Pressimatkan järjesti Visit Peipsi
Itä-Virossa Peipsijärven rannoilla elää pienissä kylissä vanhoja ortodoksiperinteitä hartaasti kunnioittavia Viron vanhauskoisia. He ovat yli 300 vuotta sitten Venäjältä kirkkouudistuksen myötä vainoja paenneita ortodokseja, jotka noudattavat edelleen tiukkoja, vanhakantaisia perinteitä ja rituaaleja. Vanhauskoiset ovat alueella tunnettuja myös ahkeruudestaan ja rehellisyydestään – sekä sipulinviljelytaidoistaan! Peipsijärven rannan kylät ovat nimittäin vähintään maankuuluja (elleivät jopa maailmankuuluja) herkullisista sipuleistaan. Pieniä kyliä yhdistävää päätietä kutsutaankin nykyään Sipulitieksi, ja sipuli tuo tähän köyhään maankolkkaan elannon lähes jokaiselle sen asukkaalle.
Sipulinviljely tuo alueelle rahaa myös matkailun muodossa: kesäaikaan alueella on tarjolla kotimajoitusta ja monenlaisia aktiviteetteja ja tapahtumia. Yksi kohokohdista on Sipulitien ravintolapäivä syyskuun alussa. Mutta mennäänpä ennen ravintolapäivän kuulumisia ensin pääasiaan, eli Peipsin sipuliin!
Peipsin sipuli – miten se eroaa tavallisesta sipulista?
Mikä niistä kuuluisista Peipsin sipuleista tekee kaupan perussipuleita erikoisempia? Asian selvittämiseksi piti päästä tietysti sipulitilalle ja kuulla vastaus suoraan viljelijältä. Bonuksena saimme Kostjan sipulitilalla myös vasta leivottuja sipulipiirakoita teen ja perinteisen itsekeitetyn sokerin kanssa.
Peipsin sipuli on ryvässipuli eli yhdestä siemensipulista kasvaa ryppäänä useita sipuleita. Sipuleita ostaessa on helppo tarkastaa että kyseessä on varmasti ryppäänä kasvanut sipuli: ne ovat aavistuksen litteitä eivätkä täydellisen pyöreitä, ja niissä voi nähdä myös pienen viereisen sipulin tekemän painauman. Peipsin sipulissa on voimakas, mutta lempeä maku, joka syntyy tietysti Peipsijärven suotuisan maaperän ja lannoitteena käytettävän mineraalipitoisen järven mudan yhdistelmästä. Sipulia viljellään perinteisesti korkeissa penkeissä ja kaikki tehdään käsityönä.
Elokuu on sipulikuu
Varmin Peipsin sipulin satokuukausi on elokuu, jolloin sipulin pääsato on valmista myytäväksi ja sitä riittää kaikille ostajille. Monesti sipulia löytyy kylistä jo heinäkuussakin ja vielä syyskuun loppuun asti, mutta esimerkiksi tänä vuonna syyskuun alussa Tallinnaan asti oli kantautunut jo huolestuttavia huhuja, että Peipsin sipulit on myyty loppuun. Onneksi Sipulitien varrelta löytyi vielä muutama myyjä ja saimme ostettua sipulilettejä kotiinviemisiksikin.
Sipulitiellä on paljon muutakin nähtävää kuin sipulit
Sipulitielle ja Peipsimaalle kannattaa lähteä autolla ja ajan kanssa, sillä nähtävää riittää. Vanhauskoisuuteen voi tutustua esimerkiksi Kolkjan vanhauskoisten museossa tai Peipsimaan vierailukeskuksessa (joka on tosi sympaattinen kotiseutumuseo, jossa on vanhauskoisten perinteen lisäksi esillä paljon muutakin mielenkiintoista). Vanhauskoisuuden lisäksi tällä alueella on yhtä lailla vaikutteita niin baltti-saksalaisesta kartanokulttuurista kuin perinteisestä virolaisesta talonpoikaiselämästäkin. Vanhanajan maalaiselämään pääsee tutustumaan esimerkiksi Liivin museossa, ja jos upeat kartanot ja linnat kiinnostavat, niin ihan ehdoton käyntikohde on Alatskiven hienosti vanhaan loistoonsa entisöity 1800-luvun linna. Näin hienoja prinsessalinnoja ei taida edes olla Suomessa!
Yksi Sipulitien kesäkauden mukavimmista tapahtumista on Sipulitien ravintolapäivä, joka järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Päivän aikana Peipsijärven kylissä pääsi kiertämään parissakymmenessä kotiravintolassa ja -kahvilassa – me ehdimme käydä kaikkiaan kahdeksassa. Olin huikean yllättynyt tapahtuman korkeasta tasosta: kaikki vierailemamme kohteet olivat kauniisti laitettuja, tarjolla olevat ruuat upean näköisiä ja tapahtumapäivään oli kokonaisuutena selkeästi panostettu. Oi olisinpa ehtinyt käydä kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa, mutta päivä loppui ihan kesken kun jokaisessa paikassa olisi helposti viettänyt tunteja ihaillen kaikkia kauniita yksityiskohtia ja maistellen herkkuja.
Mesi Tare Varnjan kylässä tarjosi kattauksen erilaisia sipulileivonnaisia kauniissa puutarhassaan. Pääsimme kurkistamaan myös sisälle kunnostettuun perinteiseen vanhauskoisten taloon, jossa voi myös majoittua. Voi että se oli kaunis! Mesi Taresta voit lukea myös Kaukokaipuu-blogista.
Mäng ja Muusika -kotiravintola Vanaussaian kylässä tarjosi herkkuleivonnaisten lisäksi musiikkia ja tuliaisostoksiksi oman sadon säilykkeitä ja viinejä. Pääsimme maistamaan myös säilöttyjä valkosipulinvarsia, nam!
Kesäaikaan päivittäin auki olevan Voronja Galerii -taidekahvilan ravintolapäivän tarjonta koostui muun muassa itse leivotusta sipulipiirakasta, tomaattikeitosta, suklaakakusta ja herkullisesta raparperiviinistä. Koko pihapiiri ja vanhat rakennukset ovat lisäksi täynnä taidetta!
Päivän aikana maistelimme lisäksi muun muassa porkkana-sikuritorttua Tädi Šuran kahvilassa Peipsimaan vierailukeskuksessa, savustettua lahnaa ja borschkeittoa Vainon tilalla, paikallisia juustoja ja marjaviinejä Veinikeldrin ravintolassa, ja perinteistä virolaista talkkunajälkiruokaa, kamavahtoa, Turgi Käsitöötalun vanhassa navetassa.
Sipulitien ravintolapäivän kuulumisia voit lukea myös tästä Tallinna24-lehden artikkelista.
***
Matkustin ensimmäistä kertaa Itä-Viroon – mutta en taatusti viimeistä! Vaikka Peipsimaa on Viron köyhintä aluetta, se on varmasti myös kauneinta ja omalaatuisinta. Ruoka on herkullista, ihmiset ovat vieraanvaraisia, perinteet ovat kunniassa ja matkailija voi vielä löytää täältä jotain ihan ainutlaatuista. Unohda siis ensi kesänä Tallinna ja lähde tutustumaan ihanaan Itä-Viroon!
Lisää luettavaa Sipulitieltä:
Beach House Kitchen -ruokablogi: Ruokamatkailua Kaakkois-Virossa
Kaukokaipuu-matkablogi: Taipaleentakaisten rannoilla tuulee
Maisemaonnellinen-matkablogi: Shoppailua Sipulitiellä
Yle: Sipuli ja uskonto haastavat kylpyläturismin Virossa
Kaleva: Sipulitiellä kohtaat vanhan Viron – Itä-Virossa sipulia viljelevät vanhauskoiset ortodoksit noudattavat satoja vuosia vanhoja tapoja
22 Comments
Tämäpä oli kiinnostava postaus. Tallinna alkaa olla jo aika nähty, mutta muu Viro kiinnostaa varsinkin nyt tämän postauksen jälkeen. Sipulitie sopisi täydellisesti kaltaiselleni ruokamatkailijalle ja pieni sisäinen prinsessani henkäisi ihastuksesta tuon valkoisen satulinnan kohdalla.
No tämä juuri, Tallinna on kiva mutta jo niin nähty, ja Itä-Viro on todellakin jotain ihan muuta! Tuossa linnassa on muuten myös muutama hotellihuone eli eikun sinne torniin vaan heiluttelemaan prinssille! 🙂
Itä-Viro on aivan ihana! Kiva juttu.
Viro on mielestäni aivan aliarvostettu matkakohde =) Todella paljon hyvää ruokaa ja siistiä historiaa. Erittäin kiva paikka.
Me käytiin siellä vuosi sitten autoilemassa ja oli erinomainen reissu♡
Autoilu on kyllä tuolla ihan ehdoton juttu! Ja täytyy myöntää, että mulla karisi myös ennakkoluulot siitä, että tuolla ei olisi turvallista ajaa tai jättää autoa parkkiin jne. Vielä kun saisin nuo ennakkoluulot pois mieheltänikin, niin vois suunnitella ensi kesälle Viron roadtripiä…
Pöndekengissä -matkablogin Miran instagramissa pisti silmään tänä Peipsi viime kuussa ja oli todella mielenkiintoista lukea sulta lisää alueesta. 🙂 Olisi kyllä kiinnostavaa käydä noilla kulmilla, ehkäpä ensi kesänä?
Mira olikin oikein hyvää seuraa Peipsin reissulla ? Itä-Viro ois taatusti hyvä valinta kesälomakohteeksi!
Kiva juttu Itä-Virosta, kiinnostaa minuakin. Ja niiiin lähellä. Kiitos tästä jutusta ja hienoista kuvista ?
Kiitos Tanja! Itä-Viro on ihana!
Niin lähellä, mutta niin kaukana. Minusta on jotenkin hämmentävää, kuinka lähellä meitä on jotain näin vanhanaikaista ja idyllistä. Viro on niin erilainen Tallinnan ja Tarton ulkopuolella. Pitäisi ylipäätään enemmän kulkea eurooppalaisilla syrjäseuduilla. Mitä helmiä voisikaan löytyä. Tässä hyvä esimerkki.
Tämä nimenomaan! Tämä kiehtoi muakin jo ennen kuin pääsin itse käymään Itä-Virossa, että miten näin lähellä voi olla jotain niin erilaista, vanhakantaista ja vähän mystistäkin!
Olipa mielenkiintoinen juttu! Kiva tutustua virolaiseen kulttuurin edes näin lukemalla, kun itse olen käynyt vain Tallinnassa ja sielläkin ikuisuus sitten. Ja muutenkin, noiden sipuliruokien on pakko olla hyviä <3
Virossa on kyllä uskomattoman paljon nähtävää, siellä olisi monta hienoa roadtrip-kohdetta vaikka ensi kesäksi!
Tämä oli pakko lukea kun ollaan niin usein haaveiltu road tripistä Virossa. Ihana idyllisen näköistä siellä ja varmasti paljon nähtävääkin! Ja se ruoka..nam nam!
Suosittelen lämpimästi toteuttamaan haaveen Viron roadtripistä! <3
Kaunis kiitos linkkauksesta! <3
Kävimme Virossa autolla tänäkin vuonna, nyt emme tosin ehtineet Sipulitielle lainkaan. Ne viime vuonna ostamani sipulit säilyivät hyvin – ja maistuivat taivaallisilta. Eli uusi reissu on kyllä tehtävä, paremmalla ajalla. Sitten otankin tämän sinun juttusi matkaoppaakseni 🙂
Ole hyvä 🙂 Oli kiva löytää sun juttu ennen reissua, niin sai vähän mielikuvia enemmän ajatusta siitä minne on menossa! Mullakin on vielä vähän Peipsin sipuleita jäljellä, kiva kuulla että ne säilyvät ja odottelevat herkutteluhetkeä 🙂
Onko joku käynyt Sipulitiellå muulloin kuin kesällä? Minua kiinnostaisi tehdä sinne autoretki syyslomalla viikolla 42.
Me käytiin viime vuonna nimenomaan syyskuussa, silloin siellä on noi kahvila/ravintolapäivät. Varmasti vielä lokakuussakin riittää nähtävää, mutta kannattaa ehkä suunnittella ja tarkastaa etukäteen miten eri paikat on auki, ettei tule yllätyksiä kun varsinainen matkailusesonki alkaa olla jo ohi.
Yhdellä ohjatulla kartanokierroksella kävimme myös Sipulitiellä ja Alatskiven kartanossa joka on tuossa ihan lähellä.
Viron kartanot on upeita! Niitä olisi kiva kiertää enemmänkin!
Helsingissä Martin markkinoilla oli aiemmin myynnissä juuri noita sipuleita. Taisi olla myös nyt viime marraskuussa.
Niitä kannattaa kyllä ostaa jos Suomesta saa – ja tehdä vaikka makutesti erilaisten sipuleiden välillä!