Caffè macchiato ja yksi pieni koiranpentu rapsuteltavaksi, prego!
Olin juuri laskeutunut Sardiniaan ja odotin Olbian kaupungissa bussia määränpäähäni Santa Teresa Galluraan. Etsin lähimmän kahvilan, tilasin kahvin ja istuin katselemaan ihmisiä. Paitsi ihmisiä, niin kahvilan ohi käveli myös jos jonkin kokoisia ja näköisiä koiria ihan jatkuvana virtana – sardinialaiset tuntuivat todellakin olevan kovin eläinrakasta porukkaa! Myös kahvilaan sisälle tuli hetken päästä ehkä pienin ja pehmoisin koiranpentu, jonka olen koskaan nähnyt, ja pian se tepastelikin pikkutassuillaan minunkin luokseni silitettäväksi! Ai ihanuutta!
Kotiin palattuani huomasin, että muistikortilleni oli tallentunut reissulta kuvia ja kohtaamisia monen muunkin uuden karvaisen kaverin kanssa. Tässä heistä viisi.
1. Luna-koira Castelsardossa
Luna-koira löysi minut vaeltelemasta Castelsardon kujilta ja tuli vaatimaan rapsutuksia. Lopulta Lunan omistaja joutui jahtaamaan ja huhuilemaan koiraa takaisin kotiin useampaan otteeseen, kun Luna olisi mieluummin lähtenyt näyttämään paikkoja minulle.
Luna oli myös aika hyvä poseeraamaan:
2. Kissa keskellä katua
Saatuani lopulta karistettua Lunan kannoiltani, kohtasin Castelsardon kujilla seuraavan karvaisen esteen.
Tästä ystävästäni olikin vielä hankalampi päästä eroon kuin Lunasta. Hellyydenkipeä kisu kiehnäsi jaloissani niin antaumuksella, että liikkuminen kompastumatta olisi ollut ihan mahdotonta. Kun sitten loputtomalta tuntuneen silityksen jälkeen pääsin etenemään, kissa seurasi minua vielä ainakin vartin verran läpi sokkeloisten pikkukujien. Jouduin jo lähettämään miehelleni kotiin viestin, että näyttää siltä että meille tulee Sardinian tuliaisena kissa.
3. Kellivä Korsikan kissa
Seuraavana päivänä retkelläni Ranskan puolelle Korsikaan kohtasi minua jälleen kellivän kissan kirous. Korsikalaisen kissan kellimistemppu näytti tosin siltä, että sitä oli ehkä koitettu jo muihinkin turisteihin tällä näköalapaikalla, mutta minä helposti huijattavana eläinystävänä tietenkin taas lankesin siihen.
4. Hugo halusi pelastaa kaikki uimarit
Hugo-noutaja omistajineen oli tullut omalla veneellään uimaan Cala Granaran rannalle La Maddalenan saaristoon. Koira nautti hurjasti uimisesta ja keppien noutamisesta vedestä, mutta pian kävi ilmi, että hänellä oli myös sangen vahva pelastamisvietti. Jommankumman Hugon omistajan piti pitää uikuttavaa koiraa erikseen rannalla kiinni aina kun joku meni uimaan, sillä jos silmä vältti ehti Hugo sankarillisesti hypätä mereen ja uida varmoin tassunvedoin auttamaan hukkuvaa.
5. Naapurivahti Santa Teresa Gallurassa
Tällä kissalla oli täydelliset puitteet kerrostalokyttäykseen. Kuljin sen ikkunan ohi useamman kerran viikon aikana ja joka kerta se haukkana seurasi kuka meni mihinkin suuntaan, kuunteli tarkkaavaisesti mitä puhuttiin ja näytti pitävän kirjaa siitä mitä naapurustossa tapahtuu.
LUE MYÖS NÄMÄ SARDINIAN JUTUT:
- Hurmaava Pohjois-Sardinia
- Sardinian La Maddalena on Euroopan Malediivit
- Castelsardo – Italian kaunein kylä
19 Comments
En kestä, miten huippuja kuvia! Tuo kerrostalokyttääjäkissa etenkin! Selvää meemiainesta: nyt vaan sopivaa repliikkiä keksimään. Niin, ja Sardiniakin on parhaimmillaan tässä alkukesästä, ennen niitä järkyttäviä turistimassoja. Odottelen lisäraportteja.
Kiitos Heli! 🙂 Sardinia oli kyllä aivan upea, en osaa (enkä halua) kuvitella siellä suuria turistimassoja!
Iiiik, ihania! Mukava että muillakin on tapana kuvata matkoilla karvaisia kavereita. Itse olen huomannut useamman reissun jälkeen ikuistaneeni monia karvaisia tyyppejä muistoksi. 😀 😀
Näistä ehdoton suosikki on kyllä tuo ihan ensimmäinen Luna koira. Rodultaan samanlainen kuin hän joka jää minun matkojeni ajaksi talonmieheksi ja kodinvahdiksi. 😀 Myös tuo pelastava noutaja pääsi suosikkilistalleni. Edesmennyt newfoundlandinkoirani oli juuri samanlainen. Kukaan ei kauan ollut vedessä jos meidän rantavahti oli vapaana, kaikki jotka liikkuivat kiikutettiin rantaan ja vanhalla rouvalla kokonsa puolesta voimia riitti joten ei siinä ollut vastaanlaittamista. 😀
Mä en ilmeisesti yleensä matkusta paikoissa, joissa olisi näin paljon lemmikkejä (esim. kissoistaan kuulussa Kreikassa ei ole tullut käytyä varmaan 15 vuoteen), koska nyt ne pisti niin silmään! Mä oon ihan hullun eläinrakas ja aina käsi ojossa jos näkyy kissa tai koira – ei aina ehkä ihan fiksua toimintaa kyllä. Ihana teidän nyt koirien taivaassa ihmisiä pelastava koirarouva <3
Tulin tänne vähän fiilistelemään, kun ollaan kohta lähdössä risteilylle ja yhtenä stoppina on Sardinia! Jään odottamaan postauksia Sardiniasta! Nuo kissa on aika suloisia, Hugosta tulee mieleen meidän kultsu Ruffe, joka halusi kanssa pelastaa kaikki, mutta oikeastaan sai vaan enemmän harmia aikaiseksi…
Oi ihanaa! Missä te pysähdytte, paljonko teillä on aikaa maissa? Voi Hugo ja Ruffe <3
Marseille – Genova – Rooma – Palermo – Galigri – Palma – Valencia – Marseille 🙂
Piti tulla katsomaan karvaiset kaverit! Mäkin ”tutustun” eläimiin reissuillani, kissoja varsinkin kohtaan ja ne seuraa kun hetken silittää. Sen verran täytyy kyllä huomauttaa että eikös se ole paremminkin ”kellivän kissan siunaus kuin kirous”! 😀 Vai oisko se ”silitettävän söpöläisen siunaus”?
Silitettävän söpöläisen siunaus kuulostaa hyvältä! 🙂 <3
Ihania karvakasoja! Sardinia on semmoinen paikka, mihin lähtisin mieluusti takaisin myös seuraavalla Italian reissulla. Me oltiin 8 päivää ja eihän se riittänyt mihinkään, jos halusi enemmän saareen tutustua! Se kirkas vesi ja ne rannat, ihan huikeita!
Joo, mä kävinkin lukemassa teidän Sardinian jutut, ihanalta näytti <3 Auto ois tuolla kyllä ihan ehdoton, mulla jäi ilman sitä tutustuminen vain Pohjois-Sardiniaan (mutta jo sekin oli kyllä ihan mieletön!).
Oih, kuinka ihania. Itse tykkään kuvata eläimiä, mutta harvemmin tulee laitettua niitä sitten postaukseen mukaan. Pitääpä muistaa esitellä paikan karvakasat myös : D
Joo, esittele ihmeessä ensi reissun karvaiset kaverit myös! 🙂
Hauska aihe postaukseen. Monilla etelänlomilla tulee näitä eläinkohtaamisia. Varsinkin ravintoloiden luona asuvat kissat ovat jääneet mieleen.
Kiitos Rosa! Sardiniassa oli jännää se, että koiria oli niin paljon enemmän kuin kissoja – ja kaikki kissatkin mitä näin oli selkeästi lemmikkejä eikä kodittomia (onneksi!).
Iik miten ihania? Minulla vain yksi kissakuva Sardiniasta, eli sinnehän pitäisi ilmeisesti päästä uudelleen☺
Mahtavia kuvia, etenkin tuo kyttääjä?
Meidän vappuinen Ranskan-reissu meni enemmän koirateemalla, mutta yksi kyttääjäkissakuva sieltäkin taisi tulla.
No sikäli jos ihminen nyt tarvii tekosyitä lähteä uudestaan Sardiniaan, niin tuo on aika hyvä 😀
Ihanaa jos on matkakohde, jossa eläinten asiat näyttävät olevan hyvin <3 Sellaisten paikkojen taustalla on usein sitkeä työ ihmisten irralleen jättämien koirien ja kissojen steriloimiseksi. Pienen googlailun tuloksena näyttäisi, että siellä on vielä paljon töitä asian saralla, mutta varmaan paranemaan päin, ainakin kuviesi perusteella 🙂
Hylätyt kissat ja koirat ei oo tietenkään koskaan kova juttu, mutta täällä törmäsin itse vain hoidettuihin lemmikkeihin, jotka saivat kuljeskella omilla kulmillaan vapaana (ja kerjätä huomiota kaltaisiltani hupsuilta eläintenystäviltä) <3