Pienissä kalastajakylissä on jotain lumoavaa: värikkäitä veneitä, meren suolaista tuoksua, sukupolvelta toiselle periytyviä taitoja ja tarinoita. Eikä Maltan Marsaxlokk pettänyt näitä odotuksiani, vaikka ensin mietinkin kannattaako minun todella lähteä sinne saaren toiselta puolelta melkein kahden tunnin bussimatkan päästä. Vaikkei ollut edes sunnuntai, markkinapäivä. Siltikin kannatti.
Marsaxlokk on nopeasti nähty: se on oikeastaan vain pieni satama, pieni aukio kauniine kirkkoineen ja katukahviloineen ja lyhyt rantabulevardi, jonka varrella on vieri vieressä tuoreita kalaruokia tarjoilevia ravintoloita. Satamassa kalastajat selvittelevät verkkojaan ja kunnostavat veneitään. Mutta vaikka kylä on pieni, on sen tunnelma niin ihastuttavan idyllinen, että täällä voi helposti viettää vaikka koko päivän vain auringosta, väreistä, ruusta ja maltalaisesta viinistä nauttien.
Käveltyäni Marsaxlokkin ihastuttavan rantabulevardin päästä päähän ja valokuvattuani varmaan joka ikisen kirkkaissa väreissä hehkuvan kalastajaveneen useaan kertaan, valitsin summassa lounaspaikan. Valitsin rantaravintoloista sen, jonka auringonkeltaisessa käsin kirjoitetussa kyltissä kerrottiin, että mustekalat ovat tuoreita ja omistajan aviomiehen pyytämiä. Ehkä kyltti oli harkitun tunteita herättävä, mutta toimi minuun. Niin symppistä! Sain pöydän aivan veneiden tuntumasta ja tilasin mustekalapataa. Tarjolla olisi ollut myös ainakin kymmentä muuta kalaa sekä erilaisia simpukoita ja rapuja.
Pöytään tullessaan annokseni näytti vähän tusinaturistipaikkalounaalta ranskalaisineen ja standardilisukesalaatteineen, mutta mustekala oli herkullisinta koskaan syömääni. Se oli niin pehmeää, että melkein suli suuhun!
Koin taas täällä Marsaxlokkin kylän aurinkoisessa iltapäivässä huikeita ohikiitävän onnellisuuden ja kiitollisuuden hetkiä, sellaisia joista kirjoitin edellisen kerran Englannin nummilta. Että saankin kaiken tämän kauneuden nähdä ja kokea elämässäni! Olisin halunnut jäädä nauttimaan noista kiireettömistä, suolantuoksuisista hetkistä paljon pidempäänkin kuin vain yhdeksi iltapäiväksi.
Onneksi pystyn palauttamaan Marsaxlokkin tunnelman elävänä mieleeni vielä nyt maaliskuisen kylmässä arjessakin – juuri tämän tunteen takia minä nimittäin rakastan matkustamista!
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Maltan parhaat päiväretket
- Talvella Maltalle? Kyllä vaan!
- Ritarien pääkaupunki Valletta
- Gozon saari, Maltan kaunis pikkusisko
- Synttärimatka Maltalle
12 Comments
Minä kanssa tykästyin Marsaxlokkiin, nuo siniraidalliset veneet toivat omanlaistaan tunnelmaa pieneen kaupunkiin! Ei käyty siellä syömässä, sillä sunnuntaina lounasaikaan kaikki paikat olivat aivan täynnä. Ruoan täytyy siis olla hyvää kun kaikki vapaatkin pöydät olivat varattuja! 🙂
Mua ensin kauheesti harmitti se, etten päässyt tuonne niiden sunnuntaimarkkinoiden aikaan, mutta oikeastaan oli varmaan kivempi näin! Marsaxlokk oli kyllä niin ihana!
Voi mikä raidallinen ja aurinkoinen idylli! Klikkasin postauksesi auki, koska olen lähdössä Maltalle perjantaina. En tiedä, päädynkö Marsaxlokkiin (jolla ainakin on ihan hirvittävän hankala nimi!), mutta samanlaisen fiiliksen haluan kokea. Minusta mustekala on kuin purkkaa söisi, mutta tarkoittanee, etten koskaan ole saanut aviomiehen pyytämää ja rakkaudella valmistettua. Pitänee vielä kerran antaa sillekin mahdollisuus. Huomasin muuten joitain ruokalistoja etukäteen fiilistellessäni, että aika paljon oli listoilla jänistä.
Mä vasta nyt huomasin raidallisuuden, onpa jännää! Mä oon vaan ajatellut värikkyyttä enkä sitä että värithän on tosiaan veneissä raitoina 😀 Mustekala on kyllä monesti tuoreena tosi hyvää, se purkkamaisuus lienee pakastemustekalarenkaiden ym. ongelma. Olen itsekin siihen kyllä törmännyt. Malta on ihan kalaruokien paratiisi, eli jos tykkäät niin nauti niistä! Ja jänisruuat on tosiaan myös maltalaista perinneruokaa, harmittaa kun jäi se koittamatta (kun aina ne kalaruuat sitten kuitenkin vei voiton). Ihanaa Maltan matkaa sulle!
Ihana kylä! Rakastuin viime kesän Maltan-matkallani myös noihin värikkäisiin kalastajaveneisiin. Niitä eri suunnista ja valaistuksissa tallentui kameralla ehkä turhankin monta! 😀 Tuolla Marsaxlokkissa en käynyt, mikä on harmi, sillä vaikuttaa todella idylliseltä paikalta.
Marsaxlokk oli mulle kyllä ihan Maltan paras paikka, mutta onneksi värikkäitä veneitä bongailee Maltalla muuallakin jos ei ehdi Marsaxlokkiin asti!
Mikä ihana paikka syödä ja katsella merelle, aurinko ja karamelliveneet kaupan päälle. Kyllä kelpais mullekin:)
Tää oli ihana! Joskus vielä palaan tänne pidemmäksi aikaa!
Pienet kylät ovat ihan parasta matkoilla. Voi kumpa voisikin juuri nyt törmätä johonkin uinuvaan pikkukylään fiilistelemään tunnelmia. Jos matkustaisin Maltalle, olisi kiva käväistä juuri tuollaisissa paikoissa.
Niin on! Joka kohteesta saisi kyllä löytyä ainakin yksi pieni mukava kylä! 🙂
Gozolla sai täydellistä ruokaa lähes joka ravintolassa – myös Marsaxlokkissa. Upea merinäköala rantakadun lounaspaikassa toi täydellisen lomatunnelman. Jos Gozolla pistäytyy, Ta’Philipp on se ravintola, jossa pääsee eroon mustekalaennakkoluuloista:) Purkkana pidin sitä itsekin aiemman kokemuksen perusteella, mutta tuossa ravintolassa se oli suussasulavan pehmeää. Ei tietoakaan sitkeydestä!
Mä söin Gozolla ihania merenherkkuja myös, en muista ravintolan nimeä, mutta Xlendi Bayssa se oli. Purkkafiilikset tulee monille varmaan niistä kamalista pakastemustekalarenkaista, yleensä kaikki muut versiot missä päin maailmaa vaan on olleet hyviä paitsi nuo renkaat.