Browsing Tag

Suomi

Painoindeksi 186 – miten saat sen aikaiseksi – Härmän kylpylä

Hyvinvointilomalla kun ollaan, mitataan tietenkin peruskunto erilaisin menetelmin. Niin myös Härmän kylpylän yrittäjille suunnatulla hyvinvointilomalla.

Toisena lomapäivänä testaattin pumppu. Ensin vatsanahka pinkeäksi lounasbuffetista ja tunnin päästä lihastesteihin. Punnerruksia, kyykkyjä, makuulla yläselän nostoja niin nopeasti kuin pystyy. Vatsalihaksiin päästessä possunleike lähenteli viime vedoilla jo nielurisoja.

Painoindeksiä (BMI) varten jokainen asettautui itsekseen vaakaan ja pituusmittariin.

Kolmantena päivänä odotti UKK- kävelytesti, joka on monesta yhteydestä jo tuttu. Tällä kertaa vedimme hampaat irvessä  yksitoista kertaa radan ympäri Areena-hallissa.  Täysillä oli mentävä, sillä ohjaaja teki selväksi, että mikäli kahden kilometrin kävelyyn menee enemmän kuin 20 minuuttia, otti lähikaupan ohrakakko. Kolme minuuttia enemmän jos olisin radalla kuhnaillut, kakkoa olisi tullut.

UKK – kävelytestin tulostaulukko loppuu 65 ikävuoteen. Sen jälkeen ilmeisesti voi olla tyytyväinen, mikäli saa jonkun tuloksen. Lähempänä sataa vuotta, voi varmaan huokaista, jos saa köpöteltyä kaksikilometrisen jollain aikataululla.

Testien tulokset analysoitiin ja seuraavana päivänä odotti totuuden hetki.

Erään ryhmäläisen tutki syvä ryppy otsassa ohjaajan antamaa palautelappua. BMI-testi osoitti hänen olevan vaarallisessa määrin ylipainoinen. BMI 186! Ei niin mukava tulos kun viitetaulukkokin näytti loppuvan johon neljäkymmenen hujakoilla olevaan arvoon. Kävi ilmi, että hän oli kirjannut ohjeiden mukaan painon ja pituuden arvot korttiinsa. Pituudesta oli metri poissa, sillä mittarin lukema näytti vain yli metrin menevät sentit. Uusiksi meni. Seuraavana päivänä mies oli metrin pidempi ja painoindeksikin kohdallaan.

Hyvinvointiloman aikana luu- ja itsetuntoluennot ja muut auditoriohommat olisi voinut jättää väliin. Mummoikäinen tietää mihin menee apua hakemaan, jos jalkoja tai luita kolottaa, ja itsetunnon kolahteluista on kokemusperäisestä tietoa sen verran, ettei sitä kalvosulkeisilla paranneta. Yrittäjistä koostuneella 13-hengen porukalla olisi ollut paljon jaettavaa toisilleen ja ehkä myös luennoijille. Ensi kerralla ehdotan vertaiskeskustelua luentojen sijaan, jo etukäteen.

Akat mänöö ohitse – Härmän kylpylä

Testien lisäksi hyvinvointilomaan sisältyi opastusta kuntosalilaitteiden käyttöön. Ei yhtään mummon juttu. Taloyhtiössämme on kuntohuone – se on sen verran pieni, että kuntosaliksi kutsuminen kuulostaisi liioittelulta. Huone tai sali, eipä siellä ole kummoisia tullut tehtyä. Rankin ponnistus on taitanut olla se, kun hain avaimen, jolla tilaan pääsee. Siitäkin on varmaan parikymmentä vuotta. No, täällä Härmässä annoin taas kerran mahdollisuuden kuntosalille saada minut imuunsa. Milloinhan sitä voi todeta, että tämä on jo nähty.

Vinkeitä nämä murteet. Aivan kuin olisin kuullut kuntosaliohjaajan kehottavan käymään laitteelle persielleen. Uima-altaasssa toinen hämmästyksen aihe olisi löytynyt sille, joka ei murresanastoa tunne.

Kylpylän puolella oli yleensä tungosta iltapäivisin. Aamulla uimaan pääsi jo kello 7. Se on hyvä, sillä uinti maistuu ennen aamiaista. Sitten taas maistuu aamiainen.  Tiukkaa toki teki ehtiä uimaan ja sulattelemaan aamiainen ennen yhdeksää, jolloin tavanmukaisesti alkoivat yhteiset aktiviteetit ryhmän kanssa.

”No jo on, kun akat mänöö ohitse”, sanoi yksi kolmen miehen ryppään herroista, kun ohitin heidät uima-altaassa.

Olisin loukkaantunut akattelusta, ellen olisi tutustunut taloyhtiömme saunapiirissä murteisiin. Piirissämme saunoo Pohjanmaalta syntyjään oleva naisihminen, joka käyttää akat-sanaa alvariinsa. Se on kuulemma normaalia Pohjanmaalla. Nyt sitten pitäisi tietää, onko kyse Etelä- vai Pohjois-Pohjanmaasta vai peräti Keski-Pohjanmaasta. Niillä kun näytti olevan suuri merkitys, kun keskustelin eri suunnilta tulleiden kanssa tanssilattialla.

Joo! Kolme herraa ohitin altaassa. En brassaile ohituksella, sillä olin eksynyt vesijuoksualtaaseen. Rintaa ui hidaskin nopeammin kuin vesijuoksee.

Hyysikkä on muuten vessa, kävin tutkimassa.

Miesten haku – Härmän kylpylä

Kun illan tähti, Teemu Roivainen saapui, lattia täyttyi hetkessä. Fanikaarti sementoitui  lavan eteen. Sanomattakin on selvää, että tanssimaan ei mahtunut kunnolla.  Kun lattia kävi pieneksi , baarissa, pöytien välissä ja käytävilläkin tanssittiin.  Eikä ohjelmassa ollut pelkästään tangoa, vaan kaikenlaista musiikkia.

Teemu Roivainen, vuoden 2014 tangokungingas on järkyttävän vaikea kuvattava. Laulutaidon lisäksi parasta hänessä on intensiivinen katse ja nuttura. Katseellaan hän saa kuulijan todella tuntemaan, että hän laulaa vain sinulle. Mutta kuinka saat kuvaan molemmat sekä katseen että nutturan. Edestä otettuna tukka tiukasti taakse vedettynä Teemu näyttää kaljulta, sivulta kuvattuna tärkeä katse jää pois kuvasta.

Mitä mielestänne tarkoittaa ”miesten haku”? Eikö silloin pitäisi hakea miehiä, häh!?

Diskosukupolven mummona vierastan kaikenlaista tanssijärjestystä. En jaksa hieroa paritansseja kovinkaan kauaa ellei sitten kavaljeerina ole oikea parkettien partaveitsi. (Mistä lie tuokin sanonta tulee.) Sitä ihmettelen, eikö niin sanottujen nopeiden soidessa kaikki tanssihaluiset voisi vain mennä lattialle ja ryhtyä ilottelemaan. Usein niin tapahtuukin, mutta vasta loppuillasta. Kokeilimme sitä satunnaisen naisporukan kanssa Härmässäkin yhdessä tanssilattian nurkassa, mutta paritanssijat tuntuivat vyöryvän ylitse.  Kumma juttu, sillä kaveljeerinhan tulisi sujuvasti liikkuen väistellä muita tanssijoita.

Siitä on jo jokunen vuosi kun tein lavatanssijuttua Turun Sanomiin.  Seinäjoen lähellä sijaitsevalla lavalla Airi, paikallinen tanssintaitaja opasti minua seisomaan oikeasa paikassa, tyrkkyrivissä. Osasin.

Sitten tuli tanssin aika ja takaapäin pokkasi tyttärellenikin liian nuori mies, joka ei osannut tanssia lainkaan. Ryhdyin viemään mutta sepäs ei klopille kelvannut.
”Mänöö oikein tai väärin, niin mies vie”. Näillä menimme ne pakolliset kaksi.

Siloinen lavajuttuni löytyy näistä linkistä (skannattu kahdessa osassa).

Turun Sanomat Teema Lähtisinkö lavatansseihin sivu 1

Turun Sanomat Teema Lähtisinkö lavatansseihin sivu 2

 

Härmän kylpylän monet kasvot

Eksoottisten marokkolalaisten royal palace -elämysten jälkeen Härmän kylpylä kuulostaa niin seiväsmatkoilta.

Aika iäkästä porukkaa, sanoo mummo. Se oli ensivaikutelma, kun saavuimme maanantaina Härmän kylpylähotellin aulaan. Mietin milloin viimeksi – jos koskaan – olen nähnyt niin paljon iäkkäitä ihmisiä kerralla. Kylpylähotelli oli täyttynyt Kelan kuntoutettavista ja monenmoisista hyvinvointiryhmistä, kuten yrittäjien hyvinvointilomalaisista, johon porukkaan itsekin kuuluin.

Härmän kylpylää on rakennettu useana aikakautena, alun perin sotaveteraanien kuntouttamista varten. Sotaveteraanien kuntoutustarve on hiipunut vuosi vuodelta ja hiljaisina kausina tämän tyyppiset paikat ympäri Suomen lisäävät käyttöastetta tuettujen toimintojen kautta.
Toki muutoinkin Härmän kylpylähotellia käytetään. Paikalliset käyvät kampaajalla, hoidoissa, uimassa ja vesijumpissa. Hotellin ravintola vetää karaokeiltoina ja tanssi-iltoina puoleensa väkeä lähistöltä.

”Saan itseni uimaan karaoketanssien houkuttelemana”, kertoi paikallinen mies tanssilattialla. Ihmeekseni jostain ilmestyi yhdeksän jälkeen nuorenpaa porukkaa baarin ympärille. Tämä mies kävi kuulemma säännöllisesti uimassa kavereineen. Uinnin jälkeen he palkitsevat itsensä tanssilla. Aika outoa näin pääkaupungin näkökulmasta. Täällähän palkitaan pääsääntöisesti kaljalla uinnit ja muut.

Tanssikurssit vetävät myös väkeä Härmän kylpylään. Alle kympillä saa pyöriä opastettuna lähes kolme tuntia. Jotkut jaksavat vielä jatkoille ravintolaan, mikä tietysti virkistää paikan parkettitouhua. Tai oikeastaan metallitouhua. Kyllä! Metallitouhua, sillä Härmän kylpylässä tanssilattia on jonkinlaista metallia.

Härmän kylpylän viereen on noussut kerrostalo. ”Hankin siitä itselleni asunnon. Sieltä on helppo lähteä tansseihin, vaikka tulisi vähän otettua ennakkoon”, naureskeli toinen kavaljeeri. Varsinaisen asunnon hän kertoi olevan kymmenen kilometrin päässä. Myöhemmin kuulen, että asuntojen myyntiargumenttina on juuri nuo vieressä odottavat kylpylä- ja muut palvelut.

Suurin yllätys odotti kuitenkin perjantaina. Viikko liikuntaa ja kylpylätouhuja uuvutti mummon päikkäreille. Kun heräsin iltaseitsemältä, suuntasin respaan kysymään illan kulusta. Pienen hetken ajan luulin olevani jossain muualla. Tulopäivän porukka rollaattoreineen oli hävinnyt ja aula oli täynnä kaikenikäisiä, juhlapukuun sonnustautuneisiin juhlijoita. Ravintolasalit hohtivat joulun väreissä. Pikkujouluaika koitti Härmän kylpylässä ja Teemu Roivaista odoteltiin estradille.

Kylpytynnyrissä – Hämeenlinna

Tulipa pulahdettua Sääjärveen. Pulahdus lienee oikea ilmaisu. Ei siellä kauaa viihtynyt, kun asteet taisivat olla lähempänä nollaa kuin kymmentä plussaa. Myös vastikään Metsänvartijan Tilalla nautittu illallinen pani ajattelemaan pumppupoloista, ei pitkiä uintilenkkejä. No, nyt sekin on testattu: sydän kestää kalkkunat, viinit ja pikku pulahduksen.

Savusaunassa löylyt olivat tuliset. Kylpytynnyrissä viihtyi pidempään. Olisi viihtynyt kauemminkin, ellei miestenvuoro olisi painanut päälle. Ainainen paholainen, tuo aikapula.

Metsänvartijan Tila, Harviala, Hämeenlinna. Savusauna, johon myöhemmin suuntasimme on vasemmalla.

 

Siellä se järvi odottaa uimaria. Tässä vielä päivänvalossa. Metsänvartijan Tilan kummallakin saunalla on oma laituri, josta voi pulahtaa. Sähkösauna on ravintolarakennuksessa ja savusauna hieman etäämällä. Talon kylpytakilla tarkeni hipustella vielä näin lokakuussa.

 

Metsänvartijan Tilan savusauna. Käsikopelolla mennään. Se on haaste miinus neljän näkökyvyllä. Harviala, Hämeenlinna

 

Tällä viime torstain reissun tarkoituksena oli tutustua metsätalouteen Metsähallituksen asiantuntijoiden opastuksella, mutta löytyipä samalla tämä Metsänvartijan Tila vinkiksi matkailijoille, ryhmille siis.

 

Eine emännöi iltaa ja esitteli tilan historiaa. Lähes satavuotiaalle tilalle matkattiin aikoinaan riistajahtiin omaa rautatietä myöten. Rautatie mukaili nykyistä metsätietä.

 

Tuohikoriste ravintolarakennuksen terassilla.

Posliinia pyllyn alle – Evo

Metsähallituksen ympäristötoimittajille järjestämällä retkellä käväisimme lounaalla Evon Kaitalammen rannalla Evon Luonto Oy:n matkailukohteessa.
Lohikeitto maistui mahtavalta metsässä oleilun lomassa. Samalla pääsimme tutustumaan Evon Suuren Huvilan tiloihin. Se on yksi luontoyrittäjä Kaj Järvisen alueella matkailukäyttöön remontoimista rakennuksista.

Kaj Järvinen lohikeittoa viimeistelemässä tarjottavaksi.

”Kaikilla kansalaisilla on yhtä pitkä Hauholle”, Kaj kertoi. Kyse on siis Weberin pisteestä väestöllisestä keskipisteestä. Kaitalampi sijaitsee vajaan 50 kilsan päässä Hauholta.

”Nykymatkailijalle riittää, kun on luonto ympärillä. Pylly täytyy saada posliinille”, Kaj esitteli hankettaan. Kanadantorakat ja hirvenpäät ovat saaneet poistua, sillä nyt entisen Riistantutkimuslaitoksen tiloissa saunotaan, syödään ja nukutaan.

Rakennuksessa on aiemmin toiminut myös nuorisokoti ja vastaanottokeskus. Tilat ovat muuntuneet hostellitason majoitus- ja kokoustiloiksi. Vuoteita on 35, osa kerrossänkyjä. Pääosin kahden hengen huoneita.

Lujaa tuntuu menevän yrittäjällä. Miljoonat vilahtelevat puheessa ja kohteita riitti lueteltvaksi. Hyvä niin.

Käyntikortteihin yrittäjä ei tuhlaa luonnonvaroja. Tiedot löytyvät netistä. Miten nykyaikaista ja toimii varmaan Suomessa. Suurin osa Evon Luonto Oy:n asiakkaista on suomalaisia, vain kymmenisen prosenttia ulkomaalaisia.

Seuraavalla kerralla, kun unohdan käyntikorttini kotiin, vedän tuon luonnonvarakortin esiin. Saas nähdä kuinka moni löytää vaikeasti hahmotettavan nimeni netistä. Tai vaivautuu edes hakemaan sitä.

Maailmalla matkatessa sitä huomaa, että on kulttuureja joissa ei ole edes olemassa, ellei ole jättää käyntikorttia. Tai vielä pahempaa, toinen ojentaa omansa kunnioittavasti kaksin käsin korttia pidellen, eikä ole antaa mitään takaisin.
Joitakin vuosia sitten hommasin QR-koodilla varustetun käyntikortin, josta tietoni voi skannata suoraan omaan kännyynsä. Sieltä pääsee myös tähän blogiin. Hupsheijaa! Sitä ilmeitten kirjoa maailman turuilla.

Metsänhoito kutsui kiireettömästi, mutta vaativasti. Eteenpäin varsinaisessa ohjelmassa piti edetä enkä ehtinyt sen enempää paneutumaan näihin kestävän toiminnan asioihin tämän kohteen kohdalla. Kerronpa kuitenkin, että tällainen paikka on olemassa Evolla. Soveltuu vaikka kaveriporukoille, jotka haluavat viettää aikaa lähellä luontopolkuja omissa oloissaan. Kaikille pelkkä posliini pyllyn alla ei riitä, yhteiset saniteettitilat rajaa pois vaativat ulkomaalaiset asiakkaat. Varmaan heitä löytyy suomalaisistakin, vaikkakin olemme varsin joustavia matkailijoita, noin pääsääntöisesti.

Skumppajoogaa automatkan jälkeen + Espoossa tapahtuu sunnuntaina

Jooga tuntuu nyt olevan in. On astangajooga, hatjoogaa, metsäjoogaa, easyjoogaa, heavy metal -joogaa ja sun muuta. Ne, jotka suuntaavat viikonloppuna Espooseen, voivat osallistua ekojoogakävelykierrokselle Träskändan kartanon puistossa sunnuntaina 12.8.  Träskändan kartanon ystävät järjestäää Aurora Karamzinin syntymäpäivän kunniaksi ilmaisen tapahtuman klo 12-17. Samalla pääsee tutustumaan kartanon sisätiloihin opastetulla kierroksella.

Juhannuksena autossa matkalla Puumalaan kehittelin skumppajoogan. Välineiksi tarvitaan Dom Perignonia, Proseccoa, Kuusenkerkkäkuohua, mitä tahansa skumppaa, hätätilassa kossuvissykin käy.  Lasit osallistujien mukaan. Joogamaton voi unohtaa, sillä skumppajoogaaminen käy seisten. Paikaksi valitaan ulkoa tila, johon porukka mahtuu rinkiin ja jossa on laskualusta lasille.

Sitten vaan rinkiin ja jokainen vuorollaan esittelee sellaisen seisaltaan tehtävän venyttelyliikkeen, jonka juuri sillä hetkellä mieluiten tekisi. Kun liike on tehty, hörpätään lasista.

Ah, miten tekee eetvarttia, kun saapuu mökille tai kyläpaikkaan pitkän automatkan jälkeen.

Koska idea syntyi autossa, kuukeloimme lähimmän Alkon. Pientä jännitystä aiheutti, onko Puumalan Alko tilausmyymälä. Ei ollut. Joskus sellaiseenkin on törmätty. Ajettu Alkon sivujen perusteella matkojen päähän ja perillä on selvinnyt, että pitää tilata ja tilaamansa saa parin päivän päästä.

Usko tai älä, juhannuksena tarvittiin kuvan tamineita. Kuukausien helteen keskeltä löytyi muutama viileä – ja erittäin tuulinen – päivä juhannuksen kieppeillä.

Om!

JuhlaMummola – Krookila, Raisio

Vinkki seisovan pöydän ystäville: Turun seudulla Raisiossa, 1800-luvulla rakennetussa Krookilan kotiseutukeskuksessa odottaa lounasaikaan  JuhlaMummolan pitopöytä.

Historiallisessa kotiseutukeskuksessa Raisiossa voi tutustua 1800-luvun pihapiiriin. Taustalla häämöttää Meyer Turku Oy:n telakka Siellä innovoidaan ja rakennetaan laivoja.

Krookila, tuulesta voimaa.

Hevoset puomiin. Nykyään Krookilaan saavutaan autolla, parkkipaikkoja riittää.

JuhlaMummola on avoinna vain lounasaikaan. Ryhmille tietenkin tilauksesta.

JuhlaMummolan pitopöytä: sunnuntaisin runsaasti alkupaloja, pääruoka ja jälkiruoka kahveineen 24,50.

JuhlaMummola: jälkkäri tulossa.

JuhlaMummolan seinällä muistoja ja viestejä vierailta.

Niin totta! Ihailen monia mummoja ja ukkeja. Kaikille ihailemilleni on yhteistä, että heidän rukouksesna on kuultu.

 

Kuppien kuningas – Raisio

Sunnuntailounaalle tähdättiin, kuppikauppaan kompastuttiin matkalla. Kuinkahan monta kertaa olen miettinyt, että kodin kuppikokoelmaa pitäisi karsia. Myydä eripariset ja kartuttaa yhtä, mieleistä mallia kirjavasta kokoelmasta.  Viimeksi projektini kaatui siihen, kun joku tiesi kertoa, että on muodikasta tarjoilla eriparisista kupeista vieraille kahvia. Liekö sama tyyppi, joka keksi eriparisukkamuodin, kun aamun rähmähelmet silmillään oli pukenut vahingossa eri väriset sukat jalkaansa.

Wanhat Kupit on erikoistunut Arabian tuotannosta poistuneisiin astioihin.

Raision Krookilassa myymälätiskin takana lähes kolmenkymmenen asteen helteessä hikoili Harri Koski. Hän kertoi, että 60- ja 70-luvun kupit ovat haluttuja nykyään. 30-luku ja tummat sarjat eivät oikein liiku.

Wanhat Kupit myymälöitä on lähekkäin Turun seudulla kaksi: Raision Krookila, Krookilankuja 40  ja Turun Maaria, Paimalantie 369

Kannattaa katsoa netistä milloin suuntaa kuppikauppaan. Nyt näytti Maarian liike olevan  avoinna pe ja la klo 11-16, neitn mukaan ympäri vuoden.

Arabian vanhat astiat ovat keräilykohteita.

Arabiain astioita keräillään myös ulkomailla.

Päästiinhän me lounaallekin. Juhla Mummola sijaitsee samassa pihapiirissä. Siitä seuraava postaus.

Tuli syötyä Samua

Pakko psyykata itseään tämän snack-tarjottimen edessä.

Toisaalta onhan sitä tullut syötyä mitä kummallisempia ruokia maailmalla matkatessa. Kaikensaksiset äyriäiset käyvät herkuista. Libanonissa meze-pöydässä vasikan selkäydin sulahti vatsaan, kun luulin sitä majoneesiksi. Samassa meze-pöydässä tuli syötyä epähuomiossa vasikanaivoja. Varmaan koiraakin joskus Kiinassa. Mitä kaikkea muuta.

Marsuista minua varoitettiin ennen Ecuadorin matkaa. Pidättäydyin. Mutta kyllä oli kauheaa nähdä meidän Einsteinia (Einstein on minusta ainoa oikea marsun nimi) muistuttava olio grillivartaassa ravintolan ulkopuolella.

Kotimaassa tulee ihan tietäen syötyä possun takalistoakin, miksei siis sirkkoja.

 

Verkkosivuilla Suomen johtavaksi hyönteisfarmiksi luonnehtivan EntoCube  Oy:n CMO Jonas Aaltio aloitti kevyesti maistattamalla sirkkaleipää.  Rousk, rousk. Ei juuri eronnut aamiasleivästäni. Leivän jälkeen maistelin sirkka-pähkinäsekoitusta. Kyllä sekin menisi tuhdin oluttuopin kera.