Mitä kaikkea tapahtuu kiinalaisissa puistoissa | Mutkia Matkassa -matkablogi

 

Vastaani kävelee vanhempi nainen takaperin. Toisaalla mies tasapainottelee paksua oksaa päänsä päällä tehden samalla taiji-liikkeitä. Mummot ulkoiluttavat lastenlapsiaan pyjamat päällä, papat ulkoiluttavat häkkilintujaan.

Kiinassa puistot eivät ole vain puistoja vaan ne ovat myös olohuoneita, tanssisaleja, esiintymislavoja, kuntosaleja, konserttisaleja, teehuoneita, pelihalleja ja seuranhakumarkkinoita. Kiinassa asutaan perinteisesti ahtaasti useampi sukupolvi samassa huoneistossa eikä kaupungissa juuri kenelläkään ole omaa pihaa. Lisäksi suurin osa puistoista on ilmaisia – monissa pienissäkin puistoissa on muun muassa ilmaisia kuntoilulaitteita. Onhan se siis ihan ymmärrettävää, että ihmiset käyttävät kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja olohuoneinaan, harrastuspaikkoinaan ja virkistäytymiseen betoniviidakon keskellä.

Puistoissa näkee erityisesti vanhempaa väkeä, mutta myös työikäiset ihmiset käyvät aamulla tekemässä esimerkiksi qi gong -harjoituksia ennen töihin menoa, ja viikonloppuisin puistoihin suuntaavat myös perheet.

Ehkä kaikkein yleisimmin Kiinassa törmää tanssiviin naisryhmiin (joskus mukana on toki muutama mieskin). Musiikki voi olla mitä vaan 90-luvun teknosta kiinalaiseen kansanmusiikkiin ja tanssin koreografiassa voi olla mukana vaikka viuhkoja tai nauhoja tai se voi olla myös perinteisiä paritansseja. Tanssivia ryhmiä voi seurata aamusta iltaan – teknon jumputuksen voi kuulla lähipuistosta vielä auringonlaskun jälkeenkin.

 

 

Puistoissa myös soitetaan ja lauletaan (yksin, kuorossa, karaokena), pidetään näytelmäkerhoja ja harjoitellaan jos jonkinlaisia esityksiä. Välillä on vaikea tietää onko käynnissä harjoitukset vai onko puistoon tultu varta vasten esiintymään.

 

 

Jos puistossa on pieninkään tippa vettä, on siellä takuuvarmasti myös polkuveneitä, ihmisiä mato-onkimassa ja uimassa (siinäkin tapauksessa, että kaksi viimeistä olisi erikseen kyltein kielletty).

 

 

Korttia, kiinalaista shakkia tai mahjongia pelaavia mummo- ja pappaporukoita löytyy Kiinasta aivan taatusti joka puistosta. Uhkapeli on Kiinassa periaatteessa kiellettyä, mutta monesti myös ryppyisiä seteleitä näkee käytettävän peleissä panoksena.

 

 

Ja nämä mummut ja papat ovat muuten rautaisessa kunnossa, minä en ole varmaan lapsenakaan taipunut sellaisiin venytyksiin mitä puistojen supereläkeläisten näkee tekevän!

 

 

Ehkä kaikkein lumoavinta on katsella vedellä ja isolla vaahtomuovisiveltimellä taiteiltavaa kalligrafiaa. Kirjoitusmerkit ovat näkyvissä vain hetken, kunnes aurinko kuivattaa ne pois.

 

 

Joissain isommissa puistoissa myös päivän lehdet ovat luettavissa perinteiseen tapaan:

 

 

Häkkilintujen ulkoiluttaminen on miehinen harrastus. Lintujen laulua vertaillaan ja niiden annetaan laulaa yhdessä auringonpaisteessa, jotta ne tuntisivat olevansa vapaita.

Osa vanhemmista herrasmiehistä esittelee ylpeinä pienissä muovipurkeissa puistoon tuomiaan sirkkoja ja laulukaskaita. Myös niiden siritystä vertaillaan ja niiden ominaisuuksista keskustellaan. Sirkkojen välillä järjestetään otteluita (ihan oikeasti!) ja niissä liikkuvat suuretkin summat. Hyvä juttu on, että kumpikaan sirkka ei yleensä loukkaannu tappelussa, toinen vaan antaa jossain vaiheessa periksi ja ottelu loppuu.

 

 

On yksi aktiviteetti, jota pääsee todistamaan poikkeuksellisesti vain kerran viikossa tiettynä päivänä ja tietyissä puistoissa: avioliittomarkkinat. Sunnuntaisin epätoivoiset vanhemmat tulevat puistoihin markkinoimaan omaa jälkikasvuaan muiden sinkkujen muille epätoivoisille vanhemmille. Peräkammarinpoikia tai uraohjuksia, joilla ei ole aikaa deittailla, markkinoidaan hyvin perinteisesti paperilapuin, joihin on kirjattu mm. kohteen ikä, pituus, paino, ammatti ja kiinalainen horoskooppimerkki.

Näissä markkinoissa on sekä jotain todella kiinalaista että jotain vähän surumielistä. Viimeisimmältä Pekingin reissultani mieleeni jäi yksinäinen pappa, joka istui oman lappunsa kanssa kumarassa vähän kauempana muista. En tiedä hänen tai hänen sinkkuna elävän lapsensa tarinaa, mutta saatoin kuvitella miten pappa mietti vuosien kulumista, sitä menisikö hänen lapsensa koskaan naimisiin, mitä jos tänäkään sunnuntaina kukaan ei tulisi ehdottamaan hänen lapselleen omaa jälkikasvuaan treffikumppaniksi, saisiko hän koskaan nähdä lapsenlapsiaan..

 

 

Kiinalaisissa puistoissa siis tapahtuu jotain koko ajan aamusta iltaan – ja viikonloppuisin niin paljon, että suosituissa puistoissa ei meinaa sekaan mahtua. Käypä siis seuraavan kerran kurkistamassa vähintäänkin siihen lähimpään puistoon – vaikka jo ennen aamiaista – ja yllätyt!