Etsimäsi juttu on muuttanut blogin uuteen osoitteeseen.
Täältä se löytyy: Täydellisiä onnen hetkiä
Täydellisiä onnen hetkiä
☰
×
- Perusta oma matkablogi
-
- Äkkilähdöt
- Lomahaku
- Lennot
- Hotellit
- Autot
- Risteilyt
- Matkaoppaat
- Artikkelit
- Blogit
20 Comments
No ei ole tyhmää liikuttua maiseman kauneudesta, sehän on aivan normaalia..mulle ainakin! 😉
Nuo tuollaiset hetket ja tuntemukset on kyllä aivan parhaita. Vaikka ne voi tosiaan tulla ihan niissä kotikaupungin liikennevaloissa, niin kyllä mulle ainakin useimmin ne tulee juuri matkustaessa, ja siksi sinne maailmalle varmaan veri niin pahasti vetääkin! 🙂
Tossa on pointtia, että juuri nämä hetket voi olla yksi syy siihen miksi sitä on niin koukussa matkustamiseen!
Ihana juttu, mä liikutuin jo tästä tarinasta ja kuvista:)
Tämä on yksi mun onnenhetkistäni: https://matkojaretkiahetkia.wordpress.com/2017/03/17/voiko-stendhalin-syndrooman-saada-maisemaelamyksesta/
Sun juttu oli myös aivan ihana ja liikuttava! Luin sen jo toista (vai kolmatta) kertaa, en silloin ekalla kerralla vaan ehtinyt kommentoimaan! Just ihan sama fiilis mullakin on usein, että jään tuijottamaan jotain upeeta maisemaa suu auki enkä kuule enkä nää (enkä etenkään välitä!) mitä ympärillä tapahtuu 🙂
Mulle viimeksi tuli tää sama fiilis Vietnamissa, nha trangista, kun katsoin kauas merelle. Ja joka kerta reissussa tulee se pieni onnellisuuden hetki, että lähestulkoon onnenkyynel vierähtää poskelle. En tiedä mitään niin ihanaa tunnetta kuin mitä reissuissa tulee jotakin maisemaa katsellessa. Tulee mietittyä siinä se pieni hetki kuinka elämä on mallillaan.
Joo, tämä fiilis nimenomaan! On jotenkin niin yhtä sen upean ympäristön kanssa, että ihan itkettää :’)
Näyttää ihanalta! Uskon, että oli mahtavaa nähdä tämä kaikki livenä. Joskus reissuilla kaikki onnistuu, ylittää odotukset ja menee nappiin. Meille kävi näin häälomalla, jonka vietimme juuri Portugalissa. Olin varma, että kaikki menee juuri nyt pieleen, kun pitäisi olla erityisen kivaa. Mutta ei edes mennyt vaan oli onni ja aurinko 🙂
Mä luinkin sun jutun Portugalista, niin mahtavaa että tuollaisella spesiaalireissulla kaikki meni nappiin! <3
Mulla tulee samanlainen pakaduttava tunne usein upeita maisemia katsellessa. Viimeisimpänä ehkä Jordania, jossa Wadi Rumin autiomaassa istuin jeepin katolla katselemassa oli liukuvia maisemia. Wadi Rumissa on niin uskomattoman upean näköistä, ettei sitä meinannut todeksi uskoa.
Voin kuvitella miten upeaa on ollut tuolla autiomaassa! Kiva kuulla, että muutkin kokevat pakahduttavaa maisemaonnellisuutta 🙂
Mä ymmärrän sun maisemaonnellisuuden ja pystyn samaistumaan siihen. Löydän myös täysin vastaavat kokemukset joistakin omista reissuistani – ja juuri niin, että se fiilis saattaa tulla tosi hassussa paikassa. Tai rymisee yhtenään eikä meinaa kestää sitä onnea. Mutta helkkari sentään, miten sä olet saanut ikuistettua nuo maisemat! Todella, kerta kaikkiaan mielettömiä kuvia!
Tuosta kiemuraisesta joesta tuli muuten mieleen kouluaikojen maantiedon tunnit, kun käytiin läpi miksi joista tulee tuommoisia mutkittelevia ja lopulta mutka irtautuu makkarajärveksi. Kaikkea sitä mieleen jääkin.
Haha, mulle tuli tuosta joesta kanssa heti mieleen maantiedon tunnit, toi oli niin tyyppiesimerkki! 😀
Nämä ovat niin meidän maisemia! Tällaisia (ehkä lampaita lukuunottamatta) bongailimme ihan innoissamme viime syksynä Kanadan Prince Edward Islandilla ja Nova Scotiassa. Pitääkin tutustua tarkemmin mahdollisuuksiin käydä katsastamassa tuo(kin) majakka!
Mä oon vastavuoroisesti teidän juttuja lukiessani ehkä eniten kadehtinut ja ihastellut juuri noita Prince Edward Islandin ja Nova Scotian maisemia! 😀 Eastbourne on muuten ihan helposti käytävissä vaikka päiväreissulla Lontoosta – ja kirjoitan noista maisemista vielä tarkemminkin lähiaikoina!
Voi vitsi miten ihania maisemia! Olen viettänyt yhden kesän Englannissa mutta harmittaa, etten koskaan ole mennyt Lontoon lähialueita kauemmaksi. Olisi kiva ajella vähän ympäri maata ja nähdä sitä kunnon maaseutuakin. Ja rannikkoakin tottakai!
Mä myös vielä joskus haluaisin kierrellä maaseutua ihan ajan kanssa, mutta vielä on niin paljon upeaa rannikkoa näkemättä, että en malta 🙂
maisemaonnellisin olen ehdottomasti viiniviljelmien keskellä. Mooselin laaksossa tai Reinin jokilaaksossa Saksassa tai Alsacen alueella Ranskassa. Tässäpä linkkivinkki noihin maisemiin, http://www.tamamatka.fi/alsacen-viinireitilla-la-route-des-vins/
Pitääpä laittaa nuo maisemat (sille ikuisesti kasvavalle) matkakohteiden toivelistalle! 🙂
Nythän ihan vallan jäin jumiin näihin teidän juttuihin! Beachy Head on upea paikka, olen käynyt siellä moottoripyörällä, tajuttoman tuulisena mutta aurinkoisena päivänä. Minusta nuo engelsmannien tavat nimetä paikkoja ovat hauskoja. Että ovat mennet antamaan majakan viereisille kalkkikivikallioille nimen Seven Sisters.
Tuo maisemaonnellisuus minua miellyttää aivan erityisesti, olenhan maisemaonnellinen maastokenkänainen. En yritä omia kunniaa sanan keksimisestä, mutta osaatko sanoa onko sitä jossain joku käyttänyt ennen minua? Sanana se on loistava, ja kuvaa sitä, kuinka onni tulee aivan muista asioista kuin materiasta ja turhasta kamasta, jota meillä kaikilla lienee liikaa… 🙂
Joo, mulle kanssa aukesi tuo Seven Sisters vasta paikan päällä, kun näin mistä nimi tulee 🙂
En tiedä kyllä sanan alkuperää, voi ollakin että olen sen sun blogista bongannut! Mulle se meinaa vielä tuota ”antimateriaonnea” enemmän sitä tunnetta, minkä saan tietystä maisemasta tai ympäristöstä, sitä mitä yritän tässäkin jutussa kuvata. Sellaisia ohimeneviä, mutta arvokkaita maisemarakkausfiiliksiä 🙂