Vienan Karjala

Lauantaina pantiin jalalla koreasti ja katsottiin Kullervo-näytelmä. Sunnuntaina oli kuitenkin se suuri juhla, Iljan päivän prasniekka. Tuona päivänä Ilja varmaan heittää kylmän kiven kuten Jaakko meillä, sillä paikalliset sanovat, että Iljan päivän jälkeen vesi on liian kylmää uimista ajatellen.

Suomalaiset ja vienalaiset pyörähtelevät Suomesta Iljan päivän viettoon tulleen suomalaisen tanssiorkesterin tahdissa.

Vielä jaksaa tanssia vaikka kilometrejä on taittunut. Sinikka ja Antti valssaavat.

Joakum innostui viemään lattialle Barbaransa. Vai kummin päin se olikaan?

Kullervo-näytelmä

Ennen tansseja kylätalon salissa esitettiin Kullervoa paikallisin voimin. Yllätys, yllätys! Tuttuja kasvoja lavalla, Kormilon maatilalta Vorobyevin perhe esiintyi eri rooleissa.

Perhepotretti: Vorobyev Viktor ja Vorobyeva Olga lapsineen.

Vuokkiniemi 30.7.2016

Lauantaina ilma muuttui sen verran, että pääsimme veneretkelle läheiseen Lietosaareen. Samovaari matkasi mukana kuten täällä on tapana. Sillä kun saa veden lämpimäksi missä tahansa. Ja teetä pitää aina olla tarjolla.

Retkieväät.

Samovaari sylissä saareen.

Viestejä rantahiekassa.  Yritimme tulkita näitä. Elefteria tarkoittanee vapaus ja tahto siihen yhdistettynä.

Taas kerätään roskia. Niitä lojui saarella sen verran paljon, että kaikkea ei saa mukaan veneeseen. Barbara suunnitteli keruunsa uusiksi. Tummemmat ja maaston väriset saivat jäädä, sillä ne pistävät luonnossa vähemmän silmään. Lasit ja muu tulipalovaaran aiheuttavat päätyivät pussiin ja veneeseen, jolla ne matkasivat mantereen roskasäiliöihin.

Viimeiset askeleet?

Julia keittää teevettä. Historiallinen vedenkeitin, samovaari on aina mukana. Se on helppo tapa saada lämmintä vettä ja teetä. Toimii myös sähköttömissä olosuhteissa. Käpyjä vain kyytiin ja tulta kuppiin.

Veneissä tulee olla rekisterinumero.

Veneissä tulee näkyä rekisterinumero.

Vuokkiniemi 30.7.2016

Vuokkiniemessä asuu viitisensataa ihmistä ympäri vuoden. Rentunruusut – maitohorsmat reunustavat kyläteitä. Koirat jolkottelevat kylän raitilla valtoimenaan, äksyimmät toivottavasti ovat liekassa kotipihoillaan.

Ihmisiä – ja jopa taloja – siirrettiin Vuokkiniemelle ”perspektiivittömien kylien” politiikan aikana.

Tämäkin talo on siirretty muualta Vuokkiniemelle. Seinässä näkyy merkinnät, jotka helpottivat talon uudelleen rakentamista.

Sovhoosin navetasta on jäljellä vain perustukset, latoa hieman enemmän. Emäntämme Maria toimi aikoinaan sovhoosin johtajana.

Kukkahatturouva haaveilee.

Vuokkiniemen posti.

Posti on avoinna muutamia tunteja päivässä, mutta tähän voi jättää kortit ja kirjeet. Edellyttäen tietysti, että on hankkinut postimerkin aiemmin.

Jos kännykkä ei toimi, tästäkö apu?

Verkkoja kuivumassa.

Majatalo vanhimmasta päästä.

Kyläkauppa.

Tänään piti lähteä saareen veneillä, pelastusliivitkin olisi. Mutta aamusta emäntämme kertoi, että ukkosta on ilmassa, menettekin koskelle.

Hienoa! Kävelemään. Eilen aamusta potkaisin varpaan kiveen, kun kiirehdin nurmikon poikki aamiaisella. Kipusalva on vaikuttanut yön ja vaiva hävinnyt. Varvas on kyllä sininen.

Ohjelma muuttuu kuitenkin vielä kerran. En tiedä mistä tieto tuli, mutta Maria lähdön hetkellä sanoi: ”Ette lähde sinne koskelle, luvat puuttuu”. Alkoi jo käydä kuumana puhelimessa: ”Jos laitatte väkeä niskan päälle, pitää hoitaa etukäteen asiat.”

Uimapuku vai lenkkikengät? Mitä valitsen.

Antti kertoo tilanteen: ei saareen, ei koskelle, vaan kyläkierros.

No, lähdimme kuitenkin kävelemään koskelle päin. Dzek-koira oli hupaisa. Se ikäänkuin vahti meitä koko matkan. Jolkotti kipeällä jalalla etunenässä, mutta  kääntyi katsomaan ja jäi paikoilleen odottamaan aina kun jäin kuvatessani muista jälkeen. Aivan kuin se olisi halunnut varmistaa, että kaikki pysyvät mukana.

Kävelymme kutistui kuitenkin pariin kilometriin, sillä raja-alue tuli vastaan. Aina puuttuu joku lupa, vaikka meillä on kasapäin erilaisia lupalappuja.

Emme uskaltautuneet koskelle, vaikka osa porukasta olisi halunnut jatkaa lupien puutteesta huolimatta. ”Mennään vaan ja katsotaan mitä tapahtuu”. Matkatoimiston johtajalta tuli tiukka viesti. ”Vain omalla vastuulla”. Sakkoja kaiketi olisi seurannut luvattomasta alueella olosta. Autolla olisi saanut mennä, mutta ei kävellen. Miksiköhän niin?

Suomalaisesta näkövinkkelistä katsellen on vaikea ymmärtää, miten lupia ei oltu järjestetty etukäteen. Onko totta, että säännöt muuttuvat mielivaltaisesti vai onko matkanjärjestäjältä yksityiskohdat jääneet hiomatta. Ei taida hevin selvitä.

Puhelun tuloksena selvisi, että autolla olisimme saaneet liikkua alueella, mutta emme jalkaisin.

Vuokkiniemi 29.7.2016