja. Ne Wienin isoimmat ja kuuluisimmat joulumarkkinat sijaitsevat Raatihuoneen torin edessä. Yhteensä täältä löytyy yli 150 myyntikojua, luistinrata, jouluisia työpajoja lapsille ja vaikka mitä muuta – niin ja tietysti glögimukien keräilijälle uusi muki!

 

 

Lopulta illan päätteeksi palasin niille Karlskirchen joulumarkkinoille, joita aamulla valmisteltiin avajaisiin. Ei muuten näkynyt laamoja vieläkään, mitä huijausta! Muuten kyllä oli oikein tunnelmallista.

 

 

Wienistä matkani jatkui naapuriin, Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan – siitä lisää pikapuoliin! Wienin, Bratislavan ja Budapestin joulutoreista voit muuten lukea lisää tästä jutustani.