Jatkoin Hongkongissa saariseikkailujani. Vierailtuani kauniilla, hiljaisella Tap Munilla, rennolla Cheung Chaulla ja suloisen uneliaalla Peng Chaulla, oli vielä yksi saari jonka aivan ehdottomasti halusin kokea. Olin lukenut kaiken sen vähän minkä netistä löysin Yim Tin Tsaista – hylätystä, umpeen kasvaneesta, kummitussaareksikin kutsutusta saaresta.
Saaren nimi juontaa juurensa Yim Tiniksi kutsutusta alueesta mantereella Kiinan puolella Shenzhenissä. Sieltä kotoisin olleet Hakka Chan -heimon jäsenet muuttivat saarelle 200-300 vuotta sitten viljelemään maata, kalastamaan ja kuivattamaan suolaa.
Arvioiden mukaan saarella on parhaimmillaan asunut 500-1000 ihmistä. 1950-luvulta lähtien saaren väkiluku alkoi kuitenkin laskea ja taloja jäi tyhjilleen. Lopulta 1990-luvulla kylän koulu suljettiin, säännöllinen lauttayhteys lopetettiin ja 1998 viimeinenkin asukas muutti saarelta pois. Saari pysyi hylättynä yli vuosikymmenen.
Saaren alkuperäisten asukkaiden jälkeläiset ovat 2010-luvulla alkaneet kunnostaa saarta. UNESCOn rahoituksella saaren katolilainen Pyhän Josephin kappeli on kunnostettu, vanha koulurakennus toimii museona ja pieniä suola-altaita on otettu uudelleen käyttöön. Saarelle järjestetään tätä nykyä myös pienimuotoista ekomatkailua: viikonloppuisin sinne pääsee veneellä Sai Kungin satamasta ja saarella on avoinna pieni ravintola ja kioski.
Yim Tin Tsain kylä koostuu muutamasta kymmenestä talosta sekä vanhasta koulurakennuksesta ja kirkosta. Rapistunut kylänraitti mutkittelee lyhyen reitin villiintyneen metsän keskellä. Kasvillisuus on vallannut lähes kaikki talot, ikkunat ovat rikki ja tyhjät huoneet täynnä kaikenlaista romua.
Tässä paikassa on jotain mystistä ja aivan omalaatuinen tunnelma. Sain vaellella hylättyjen talojen raunioilla suuren osan aikaa aivan yksin, mikä vain vahvisti kokemusta täydellisen autioituneesta kummituskylästä. Ja vaikka talojen hylkäämiseen ei olekaan todellisuudessa mitään yliluonnollista selitystä (vai onko?), saa mielikuvitus täällä helposti siivet…
Mikä varjo ikkunan takana häivähtikään? Lopettivatko linnut juuri hetkeksi laulamisen?
Ihastuin kaikkiin pieniin saariin, joilla Hongkongissa seikkailin, mutta Yim Tin Tsai oli kyllä upein niistä kaikista.
Vaikka saarta nyt kunnostetaankin, toivon että se saisi ainakin osin jäädä juuri tällaiseksi: omalaatuiseksi esimerkiksi, muistoksi suolankuivaamisesta, muistoksi omasta ajastaan ja vanhasta kalastajaheimosta.
1 Comment
Hui olitko yksin saarella? Aikamoisen näköinen paikka. Taloihin ei kai uskalla mennä sisään, kun ei tiedä sortuuko? Ja tuo kuva äyriäisistä. Aika paljon eri lajeja näyttää joesta tulevan. Kiva lukea näistä ns ekstrapaikoista. Hong Kong, Japani ja Kiina ovat reissulistallani.