Yleinen

Sinne ja takaisin – matkapäiväkirja autoreissusta Lofooteille

torstai, elokuu 8, 2019

Pohjois-Norja ja Lofootit on aluetta, johon minun on tehnyt mieli koko aikuisikäni. Lapsena pääsin matkustamaan sinne useammankin kerran isovanhempieni kanssa, viimeisin reissu on varmaan jostakin vuodelta -84 tai -85. Muistan noilta ajoilta tunturit, turskan (erityisesti hajun), rannat joilla keräilin simpukoita ja kiemuraiset tiet joita ajaessa minulle tuli huono olo. Tällä kertaa matka tehtiin oman perheeni voimin, autolla. Etukäteen tehty suunnitelma sisälsi seuraavat osuudet:

  • Ensimmäinen ajopäivä mökiltämme Sysmästä Övertorneålle (642 km). Yöpyminen tätini luona.
  • Toinen päivä. Automatka Övertorneå – Narvik (460 km). Yöpyminen edullisessa hotellissa
  • Kolmas päivä. Automatka Narvik – Kabelvåg (228 km). Majoittuminen mökissä Sandvika Fjord- og Sjöhuscamping -leirintäalueella
  • Neljäs päivä: Kabelvågissa
  • Viides päivä: Kabelvågissa
  • kuudes päivä: Ajomatka Kabelvåg – Tornio (Camping Tornio), (747 km)
  • Seitsemäs päivä. Ajomatka Tornio – Espoo (747 km).

Matkalle oli siis varattu hotellihuoneet Narvikista, lomamökki Kabelvågista sekä leirintämökki Torniosta.

 

Kiiruna ja Norrbotten

Pohjois-Ruotsin halki ajettaessa on ainoa kaupunkikunta Kiiruna, joka on näkemisen ja kokemisen arvoinen ennen kaikkea kaupunkia hallitsevan kaivoksen takia. Vajaan 20 000 asukkaan Kiiruna on käytännössä yhtä kuin kaivosyhtiö LKAB, ilman sitä ei olisi Kiirunaa. Jo kaupunkia lähestyttäessä sen huomaa nähdessään valtaisan malmilouhoksen. Malmikaivos on jopa niin hallitseva, että itse kaupunkia ollaan parhaillaan siirtämässä kaivoksen laajennuksen tieltä. Näimme siellä sekä purkualueita että uusia rakenteilla olevia asuinalueita ja tietysti tauluja joissa tästä projektista ja sen hienoudesta valistettiin.

Suurinpiirtein Kiirunan paikkeille Ruotsin Lappi eli Norrbotten on käytännössä metsää, eikä siitä paljoa kuvattavaa ole. Pian Kiirunan jälkeen alkavat maisemat muuttua ja Torniojärvellä, josta Suomen ja Ruotsin rajajokena pitkään virtaaava Torniojoki lähtee, ovat näkymät jo vallan huikeat. Mainittakoon, että jos haluaisin tulla nimenomaan patikomaan tuntureille, tulisin tämän matkan kokemuksten perusteella mielummin tänne Norrbotteniin kuin esimerkiksi Lofooteille, jossa tunturit ovat isolta osin liian jyrkkiä tavallliselle tallaajalle.

Ruotsin ja Norjan raja eli Riksgränsen. Raja sijaitsee melko ylhäällä tunturissa. Ruotsin puolella on hulppeat leirintäalueet ja ICA (mutta ei Systembolagetia!). Sieltä on lyhyt matka sen päivän määränpäähämme, satamakaupunki Narvikiin.

Narvik

Narvikissa yöpymispaikkamme oli Narvik Budget Rooms,  joka sijaitsi isomman ja kalliimman Thon Hotellin yhteydessä. Nimensä mukaisesti majoitus oli edullinen ja yllätyksekseni se oli sitä jopa Suomen hintoihin nähden. Kaksi ihan ok tasoista huonetta  omalla kylpyhuoneella ja lähestulkoon täydellisellä aamiaisella maksoivat n. 70 e/kpl. Reissussa tuli muutenkin todettua ettei Norja ollutkaan ihan niin kallis maa kuin mitä luulin. Toki Narvikissa syödyt pizzat (n. 17 e) ja ennen kaikkea niiden kyytipoikana juodut oluet (n. 10 e tuoppi) olivat aika hintavia, mutta ruokakaupassa hintataso on aika lähellä Suomen tasoa.

Fredsmonumentet Narvik, Saksalaismiehitykyksen 1940-1945 muistomerkki Narvikin keskustassa. Alla kuvia Narvikin kirjaston yhteydessä olevasta Kriegsmuseumista. Museo kertoo Narvikin taistelusta 1940 ja laajemmin II maailmansodan ajasta Norjassa. Sotahistoriafriikille oikein antoisa käyntikohde.

 

Satumaisille saarillle

Matkapäivälle Narvikista Kalbelvågiin tuli mittaa 228 kilometriä. Sen olisi ajanut kolmessa ja puolessa tunnissa, mutta koska ympärillä vaihtuivat toinen toistaan huikeammat näkymät, pysähtelimme yhtenään ottamaan kuvia joista alla muutamia.

 

Hålogalandin silta on osa Narvikista pohjoiseen johtavaa E6-tietä. Tämän 1533 metriä pitkän sillan rakentaminen alkoi vuonna 2013 ja valmista tuli vuonna 2018.

Tjelsundin sillalla on mittaa 1007 metriä ja se yhdistää Västerålenin (ja sen takana olevan Lofoottien) saariston Norjan mantereeseen.

Osa vuonoista ja vuorista alitetaan tunnelissa. Pisin tunneli on 6,5 kilsaa pitkä Sordalin tunneli, josta osa mennään meren  alla.

Ja tässä meidän kohdesaarellemme, Ostvågoylle johtava Rafsundin silta.

Svolvaer, Lofoottien epävirallinen pääkaupunki sijaitsi vajaan 10 kilsan päässä majapaikastamme. Poikettiin ruokakaupassa ja katsastamassa sataman ja torin aluetta. Myös viereisessä Kabelvägissa, jossa majoituspaikkamme oli, on yksi, ihan hyvän kokoinen ruokakauppa.

Kabelvåg

 

Kohteessa! Maisema lomamökistämme (punainen vasemmalla) oli kuin sadusta. Mökki sijaitsi melko isolla leirintäalueella noin kolmen kilometrin päässä Kabelvågin kunnan keskustaajamasta. Kaksi makuuhuonetta, kylppäri, ja tupakeittiö. Kyllä kelpasi. Hintaa tuli kolmelta yöltä noin 580  euroa eli tähän nyt oli satsattukin. Alla kuvia Kabelvågin kylältä jossa poikettiin jo illalla. aluksi oli tarkoituksena käydä ottamassa tuopilliset rannassa näkyvässä punaisessa ravintolassa, mutta epäonneksemme juuri sinne kävellessä eteen parkkeerasi bussi täynnä saksalaisia. Vierestä löytyi onneksi toinen, varsin mukavan oloinen paikka, jonka terassin sisutus muistuttaa että hiihtomaassa ollaan.

Kabelvågin, vanhalta nimeltään Våganin kirkko (tunnetaan myös nimellä Lofoten Katedralen) on melkoisen massiivinen ilmestys pikkupaikkakunnalla. Kirkon kapasiteetti on 1200 kun Kabelvågin kunnassa on 1883 asukasta. Sisälläkin poikettiin, vaikka se maksoikin 4 euroa.

Alla kuvia Kabelvågissa sijaitsevasta Lofotenakvariumista, jossa esitellään saariston mereneläviä ja merellisiä elinkeinoja, erityisestä kalastusta ja kalateollisuutta. Ihan kiva käyntikohde.

 

Hennigsvaer ja Rörvikstranda

Toisen Lofoottipäivän iltana päätimme poiketa kultahiekkaisella Rörvikstrandalla, joka on kivikkoisilla saarilla varsin erikoinen paikka. Ajettiin Kabelvågista noin 10 kilsaa etelään päin eli kohti Å:ta. Ajettiin ensin kohteestamme ohi ja ihmettelimme, että mikä on tuo paikka johon tuntuu tällä syrjäisellä tiellä olevan niin kova trafiikki. Niin päädyttiin Henningsvaeriin, muutamasta saaresta koostuvaan kalastajakylään jonne mennään kahta siltaa pitkin. Sillat ovat niin kapeita, että vain yksi auto mahtuu kaistalle kerrallaan joten autoliikennettä ohjataan liikennevaloin. Tuo n. 400 asukkaan (lähde: wikipedia) kylä tosiaan oli aikamoinen turistirysä itsessään ja sieltä oli hyvin vaikeaa löytää pysäköintipaikkaa autolle, jotta voisimme hetken tutustua paikkaan jalan. Sen ja Lofoottien päätien, E10:n välillä maisemat olivat jylhän komeita ja ihan niidenkin takia Henningsvaerin suunnalle kannattaa poiketa.

Rörviksstranda

 

Patikkaretki Stor Kongsvatnetilla

Kun maisemamatkailua oltiin harrastamassa, piti tietysti mennä maastoonkin. Ainakin lähialueen tunturit todettiin sen verran jyrkiksi ettei oikein koettu mielekkääksi lähteä niitä kapuamaan. Majoituspaikan lähistöltä löytyi opastettu ulkoilureitti joka kiersi Stor Kongsvatnet -nimistä järveä koukaten läheisten Mellavatnetin ja Lille Kongsvatnetin rannoillakin. Pituutta reitille tuli n. 12 kilometriä ja kun mukaan laskuu kävelymatkan leirintälalueelta sinne ja takaisin, sisälsi taivallus kävelyä noin 20 kilsaa. Vaikkei tunturissa oltukaan, tuli reitille kyllä nousuja ja laskuja ihan riittämiin, minkä lisäksi reitti oli todella vaihtelevaa. Kuten ylimmästä kuvasta näkyy, välillä silkkaa kivikkoa ja eteneminen sen mukaista – eli hidasta ja raskasta. Maisemat vaihtelivat suosta, tiheään metsikköön ja komeisiin tunturijärviin. Kannatti ja reissun jälkeen kylän paikallisessa (siinä samaisessa ”suksibaarissa) nautittu noin 10 euron hintainen olut oli koko rahan arvoinen.

 

Välillä reitti oli pelkkää kivikkoa

Välillä taas patikoitiin tiheässä metsässä puunjuurakoiden seassa.

Nousua, jonka jälkeen avautui näkymä pienemmälle järvelle ja toisella suunnalla Kabelvågin kylään.

Suoritettu!

 

Seuraavana aamuna alkoi kahden päivän paluumatka ja uudelleen samojen maisemien – nyt menomatkaa pikaisemmat – fiilistelyt.

 

Lofoottien plussat ja miinukset

+

  • Elokuun alku oli varsin sopiva reissuajankohta. Turisteja oli mutta isoin ryysisis vaikutti olevan vasta tulossa.  Sääkin yllättävän lämmin, +15 tuntui paljon lämpimämmältä kuin Etelä-Suomessa
  • Ei hyttysiä. Järvimaastossa kiehnäsi jonkin verran mäkäräisparvia muttei häiritsevästi
  • Hintataso odottamaani maltillisempi. Norjassa ylipäätään pystyy toimimaan myös kohtuubudjetilla kun suunnittelee reissun niin. Toki rahaa saa kulumaan paljon jos syö joka päivä ravintolassa ja yöpyy hotelleissa
  • Kaupoissa on hyvä valikoima
  • Norja on korttimaa, kaikkialla tarjottiin korttilaitetta ennen kuin olin ehtinyt lompakkoa kaivaa. Rahanvaihtoa ei ole ikävä.

  • Tunturivaellukseen valitsisin mielummin Ruotsin tai Suomen Lapin. Tai sitten pitäisi ottaa paremmin selvää missä on loivempia tuntureita patikointiin
  • Lapsuudesta muistin rinteillä kulkevat vuohilaumat: Nyt en nähnyt yhtään vuohta! Lampaita jokunen lauma ja reissun ainoa poro osui tiellemme Ruotsissa Kiirunan tienoilla.

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply