Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Tammikuun haaste

Laulua, tanssia, lumilenkkeilyä/Tammihaaste 31.1.21/2021

Tammikuun viimeinen päivä ja haaste suoritettu. Olipa hauska tehdä tätä. Kiva haaste, aivotkin saa jumppaa, kun yrittää keksiä aiheesta jotain. Kumma kyllä aina keksin.

Viimeinen haastepäivä osui onneksi sunnuntaille. Latasin tähän päivään kaiken mukavan mitä tammikuu on tuonut. Aloitin aamun laulamalla. Piti laulaa vain muutama nettikaraokekappale, mutta lähes tunti vierähti. Aloitin jossain vaiheessa alusta Singa.fi valikoiman, en tosin muista milloin, tuskin se kuitenkaan oli tammikuun eka. Nyt olen menossa k-kirjaimessa. Laulun sanojen avulla päädyin Lappeenrantaan.

Seuraavaksi tanssia, joka kävi aamuvenyttelystä.

Kahvia ja aamiainen La Senoran seurassa. Tuo sarja vei minut Pohjois-Espanjaan. Aina tulee yhtä ikävä, mutta joku päivä sitten taas. Yritän pitää espanjan kieltä yllä katselemalla kaikkea mitä nyt Areena espanjan kielellä tarjoaa. Ikävä kyllä tarvitsen tekstityksen, sillä espanjalaiset puhuvat liian vauhdikkaasti kielitaitooni nähden.

Valokuvia järjestelmällä matkustin Marokkoon ja Ecuadoriin, mutta sitten aurinko teki tepposen. Yhtäkkiä se tunkeutui sälekaihtimien välistä ja suorastaan ajoi minut pihalle. Siellä porukka kaiveli autojaan kinoksista. Ei auttanut vitsailla.

Yksi johtaa toiseen. Viherlaakson kevyenliikenteen väylät olivat yön aikana kutistuneet muutaman ulkoilijan tallaamiksi kinttupoluiksi. Niitä pitkin tein tunnin lenkin. Yritin havainnoida ympäristöä – sehän oli tämän haasteen puolen tunnin liikunnan lisäksi ”se juttu”. En kuitenkaan löytänyt mitään missä olisi 2021, joten piti itse se tehdä. Taas oli naapureilla ihmettelemistä, kun tarvoin talojamme vastapäätä olevia koirien polkuja ja piirtelin hankeen numeroita sauvoillani. Halusin piirtää luvun 2021 sellaiseen kohtaan, johon iltapäivän auringon säteet yltäisivät. Onnistunkin.

Se oli siinä, Tammihaaste. Mitähän seuraavaksi?

Vielä kerran kaikki teemat. Niihin liittyvät jutut löytyvät blogista kyseisin päivän kohdalta, mutta eivät tässä järjestyksessä.

2021
Eläimet
Ensimmäinen kerta
Graffiti
Maski
Mikä tästä on mennyt?
Näkyyks kello?
Oikaisu
Oja
Opastaulu
Paha haju
Paikallinen erikoisuus
Polku
Portaat
Raja
Rekkari
Roskien keräys
Silta
Sininen lenkki
Turvaväli
Tuuli
Työmatkaliikunta
Uhka vai mahdollisuus?
Ulkokuntosali
Valo
Veden olomuodot
Vuodenaikaan kuulumaton luonnonilmiö
Väärä pukeutuminen
Ylitys
Yllättävä kohtaaminen
Ämpäri

Sininen hetki Espoossa

Sinisen hetken kuvaaminen /Tammihaaste 30.1.21/Sininen lenkki

Toiseksi viimeinen haastepäivä. Jos en välttelisi kaupassa käyntiä, olisin lenkkeilyt ostamaan joko Fazerin sinisen tai Hookoo Blöön. Suklaan kanssa olisin vajonnut syvälle sänkyyn Toscanan tyttöjen seuraan. Lenkkimakkaran olisin todennäköisesti laittanut uuniin kelpo juustosatsin kera. Kummatkin sekä Hookoo Blöö että Fazerin sininen ovat himoittuja tuliaisia kun käyn Tanskan sukulaisteni luona. Kerran vein Hookoo Blöötä myös Italiaan tuttaville, kun edellisellä Suomen vierailullaan innostuivat siitä.

Koska en kauppaan tohtinut, päätin jo aamulla, että perehdyn sinisen hetken kuvaamiseen. Ohjeita löytyy netistä. Tässä Nikonin ja Digi-kuva.fi vinkit sinisen hetken kuvaamiseen.

Bluehoursite kertoo milloin sininen hetki lankeaa missäkin päin maailmaa.

Sormet ovat yhä kohmeessa sen verran kylmä oli. Lumi tuotti oman liikuntahaasteensa. En meinannut millään päästä järven rantaan, jonne olin suunnitellut meneväni kuvaamaan. Lunta on tullut yllättävän paljon. Joku uskalias oli kantanut suksensa jäälle, vaikka siitä on kovasti varoiteltu. Hänen jälkiään pitkin matkani helpottui hieman.

Otin paljon kuvia kolmen vartin aikana. Saatoin olla etuajassa, sillä jostain syystä eri palvelujen auringonlaskuajat erosivat jopa puoli tuntia. Toisaalta se oli hyvä, sillä nyt minulla on vertailukohtia sekä kännykällä että järkkärillä otetuista kuvista eri ajankohtina.

Pitäisi varmaan hommata sellaiset talvikuvaushanskat.

Vihon viimeinen Tammihaasteeni teema huomenna: 2021

 

Sininen hetki Espoossa

Sininen hetki Espoossa : joku ehti ensin ladulle.

Sininen hetki alkamaisillaan Espoossa

Kohta on sininen hetki Espoossa

Espoo Bemböle

On se vaan hölmöä! /Tammihaaste 29.1.21/Paikallinen erikoisuus

Tänään hakusessa oli paikallinen erikoisuus. Meillähän niitä täällä Espoossa riittää: keskustattomassa kaupungissa on neljä – vai oliko niitä viisi – keskustaa, satakunta järveä, purohyrrä ja meriuposkuoriainen. Vaikka Topeliuksen Hölmölä sijoittuu Hämeeseen, niin on meillä Espoossakin Hölmölä, Bemböle. Sinne suuntasin sauvoineni tänään.

Mutta mitä olivat tehneet!

Hölmölän grilli oli muuttanut nimeä. Tavoitin ovensuusta miehen, joka oli menossa lounasta hakemaan. Minulle ei tullut maski mukaan enkä halunnut mennä sisälle kyselemään nimenmuutoksesta, mutta lounasta hakeva mies arveli, että Hölmölän grilli ei ole enää niin trendikäs, siksi ovat vaihtaneet nimen. Se vasta on hölmöä! Suomalaiset nimet kunniaan, kuten itsetuntoisssa Välimerenmaissakin. Eilen kiinnitti huomiota, kun telkkarissa ylistettiin suomalaisia erikoisuuksia, kuten luonnollista tarvetta ottaa etäisyyttä muihin, joka on pelastanut meidät todennäköisesti monelta pöpöltä.

Kuten kuvasta huomaat, aurinkokin oli samaa mieltä. Peitti säteillään kattokyltin.

Kävin samalla reissulla myös vastapäisen Bembölen kahvituvan pihamaalla. Espoon vanhimpiin kuuluva maatilan päärakennus, vuodelta 1737 toimii kahvilana. Paikka on lounasaikaan monen suosiossa. Tuhtia ruokaa ja tietenkin kaffia. Korona tietenkin rajoittaa tätä nyt.

 

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa, sisään vaan!

Bembölen kahvitupa

Bembölen kahvitupa, lapsillekin tekemistä.

Oiva retkikohde, jonne pääsee myös julkisilla monesta ilmansuunnasta.

Vähiin käy haasteet, vain kaksi jäljellä:

  • 2021
  • Sininen lenkki

Saas nähdä mitä niistä syntyy.

Tammikuun haaste 28.1.21/Eläimet

Tänään olisin päässyt Tammihaasteessa helpolla. Kaksi talitinttiä kisaili aamujumpan aikoihin parvekkeella. Lähdin kuitenkin ulos. Yleensä jo pihamaalla näen ensimmäiset koirat ja niiden ulkoiluttajat. Tänään ei näkynyt koiria, ne varmaankin vetivät sikeitä kodeissaan, joten jatkoin Gallträskin lenkkipolulle.

Tämän pikkuisen Gallträsk-järven rannalla kuvasin puuveistoksia. Kauniaisten kaupungin työntekijä Niko Nordström veistelee niitä kaadettujen tai kaatuneiden puiden rungoista. Kuvassa yksi. Muitakin järveä kiertävän lenkkipolun varrella ja muuallakin Kauniaisissa on.

Toinen puuveistoskin osuu lenkkini varrelle. Lintua  esittävä puuveistos löytyy erään omakotitalon etupihalta. Tekijää en tiedä.

Puuveistos

Lintua esittävä puuveistos Gallträskin liepeillä Kauniaisten ja Espoon rajalla.

Jottei aivan mykkä lenkki olisi päässyt tulemaan, pysäytin takaisintulessa erään koiranulkoiluttajan ja kyselin tietääkö hän paljonko koiria on Viherlaaksossa. Ei osannut sanoa. Näin korona-aikaan täytyy puhutella kaikkia, myös ventovieraita. Yleensä ihmiset ovat mielissään. Niinkuin tämäkin mies.

 

FotoEspoo 2020 -kilpailu – Tammihaaste 27.1.21/Oikaisu

Tänään Tammikuun haasteen teemaksi osui  ”Oikaisu”. Oikaisin koulun pihan poikki, kun kävin hakemassa näyttelyvalokuvani naapurilähiöstä. Osallistuin FotoEspoo 2020 valokuvakilpailuun ja pääsin näyttelysijoille. Teemana oli laulun nimi tai kertosäe.

Valitsin lauluksi ”Sada sada aina vain”. Kuvassa satunnainen tyttö kävelee sateisessa Auroran puistossa, mutta siihen on taltioitunut viime vuoden vallitsevin olotilani.

FotoEspoo 2020 kilpailusta lisää tästä. 

FotoEspoo 2020 -kilpailu on ensimmäinen, johon osallistun Suomessa. Liityin lähistön valokuvakerhoon Kara-Kamerat ry:n marraskuussa ja innostuin tuosta laulun ja kuvan yhdistämisestä. Kiire tuli löytää sopivia kuvia. Yhden löysinkin ja ehdin hankkia taustapahvit ja toimittaa tuomarille.

Kerroin, että ensimmäinen kerta Suomessa. Mutta se ei ole ensimmäinen kerta kun osallistun valokuvauskilpailuun. Englannissa au-pairina ollessani osallistuin Lontoon merimieskirkon valokuvauskilpailuun. Teemana oli kuvata jotain perienglantilaista ja otin kuvan maitomiehestä, joka saapui taloon, jossa työskentelin. Kuvasin salaa yläkerran ikkunasta. Kukaan ei siihen aikaan kysellyt lupia. Valokuvani ei varmaan voittanut teknisillä ansioilla vaan idealla. Kuvasin Kodakin 24-kuvan pokkarilla, jonka olin juuri ostanut.

Seitsemän sillan lenkki – Tammihaaste 26.1.21/Silta

Siltoja siellä, siltoja täällä. Eilen kaveri puhui hammaslääkärin yhteydessä sillasta, hammasillasta. Tietoliikennekin käyttää siltaa, mutta siihen en tartu nyt. Rilleissä on silta.

Netistä löysin ”silta” hakusanalla videon, jossa näytettiin miten tehdään silta-joogaliike. Pakko luovuttaa. Rankani ei taivu moiseen, jos on koskaan edes taipunut. Netistä löytyy useita ohjevideoita. Kurkkaa ja tee perässä, mutta älä taita niskojasi.

Komentosilta kuulostaa komealta. Siellä vuosi sitten olinkin Tallinnan laivalla. Sinne ei ole asiaa jumppailemaan näin korona-aikana, tuskin päästävät muutenkaan.

Muutamia vuosia sitten ajoimme 7 sillan saaristotietä, Uudestakaarlepyystä Kokkolaan (Seututie 749). Kyllä oli kauniita maisemia!

Tartuin tähän seitsemään siltaan, mutta sauvakävellen.

Viherlaakson ostarilla on yksi silta, jota myöten olen kävellyt ja ajellut pyörällä paljon. Ensimmäisten pakkasöiden jälkeisenä aamuna meni jarrutus usein pitkäksi. Kaikkihan tietävät tämän silta-ansan. Kylmyys tunkeutuu alta ja kulkija tuskin huomaa, että silta on liukas.

Kehä II:n varrella siltoja piisaa. Muistan avajaiset syksyllä 2000. Silloin sai pyöräillä Kehä II:sta pitkin Matinkylään. (Saattoi olla, että pyöräily oli sallittu ennen avajaispäivää, tuskin avajaispäivänä.) Tänään bongasin kaksi siltaa. Meinasin kerran soittaa poliisille, kun tuon toisen sillan vieressä olevaan rinteeseen mies piilotti paketin. Silloin en ollut vielä kuullut geokätköilystä.

Kauniaisten kohdalla rautatien alitse on rakennettu tunneleita. Juna ei taida ajella varsinaisesti sillalla, vaikka ensin niin ajattelin. Mutta menköön, korvaan ne seuraavassa kohteessa Kauniaisten puistoalueella, jossa näkyy kaksikin siltaa. Kauniita ovat.

Matka jatkuu paloaseman ohitse kohti Gallträskia, pikkuruista järveä. Luonnonsuojelualueen pitkospuut ovat peittyneet lumeen mutta silta on paljaana.

Sitten alkaa sillat olla vähissä. Lenkiltä pitäisi jo palata muihin touhuihin. Yksi silta piilottelee Kavallinmäen kupeessa purkukuntoisessa pihapiirissä.

Yksikin silta olisi riittänyt. Taisi lähteä lapasesta tämä haaste, mutta siinä se on Seitsemän Sillan Lenkki.

Liikuntaosuus: sauvakävely, 2 h 45 min

Tammihaaste 25.1.21/Paha haju

Tämä Paha haju -teema oli Tammihaasteen vaikein, sillä hajut ovat talvisaikaan vähäisempiä. Muutaman kuukauden jälkeen tilanne olisi ollut toinen, maatuvaa koirankakkaa löytyisi jo lähistöltä. Löysimpä kuitenkin yhden epämiellyttävän hajun, ihan omasta keittiöstä.

Aamukahvin jälkeen suodatinpussista on hankkiuduttava eroon. Se nimittäin haisee pahalle. Ei kuitenkaan niin pahalle kuin keittön roskiksessa yöpynyt tuhkakuppi. Eräs ystäväni viisastui tupakoinnin suhteen myöhemmin kuin minä. Siistien ja säntillisten tapojensa mukaisesti hän siivosi jälkensä aina bileittemme loputtua. En milloinkaan saanut häntä estettyä tyhjentämästä parveketuhkakuppia keittiön roskikseen ennen kotiin lähtöään. Taisi varmuuden vuoksi hulauttaa hieman vettä joukkoon, ettei kyde. Aamulla haju oli kaamea.

Aika vähän joutuu nykyään tupakanhajusta kärsimään. Ympäristössäni ei taida juuri olla tupakoitsijoita. Matkoilla sen kyllä huomaa. Venäjällä tuprutellaan paljon enemmän, näin sanoo mutu. En ole mitään tilastoja katsellut. Marokossa panivat tupakaksi viereisessä pöydässä aamiaisaikaan. Espanjan caminovaelluksella näin erään baarin ovenpielessä kyltin jossa kerrottiin, että sisällä saa polttaa. Siitä on jo muutama vuosi. Kyltin näin kun olin putkiremppaa paossa vuonna 2013 syksyllä. Ehkä tilanne on jo muuttunut tuossakin kyläkuppilassa.

Tässä Tammihaasteessa on ideana se, että liikutaan lihasvoimin vähintään puoli tuntia ja havannoidaan ympäristöä. Täkynä päivittäin vaihtuva teema.

25.1. liikuntaosuus:

Aamulla kävin viemässä roskat (ja sen käytetyn suodatinpussin). Hieman leukajumppaa roskiksen kupeessa naapureiden kanssa ja sen jälkeen 40 minuutin sauvakävely. Oli niin tylsän näköinen roskiskuva, että laitoin erään firman kaffitilaisuuden jälkeisestä roskistilanteesta kuvan.

Vielä on teemoja jäljellä. Menneet näkee blogin etusivulta tai hakusanalla Tammikuun haaste.

Tulossa vielä Tammihaasteen seuraavat teemat:

2021

Eläimet

Oikaisu

Paikallinen erikoisuus

Silta

Sininen lenkki

Tammihaaste 24.1.21/Valo

Tahti sen kun kiihtyy! Aamulla en ehtinyt edes sängystä ylös, kun Tammikuun haaste oli jo suoritettu. Ikkunasta ihailin oman kodin kausivaloja samalla kun venyttelin reissun rasittamia lihaksia. Reilu puoli tuntia meni, ja sen jälkeen jatkoin venyttelyä olohuoneen lattialla. Mietin että, saatan lähteä myöhemmin ulos kävelemään. En lähtenyt. Sen sjaan paneuduin kirjan lukemiseen ja viime viikkoa muistelemaan. Kirjoitin jo hahmotelmaa blogipostaukseen. Täytyy vielä käydä läpi kuvia.

Valo-teemaan  olisi sopinut monenlaista valomaailmaa ja siihen liittyvää liikuntaa. Lapissa on aivan erityinen valo sekä kesällä että talvella. Nyt olimme Levillä. Ensimmäisen kerran elämässäni näin kunnon revontulet. Tuli täydellisenä yllätyksenä, sillä revontuliennuste näytti sinä iltapäivänä prosentin mahdollisuutta nähdä revontulia.

Liikunta tänään: venyttelyä, yli puoli tuntia reilusti.

Ei ikinä enää – Tammihaaste 23.1.21/Raja

Tänään on käyty monella rajalla. Koska junassa toivotettiin tervetulleeksi Ruotsiin, niin kaiketi olimme Tornion paikkeilla rajamaisemissa. Tikkurilassa käytiin hermojen äärirajoilla, kun oli etukäteen tilattu taxi ja vasta kolmas uudestaan paikalle toimitetun taxin kuljettaja sai köytettyä taaperon turvaistuimeen. Lopulta vielä tutustuin Espoon bussien rajavyöhykkeisiin B ja C. Nyt makaan sängyssä autuaassa matkaltatulosuihkun jälkeisessä olotilassa ja olen aivan rajamailla, avaanko kuoharin.

Niin sitä uni yllätti ennen kuin sain päivitettyä tämän postauksen. Kuoharikin jäi odottamaan aikoja vähemmän unisia. Nyt on jo ehtinyt vuorokausi vaihtua ja odottelen matkatavaroitani saapuvaksi. Ne tulevat autoissa, minä tulin eilen junalla. Niin ne suunnitelmat voivat muuttua.

Taksiepisodia jaksan ihmetellä – lasten turvaistuinko pitäisi olla kainalossa

Levillä olimme joutuneet tilanteeseen, jossa selkävaivan vuoksi emme pystyneet lähtemään omalla autolla takaisin kotiin. Piti jakautua niin, että yksi ajaa auton kotiin ja muut lähtevät junalla Kolarista Tikkurilaan ja sieltä edelleen taksilla Espooseen. Mukana oli Hän joka teki minusta Mummon, tällä hetkellä hieman yli yksivuotias. Olimme tilanneet etukäteen Lähitaksilta auton, jossa on turvaistuin. Koska saimme ainoastaan nollainformaatiota, jossa kerrottiin, että tilauksemme on syötetty rekisteriin tai jotain sinnepäin, soitimme vielä ennen Kolarin juna-asemalle saapumista Lähitaksin tilauskeskukseen ja varmistimme, että auto turvaistuimineen on odottamassa meitä Tikkurilassa seuraavana aamuna. Mitä ihmettä asiakas tekee tuolla rekisteriin syöttötiedolla? Hän haluaa tietää, tuleeko haluttu auto vai ei! Olimme valmistautuneet irrottamaan omasta autostamme turvaistuimen ja ottamaan sen mukaan junaan, mutta kun vahvistivat, että turvaistuimellinen auto odottaa meitä, jätimme istuimen autoon.

Tikkurilassa kun taksi saapui, ensimmäinen ajatus oli, mitenkähän turvavälit tuossa pikkukotterossa järjestyy. Hieman helpotti, kun kuljettaja pysähdyttyään näytti nykivän maskia naamalleen, sitten ei enää helpottanutkaan. Kuljettaja vetäisi esiin jonkun turvaistuinta muistuttavan esineen, joka missään nimessä ei sovellu yksivuotiaalle. Sitä siinä pähkäillessämme, hän totesi ottaneensa väärän istuimen tallilta ja tarjoutui järjestämään uuden auton. Hän oli niin pahoillaan tilanteesta, että rupesin jo lohduttamaan häntä.

Toinen auto tulikin, mutta kuljettaja ei osannut kiinnittää istuinta paikoilleen. Hän häipyi apua tarjoamatta, ovia paiskoen paikalta. Siellä me seisoimme taaperon kanssa luuri korvassa.

Viimein löytyi oikeanlainen istuin ja kuljettaja, joka osasi myös kiinnittää istuimen. Kolmas outo naama oli jo liikaa, Hän joka teki minusta Mummon parkui vielä pitkään sen jälkeen, kun vihdoin olimme päässeet matkaan.

Ikinä en suostu matkaan taaperon kanssa ilman omaa istuinta. Vaikka onhan se tietysti hankalaa kannella sellaista mukanaan.

Yöjunalla Kolarista Helsinkiin

Junamatkustamista voisin kyllä harkita. Se tuntui sopivan hyvin, erityisesti tuo yöjuna. Lapin liikunta ja lumi selvästi rentouttivat mielen ja kropan, sillä hyvin nukutti junan kolkkeessa. Kaikkia kolmea.

Tammihaasteen muut osat

Ai miksikö, Espoon vyöhykerajat. Siksi, että vietin vielä päivän Hänen, joka teki minusta Mummon ja Hänen, joka teki minusta Mamman kanssa  ja jatkoin bussilla kotiin illansuussa.

Niin se Tammihaasteeseen liittyvä liikunta: matkalaukkujen siirtelyä kulkuneuvojen takaluukkuihin ja kävelyä. Liian kauan.

Tammihaaste 22.1.21/Mikä tästä on mennyt?

Jäi eilinen postaus, mutta tässä se tulee nyt. Oli sen verran häslinkinen päivä eilen, mutta  päivän haasteen sain kuitenkin tehtyä. Sehän oli liikuntaa ja havannointia ”Mikä tästä on mennyt?” .

Kiipesin siis ylös Levin 766 porrasta. Aika vähän kulkijoita, vain pari hassua vastaantulijaa.  Mutta näin ylös mennessä pienen koiran ja huoltomiehen petkeleen kanssa. Ne ainakin olivat portailla kulkeneet ennen minua. Tulin myös alas kävellen. Ihanat maisemat. Hyvää teki. 

Lisäksi kävelin kämpille, kun autokyyti ehti lähteä. Lapsiperheiden aikataulupaineet! Lunta oli satanut sen verran että tarpoa sai kauemmin kuin normaalisti.

Yöjunalla kotiin. Kylläpä nukutti. Loma on tehnyt tehtävänsä. 

Kerron tästä koronaturvallisesta reissusta myöhemmin. 

Kiva reissu mutta mukavaa olla kotona.