Monthly Archives

huhtikuu 2015

Yleinen

Immer Wieder Hertha!

perjantai, huhtikuu 24, 2015
Launataina 18.4 suuntasin pitkän odotuksen jälkeen Berliinin Olympiastadionille seuraamaan ottelua Hertha BSC – 1.FC Köln. Nähtynä olikin tähän asti vain kaupungin itäpuolen joukkue. Unionin kotimatsi pienellä ja intiimillä stadionillaan olikin niin huikea kokemus etten mitään sen kanssa kilpailevaa kattausta odottanut mutta hienoa futistapahtumaa kylläkin ja se ilman muuta saatiin.
 
Matsi alkoi klo 15.30. Aamupäivä kuljeskeltiin kaupungin läntisen keskustan alueella ja olin hieman ihmeissäni siitä miten paljon punakaulaliinaisia vieraskannattajia katukuvassa näkyi. Paikallisen seuran kannattajia ei sen sijaan näkynyt juuri lainkaan. Eihän tuo tietenkään voimasuhteista kerro, koska turistit tulevat kaupunkiin aikaisemmin ja liikkuvat keskustassa. Herthakannattajat taas suuntaavat matsiin kodeistaan lähiöistä. Urheilujuhlan tunnelmaan pääsin viimeistään Bahnhoff Zoolla jossa ahtauduimme jo asemalle tullessa täynnä olleeseen S-Bahniin. Noin 15 minuutin junamatka kuluikin tiiviissä tunnelmissa, olutta juotiin ja laulut raikuivat. Kaikilta asemilta ei enää meidän S-Bahniin mahtunut väkeä kyytiin vaan joutuivat odottelemaan seuraavia.
 
 

Kuva: Osttorin sisänkäynti ja vuoden 1936 Olympiarenkaat.

S-Bahnasema Olympiastadion sijaitsee lähellä Südtoria (eteläporttia) joka toimii vieraskannattajien sisäänkäyntinä. Osttorille (itäportille) jonka luona sijaitsi myös koju, josta ostamani liput oli noudettavissa, oli vajaan kilsan kävelymatka. Lippujono veti hyvin, flabat kouraan ja sisäpuolelle nauttimaan prematch -olusista.

Olin etukäteen kuullut että stadikalla pitäisi tarjoilujen hankkimista varten ostaa ladattava arvokortti, mutta näin ei ollutkaan vaan käteinenkin kävi. Sillä mentiin koko matsin ajan. Pantillinen tuoppi olutta maksoi 4 euroa (+2 euron pantti), Brezel sekä Rostbratwurst 3 euroa. Tuopin sai tuttuun saksalaiseen tapaan täytettyä katsomossa olutsäiliö selässä kierteleviltä myyjiltä.

Mestat olin hankkinut katsomosta 33.1 (sijainti näkyy täältä, kohdasta Tickets). Sijanti oli näillä yläkatsomon alimmilla riveillä. Ihan ok näkymät ja tunnelmaan pääsi hyvin kun katsomo oli aivan kotijoukkueen kannattajapääty Ostkurven vieressä.

Kuvassa vasemmalla kannattajapääty Ostkurve. Aluksi noustiin perinteisen kaavan mukaan laulamaan seurahymni Nur Nach Hause. Ainakin Unionin taistelulaulun omaiseen Eisern Union -hymniin verrattuna Herthan Mike Oldfield -coveri on vähän pliisu, mutta onhan siinä toki tunnelmaa kun niin suuri yleisömassa pitää toisistaan kiinni, nostaa huivejaan ja laulaa yhdessä. Väristykset meni, eihän sille mitään voi.

Kuva: puoliaikatauon viettoa stadionin aurinkoisella puolella.

Eka puoliaika oli maaliton kotijoukkueen kovasta yrityksestä huolimatta. Sarjassa Hertha ja Köln olivat ennen peliä tasapisteissä sijoilla 11 ja 12. Kummallakin 6 pistettä toisaalta ylöspäin Euroopaliigaan oikeuttavalle sijalle, toisaalta 6 pistettä alaspäin karsintasijalle. Köln oli selvästi lähtenyt hakemaan yhtä pistettä ja keskittyi tukkimaan Herthan hyökkäystenrakentelua siinä myös onnistuen.

Sää oli futismatsiin oikein hieno. Stadionin katteesta johtuen ei aurinko katsomoomme paistanut mikä teki olon vähän viileäksi. Ostkurven kannustuksen mukana taputtaminen toki lämmitti. Tauolla Rostbratwursti käteen ja aurinkoiselle nurmelle lämmittelemään.

Tauko ohi ja taas mentiin. Liput liehumaan ja ääntä ulos. Taukoja ei Ostkurve kyllä pitänyt ja ajoittain ympäriltäkin lähti väkeä mukaan jos ei muuta niin ainakin taputtamaan sekä peruschänttiin ”Ha Ho He Hertha Be Äs Tse”.

Toisella jaksolla sai Kölnkin painostusta aikaan ja noin 70 minuutin kohdalla peräti kuusi kulmaa samasta tilanteesta. Näppärimmistä jalkakikoista vastasi kotijoukkueen tähtipelaaja Salomon Kalou. Kovasta yrityksestä huolimatta tasattiin numerot ja kummallekin yksi sarjataulukon kannalta tärkeä piste mukaan. Hyvä tunnelma, hieno ottelutapahtuma  mutta kyllähän se jäi pikkuisen kaivelemaan että kotijoukkueen maalin aiheuttama katsomokliimaksi jäi tänään kokematta.

Vieraskannatajasektio on Olympiastadionilla sijoitettu Maratonportin viereiseen kulmaan. Hyvää meteliä pitivät myös Kölnin kannattajat läpi ottelun. Tuon varsinaisen vieraskatsomon lisäksi Kölnin kannattajia oli siellä täällä ympäri katsomoa, jopa meidän katsomonosassa vaikka olimme aivan Herthan kannattajakatsomon vieressä. Näki ettei Herthalla ja Kölnillä ole erityisempää vastakkainasettelua. Poliisejakaan ei paikalla näkynyt kovin suurin massoin.

Väki (n. 52 000 katsojaa) purkautui stadionilta tasaisena virtana. Panttituoppien palautus ja kohti asemaa. Paluusuuntaan valitsimme U-Bahnin, jonka asema on lähempänä Osttoria. Metro oli taas täynnä mutta sisään mahduttiin, yhtä kokemusta rikkaampana. Kaupungin keskustassa (Ku`Dammin/Zoon tienoilla) taas sama ilmiö kuin aamupäivällä: paljon punakaulaliinaisia Kölnin futismatkaajia kaduilla ja baareissa.

Alla Olympiastadionin U-Banhaseman sisäänkäynti. Berliinissä monet metroasemat on rakennettu jonkin tietyn – yleensä historiallisen – teeman mukaisiksi. Tämä stadionin asema edustaa luonnollisesti Berliinin olympialaisten aikaista urheilumonumenttien rakennustyyliä.