Ensimmäinen ja viimeinen yöni hostellissa

    Moni matkailija vannoo hostellien nimeen. Suuri osa kai taloudellisista syistä, mutta moni myös ihan vaan yhteisöllisen kokemuksen takia. Minä olen aina tähän asti valinnut hotellin hostellin sijaan, kunnes nyt kypsässä 38 vuoden iässä päätin vihdoin antaa hostellin kerrossängylle mahdollisuuden. Don’t get me wrong: olen minäkin jos jonkinlaisissa majapaikoissa öitäni matkoilla viettänyt. Ja totuuden nimessä useammankin kerran hostelli-nimisissä paikoissa, mutta omassa huoneessa. Olen myös vanha partiolainen, joten tuttuja ovat myös teltat ja eräkämpät. Että en kai minä nyt ihan pilalle hemmoteltukaan ole. Jäin siis pohtimaan sitä, miksi minä en ole yhtään hostelli-ihminen ja miksi joku toinen on.     Mukavuudenhalu Kyllä, myönnän että olen mukavuudenhaluinen. Jos maksan majoituksesta, haluan saada vastineeksi tietyn tasoiset puitteet. En vaadi (enkä siitä siis yleensä ole valmis maksamaankaan) luksusta, mutta kylläkin vähintään perussiisteyttä, mukavaa sänkyä, omaa vessaa ja lämmintä suihkua. Sekä toimivaa wifiä. Hostellikin voi tietysti olla siisti ja mukava, ja varmasti se petipaikka on parinkymmenen euron väärti. Itse maksan silti mieluummin lisää siitä, että saan nauttia noista mukavuuksista omassa rauhassani ilman kymmentä muuta jakamassa samaa tilaa. Kaikissa liemissä keitetyt reppureissaajat varmaankin pitää minua nyt tämän tunnustukseni jälkeen ihan nolona turistina. Enkä ole koskaan edes reilannut enkä asunut minkään heimon vieraana keskellä tundraa. Tykkään … Jatka artikkelin Ensimmäinen ja viimeinen yöni hostellissa lukemista