Tadžikistan – Pamirin valtatiellä Langarista Bulunkuliin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Tänään on tiedossa jännä päivä, nousemme nimittäin ensimmäistä kertaa Pamirin valtatiellä yli 4 000 metriin! Onneksi takana on sentään eilinen käynti 3 200 metrissä ilman uusia korkean paikan oireita, mutta silti aamulla vähän jännittää, että kuinkakohan tässä tänään käy. Mitä jos tulee oikeasti hengitysvaikeuksia? Tai pahoinvointia? Tai sitten niin vakavia vuoristotaudin oireita, että joutuu palaamaan takaisin alas tai jopa lähtemään (niitä kuoppaisia teitä pitkin) sairaalaan? Huii..

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Kyltit vuoristotien vieressä toivottavat ”leveitä teitä” eli turvallista matkaa!

 

Heti alkumatkasta nousemmekin yöpymiskorkeudestamme 2 800 metristä 3 500 metriin. Ei oireita, jes! Samalla kun nousemme ylöspäin, alkavat maisemat laakson itäpäässä muuttua karummiksi ja vuoristoisemmiksi ja vehreät kylät jäävät taakse. Kivisen aavikkomaiseman lomassa on siellä täällä vuoripuroja: niiden ympäristö näyttää siltä kuin kaistale tekonurmea kukkineen olisi levitetty molemmin puolin puroa. Tähän asti on myös pärjätty kesävaatteilla, mutta tänään puen ensimmäistä kertaa päälleni tuulihousut ja fleecepuseron. Korkealla vuorilla käy kylmä tuuli vaikka aurinko paistaisikin.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Tänään on tullut aika sanoa Afganistanille ja rajajoelle hyvästit. Seuraavat päivät ajamme Tadžikistanin Pamir-vuorilla aina siihen asti kunnes lopulta ylitämme rajan Kirgisiaan. Vielä viimeiseksi ennen kuin tie kääntyy rajajoelta pohjoiseen kohti korkeita vuorenhuippuja bongaamme Afganistanin puolella kaksi kamelia. Villit kamelit kuulemma ylittävät maiden rajan säännöllisesti joen yli kahlaamalla. Kummallakohan puolella jokea ruoho on vihreämpää?

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Kuva: Markku Lindroos

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Hei hei, Afganistan!

 

Korkea sola, joka meidän pitää ylittää päästäksemme takaisin Pamirin valtatielle, on nimeltään Kharguss Pass – jänissola. Jokusen hassun pupusen huomaammekin maastossa, mutta oikeasti tämä sola olisi kyllä pitänyt nimetä murmelisolaksi. Pian nimittäin pulleita pienen majavan (tai lihavan mangustin) näköisiä söpöjä otuksia on ihan kaikkialla! Muutaman lyhyen kesäkuukauden aikana murmelit synnyttävät ja kasvattavat poikasensa ja keräävät ravintoa pitkän talven varalle.  Suloisia lyllertäjiä bongailee parhaiten auton ikkunasta – jos niitä yrittää lähestyä valokuvan toivossa, päästävät ne pikku suistaan aivan hirveätä kimeää varoitushuutoa ja pötkähtävät pyllistäen pesiinsä piiloon.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Etsi kuvasta murmeli!

 

Solan korkeinta kohtaa (4 270 m) lähestyttäessä pilvet roikkuvat todella matalalla ja tuulee kylmästi. Korkea ilmanala aiheuttaa pientä päänsärkyä, mutta onneksi siihen auttaa ajoissa napattu burana. Pysähdymme ja hyppäämme ulos autosta ihailemaan maisemia ja silloin huomaan ensimmäisen kerran miten liikkuminen ja jopa puhuminen vähähappisessa ilmassa oikeasti voikaan hengästyttää! Se on kuitenkin aika jännää, hassulla tavalla, eikä mitenkään pelottavaa.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Korkeusmittareista oli jännä seurata nousua matkan aikana. Näin korkealle päästiin tänään GPS:n mukaan.

 

Vaikka tämän solan läpi Wakhanin laaksosta ylös Pamirin valtatielle kulkee ihan oikea tie (ei toki siis välttämättä päällystetty tai tasainen tie), niin esimerkiksi Google Maps ei suostu tarjoamaan sitä reittiehdotuksena. Ei autolle eikä edes kävelijälle. Huomasin, kun yritin saada tehtyä karttaa ajamastamme reitistä kokonaisuudessaan. Ehkä se selittyy sillä, että tämä tie on auki vain kesäkuukausina – muulloin tänne ei kannata haaveillakaan tulevansa muuten kuin ehkä lumiauran ratissa. Enkä ehkä ottaisi sitäkään riskiä, sekin voisi helposti hautautua jonkun vyörymän alle seuraavaan kevääseen saakka.

Iltapäivällä saavumme majapaikkaamme, pieneen kylään 3 800 metrin korkeudessa Bulunkul-järven rannalla. Kylässä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä, mutta generaattorista saadaan illalla muutamaksi tunniksi valoa. Olosuhteet ovat todella karut: paitsi että kyläläisillä ei ole sähköä, suihkujakin on kuulemma kylässä vain yksi yhteinen, ja sen lisäksi tämä on myös

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Mutta sitten taas toisaalta tämä kylä on minulle yksi koko reissumme kohokohdista. Pääsemme näkemään kyläläisten elämää lähempää kuin vielä missään aiemmin: leikkimään ulkona lasten ja koirien kanssa, seuraamaan ihmisiä arkiaskareissaan ja katsomaan nuorten lentopallo-ottelua. Näemme myös ensimmäistä kertaa jakkeja näin läheltä ja ne ovat niin söpöjä otuksia pitkissä turkeissaan! Opin myös, että jakit ovat hyvin pelokkaita eläimiä ja karttavat kaikkia vieraita ihmisiä. On jotenkin suloista, että näin massiivisen kokoiset eläimet pelkäävät ihmisiä, vaikka voisivat halutessaan talloa meidät tuusannuuskaksi.

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir jakki

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

 

Teemme kylästä retken läheiselle Yashikul-järvelle, joka kimmeltää ja tuikkii turkoosin timantin lailla vuorten keskellä. Sen jälkeen maistuu isäntäperheen valmistama tuhti jakki-perunapataillallinen!

 

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Tadzikistan Kirgisia Pamir

Illallinen on katettu!

 

Kiitos kylän ulkovessan (ja jatkuvan vesimelonin syömisen), pääsen tänäänkin kokemaan yön uskomattoman täydellisen pimeyden ja upean tähtitaivaan. Näin korkealla vuorilla tähdet tuntuvat olevan niin lähellä maata, että niitä voisi melkein poimia käsin taivaalta! Kylä on täysin hiljainen ja olen ulkona aivan yksin. Jään pitkäksi aikaa pihalle tuijottamaan taivasta ja iloitsemaan tästä hetkestä ja tästä kauneudesta. Lopulta vahtikoiran haukku kylän laidalta havahduttaa minut ajatuksistani ja kömmin takaisin painavien peittojen alle lattialle nukkumaan.

 

<< Edellinen etappi Yamgista Langariin
>> Seuraava etappi: Bulunkulista Kirgisian rajalle Murgabiin

 

 

*Matkustin yhteistyössä Matkatoimisto Travellerin kanssa. Jos kiinnostuit matkasta, löydät Travellerin Keski-Aasian tulevan matkatarjonnan täältä. Tadzikistanin maapalvelut järjesti Mountain Adventure Travel Tajikistan.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Suunnaton 20.8.2017 at 11:15

    Tuolla on varmasti karua elää talvisin. Vaikea kuvitellakaan niin kylmää ilmaa.

    Tuosta google mapsista: Huomasin Kalliovuorten road trippiä suunnitellessani, että google ei suostunut talvella käyttämään sellaisia vuoristoreittejä, jotka on talvella suljettu. Kun google mapsin asetuksista muutti matkan ajankohdan kesäksi, alkoi reittejäkin löytymään paremmin.
    Jordaniasta se ei tosin löytänyt juuri yhtään tietä, eli ehkä siellä ei vaan ole kaikkia teitä tiedossa…?

    • Reply Emma 21.8.2017 at 08:17

      Ahaa, mielenkiintoista! Mistä tuo asetus löytyy?

  • Reply Sateenmuru 20.8.2017 at 11:49

    Nämä kuvat ja tunnelmat ovat uskomattomat! Ihana lopetus jutulle. ^_^

    • Reply Emma 21.8.2017 at 08:19

      Kiitos! Mitä enemmän aikaa kuluu tältä reissulta kotiinpaluusta, sitä enemmän alan itsekin vasta tajuamaan miten uskomattomissa maisemissa me oikeastaan ajeltiinkaan! :O

  • Reply Reetta / Matkasto 21.8.2017 at 22:01

    Mahtavaa, että löysin tämän juttusarjan – pitikin heti lukea kaikki Tajikistan-postaukset! Vaikuttaa unohtumattomalle matkalle! Varsinkin, kun pääsee tutustumaan paikalliseen elämänmenoon ihmisten kodeissa, kulttuurista tulee aivan erilainen käsitys. Olen kuullut tarinoitani setäni matkasta Pamirille (tosin vuorikiipeilytouhuissa) 80-luvulla, ja mielenkiintoista lukea tarinoita alueesta näin modernina aikana. Tuo -70c jäi kyllä mietietyttämään – yritin googlata asiaa, ja vastaaviin lukemiin on käsittääkseni päästy kyllä vain napa-alueilla ja Verkhoyanskissa Pohjois-Siperiassa… Mahtaakohan lukemaa värittää Tajikistan-kerroin? 😉 Tai sitten kyse on Fahrenheitista (mikä tarkoittaisi -57 Celcius-astetta)… No, ei se niin tarkkaa ole, kylmyysvaikutelman tuosta upean karusta maisemasta kyllä saa!

    • Reply Emma 22.8.2017 at 08:08

      Hei, kiva kun löysit! Oispa tosi mielenkiintoista kuulla sun sedän tarinoita, mahtaako monikaan asia olla muuttunut tuolla 30 vuodessa. Sähköt on saatu joihinkin kyliin, mutta ei varmaan paljon muuta. Voi olla että pakkaslukemassa on mukana vähän paikallista bonusta, mutta googlaamalla löytyy kyllä useampi lähde, jossa mainitaan ainakin -63 C.

    Leave a Reply