Vaellus Alppien yli Saksa – Itävalta – Italia

 

 

Takana on kuuden päivän vaellus Alppien yli aivan upeissa maisemissa!

Vaellus alkoi Oberstdorfista, mikä on Baijerissa aivan eteläisintä Saksaa. Matka kulki Itävallan kautta Tirolissa ja päättyi Italian puolelle. Kävelymatkaa kertyi reilu 100 kilometriä. Korkein kohta oli 3019 metriä. Nousua tuli korkeussuunnassa yhteensä 7000 metriä ja saman verran laskua alaspäin. Päivittäin taapersin noin 30 000 askelta. Täytyy myöntää, että jalat olivat välillä koetuksella tällaisella sunnuntaikävelijällä.

Reittimme kulki E5-vaellusreittiä. Se on maastoon merkitty reitti, jolla ei tarvita kiipeilyvälineitä tai muita erityisvarusteita. Reitillä on alppimajoja, joissa voi yöpyä ja saa lämmintä ruokaa. Ja matkan varrella on kyliä, joissa saa hotellitasoista majoitusta.

Myös alppimajat oli hyvin varusteltuja. Oli vesivessat, kuivaushuoneet ja joissakin jopa suihkut. Tosin ensimmäisessä majassa missä kuivaushuonetta todella olisi tarvittu, se ei toiminut… noh märät kengät takaisin jalkaan aamulla, pianhan ne jo tuntui lämpimiltä.

 

Toisen vaellusyön majoituksemme Württemberger Haus (2 220 metrin korkeudessa) näkyy pienenä kuvassa.

 

Maisemat ja maastot vaihtelivat vehreistä laaksoista karuun ja kivikkoiseen vuoristoon, maalaismaisemasta jyrkille kallionrinteille. Matka alkoi vesisateessa, mutta muuttui puolentoista päivän jälkeen aurinkoiseksi loppumatkan ajaksi. Näimme murmeleita, gemssejä (vuoristossa eläviä vuohieläimiä), lampaita ja lehmiä. Lisäksi näimme paljon saksalaisia majoituspaikoissa. Oikeastaaan emme muita kuin saksalaisia nähneetkään.

Parissa kohtaa reitti menee asutuksen läpi tietä pitkin ja niissä on tarjolla bussi- tai taksikyyti vaeltajille. Mekin niihin turvauduimme, koska aika oli rajallinen emmekä muuten olisi ehtineet reittiä kuudessa päivässä. Lisäksi yksi rinne noustiin gondoli-hissillä ja yksi vuori mentiin läpi tunnelia pitkin. Nämäkin toivat oman lisänsä vuoristokokemukseen.

Lisäksi kuljimme Itävallan ja Italian rajalla Ötztalin vuorilla, mistä jäämies Ötz on löydetty. Se herätti miettimään mitä kaikkea muutakin sulavien jäätiköiden alta voisi löytyä. Valitettavasti kävelimme parissakin laaksossa sellaista kohtaa, mitkä vielä muutamia vuosikymmeniä sitten on ollut jäätikköä, mutta ilmastonmuutoksen takia sulanut.

 

 

Murmelihan se siinä.

 

Polku oli pääsääntöisesti hyväkuntoista, mutta vaeltajilla ei tällä reitillä saa kovin pahaa korkean paikan kammoa olla. Polku kulkee usein rinteitä pitkin, joissa toisella puolella on pudotus. Useamman kerran kävi mielessä, että mitäs jos vahingossa tökkää sauvan liian pitkälle pudotuksen puolelle ja horjahtaa sinne päin tai irtosora lähtee valumaan jalkojen alta.

Parissa jyrkemmässä kohtaa oli parempi taittaa vaellussauvat kasaan ja laittaa reppuun, jotta käsillä sai otettua tukea. Jyrkin kohta tuli vastaan kun poikkesimme E5-reitiltä pois. Opaskirja oli kyllä varoittanut, että tähän nousuun kannattaa säästää voimia. Mutta mites niitä säästellä kun takana oli jo 7 tunnin vaellus! 😀 Tämä reitti oli merkitty vaativuustasoltaan mustaksi (samanlainen sininen-punainen-musta luokitus kuin laskettelurinteissä). Kivikkoiseen kohtaan oli laitettu vaijereita, joista sai otettua tukea, joten siitäkin selvittiin.

 

 

Kaikki sujui vaelluksella hyvin eikä mitään ylimääräisiä kommelluksia tullut. Paikat pysyivät suurin piirtein ehjinä yhtä kipeää nilkkaa, pieniä lihasjumeja ja hiertymiä lukuun ottamatta. Pysyimme aikataulussa ja sääolosuhteet olivat hyvät. Parina viimeisenä päivänä oli luvattu lämmintä ja iltapäiväksi ukkoskuuroja, joten pyrimme lähtemään aikaisin aamulla (tarkoittaa klo 6), jolloin vielä oli viileää ja miellyttävämpää kävellä sekä turvallisuuden takia, että pääsisimme ennen ukkosia pois paljailta vuoren rinteiltä.

 

Alppimajan tunnelmaa illallisaikaan.

 

Tällä reissulla emme päässeet yhdellekään varsinaiselle vuoren huipulle, vaan korkeimmissakin kohdissa vuoret jatkuivat vieressä vielä korkeampina. Vuoden takaisella alppivaelluksella liikuimme alueella, jossa vuoret olivat matalampia ja silloin tuli huiputettua useampikin, korkein oli 1800 metrisssä. Ja kun huipulle pääsi, tuntui, että on tosi korkealla – oikeastaan maailman katolla! Vaikka tällä kertaa olimme paljon korkeammalla, samaa huipulle kiipeämisen fiilistä ei tullut. Toki maastosta näki, että nyt ollaan korkealla ja maisemat oli upeat ja jylhät. Se vain on jännä, miten suhteellista nämä korkeuserot on.

 

 

Vaeltaminen on kaiken kaikkiaan mahtava tapa irtautua arjesta. Porukassa ehtii jutella monenlaista, mutta myös vaipua omiin ajatuksiin. Ja välillä olla ajattelematta mitään muuta kuin seuraavaa nousua… tai ehkä majapaikassa odottavaa kylmää vehnäolutta.

Alpeilla on myös aivan oma vuoristo- ja vaelluskulttuurinsa, mitä oli hauska päästä seuraamaan. Osa vaelluskulttuuria on alppimajojen tarjoamat knödelit, keitot, makkarat, hapankaali ja sianihralla voideltu leipä!

Suuri kiitos tästä reissusta kuuluu ”matkanjohtajallemme” Angelalle, joka etukäteen teki reittisuunnitelman ja varaukset sekä paikan päällä ainoana saksankielisenä hoiti monet käytännön asiat sekä käänsi ja selitti meille muille mitä tapahtuu. Danke schön!

En ollut ikinä ennen kuullut edes koko E5-vaellusreitistä ja luulenpa ettei moni muukaan suomalainen. Teen vielä erillisen postauksen niille, joita kiinnostaa tarkemmin reitti, varusteet, hinnat ja muut käytännön asiat. Toivon, että niistä tiedoista on hyötyä, jos jotakuta muutakin kiinnostaa lähteä vaeltamaan Alppien yli.

 

Aamulla lähdössä majapaikastamme Braunschweiger Hütte, joka 2759 metrin korkeudessa.

Varoitus! Vyöryviä kiviä.

Mukava terassikeli Similau Hüttella, vähän yli 3000 metrissä!

 

Matka päättyi Italian puolelle Meraniin. Kuvat yllä ovat Meranin rinteeltä Schennan kylästä. Alue on Etelä-Tirolia ja ihmiset kuulemma mieltävät itsensä enemmän tirolilaisiksi kuin italialaisiksi. Alue on saksankielistä eikä tuntunut yhtään Italialta – paitsi viiniviljelmät!

Reissu oli siis kaikin puolin onnistunut, vaikka ennen matkaa olin hieman kauhuissani. Lue täältä viime hetken valmistautumisesta Alppivaellukseen.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään Taas 21.7.2017 at 23:23

    Oi wau! Nuo maisemat on ihan mielettömiä. Minua kyllä kovasti kiinnostaa tuollaiset vaellukset, mutten oikein ole sellaisilla käynyt. Inca trail me vaellettiin muutama vuosi sitten, mutta se on niin helppoa, kun ei tarvitse kuin varata matka ja kävellä. Kantajat tuovat tavarat, pystyttävät teltat, tekevät ruuat 🙂

    Innolla luen muutkin vinkit tuolle reitille!

    • Reply Kaisa 22.7.2017 at 09:50

      Helppoa tai ei, Inca trail on varmasti mahtava kokemus! Ja todella erilainen monesta muusta vaelluskokemuksesta. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista miten eri puolilla näitä vaelluksia toteutetaan ja millaisia tapoja on. Me Suomessa on totuttu niin itse tekemään kaikki eikä palveluita ole tarjolla eikä niistä oltaisi valmiita maksamaankaan. Toisaalta autiotuvat on todella erityinen juttu, mikä ei monessa muussa paikkaa varmasti toimisi.

  • Reply Anna K. 21.7.2017 at 23:35

    Voi jeesus miten kaunista! Siis eihän tässä edes riitä sanat. Jos minne, niin juuri tuonne haluaisin! Mutta niinhän se aina on, että juuri sitä haluaa, mitä ei ”pitäisi” haluta. Tällä mun nivelrikkopolvella ei sataa kilometriä kävellä, mutta ei se haaveilua silti estä! Tiedätkö, voisiko vaeltaa vaikka vain 5-10 km päivässä eli onko yöpymispaikkoja tarpeeksi usein? Tai jos ei täällä, niin jossain muualla, yhtä upeissa maisemissa? Ja siis EI minkään rotkon reunalla. Nim. mua ei enää olisi. 😀 Onko sauvat pakolliset? Entä vaelluskengät? Onko näihin paikkoihin hankala päästä?
    Siis tämä on jotain kertakaikkisen houkuttavaa!

    • Reply Kaisa 22.7.2017 at 09:41

      Tuolla on paljon reittejä ja polkuja, eli varmasti löytyy sopivia päivämatkoja kaikkiin tarpeisiin. Tuota E5-reittiä ei varmaankaan pysty tekemään 10km päivämatkoilla, ei ole niin usein majapaikkoja. Yksi vaihtoehto on ottaa gondolihissi ylös jollekin vuorelle ja tehdä kävelylenkkiä siellä. Se ainakin säästää voimia ja polvia. Tuolta kyseiseltä reitiltä nousi gondolihissit ylös ainakin Zems ja Vent -nimisistä kylistä. Siellä näytti olevan paljon retkeilijöitä, jotka tekivät lyhyempiä vaelluksia tai päiväretkiä. Ja noiden kylien lähelllä oli myös useampia yöpymispaikkoja lähekkäin.

      Sauvat on mun mielestä pakolliset, en olisi pärjännyt ilman. Meidän porukasta kaikilla oli maastolenkkarit, mutta näin myös monilla tukevia vaelluskenkiä. Maastolenkkareilla, missä on vähän vartta, pärjää mun mielestä ihan hyvin.

      Lähdimme Oberstdorfista, mihin menimme junalla Munchenistä. Matkan varrella oleviin kyliin pääsee ainakin autolla, Zemsiin myös junalla.

      Suosittelen ehdottomasti vaellusta noissa maisemissa! Ja maisemista nauttimiseen ei tarvitse viikon megavaellusta. Kylät on jo itsessään upeissa paikoissa ja vuoret on mahtavia joka paikassa 🙂 🙂

      • Reply Anna K. 12.8.2017 at 21:16

        Kiitos todella hyvistä vinkeistä! Nyt vasta muistin käydä heittämässä tänne uuden kommentin kesälomahässäkän jälkeen. Ehkäpä mulle olis passeli just yöpyä jossain kylässä ja tehdä sieltä päiväretkiä. Kiva, että junallakin pääsee!

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä 22.7.2017 at 08:46

    Tuttuja maisemia, mutta uusi kokemus tuollainen pidempi vaellus. Mielenkiinnolla odotan reittipostausta ja käytännön asioista tietoa 🙂

    • Reply Kaisa 22.7.2017 at 10:07

      Kiitos kommentista 🙂 Koitan kerätä tiedot kasaan nyt piakkoin, kun vielä muistan. Tein pienet muistiinpanot joka päivältä matkalla ja se auttaa paljon, koska jälkeenpäin menee päivät ja vuoret ja nousut ja laskut ja korkeuserot yms yms sekaisin 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa 22.7.2017 at 20:02

    Ihania maisemia! Olen tehnyt vaellusmatkoja, mutta en vielä kertaakaan Alpeilla. Sinne olisi mahtavaa joskus päästä. Vaellusreittejä kyllä löytyy lähes maasta kuin maasta. En ole viime kesäisen Venäjän kiipeilyreissun jälkeen laittanut vaelluskenkiä jalkaan. Nyt tekisi jo mieli 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami 23.7.2017 at 09:56

    Tiukka joskin antoisa retki varmasti takana! Itse en ole tehnyt kuin pieniä päiväpatikointeja Alpeilla, mutta olisi kiva tehdä tuollainen hieman pidempi vaellusreissu!

  • Reply Anni 25.7.2017 at 13:29

    Upeelta näyttää. Hieno toi ’jäätikön ylitys retki’ 😀

  • Reply Jaana 13.8.2017 at 08:23

    Oikein ihana reitti! Todella kauniit maisemat ja hienoa, että sattui hyvät kelit ☺️. Oliko reitti hyvin merkitty, ts. ei tarttenut kompassia? Keskimäärin kuinka kauan teillä meni kävellä aina päivän kilometrimäärä?

    Tarkempaa postausta odotellessa!

    • Reply Kaisa 9.5.2018 at 07:27

      Jaana, pahoittelut että kysymyksesi on mennyt minulta ohi ja jäänyt vastaamatta (taisin olla kesälomalla ja honeymoonia viettämässä kun kommentti jätetty). Me ei tarvittu kompassia, mutta se oli mukana turvallisuussyistä. Reitti merkitty niin hyvin että ei tarvitse suunnistaa, mutta sumun tai pimeyden yllättäessä kompassi voi olla tarpeen.
      Meillä päivämatkat vaihtelivat ja joinain päivinä oli gondoli-hissin kyyti tai automatka välissä, mutta noin kuuden tunnin kävelymatkoja.

  • Reply Heli Arminen 3.5.2018 at 17:37

    Vaikuttaa juuri siltä mikä on useamman vuoden ollut haaveissa.
    Suunnitteilla Alppien ylitys elokuun alussa. Voisitko laittaa tarkempaa tietoa majapaikoista, päiväreittien pituuksista yms

    • Reply Kaisa 9.5.2018 at 07:16

      Heli, kiitos kommentista! Valitettavasti mulla jäi tekemättä suunnittelemani postaus noista tarkemmista tiedoista. Mutta koitan piakkoin palata tähän, kun muistiinpanot kuitenkin löytyy. Ja nyt aihe taas ajankohtainen itsellekin, kun kesäksi suunnitteilla uusi vaellus Itävallassa – nyt tosin Innsbruckin lähistöltä lähtö.

  • Reply Maria 4.6.2018 at 18:53

    Kiitos tästä tekstistä! Lähden kaverin kanssa heinäkuussa samaiselle vaellukselle. Odotan myös mahdollista jatkopostausta.

  • Leave a Reply