Onpa hauska ilmiö nuo avioliittomarkkinat! Taisiko olla vielä niin, että Kiinassa naisia on huomattavasti miehiä vähemmän, joten epätoivoisia poikamiehiä (ja heidän vanhempiaan) varmasti riittää.
Oopperalaulua kuulemma kuulee usein puistoissa, harmi ettei me törmätty matkalla yhteenkään paikalliseen Pavarottiin!
Ihan mahtavaa! Tuntuu, että kaikkialla muualla paitsi Suomessa hengaillaan puistoissa (sääkin sitä Suomessa ehkä hieman rajoittaa), mutta kyllä tämä tarina on enemmän kuin missään mitä olen nähnyt. Ihanaa yhteisöllisyyttä – linnuillakin 🙂
Joo, toi on ihan parhautta etenkin eläkeläisille, joilla ei muuten ole sellaista arkipäivän sosiaalista yhteisöä kuin vaikka työssä tai koulussa käyvillä on. Soisi eläkeläisten löytävän samanlailla yhteen Suomessakin! Ja Kiinassa muuten tanssiryhmät ja voimistelijat kokoontuvat toppatakit päällä talvellakin 😀
Nähtiin Singaporessa vanhoja taloja, joiden keskellä oli toreja joihin häkkilintuja sai tulla ulkoiluttamaan omalle numeroidullle paikalle. Harmi, kun ei ollut lintuja paikalla.
Marco Polon seikkailuissahan Kiinaa hallitsee varahallitsijana ”sirkkakeisari”. Sirkat on hänelle kaikki kaikessa.
Kiinnostava artikkeli! Olen törmännyt ympäri maailman ihaniin puistoihin ja miettinyt miksei meillä panosteta samaan, onhan meillä juu vihreää ja muutama upeakin puisto, mutta jos nyt edes saisi niitä penkkejä! Saatika sitten pöytiin hakattuja shakkilautoja tai tuollaista ns. hengailutilaa.
Treffimarkkinat puistossa kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta ja oudolta, tuliko ne potentiaaliset tyypit siis mukaan vai esiteltiinkö heidät vain lapuilla? O_o
Puistoihin soisi tosiaan panostettavan täällä meilläkin! Ois kivaa jos puistoissa ois tarjolla edes erityypppisiä penkkiryhmiä, paviljonkeja ja just vaikka shakkilautapöytiä.
Olipa hauskaa ja mielenkiintoista tietoa Kiinan puistokulttuurista! Muistan vuosien takaa Hongkongista taijin ja häkkilinnut, mutta Pekingin meno näyttää silti yllättävän monipuoliselta. Toisaalta perustelut puistojen tehokäytölle oli hyvät. Avioliittomarkkinoita ei ehkä edes paikan päällä tajuaisi, ellei tietäisi mistä on kysymys.
En muista koska olen ekaa kertaa törmännyt noihin avioliittomarkkinoihin, mutta tosiaan pakko oli silloin netistä etsiä lisätietoja että mistä on kyse. Sittemmin on ollut mielenkiintoista bongailla noita eri kaupunkien puistoista!
Ihana postaus, kiinalaisiin puistoihin näyttää mahtuvan koko elämän kirjo! Olen varma että ne olisivat lempipaikkojani Kiinan kaupungeissa, vaikka lopetinkin qi gongin harrastamisen. Nuo puistoissa hengailevat pappa- tai mummoryhmät on aina niin hellyyttäviä. Brasiliassakin katselin joka päivä ohi kulkiessani pappojen kortinpeluuta lähipuistossa. Häkkilinnut sen sijaan vähän säälittää, mutta varmaan niidenkin elämää piristää puistoissa ”tavatut” lintukaverit.
Kyllä, puistoissa on porukkaa vauvasta vaariin ja harrastuksia laidasta laitaan! Tästäkin jutusta jäi vielä puuttumaan monta sellaista, joista mulla ei ollut hyvää kuvaa 😀
Hauskaa! Kiinalaisissa puistoissa näyttää riittävän elämää. Tulee melkein mieleen aikuisten leikkipuisto :). Kyllähän Helsingissäkin puistot alkavat täyttyä heti kun lämpöasteet nousevat plussan puolelle, mutta ohjelmassa on lähinnä pikniköintiä tai pötköttelyä. Jonkin verran puistojumppaakin (ja -joogaa!) on kyllä tarjolla, pitääpä muuten kokeilla ensi kesänä. Ainostaan nuo lintu- ja sirkkahommat ei oikein innosta, Kiinassa ja muualla Aasiassa ei tunnuta oikein ymmärtävän eläinten hyvinvoinnin päälle.
Eläinten hyvinvointi ei tosiaan ikävä kyllä ole Kiinassa parhaalla tolalla, mutta haluaisin uskoa, että vähitellen valistuksen ja avoimen tiedon kautta asiat ovat sielläkin menossa parempaan suuntaan.
Meillä täällä Kaliforniassa on kyllä myös kaikenlaista tallaajaa puistoissa. Syy lienee osittain vahvassa aasialaisväestöstä kaupungissamme. Tyttäreni on joskus mennyt mukaan mummoköörin erikoisen näköiseen jumppaan ja hänet on otettu aina lämpimästi vastaan 🙂 On ihan hauskaa, että meillä on vähän väriä puistopäiviin.
Ihana kuvaus! Ihan oli uutta tämä. Kiinasta tulee mulle ensimmäisenä mieleen lähinnä saasteet ja sekasorto – kiva siis kuulla, että maalla on (tietenkin) myös positiivisia puolia. Vaikka en sitten tiedä, miten seesteinen on olo enää ysärihumpan jälkeen 😀 Erityisen vaikuttunut olen kumminkin noista kirjoitusmerkeistä ja sanomalehtisysteemistä!
Ihana hyväntuulenpostaus! Paikallisen elämän ihmettely on muutenkin mun suosikkihommaa reissussa ja voin uskoa, että Kiinassa on siihen vielä paremmat eväät. Ja jos siis haluan joskus tarkkailla oikein kunnolla paikallista elämää, suuntaan siis puistoihin! Eli isot piknikit pystyyn ja ihmisiä tiirailemaan!
Ihanaa kun olet kirjoittanut tästä! Tässäy yksi syy, miksi rakastan puistoja Kiinassa (ja Taiwanissa myös). Kun asuin Taiwanissa, meidän lähipuistossa oli tuollaisia kuntosaleja ja se tuntui olevan iäkkäämmän väen kokoontumispaikka… siellä tuli jopa ehkä vähän liikaa huomiota kun blondi menee kuntoilemaan heidän kanssaan. Silmiin osui tuo keppikuva – ei muuten pysyisi oman pään päällä kauaa 😀
Kiinassa ollaan yhteisöllisiä, siinä samalla tulee vaihdettua niin kuulumiset kuin harrastettua vaikka ruumiinkulttuuria liikunnan merkeissä. Meillä taitaa tuo sää rajoittaa puistoissa oleilua ja useimmiten siellä näkyykin noita surullisen kuuluisia ”puistokemistejä” kuin muita vanhempia ihmisiä.
Aikamoinen smoke on noissa joissakin sinun kuvissa, vaikka puistossa ollaan, ei ilma taida olla kaikkein terveellisintä siellä.
Joo, kyllähän sää rajoittaa paljon tekemistä, ja etenkin lumi ja jää! Kiinassa kyllä kylmilläkin säillä puuhastellaan puistoissa toppatakit päällä, mutta esim. Pekingin korkeudellakaan aika harvoin sataa paksua kerrosta lunta.
Menoa kiinalaisissa puistoissa on kyllä mielenkiintoista seurata. Koreassa ei ihan yhtä värikästä menoa ole, mutta sielläkin jostain syystä kävellään välillä takaperin. Ootko kehittänyt itse vielä teoriaa, miksi? 😀
Oon ajatellut, että se liittyy varmaan johonkin kehon koordinaatioharjoituksiin tai tasapainojuttuihin, mutta en ole kyllä sen tarkemmin sitä miettinyt. Täytyypäs tutkia! 🙂
Hihhih, aika mielenkiintoisen kuuloista meininkiä! Nauratti tuo häkkilintujen ulkoiluttaminen (vaikka voi lintuparkoja). Tanssiryhmiä tuli nähtyä myös Hongkongin puistoissa. Mutta mitä ihmeen keppijumppaa tuo kepin pään päällä tasapainottelu oikein on?
Haha, en kyllä tiedä tuosta keppijumpasta enempää. Luulisin että keppi vaan kohentaa sitä tasapainoa ja ryhtiä siinä taiji-liikkeitä tehdessä, mutta varma en kyllä ole 🙂
On toi kyllä erikoinen kulttuuri mutta niin mahtavaa että myös vanhukset saavat tällä tavoin seuraa itselleen! Ja tuntuu että nuo tuollaiset avioliittomarkkinat on näitä luokassamme ”vain Kiina -jutut” 😀
38 Comments
Onpa hauska ilmiö nuo avioliittomarkkinat! Taisiko olla vielä niin, että Kiinassa naisia on huomattavasti miehiä vähemmän, joten epätoivoisia poikamiehiä (ja heidän vanhempiaan) varmasti riittää.
Oopperalaulua kuulemma kuulee usein puistoissa, harmi ettei me törmätty matkalla yhteenkään paikalliseen Pavarottiin!
Joo, niinhän se menee, että kaikille miehille ei millään löydy puolisoa. Ja se taas aiheuttaa kaikenlaisia uusia ongelmia 🙁
Ihan mahtavaa! Tuntuu, että kaikkialla muualla paitsi Suomessa hengaillaan puistoissa (sääkin sitä Suomessa ehkä hieman rajoittaa), mutta kyllä tämä tarina on enemmän kuin missään mitä olen nähnyt. Ihanaa yhteisöllisyyttä – linnuillakin 🙂
Joo, toi on ihan parhautta etenkin eläkeläisille, joilla ei muuten ole sellaista arkipäivän sosiaalista yhteisöä kuin vaikka työssä tai koulussa käyvillä on. Soisi eläkeläisten löytävän samanlailla yhteen Suomessakin! Ja Kiinassa muuten tanssiryhmät ja voimistelijat kokoontuvat toppatakit päällä talvellakin 😀
Nähtiin Singaporessa vanhoja taloja, joiden keskellä oli toreja joihin häkkilintuja sai tulla ulkoiluttamaan omalle numeroidullle paikalle. Harmi, kun ei ollut lintuja paikalla.
Marco Polon seikkailuissahan Kiinaa hallitsee varahallitsijana ”sirkkakeisari”. Sirkat on hänelle kaikki kaikessa.
Hahah, en ollut lukenutkaan tuosta sirkkakeisarista, mielenkiintoista!
Kiinnostava artikkeli! Olen törmännyt ympäri maailman ihaniin puistoihin ja miettinyt miksei meillä panosteta samaan, onhan meillä juu vihreää ja muutama upeakin puisto, mutta jos nyt edes saisi niitä penkkejä! Saatika sitten pöytiin hakattuja shakkilautoja tai tuollaista ns. hengailutilaa.
Treffimarkkinat puistossa kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta ja oudolta, tuliko ne potentiaaliset tyypit siis mukaan vai esiteltiinkö heidät vain lapuilla? O_o
Puistoihin soisi tosiaan panostettavan täällä meilläkin! Ois kivaa jos puistoissa ois tarjolla edes erityypppisiä penkkiryhmiä, paviljonkeja ja just vaikka shakkilautapöytiä.
Kuulostaa ihanan yhteisölliseltä!
Joo, sitä se kyllä on! 🙂
Olipa hauskaa ja mielenkiintoista tietoa Kiinan puistokulttuurista! Muistan vuosien takaa Hongkongista taijin ja häkkilinnut, mutta Pekingin meno näyttää silti yllättävän monipuoliselta. Toisaalta perustelut puistojen tehokäytölle oli hyvät. Avioliittomarkkinoita ei ehkä edes paikan päällä tajuaisi, ellei tietäisi mistä on kysymys.
En muista koska olen ekaa kertaa törmännyt noihin avioliittomarkkinoihin, mutta tosiaan pakko oli silloin netistä etsiä lisätietoja että mistä on kyse. Sittemmin on ollut mielenkiintoista bongailla noita eri kaupunkien puistoista!
Ihana postaus, kiinalaisiin puistoihin näyttää mahtuvan koko elämän kirjo! Olen varma että ne olisivat lempipaikkojani Kiinan kaupungeissa, vaikka lopetinkin qi gongin harrastamisen. Nuo puistoissa hengailevat pappa- tai mummoryhmät on aina niin hellyyttäviä. Brasiliassakin katselin joka päivä ohi kulkiessani pappojen kortinpeluuta lähipuistossa. Häkkilinnut sen sijaan vähän säälittää, mutta varmaan niidenkin elämää piristää puistoissa ”tavatut” lintukaverit.
Kyllä, puistoissa on porukkaa vauvasta vaariin ja harrastuksia laidasta laitaan! Tästäkin jutusta jäi vielä puuttumaan monta sellaista, joista mulla ei ollut hyvää kuvaa 😀
Hauskaa! Kiinalaisissa puistoissa näyttää riittävän elämää. Tulee melkein mieleen aikuisten leikkipuisto :). Kyllähän Helsingissäkin puistot alkavat täyttyä heti kun lämpöasteet nousevat plussan puolelle, mutta ohjelmassa on lähinnä pikniköintiä tai pötköttelyä. Jonkin verran puistojumppaakin (ja -joogaa!) on kyllä tarjolla, pitääpä muuten kokeilla ensi kesänä. Ainostaan nuo lintu- ja sirkkahommat ei oikein innosta, Kiinassa ja muualla Aasiassa ei tunnuta oikein ymmärtävän eläinten hyvinvoinnin päälle.
Eläinten hyvinvointi ei tosiaan ikävä kyllä ole Kiinassa parhaalla tolalla, mutta haluaisin uskoa, että vähitellen valistuksen ja avoimen tiedon kautta asiat ovat sielläkin menossa parempaan suuntaan.
Meillä täällä Kaliforniassa on kyllä myös kaikenlaista tallaajaa puistoissa. Syy lienee osittain vahvassa aasialaisväestöstä kaupungissamme. Tyttäreni on joskus mennyt mukaan mummoköörin erikoisen näköiseen jumppaan ja hänet on otettu aina lämpimästi vastaan 🙂 On ihan hauskaa, että meillä on vähän väriä puistopäiviin.
Kiinassa myös yleensä otetaan ilolla ja uteliaalla asenteella halukkaat ulkopuoliset mukaan vaikka tanssimaan! 🙂
Ihana kuvaus! Ihan oli uutta tämä. Kiinasta tulee mulle ensimmäisenä mieleen lähinnä saasteet ja sekasorto – kiva siis kuulla, että maalla on (tietenkin) myös positiivisia puolia. Vaikka en sitten tiedä, miten seesteinen on olo enää ysärihumpan jälkeen 😀 Erityisen vaikuttunut olen kumminkin noista kirjoitusmerkeistä ja sanomalehtisysteemistä!
Kiva jos tämä juttuni avasi positiivisia näkymiä Kiinaan! 🙂
Ihana hyväntuulenpostaus! Paikallisen elämän ihmettely on muutenkin mun suosikkihommaa reissussa ja voin uskoa, että Kiinassa on siihen vielä paremmat eväät. Ja jos siis haluan joskus tarkkailla oikein kunnolla paikallista elämää, suuntaan siis puistoihin! Eli isot piknikit pystyyn ja ihmisiä tiirailemaan!
Ihanaa kuulla, että postauksesta välittyi hyvä tuuli! 🙂 Eikun Kiinaan vaan ihmisbongailemaan! 😀
Ihanaa kun olet kirjoittanut tästä! Tässäy yksi syy, miksi rakastan puistoja Kiinassa (ja Taiwanissa myös). Kun asuin Taiwanissa, meidän lähipuistossa oli tuollaisia kuntosaleja ja se tuntui olevan iäkkäämmän väen kokoontumispaikka… siellä tuli jopa ehkä vähän liikaa huomiota kun blondi menee kuntoilemaan heidän kanssaan. Silmiin osui tuo keppikuva – ei muuten pysyisi oman pään päällä kauaa 😀
Heh, varmasti saa blondina hyvin huomiota lähipuistossa! Ah, ihana Taiwan! Onko sulla sieltä juttuja blogissa?
Kiinassa ollaan yhteisöllisiä, siinä samalla tulee vaihdettua niin kuulumiset kuin harrastettua vaikka ruumiinkulttuuria liikunnan merkeissä. Meillä taitaa tuo sää rajoittaa puistoissa oleilua ja useimmiten siellä näkyykin noita surullisen kuuluisia ”puistokemistejä” kuin muita vanhempia ihmisiä.
Aikamoinen smoke on noissa joissakin sinun kuvissa, vaikka puistossa ollaan, ei ilma taida olla kaikkein terveellisintä siellä.
Joo, kyllähän sää rajoittaa paljon tekemistä, ja etenkin lumi ja jää! Kiinassa kyllä kylmilläkin säillä puuhastellaan puistoissa toppatakit päällä, mutta esim. Pekingin korkeudellakaan aika harvoin sataa paksua kerrosta lunta.
Menoa kiinalaisissa puistoissa on kyllä mielenkiintoista seurata. Koreassa ei ihan yhtä värikästä menoa ole, mutta sielläkin jostain syystä kävellään välillä takaperin. Ootko kehittänyt itse vielä teoriaa, miksi? 😀
Oon ajatellut, että se liittyy varmaan johonkin kehon koordinaatioharjoituksiin tai tasapainojuttuihin, mutta en ole kyllä sen tarkemmin sitä miettinyt. Täytyypäs tutkia! 🙂
Mielenkiintoinen postaus! Olen kyllä tiennyt, että Kiinassa ollaan paljon puistoissa, mutta että siellä tehdään noin paljon kaikkea! Ihana juttu 🙂
Kiitos Terhi! 🙂
Avioliittomarkkinat kuulostaa yhtä aikaa mielenkiintoiselta sekä oudolta. Siellä ei taida Tinder olla käytössä..
Hyvä kysymys, en muuten tiedä käytetäänkö Kiinassa Tinderiä vai estääkö hallituksen sensuuri senkin käytön..
Hihhih, aika mielenkiintoisen kuuloista meininkiä! Nauratti tuo häkkilintujen ulkoiluttaminen (vaikka voi lintuparkoja). Tanssiryhmiä tuli nähtyä myös Hongkongin puistoissa. Mutta mitä ihmeen keppijumppaa tuo kepin pään päällä tasapainottelu oikein on?
Haha, en kyllä tiedä tuosta keppijumpasta enempää. Luulisin että keppi vaan kohentaa sitä tasapainoa ja ryhtiä siinä taiji-liikkeitä tehdessä, mutta varma en kyllä ole 🙂
On toi kyllä erikoinen kulttuuri mutta niin mahtavaa että myös vanhukset saavat tällä tavoin seuraa itselleen! Ja tuntuu että nuo tuollaiset avioliittomarkkinat on näitä luokassamme ”vain Kiina -jutut” 😀
Moni juttu on tätä vain Kiinassa -sarjaa, mutta silläpä se maa niin kiehtova onkin 😀
Olipas viihdyttävä katsaus – kiitos tästä!
Ole hyvä Ariela!