Browsing Tag

Matkailu

Yleinen

Aurinko laskee Atlantille

maanantai, tammikuu 14, 2019

Minä tunnustaudun maisemafiilistelijäksi. Toki tunnelmoin monen muunkin asian parissa, esimerkiksi musiikin, elokuvien, kirjallisuuden tai koskettavien tilanteiden. Mutta maisemat, niissä on sitä jotain. Upea maisema voi olla kaupunkia, kylää tai luontoa. Se voi olla aavikkoa, vuoristoa, merta tai niittyä. Se voi olla talvinen, kesäinen, tyyni tai myrskyinen.

Teneriffan Santiago del Teiden kunnassa sijaistevat toisiinsa kiinni kasvaneet Puerto de Santiago ja Los Gigantes olivat lomanviettomaisemiamme tämän vuoden ensimmäisellä viikolla. Olimme olleet siellä aiemminkin ja oikeastaan juuri nämä upeat vuoristoiset maisemat olivat pääsyy siihen, miksi halusin sinne uudestaan. Los Gigantesin ympäristön maisemiin lyövät leimansa merestä 500 – 800 metriin nousevat kalliot, Acantilados de Los Gigantes, joiden perusteella paikka on nimetty.  Paikallisasutuksen keskus on viereinen Puerto Santiago, joka on vanha sympaattinen kalastajakylä. Sen symboli on vanha sini-puna-valkoinen kalastusvene, joita näkee siellä täällä koristamassa maisemaa.

Ja koska kylä sijaitsee saaren länsirannikolla, on se myös tunnettu upeasta auringonlaskustaan.  Reissun aikana koimme useammankin upean auringonlaskun, jotka sain omasta mielestäni aika hyvin ikuistettua alla oleviin kuviinkin. Jos siis kaipaat lomaltasi kuntoilua (koska mäkinen maasto), rauhaa ja upeaita maisemia, suosittelen lämpimästi Los Gigantesia.

 

Näkymä laavakivikkoiselta rannalta lahdenpoukaman yli Acantilados de Los Giganteseille.

Alueen miellyttävimpiä paikkoja on tämä Piscina Natural, luonnon uima-allas. Vähäiset veden virtaukset tekevät uimavedestä miellyttävän lämmintä jopa viileimpinä vuodenaikoina. Itse asiassa tuolla oli lämpimämpää uida kuin hotellimme uima-altaassa.

Piscina Natural ylempää kuvattuna. Alla Puerto Santiagon kylänäkymiä.

Yleinen

Kesäpäiviä Tiergartenissa

maanantai, heinäkuu 30, 2018

Teimme juhannuksen jälkeisellä viikolla kolmen päivän reissun Berliiniin,. Itselleni matka oli lähinnä henkilökohtainen palkintoreissu onnistuneesti sujuneista pääsykokeista (josta tosin sain tiedon vasta saavuttuamme Berliiniin) ja hengähdys jäätyäni töistä ensin vuosilomalle ja sen perään kuuden kuukauden opintovapaalle. Berliini on paikka missä minun on hyvä olla, joten tykkään juhlistaa siellä myös näitä elämän merkkihetkiä (olin siellä muutama vuosi sitten myös viettämässä nelikymppisiäni).

Tiergartenin vehreyttä. Paikka on valtava vihreä keidas kaupungin keskellä ja siellä on mukava käyskennellä kesäisinä päivinä. Ainoa miinus ovat tuhatta ja sataa paahtavat pyöräilijät, jotka suhaavat ohi välillä lähes ihoa hipoen.

Tällä kertaa tarkoituksena oli lähinnä nauttia kesästä ja siksi majapaikka valikoitui kaupungin suuren keskuspuiston, Tiergartenin reunalta.  Hotelli oli nimeltään B&B -Hotel: mukavat ja ilmastoidut huoneet (tärkeä asia kesällä), hyvä aamiainen ja sijainti noin puolen kilometrin päässä Tiergartenin S-Bahn-asemasta. Perushyvä. Kaupungin läntiseen keskustaan oli puiston poikki kävelymatkaa noin kilometrin verran.  Alla kuvaa hotellin aamiaiselta, hissistä sekä huoneesta jonka seinän täytti Fanmeile -henkinen taulu. Fanmeilellakin käytiin, koska reissun aikana pelattiin MM-futista, siitä oma juttunsa.

Poikkeuksena aiempiin reissuihin emme hankkineet tällä kertaa Berlin Cardia, jolla pääsisi kulkemaan julkisissa reissun ajana. Ajatuksena oli että tällä kertaa Potsdamin retkeä lukuunottamatta kaikki mitä nyt tarvitaan, on kävelymatkan päässä ja tämä suunnitelma pitikin.

Lähin baarimme, jossa tulikin poikettua päivittäin. Schleusenkrug -niminen BIergarten oli Landwehr-kanavan rannassa ja sopivasti matkan varrella ”keskustasta” hotellille kävellessä joten siellä tuli käytyä nauttimassa illan viimeiset. Myös päivän aikana se oli hyvä paikka poiketa nauttimaan grilliruokaa ja huurteiset. Eloisa, hyvin kansainvälinen meininki.

Tiergartenin S-Bahn-asemalta länteen päin sijaitsee Englische Garten, josta alla olevat kuvat. Minulla ei tosin ole asiantuntemusta sanoa, miten se eroaa muusta Tiergartenin puistoalueesta.

Englische Gartenin kupeessa sijaitsee Bellevuen linna. Tämä, alunperin keisarillinen v. 1786 valmistunut palatsi toimii nykyisin Saksan liittopresidentin virka-asuntona.

Berliinissä järjestetään joka toinen vuosi kansainvälinen nykytaiteen tapahtuma Berlin Biennale. Tämän, järjestyksessään kymmennen biennaalin teema oli ”We Don`t Need Another Hero”. Poikettiin Akademi der Künstessa Biennaalinäyttelyssä, kun sekin oli kätevästi ”huudeillamme” Tiergartenin laidalla.

illaksi kylille. Läntisen Berliinin ydinkeskustaan on viime vuosina kohonnut tällaisia pilvenpiirtäjiä.

Keisari Vilhemin muistokirkon edusta Breitscheidplatzilla. Joulukuun 2016 terrori-iskun muistopaikalle on kaiverrettu kaikkien iskussa menehtyneiden nimet asuinvaltioineen. Koskettava paikka.

Itse kirkkoon oli tarkoitus poiketa hiljentymään, mutta päädyimmekin jazzkonserttiin. Kyseessä oli osa isompaa JazzFestBerlin -tapahtumaa, jossa jazz näkyi ja kuului eri puolilla kaupunkia. Upea!

Berliinissä historiaa tuodaan esille paikoissa jotka ovat olleet tapahtumien polttopisteessä. Tässä katupostereita Kurfüstendammilta, joka oli vuoden 1968 opiskelijaprotestien keskuksessa. Täällä myös ammuttiin laulun kuuluisat ”kolme luotia Rudi Dutschkeen”.

Tiergartenquelle nimisellä paikalla oli Biergarten Tiergartenin S-Bahn-aseman vieressä. Siellä nautittiin tällaiset iltapalat ja katseltiin skriiniltä myöhäisillan MM-futismatsia.

Tiergartenissa kun oltiin, niin poikettiin viimeisenä päivänä alueen kuuluisimmassa nähtävyydessä, eli eläintarha Zoologisches Gartenissa. Sitten viime käynnin oli paikkaan  tullut pandoja, jotka olivatkin suosituin nähtävyys.

Sellainen reissu tällä kertaa Berliinissä. Seuraavan kerran taas sitten kun ei enää pysty poissa pysymään.

 

Yleinen

Museokortti, hyvä kortti

perjantai, heinäkuu 20, 2018

Hankittiin vaimon kanssa itsellemme museokortit joululahjaksi viime vuodelle ja uusittiin ne tälle vuodelle. Todennäköisesti uusitaan ensi vuodellekin.

Monelle varmaan tulee sanasta ”museo” mielikuvia, joiden perusteella kyse ei ehkä ole valtaisan kiinnostavasta instituutiosta. Kuitenkin nykyään museoita on aivan joka lähtöön ja aihepiiriin. Monille museoista on myös mielikuva, että se on paikka missä ei saa koskea mihinkään ja jossa pitää myös olla aivan hiljaa ja liikkuakin hyvin varovasti. Nykyään kuitenkin hyvin monet museot ovat toiminnallisia, joissa saa kosketella, hypistellä, kuulostella ja pelata. Museokortti maksaa 68 euroa vuodeksi ja sen piirissä on suuri osa Suomen mitä moninaisimmista museoista.

Minulle museokortti on ennenkaikkea ollut kannuste kulkea, nähdä ja kokea. Museokortti on myös kätevä kortti mukana kotimaassa matkaillessa – lähes kaikkialla on kohteita, joihin kortilla pääsee sisään. Suosittelen lämpimästi aivan kaikille! Alla kollaasia tämän vuotisista museokortti -kohteistamme:

Yllä: Sotamuseon Maneesi Suomenlinnassa. Täällä esitellään suomalaisten sotilaisen vaiheita aina Savon prikaatista aina nykyaikaan. Pääpaino on itsenäisyyden ajan sodissa, sisällissodassa 1918, sekä talvi- jatko- ja Lapin sodassa 1939-1945. Mielenkiintoisimpia olivat II maailmansodan aikaiset kotirintamalle suunnatut propagandajulisteet.

Lenin-museo Tampereella on ollut ajoittain kärjekkäänkin keskustelun kohteena. Ei se minusta ainakaan nykyään ole mitenkään propagandistinen, Neuvostoliiton aikana oli ehkä toisin. Stalinin hirmuvaltius ja Gulag-järjestelmä kuvataan varsin karusti ja realistisesti ja talvisodassakin Neuvostoliitto tuomitaan hyökkääjänä. Sotien jälkeisen Suomen ja Neuvostoliiton ystävyystoiminta rauhanmarsseineen ja ystävyysvaltuuskuntineen sai hymyilemaan huvittuneesti.

Tampereella sijaitsee myös toinen Suomen ja Pohjoismaiden mittapuulla ainutlaatuinen museo: vakoilumuseo. Tämä, vuonna 1998 avattu museo on maailmanlaajuisestikin ensimmäinen nimenomaisesti vakoilua käsittelevä museo.  Vakoilulla on merkittävä rooli maailmanhistoriassa.  Vakoilumuseo keskittyy käsittelemään vakoilua ruohonjuuritasolta, eli yksittäisten vakoojien kautta. Museossa esitelläänkin maailman kuuluisimpia vakoojia Mata Harista Rosenbergeihin. Toiminnallisuutta ei tässäkään unohdeta, vaan tutustua voi muun muassa salakuunteluun ja -katseluun sekä salakirjoitukseen. Erittäin kiinnostava paikka.

Yleinen

Fanmeilella

maanantai, heinäkuu 2, 2018

Berliinin fanmeile on tullut jalkapallon ystäville kautta maailman tv:stä tutuksi paikaksi. Täällä on iloittu ja surtu, ja täällä on myös juhlittu Brasiliasta kotimaahan tuotua MM-pokaalia. Fanmeile on noin mailin pituinen jalkapallokatsomoksi rajattu alue Brandenburgin portilta länteen Str.des 17 junilla, Tiergartenin halkaisevalla pitkällä kadulla. Fanmeilelle oli asennettu jättiskriinejä tasaisin välein ja kadun reunoilla pelasi kaikenlainen muu palvelu, eli fanikrääsää, makkaraa ja olutta sai ja bajamajaankin pääsi.

Fanmeilelle on useampia sisäänkäyntejä. Meidän oli Siegessäulen kohdalta. Paljon  Saksan väreihin sonnustautunutta väkeä oli liikkeellä. Kyseessä oli alkulohkon viimeinen ottelu Saksa – Etelä-Korea. Saksahan oli edellisessä matsissa noussut lisäajalla voittoon Ruotsista, joten tunnelmat olivat voitonvarmat. Voitto riittäisi jatkopaikkaan.

Turvatarkastuksen kautta sisään. Naiset menivät naispuolisten tarkastajien kopeloitaviksi ja miehet miespuolisten.

Ottelu on alkanut. Jo alusta alkaen peli näytti nihkeältä, mutta kun Meksikon ja Ruotsinkin matsi pysyi 0-0 -lukemissa ei suurta hätää ollut. Ylivoimaisesti eniten näkyi katsomossa  Saksan numero #2:n, Marvin Plattenhardtin pelipaitoja. Kyseessähän on paikallisen seuran, Hertha BSC:n pelaaja.

Väliajalla oli tarjolla ohjelmaa. Ihan kivasti tämä orkesteri yleisöä laulatti ja tanssitti.

Kun Ruotsin näytettiin siirtyneen johtoon ottelussa Meksikoa vastaan, olikin Saksa joutunut yleisön järkytykseksi putoajan paikalle. Katastrofin sinetöi lopullisesti Etelä-Korea iskemällä ottelun lopulla ensin 1-0 ja viime hetkillä vielä tyhjiin 2-0 kun Saksa yritti maalia Neurinkin voimin.

Peli on päättynyt ja samalla Saksan koko kisaurakka. Hiljainen joukko alkoi vaeltaa pois alueelta. Lehdestä luin että ottelua oli ollut fanmeilella seuraamassa 400 000 ihmistä. Sen verran väljä tuo alue on, että mitenkään ahdistavan ruuhkaiselta siellä ei missään vaiheessa tuntunut. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tilaisuus, olisi harmittanut jos olisi jätetty menemättä.

Tiergartenin läntisellä laidalla sijaitsevan hotellimme vieressä on Mercedes Benzin suuri liike, joka näyttää isolta skriiniltä kisojen kaikki pelit. Kävimme illalla tsekaamassa meininkiä, mutta autiota oli. Brasilia – Serbia -matsia oli isossa kisakatsomossa seuraamassa tasan yksi henkilö. Emmepä mekään sinne jääneet vaan suuntasimme läheiseen kneipeen, jossa tunnelma oli huomattavasti eläväisempää.