Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

teatteri

Serkkuillallinen

Yllätys haluttiin järjestää meille Visit Kotka-Haminan kutsuvieraille ja siksi hieman salaperäisesti meille esiteltiin mitä tuleman pitää. Ja yllätyksistähän Mummo tykkää! Sen verran paljastettiin, että ravintola Meriniemeen mennään ja teatteri-illallisesta on kyse.

Paikan päällä ravintola Meriniemessä kävi ilmi, että illallisvierailta odotetaan arvokasta ja hillittyä käytöstä. Kovasti vaikeaa Mummolle. Sitä ennen olin jo ehtinyt järkyttyä seurueemme pukeutumisen kirjavuudesta. Kenelläkään ei sentään ollut shortseja. Teepaidassa ja housuissa tunsin itseni kyllä alipukeutuneeksi niiden muutamien ”pukeutuneiden” rinnalla.

Ravintolan sisäänkäynnin kohdalla silmiin pisti Aluehallintovirastolle suunnattu koronataudin leviämisen ehkäisemisen suunnitelma. Ajankuvaa parhaimmillaan.

Ravintola Meriniemi on myös Kotkan Pursiseuran tukikohta.

Keisarinnan ja kuninkaan kanssa illalliselle

Venäjän Katariina II Suuren saapumista Meriniemen aulassa odotellessa meille jaettiin uudet identiteetit. Jostain syystä niitä riitti vain osalle vieraista. Miksiköhän, sillä niitähän olisi voinut keksiä kaikille.

Minun roolihahmoni oli Katariinan rakastaja, tallimestari Mihail Sergejevitsh (johdonmukainen sukunimi) Potemkin Hiljainen (joka kyllä herätti hilpeyttä kollegoissa).

Ennen kuin asetuimme pöytään, harjoittelimme hovikumarruksia. Aih ja voih, liian vähän on viime aikoina tullut venyteltyä, millään ei meinannut nenä laskeutua riittävän matalalle. Aikanaan Katariina saapui ja pääsimme kumartelemaan. Hän saapui kuulemma 129 hevosen saattueella. Tallimestarina minua tietenkin kiinnosti, olivatko hyviä hevosia ja unohtui, että roolihahmoni on Hiljainen. Suomalaisiksi koneiksi Katariina hevoset luokitteli (ei tosin näillä sanoilla). Kun Katariinan serkku Ruotsin Kustaa III saapui, alkoi illallinen.

Tehtävänämme illallisella oli Katariinan tai Kustaan esitellessä seuruettaan toisilleen  nousta seisomaan ja kumarrella asiaankuuluvasti, ja tietenkin syödä. Tämä yleisön osallistaminen tuli muotiin joitakin vuosia sitten, mutta vastaavanlaiseen teatteri-illalliseen en ole vielä missään törmännyt. Hauskaa olla mukana, mutta hieman valmistautuneempana olisin päässyt pikemmin juoneen kiinni.

Pian pääsee matkailijakin majesteetilliseen seuraan

Serkkuillallinen on Itku ja Nauru -tuotannon ohjelmisto ja sitä voi tilata vähintään kymmenen hengen ryhmille sovittuun ravintolaan tai omiin tiloihin.

Näytelmä tulee myyntiin Cursorin hallinoimmaan elämysten verkkokauppaan. Tulossa myös kaikille avoin, lipullinen yleisöillallinen. Ennakkotietojen mukaan hinta tulee olemaan 150 euroa henkilöltä.

Meriniemen keittiö pani parastaan

Ensi-illan menu oli Ravintola Meriniemen keittiön käsialaa. Näitä maistelimme.

* Saaristolaisleipä ja parsamousse
* Myskikurpitsakeitto ja paahdettuja kurpitsansiemeniä
* Härkätartar, rosmariinikreemi, graavattu keltuainen
* Kampasimpukat, valkoviinivaahto, omena-fenkolisalaatti
* Limoncellosorbetti
* Paistettua ankanrintaa, palsternakkapyree ja kirsikkapunaviinikastike
* Suklaakakku ja laventelimousse

 

Serkkuillallisen esiintyjät: Katariina II Suuri – Anna Vanhala, Kuningas Gustaf III – Tommy Larvi ja Ruhtinatar Daskova – Katariina Myller

 

 

Tästä on hyvä alkaa! Lasissa kuohuvaa, lautasella ja saaristolaisleipää ja parsamoussea.

 

Kasvispainotteiseen ruokavalioon tottuneelta raaka liha jäi syömättä – Härkätartar

 

Ankanrintaa Katariinan kanssa seurustellessa.

Kustaa III sanaili pöydän toisessa päässä.

 

Suklaakakku ja laventelimousse

Modernia meininkiä teatterissa – Residenssielämä Frankfurt(Oder)

Vajavaisella kielitaidolla varustettuna ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä Saksassa teatteriin. Eilen kuitenkin menin. Kyseessä oli Elkes Frisiersalon – musikaali ja arvelin, että voin nauttia musiikista, vaikken muuta ymmärtäisikään. Niinhän siinä kävi. Vitsit menivät ohi. Ymmärsin DDR, Honecker ja muutaman muun vastaavan sanan. Sen verran kärryillä pysyin, että käännekohta oli vallankumous ja tapahtumat kampaamossa sijoittuivat aikaan ennen vuotta 1989.

Hauskaa oli seurata yleisöä. Porukka taputti, vihelsi, buuasi, lauloi välillä mukana,  ryysti kaljaa pullon suusta. Peräännyin minäkin vielä hakemaan baarista oluen, kun huomasin sen olevan teatterin tapa.

Vieressäni istunut vanhempi nainen nauroi katketakseen. Hän eli niin voimakkaasti mukana, että useamman kerran mietin, että ei se nyt noin hauskaa voi olla. Myöhemmin kävi ilmi, että lapsenlapsi oli rummuissa. Totta kai se oli hänestä hauskaa. Lapsenlapsi oli jo aikoja teini-iän ylittänyt, pussaili naisia, murjoi vitsejä.

Naapureitakin näin samalla. Teatteri sijaitsee samassa korttelissa kuin residenssi.  Jonon pituutta voi tarkastella residenssin ikkunasta. Eilinen näytös oli loppuunmyyty, kun yritimme saada siihen lippuja jo  alkuviikosta. Menin kuitenkin kysymään ja lippu löytyi. Samoin istumapaikka, vaikka olihan siellä sellaisiakin, jotka istuivat rappusilla.

Niin ne naapurit. Kun teatterista patatessani kaivelin avainta alaovella, ääni takanani sanoi, että hänellä on avain. Nuoripari oli kotiutumassa teatterista myös. Käytin tilaisuuden ja lähes koko aktiivisen sanavarastoni, kun astuin sisällä rappukäytävässä ensimmäiselle rappuselle:

”Vier und achtsich mal”.

Ehdin jo katua, että avasin suuni, kun näyttivät niin ällistyneiltä. Tämä käy minulle useasti Saksassa, ei juuri koskaan Espanjassa. Hetken päästä nuoripari repesi nauruun.  He ymmärsivät, että puhun jäljellä olevien portaiden määrästä. Arvelivat itse pääsevänsä vähemmällä, vaikka eivät olleet kuulemma laskeneet montako porrasta heidän asuntoonsa oli.

Kurkkaa ohjelma netistä, jos satut olemaan residenssissä tai muuten lähistöllä. Modernes Theater Oderland

Modernes Theater Oderland

Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

”Revolution” Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder