Browsing Tag

Suomi

Ruotuväen tiluksilla – Santahamina

Siitä on jo mummonmuistin verran, kun edellisen kerran kävin Santahaminassa. Viimeksi osallistuin alokkaiden omaisille tarkoitettuihin vierailupäiviin. Muistan kuinka polleana käynnin jälkeen kuvailin kavereille armeijan olosuhteita. Koin itseni tosi vanhaksi – siihen aikaan se oli meriitti – sillä minulla oli armeijassa oleva poikaystävä.

Päivät, viikot ja vuodet vierivät. Viime viikolla sain uuden tilaisuuden vierailla Santahaminassa, en suinkaan omaisena vaan Ympäristötoimittajat ry:n järjestämällä tutustumisretkellä. Vinkiksi muillekin: Santahamina-seura ry järjestää saarella kiertokävelyjä Suomen kansalaisille. Kerää porukka ja lähde nauttimaan luonnosta, miljööstä ja hurjista tarinoista. Oppaamme  Markku Virtanen osasi ainakin avata historiaa värikkäästi. Bonuksena saimme vielä lintubongarin havainnot lajitietoineen, sillä toimittajien joukossa oli luontoaiheisista ohjelmista tuttu Paul Segersvärd, joka käy saarella ahkeraan havannoimassa lintuja. Lintubongaus on Santahaminassa mahdollista, mutta kulkulupa täytyy hankkia etukäteen. Ei saarelle niin vaan mennä, sen sain tuta jo tullessani.

Santahaminassa asuu nelisen sataa ihmistä. Mummoja ja ukkeja ei köpöttele vastaan muutoin kuin satunnaisina vieraina, sillä asuntoja vuokrataan vain kantahenkilökunnalle. ”Kun jäät eläkkeelle, on kuukausi aikaa muuttaa muualle”, Markku kertoi.

Metsiköissä pyssyt tanassa (ei ammuksia, rauhoitteli Markku) huitelevat voivat olla niin miehiä kuin naisia. Toisin oli mummon nuoruudessa. Silloin naureskeltiin ruotsalaissolttujen hiusverkoille eikä naisilla ollut pyssyvaihtoehtoa. Hyvä niin, sillä kalpaten olisi käynyt, jos ruotuun olisin astunut. Nytkin oli sisääntulo tiukilla. Nimi puuttui paperista ja poistivat bussista portilla. Olen herkkä äänenesävyille ja ”rivienvälitekstille” ja jaksan ihmetellä niitä, jotka armeijan koulun läpi pääsevät. Markku kertoi, että naisilla on 45 päivän katumusaika. Siis jos ei homma maistu, voi lopettaa tuon aikarajan sisällä. Hassua, kuinka tässä tulikaan mieleeni isyyden tunnustaminen. Siinäkin on olemassa ”katumusaika”: Isyyden voi vielä peruuttaa 30 päivää sen jälkeen kun lapsi on syntynyt.

Kivoja nimiä Santahaminassa: Sahara ja Lemmenlaakso.  Sahara on pitkä hiekkainen paahde-alue, jonka harvinaisista kasveista ja siivekkäistä juttua olisi riittänyt. Lemmenlaaksossa on nykyään pientaloja ja 1950-luvun kerrostaloja, mutta aikoinaan Lemmenlaaksossa pantiin jalalla koreasti. Siellä sijaitsi suuri tanssilava. Se oli siihen aikaan kun vielä tanssittiin. Nykyään hikoillaan trikoissa niin sivilissä kuin täällä varuskunta-alueella. Santahaminaa kiertää lenkkipolku. Saarella on myös urheilukenttä. Sen rakensivat venäläiset sotavangit. ”Hyvää työtä tekivätkin, sillä kenttä korjattiin vastaa 15 vuotta sitten. Tosin valaistusta ei ole vieläkään”, Markku tähdentää.

Santahaminan entistä Upseerikerhoa pitää kilta nykyään. ”Kapiaiset ovat raitistuneet eikä toiminta enää pyöri heidän avullaan. Upseerikerho toimii tilausravintolana nykyään”. Siinä vinkki seuraaviin bileisiin. Juhlat komentajan entisessä asuintalossa.

Varuskunnan pyörittämiseen tarvitaan monenlaista  henkilökuntaa. Ruokahuoltoa tietenkin mutta toimiipa Santahaminassa kaksi ompelijaakin. He tekevät kadettien puvut mittatilaustyönä paikalle toimitetuista raakileista.  Koulukin on, Santahaminan ala-aste, jonne tulee oppilaita myös varuskunnan ulkopuolelta.

 

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Kello viiden aurinko paistaa voimakkaana vierailupäivänämme. Aamusta oli vielä kaatosade. Oppaamme Markku Virtanen aloittaa tarinat Perinnetalon edessä. Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Hevoskastanja,.Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Tätä en tiennyt! Hevoskastanja on vieraslaji: tuliainen Venäjältä. Puutarhurit toivat tulleessan Venäjältä ja istuttivat Santahaminaan . /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Lähes kaikki tiet Santahaminassa ovat luonnonkiveä /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

/Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Ainoa Viaporin kapinan muistomerkki. Nurmen alla on ollut hautausmaa. /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

/Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Santahaminan mäntyjen keski-ikä on 250 vuoden hujakoilla. Vanhin mänty on 350 vuotias. /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

/Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Vanha venelaituri Upseerikerhon edessä. Neljä kilometriä Kauppatorille. /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

/Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Männyn rungossa näkyy vieläkin palopommin sirpale. Pommi osui 30.11.1939 Helsingin pommituksessa. Päivämäärä löytyi opettajan koulupäiväkirjasta. /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

/Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Maanpuolustuskorkeakoulun koulutustiloja /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Tällä paikalla on ollut hautausmaa jo muinoin. Paikalta on löydetty kaksitoista vainajaa 1700-luvun loppupuollta. Sen sjaan varuskunnan hautausmaana se ei ole kaiketi toiminut, ei ole löydetty siihen viittaavaa. Muistomerkin taivaaseen kohti suuntaava ortodoksien risti. Neityt Marian ikoni ei kestä säätä. Sään turmeleman tilalle odotetaan uutta Venäjältä, on odotettu jo lähe kymmenen vuotta. / Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Tätä kutsutaan Saharaksi. Hiekkaa parin kilometrin pituudella. Täällä testataan ja mitataan askelmittarilla kuinka pitkälle kuula lentää. / Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Punavankien hautausmaa, jonne haudattiin Helsingin alueen vankileireillä kuolleet. Saksalaiset muuttivat alueen vankileiriksi. Karuissa olosuhteissa vankien eilinaika oli noin  neljä kuukautta, tutkinta-aika seitsemän. Alkuvuodesta 1919 vankileiri lakkautettiin. Muistokiven pysytysprojekti alkoi vuonna 1949. Muistokivessä aate siirtyy symbolisesti  kuolemaa tekevältä isältä pojalle. Samanlainen muistomerkki löytyy myös Tammisaaresta /Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Komea runkoinen puu on ilmeisesti kaatolistalla. Sen takan häämöttävä rakennus on Suomen ensimmäinen aliupseerikerho. Tarkoitus oli aluksi, että aliupseerit saisivat paikan, jossa syödä eväitään. Sittemmin he keksivät, että upseerien vaimot voisivat tehdä ruokaa vähän isommallekin joukolle kuin vain omalle siipalleen. Siitä syntyi aliuplseerikerho. Taas kerran ”Kaiken takana on nainen”/ Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Tämäkin rakennus on suojeltu, kuten kaikki muutkin Santahaminassa. Syynä on rakennustekniikka: betoniharkkotalo. / Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

 

Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Eikö muistutakin Tilkan sairaalaa muodoltaan?  Kyseessä on Leijonatalo. Se on saanut nimensä leijona-aiheisista korkokuvista. / Santahamina, suljettu sotilasalue, Suomi

Piipahdus kuvankauniissa Kalkkisissa

Heinolalainen emäntämme kehuskeli Kalkkisten hienoja maisemia, seudun parasta pitsaa ja lähiruokapuotia. Pakkohan sitä oli kurvata Kalkkisten kautta kotiin.  Nimenomaan kurvata, sillä Heinolasta lähtevää kiemurtelevaa hiekkatietä riitti lähes kolmenkymmenen kilometrin matkan. Perillä odotti pikkuruinen kyläkeskus ja satama, johon tehdään myös risteilyjä Heinolasta käsin. Ehkä muualtakin, en tutustunut sen tarkemmin alueen vesiliikenteeseen.

Hienoa oli, että satamassa odotti polkupyöriä, joita voi lainata ja ajaa hieman etäämmällä olevaan kyläkeskukseen. Matkaa ”kirkolle” on kilometri.

Sataman pienvenelaiturissa oli parkissa avauskuvan moottorilla kulkeva rakennus. Liekö sauna. En päässyt kurkkaamaan.

 Kalkkinen Finland Suomi

Kalkkisten satamassa odottaa lainapyörä. Se helpottaa kulkua kirkolle.

Kalkkinen, Suomi

Sataman Hotelli Helpotus on rakennettu sähkömuuntajaan. Kalkkinen, Suomi

Kalkkinen, Suomi

Puhtosta tulee! Pirjo Ala-Hemmilä mattopyykillä /Kalkkinen, Suomi

Kalkkinen, Suomi

Seppo mattopyykillä sataman matonpesupaikassa. Kalkkinen, Suomi

Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Viini-Pihamaan puodista voi ostaa paikallisia herkkuja. Kalkkinen, Suomi

Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Marjaviinit kuuluvat myös Pihamaan Puodin valikoimiin. Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Mökille tai kotisaunaan. Pihamaan Puoti, Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Kotieläimiä Pihamaan tilalla. Viini-Pihamaa, Kalkkinen, Suomi

Mani-Baari, Kalkkinen, Suomi

Mani-Baarista saa kuulemma paikkakunnan parhaat pitsat. Vaikea sanoa, kun ei mahtunut vatsaan tällä kertaa. Kalkkinen, Suomi

 

Linnunpönttöbongausta Heinolassa

Kesäisessä Heinolassa vihertää joka puolella. No joo, ei ihan kaikkialla, on siellä vettäkin, sillä Kymijoki halkoo näyttävästi kaupunkia. Monilta aiemmilta lomareissuilta muistan komean sillan, jonka ylitimme kun ajoimme kohti pohjoista. Joskus pysähdyimme sillan kupeessa nauttimaan lounasta ja ihailemaan maisemia. Tällä kertaa Heinoala sai huomiomme kahdeksi lomapäiväksi. Joskus kannattaa antaa sattuman sanella, niin löytyy uusia kivoja paikkoja. Meidän sattumahan oli tällä kertaa booking.com, jonka avulla arvoimme mihin pysähdymme.

Heinola, Suomi

Silta jota pitkin ylitämme Kymijoen pohjoiseen suuntautuvilla matkoillamme, Heinola

Rantapuistoon nauttimaan maisemista

Heinolassa Kymijoen rantaa myötäilevä puistoalue houkuttaa kävelemään yhä vaan pidemmälle. Aloitimme kaupungin keskustasta, torin tietämiltä ja päädyimme Kumpeli Spa-hotellille. Tässä muutamia kuvia puistosta.

Heinola rantapuisto, Suomi

Heinola rantapuistossa pyörällä tai jalan. Heinola, Suomi

Heinolassa on pieniä, sieviä lintutaloja joka puolella. Katseensa kun kohottaa puihin rantapolun varrella, löytyy monen värisiä ja muotoisia lintukotoja. Kaupungin keskustassa olevassa kirkkopuistossa lintupöntöt noudattavat kirkon keltaista väritystä. Wrocklawissa, Puolassa bongattiin kaduilla makaavia tonttuja. Heinolahan voisi kehittää linnunpönttöjen bongauskisan.

Heinola rantapuisto, Suomi

Heinola rantapuistossa on kivannäköisiä, värikkäitä lintukotoja. Heinola, Suomi

 

Heinola rantapuisto, Heinola, Suomi

Heinolassa pääsee helpost uimaan. Sen laitan mieleeni seuraavaa pohjoiseen suuntautuvaa kesäreissua varten. Emme hurauta Heinolan ohi, vaan pysähdymme uimaan. Kylpylän uimaranta on justiinsa mummoille tehty. Syvenee nopeasti ja siksi vesijumppa sujuu. Kylpylän uimarannan läheltä löytyy parkkipaikkoja.

 

Heinola rantapuisto, Heinola, Suomi

Heinolan rantapuisto, Kymijoen maisemia.

Kylpylän uimarannan jälkeen matkamme jatkuu kohti Hotelli Kumpeli Spa:ta. Kymijoen rannalla iäkäs mies istuu rollaattorillaan.

”Viime keskiviikkona laskin valkoposkihanhet. Viiteenkymmeneen ehdin laskea ja sitten pölähti parvi lisää. Varmaan seitsemänkymmentä kaikkiaan”, mies kertoo.

Helppo uskoa, kun katselee rantamaastoa. Jätöksiä on joka puolella. Ei oikein tiedä, mihin jalkansa asettaisi jottei osuisi miinaan.

Heinola, rantapuisto

Kesäinen lepohetki Heinolan rantapuistossa.

 

 

Heinola, Suomi

Tipu silmä kovana. Heinola, rantapuisto.

Kumpeli Spa, Heinola

Tämä edellistä tuikeampi tipu vahtii Kumpeli Span terassikäyttäytymistä.

Heinolan lintutarha

Trooppisten ja luonnonvaraisten lintujen hoitolassa Heinolan keskustassa voi käydä katselemassa lintuja ulkotarhoissa kesäaikaan milloin vain. Heinolan lintutarhan verkkosivuilla olevat ajat erehdyttivät meitä siinä määrin, että meinasi jäädä käymättä. Aukioloajat koskevat vain sisätiloja.

Itsensä lähes paljaaksi nyppineet papukaijat herättävät ajatuksia. Miksi ne ovat nyppineet höyhenensä. Netissä kerrotaan niiden tekevän niin, kun ovat stressaantuneita.

Heinolan lintutarha, suomi

Heinolan lintutarhalla löytyy pönttöjä pongattavaksi

 

Heinola, Suomi

Heinola sopisi hyvin lintubongaukseen. Jopa taloissa löytyy lintukoristuksia.

Heinola, Suomi

Tipuhan se siellä! Heinola, Suomi

 

Heinola, Suomi

Heinolan vesitornin ympäristössä kulkee ulkoilupolkuja. Kahville voi pysähtyä vesitornin huipulla olevaan kahvilaan. Ikäväkseni sieltä ei ainakaan tänä kesänä pystynyt ihailemaan auringonlaskuja sillä kahvio meni kiinni jo viideltä.

Karaokefestivaali 2019

Pöllähdimme Heinolaan heinäkuun lauantaian ja kuukeloimme paikkakunnan tapahtumia ja mitä siellä tapahtuikaan: karaokefestivaalit. Kuka lähtee Japaniin karaoken maailmanmestaruuskilpaan marraskuun loppupuolella. Lisää KWC Finland –sivustolta.

Heinola, karaokefestivaali

Panamasta oleva Astrid Nicole esiintyy. Heinola, karaokefesivaali

Heinola, Suomi

Ravintola Helinin sisäpiha täyttyy karaoken kuuntelijoista. Karaokefestivaali meneillään. Myöhemmin sisätiloissa kaikki saavat yrittää.

Lisää vinkkejä matkailijoille  Visit Heinola 

Ventovieraan asunnossa Heinolassa

Nostalgiat sikseen, niistä kerroin jo aiemmissa postauksissa. Matkasimme alkureissun ”kuin silloin ennen” yöpyen leirintäalueella ja hostellissa. Nyt siirrymme nykyaikaan ja Heinolaan, jossa majoituimme eläkeikää lähestyvän rouvan kaupunkikaksioon. Kaksio sijaitsee Vesitornin kupeessa olevan kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Matkaa torille, Heinolan sydämeen on vain muutama sata metriä. Rouva pitää asuntoa vuokralla, kunnes ei miehineen jaksa enää asua omakotitalossa.

Heinola, Suomi

Kokemus on uusi. En ole ikinä vielä majoittunut verkkosivuston kautta ventovieraan autioksi jättämään asuntoon. Outoahan se oli. Parvekkeella teki mieli heti ryhtyä mööpleeraamaan. Niin ryhdyimmekin. Parvekekukkalaatikko esti näkymän kirkkopuistoon. Se muutti parvekkeen toiselle laidalle peittämään sisäpihan roskisnäkymä. Pöytä sai paikan keskemmällä, niin että siihen ylettyi kaikilta istuimilta.

Parvekelaatikko muuttaa kohta.

Kaiken kaikkiaan mukavaahan tuo oli edellisiin majoituspaikkoihin verrattuna. Ensimmäisessä paikassa Haminan Pitkähiekat leirintäalueella oli pikkuruinen koppi ja vessat kaukana huoltorakennnuksessa, toisessa Monolan Vanha Koulu Hostellissa pikku koppero mutta vessat lähellä, nyt meillä oli huoneet kummallekin ja oma vessa. Lisäksi vielä tilava keittiö ja parvekekin.

Kirkkopuistossa tapahtuu: Pariskunta kukkineen menossa kirkkoon, juhlat alkamassa. Missä muut ovat? Odottavat, odottavat. Sitten kännykkä esiin. Meteli kovenee. Ovat väärässä kirkossa. Meteli kovenee ja ääni lähenee, kun pariskunta suuntaa autolleen.

Majapaikan sijainti Heinolan keskustassa tuntui luksukselta. Ravintolat kävelymatkan päässä, kun edellisissä majoituspaikoissa olivat Haminassa seitsemän ja Monolassa 20 kilometrin päässä.

Kitsaiden suihkujen -syndrooma ei ole ehtinyt mihinkään näistä kolmesta majoituspaikasta. Vettä on tullut reippaasti suihkuista, mikä ilahduttaa minua. Vedensäästösuihkuja en ymmärrä alkuunkaan. Hiusten pesuun menee yhtä paljon vettä, tulee vesi sitten hitaasti tai reilusti suihkusuuttimesta. Aikaa tukanpesuun vaan kuluu enemmän kitsaissa suihkuissa.

Näitä tämäntyyppisiä matkailijoiden majoittamiseen keskittyviä vuokrakoteja -usein sijoitusasuntoja- on ollut vuosikymmeniä tarjolla maailmalla. Palvelunvälittäjiäkin on useita, kuten airbnb ja booking.com, josta me varasimme Heinolan majoituksen. Viime vuosina oman asunnon lyhtyaikainen vuokraaminen matkailijoille on yleistynyt myös Suomessa. Maailmalla ilmiö on jo saanut lieveilimiöitä. Monet kaupungit ovat kieltäneet toiminnan alueellaan, sillä se on kohottanut kaupungin keskustojen vuokratasoa, niin että paikalliset eivät koe enää pystyvänsä maksamaan ja muuttamat muille asuinalueille.

 

 

Nostalgia-reissu / Asuntomessuilla Kouvolassa

Nyt on pakattu ja purettu kapsäkkiä riittävästi tämän kesän aikana. Nostalgiakin alkaa riittää. On maattu halvalla sekä camping-alueella että hostellissa, nehän kaksi olivat päämääränä. Päätimme kuitenkin vielä kokeilla, miltä tuntuu vallata ventovieraan koti kahdeksi yöksi, kun booking.com sitä ehdotti. Suuntana Heinola, mutta siinä välissä kävimme Kouvolassa asuntomessuilla. Kumpaakaan en ole vielä kokenut, en asuntomessuja enkä nettiporttaalin kautta tilattua yksityisasunnossa yöpymistä.

Aivan ensimmäinen hämmästyksen aihe asuntomessualueella Kouvolan Pioneeripuistossa oli pääsylippujen hinnat. Yli viisikymppiä pariskunnalta ja kympin parkkimaksu päälle. Yleensähän sitä pareittain mennään tämän tyyppisiin tapahtumiin. Oman kodin jo kauan sitten rakentaneena en ehkä ole kohderyhmään kuuluva ja siksi hinta-hyötysuhde mietitytti.

Olihan siellä senioreille suunnattuja kohteitakin. Aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joissa yhteisöllisyys oli mukana ratkaisuissa.  Näissä mallitaloissa kaikilla asukkailla oli omat asuntonsa keittiöineen päivineen, mutta omaan asuntoon pääsee vain yhteisten tilojen kautta. Joudut siis kohtaamaan samassa talossa asuvat. Aika veikeetä. Miltähän tuntuisi tulla nykyiseen kotiini, jossa porraskäytävässä lepotuoleissa naapurit lojuisivat telkkaria katsellen, lehtiä lukien, drinksuja siemaillen. No, senioriasunto ei ehkä vielä ole tarpeellinen,  sillä osoittihan tämä reissu , että pystyn vielä kiipeämään kerrossänkyn yläpetille. 🙂

Tässä muutamia kuvia Kouvolan asuntomessuilta

Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Noin 12 000 eurolla irtoaa tämä poreallas. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

 

Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Muusikon talossa riittää tilaa. Se on suunniteltu yhdelle aikuiselle. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

 

Muusikon talo. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Muusikon talossa riittää tilaa myös instrumenteille. Olohuone kuvassa. Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

 

Asuntomessut, Kouvola, Pioneeripuisto

Talon julkisivussa lukee ruumishuone, messuluettelossa Juureskellari. Mites näin? Aikoinaan kellaritilan takaosa on toiminut kasarmin ruumishuoneena..

Lisää  Kouvolan asutomessualueen kohteita 

Nostalgia-reissu / Vetyjä ja Atomeita – Lappeenranta

Tansseista ei palata puistojen kautta! Tuo ikiaikainen ja nuorena naisena mummoilta kuultu ohje nakutti päässäni, kun edellisen kerran vierailin Lappeenrannassa. Tansseista palasin – en puiston vaan hautausmaan poikki. Hotellini sijaitsi Sankarihautausmaan itäpuolella ja tanssipaikka länsipuolella. Lyhyin matka oli hautausmaan poikki.

”Niin täällä tehdään”, vakuuttivat hotellin vastaanottovirkailijat. Ja niin tekivätkin, sen huomasin, kun sipsuttelin tanssikenkäpussukka heilahdellen aamuyön tunteina takaisin hotellille. Hautausmaalla oli paljon kulkijoita.

Sankarihautausmaa, Lappeenranta, Finland

Kesähelteellä hautakukatkin janoavat vettä. Sankarihautausmaa, Lappeenranta, Finland

Tuosta tanssi-illasta on jo kulunut jokunen vuosi. Tällä nostalgiareissulla ei tanssittu, sillä yöpymispaikkamme Vanha Koulu Hostel sijaitsi lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä, keskellä ei mitään. Sen sijaan Sankarihautausmaan läpi kävelimme, kuten muutkin. Se on jotenkin määräävässä asemassa Lappeenrannassa. Sitä ei voi ohittaa, sivuuttaa, olla huomaamatta.

Kesäaikaan Lappeenrannan keskusta näyttää siirtyvän Matkustajasataman seutuville, ainakin turistin näkökulmasta.  Kauppakatua pitkin kun pudottelee, onkin jo pian Matkustajasataman murkinakojujen äärellä.

Murkinaa masuun – Lappeenrannassa se on Atomi tai Vety

Lappeenrannassa pakollinen pikaruoka on Atomi tai sen tuhdimpi kaveri Vety. Näille tuunatuille lihapiirakoille on haettu jopa tavaramerkkisuojaa ja melkein saatukin se. Hakemuksen valitusaikana tavaramerkkisuojasta kuitenkin tehtiin valitus ja suoja vedettiin takaisin, mikä tietenkin harmittaa lappeenrantalaisia.

Miten Atomit ja Vetyt sitten päätyivät Lappeenrannan nakkareille – nakkareiksi näitä Street Food -kioskeja mummon nuoruudessa nimitettiin – siitä on monta tarinaa, toinen toistaan todempia tietenkin.

Munalla täytettyjä lihapiirakoita myytiin jo 1960-luvulla Lappeenrannan torilla. Atomipommit olivat tuona aikana yleinen puheenaihe Suomessa ja muuallakin. Erään tarinan mukaan Saimaan kanavavan peruskorjauksen aikaan kanavan autonkuljettajat alkoivat kutsua näitä piirakoita Atomeiksi. Myöhemmin muna-lihapiirakka sai seurakseen vielä kinkkua ja siitä syntyi Vety.

Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Vitosella vatsa täyteen. Vety tai Atomi. Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Vety kaikilla mausteilla. Se sisältää lihapiirakan, munan ja kinkun sekä mausteena sinapin, ketsupin, kurkkusalaatin, tuoreen sipulin ja Satama Sannin oman valkosipulisen majoneesin.. Satama-Sanni, Lappeenranta, Finland

Missä kaikki ovat – Lappeenranta linnoituksen vallit

Lappeenrannan linnoituksen alueella vaellellessa ei voi kuin ihmetellä miten paljon tilaa meillä Suomessa on. Ei ruuhkaa missään, ei jonoja nähtävyyksiin vaikka on huippusesonki, heinäkuu.

Lappeenranta, Finland

Lappeenranta, Linnoitus

 

Lappeenranta, Finland

Lappeenrannan linnoituksen valleilla voi nautiskella eväitä ellei sitten sortunut matkustajasataman vetyihin ja atomeihin. Lappeenranta, Finland

 

Lappeenranta, Finland

Linnoituksen korkeuksia halkoo Kristiinankatu. Heinäkuussakin tilaa liikkua niin ettei edes suomalainen valita tungosta, kuten kuvasta näkyy. Lappeenranta, Finland

 

Lappeenranta, Finland

Kehruutyttö, Pertti Kuorttinen, 2017 Lappeenranta, Finland

Museoihin myydään yhteislippua. Kävinkin yhdessä, Lappeenrannan Taidemuseossa. Siellä on esillä Väinö Raution maalauksia vielä marraskuulle asti. Aika synkkiä ovat vaikka olivathan nuo synkkiä aikoja, nuo sodanjälkeiset vuodet. Muutamia värikkäämpiä teoksia löytyy näyttelyn loppupuolelta. Rautio syntyi Viipurissa 1894 ja kuoli Lappeenrannassa 1974.

 

 

Hiekkalinna – 16-vuotinen perinne Lappeenrannassa

Linnoitusniemen Hiekkalinna on rakennettu Lappeenrannssa jo 16. kerran. Teemat vaihtelevat. Tänä vuonna 370-vuotiaan Lappeenrannan historia näkyy hiekkaveistoksissa: tervanpolttoa, rakuunoita, keisareita.

Linnoitusniemen Hiekkalinna, Lappeenranta, Finland

Kolme tonnia hiekkaa muuntuu taideteoksiksi Lappeenrannassa. Linnoitusniemen Hiekkalinna, Lappeenranta, Finland

Ei mikään teatteri – vai onko? Hiekkalinna, Lappeenranta

Kapppelissa kuultua. Joku oli ilmeisesti sanonut noin kymmenvuotiaalle tytölle, että kyseessä olisi teatteri.
”Ei tää oo mikään teatteri”, tyttö sanoo.
”Kappeli,” vastaa isäksi ajattelemani mies ja hetken mietittyään. ”No, teatteri tavallaan”.
Niinhän se on, tarinoita kummassakin.

Linnoitusniemen Hiekkalinna, Lappeenranta, Finland

Linnoitusniemen Hiekkalinnan Kappeli, Lappeenranta, Finland

 

Nostalgia-reissu / Yöpyminen Vanha Koulu Hostellissa, Monola, LPR

Toiseksi majapaikaksi nostalgia-reissullamme valikoitui Vanha Koulu. Sen myötä tutustumisalueeksi arpoutui Lappeenrannan seutu.  Mielikuvani siitä, että käytöstä poistetun kansakoulun luokkahuoneista olisi tehty huoneita turisteille, sai väistyä. Kyseessä on toimintansa lopettaneen maatalousoppilaitoksen internaattitilat.

Vanha Koulu, hostelli, Monola, Suomi

Tästä maatalousoppilaitoksen oppilaat menivät aikoinaan huoneisiinsa. Vanha Koulu Hostelli, Monola, Suomi

Rajan pinnassa ollaan, ja venäjäläinen vastaanottovirkailija oli tässäkin majapaikassa. Varmaan myös muu henkilökunta oli venäläisiä. Verkkosivujen suomenkielinen teksti hassuine ilmaisuineen viittaa sekin vahvasti hostellin venäläisomistukseen.  Sivuilla on  maininta baarista ja jonkinlaisista pikaruokamahdollisuuksista. Jos ne olivatkin jossain rakennuksessa, emme huomanneet, vaan söimme pitsaa keittiössämme. Siellä oli hyvä varustus ruoan laittoon. Toisena päivänä söimme Lappeenrannassa, joka on lähin kaupunki, himpun alle 20 kilometrin päässä.

Haminan leirintäalueen mökkikokemuksen jälkeen tuntui kuin olisi tullut hieman lähemmäksi sivistystä. Hostellissa oli lakanat ja saniteettitilat sisällä, vaikkakin jaetut. Jos olisi viidestä tähdestä tähän pöllähtänyt, niin varmaan olisi vähemmän luksukselta tuntunut.

Onhan nämä edulliset paikat vähän kolkkoja, ja kolisevia ovia riittää.  Toisaalta kolinaa on kyllä kuunneltu yön tunteina myös kartanohotelleissa. Näytti kuitenkin majoittujia olevan, lauantaina Vanha Koulu oli jopa täyteen varattu. Varmaan siksi, kun kansalliset kärkiajajat (puhuvat kärkimiehistä, höh) ottivat mittaa toisistaan Willimiesajoissa  Vaikka nimi muuta antaa ymmärtää, ajoissa on myös willien naisten sarja.

No tulihan taas maattua halvalla. 80 egee kaksi yötä. Ihan kelpo vaihtoehto, jos käyttää nukkumiseen.

Vanha Koulu, hostelli, Monola, Suomi

Houkutteleva riippukeinu koulun pihalla. Vanha Koulu hostelli, Monola, Suomi

 

Vanha Koulu, hostelli, Monola, Suomi

Illallispitsaa nauttiessamme ikkunasta tarkkailimme mitä tuleman pitää. Pilvet kerääntyivät seuraavaa päivää varten. Silloin aioimme parinkymmnen kilometrin päähän Lappeenrantaan.  Hyvä muistutus, sateensuoja mukaan. Vanha Koulu hostelli, Monola, Suomi

Uimarantaan tie vie halki metsämaisemien, Monola

Uimarantaan on vajaan kahden kilometrin matka. Autolla sinne hurautimme, välillä pohja maastoa raapien.

Monola, Suomi

Tämä tie johtaa uimarantaan. Monola, Suomi

 

Monola, Suomi

Maitohorsmia lisäväriä antamassa vihreän seasssa. Monola, Suomi

 

Monola, Suomi

Uimalaituri vaatisi  tukea. Monola, Suomi

 

Monola, Suomi

Tällä välineellä varmaan liikutaan vesillä. Ehkä kalastetaan. Monola, Suomi

 

 

Nostalgia-reissu – Vaalimaa ja kantatie 387

Ensimmäiset kaksi yötä nostalgiareissullamme ohi. Edellisessä postauksessa kuvaamaani leirintäalueen mökkiä en jäänyt ikävöimään, sen enempää kuin huoltorakennuksiin suuntautuvia yöllisiä vessakäyntejä. Kumma juttu yleensä niihin ei ole edes tarvetta, mutta kuinka ollakaan nyt tarvitsi rampata alvariinsa.

Seuraavaksi suuntaamme Monolaan, jossa majoitumme Vanha Koulu -hostelliin.

No jo on ostari!  – Zsar Outlet Village, Vaalimaa

Vaalimaan kohdalla on pakko kääntyä takaisin. Tuli yhtäkkiä mieleen kohun saattelemana rakennettu Zsar Outlet Village. Melkein hurautimme ohi. Sehän on nähtävä, vaikka yleensä kierrän sekä kirkot että kauppakeskukset kaukaa.

Mummon muinaismuistojen lokeroista tunkee Vaalimaan kohdalla aina esiin hervottomat luokkaretket Leningradiin. Rajanylityspaikalla Vaalimaalla jännitimme miten tulli suhtautuu sukkahousuihin, joita mukana oli kohmalokaupalla. Naiset pystyivät tietenkin jonkun määrän selittämään: menevät rikki, monta paria päivässä tarvitaan. Kosmetiikkaa, hajuvesiä, farkkuja, puseroita…mitä kaikkea sitä olikaan matkalaukuissamme. Siihen aikaan ei tunnettu käsitettä ”matkustaa kevyesti käsimatkatavaroilla”. Kaikki länsimainen, käytettynäkin, oli käypää valuuttaa maksun koittaessa.

Kerran meiltä loppuivat ruplat juhliessa. Ravintolan nokkela tarjoilija keksi ratkaisun. Päälläni oleva pusero kiinnosti häntä ja se avaisi piikin joksikin aikaa. Kun en voinut yläosattomissa jatkaa iltaa, opiskelukaverini Jukka tarjoutui lainaamaan villapaitaansa. Niin sitten jatkoimme vaaleanpunaisen samppanjan (tällä on jokin historiaan liittyvä tarina miksi venäläiset saavat kutsua kuohariaan samppanjaksi, nyt en vaan muista mikä) ja votkan juontia. Ruokaa oli ylenmäärin kuten Venäjällä yleensä ja myös tuolloin Neuvostoliiton aikoihin turisteilla ainakin.

Nyt ovat toiset ajat. Ostoksilla käydään rajan kummallakin puolin.

Zsar viittaa tsaari Nikolai II:n kesäisiin oleskeluihin hoveineen Virolahden saaristossa. Siitä nimi. Tällä hetkellä avoinna oli kolmisenkymmentä myymälää. Lisää avataan pikkuhiljaa. Lisärakennuskin on suunnitteilla, jonka toteutuessa myymälöitä olisi 110. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jokaisella brändillä on oma liiketila.

Zsar Outlet village, Vaalimaa

Miten joku eteläafrikkalainen keksii laittaa tällaisen pytingin tänne keskelle metsiä. Zsar Outlet village, Vaalimaa

Kantatie 387

Kantatie 387 varrella on myös muutakin nähtävää. Alueella on paljon kiveä työstäviä käsityöläisiä ja heidän pajojaan. Moni on kuullutkin esimerkiksi Ylämaan spektroliitistä tai kenties omistaa siitä tehtyjä koruja tai pöytälevyjä.

Pysähdyimme Ylämaan Jalokivikylässä, jossa on kivimyymälöitä mutta myös jalokivimuseo. Se tosin oli suljettu käyntimme hetkellä, emmekä malttaneet jäädä odottelemaan.

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Tästäkö uusi keittiön työtaso? Mieli tekisi. On kuulemma kestävää. Saattaa lohjeta jos jokin painava esine putoaa sopivaan kohtaan.  Jukka Tielinen, Ylämaan Graniitti valmistaa mittojen mukaan. Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Spektroliittikoruja /Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Korumateriaalia spektroliitistä. /Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

Tästä alkaa korun valmistaminen /Ylämaan Jalokivikylä, Suomi Finland

 

Nostalgia-reissu / Pää on kuin Haminan kaupunki

Usein kuultu sanonta ”pää on kuin Haminan kaupunki” viittaa sekaiseen olotilaan, pää on siis pyörällä.   Kun katsoo Haminan karttaa tai ilmakuvaa, näkee selvästi vanhan ympyräkeskustan ja sen kahdeksan sädekatua, jotka lähtevät Raatihuoneentorilta.

Haminan kaupungin info-pisteestä saimme kartan, jossa esiteltiin kävelyreitti kohteineen vanhassa Haminassa. Lenkin pituus reilut neljä kilometriä.

Vallikävelyllä Haminassa – tässä muutamia kuvia reitin varrelta.

Keskuspuisto, Hamina

Keskuspuistossa voi Rannikkotaisteluiden muistomerkin lähistöllä pelata shakkia, Hamina

 

 Hamina

Tämä vaikutti houkuttelevalta vaihtoehdolta, emme kylläkään tiedä mitä sisällä odottaisi. Nyt majoituimme Pitkäthiekat campingalueen mökkiin, josta enemmän edellisessä postauksessa /Hamina

 

Raittiustalo, Hamina

Enpä ole tiennyt tällaisia taloja olevankaan. Vuonna 1884 aloitti raittiusyhdistys. Talo on vuodelta 1902. Nykyään siinä toimii Kino Hamina ja Haminan Teatteri /Raittiustalo,Hamina

 

Keskusbastioni ,Hamina

Alunperin tämä oli pomminkestävä varasto, nykyisin suuretn tapahtumien näyttämö. Telttakatos suojaa keäsisin katsojia niin sateelta kuin auringolta. /Keskusbastioni, Hamina

Varvara ,Hamina

Varvara Schantin oli leipomotuotteiden katukauppias, joka myi tuotteitaan upseerikoulun opiskelijolle. Kiitoksena upseerikurssit 1-43 lahjoittivat patsaan (1972, Veikko Haukkavaara), Hamina

Hamina

Kaupungin kaduilla näkee monenlaisia rakennuksia vieri vieressä. Hamina

Varis, Haminan tori

Kylläpä ovat taitavia nuo varikset. Tämä varis nappasi herneenpalkon torikojusta, avasi sen ja tässä syö sisältöä herne kerrallaan. Haminan tori

 

Lisää nähtävyyksiä Visit Hamina

Nostalgia-reissu / Hamina Camping Pitkäthiekat – Vilniemi

Nostalgia-reissun ensimmäinen yöpymiskohde oli Hamina Camping Pitkäthiekat. Majoitusta varatessani mielikuvissani liitelivät nuoruuden leirintäaluekokemukset, joihin sisältyi paljon ilottelua: nuorisoa, telttoja, eloa ja kitaramusiikkia keittokatoksessa. Ja tietenkin porukkaa leirintäalueen ravintolassa, jota teininä kaihoten vain katselimme, sillä se oli matkabudjettimme ulottumattomissa.

Kertyneille ikävuosille on annettava myönnytyksiä. Sen verran realisteja olimme, että tällä reissulla teltta vaihdettiin mökkimajoitukseen, kattilat jätettiin kotiin ja keittokatos vaihtui suunnitelmassamme ravintolaksi.

No kuinkas sitten kävikään?

Venäläiseltä vaikuttava vastaanottovirkailija-baarimikko kirjasi meidät sisään lähes tyhjässä ravintolassa. Samalla kuulimme, että ravintolan keittiö on remontissa. Tiettävästi ainakin tämän kesän, virkailijan ilmeestä päätellen vielä hamaan tulevaisuuteen. Juomaa sai, muttei ruokaa.

Outo haju tulvahti vastaan mökin ovella. Huh, huh! Ei kai sentään hometta. Kaksi yötä varattuna ja maksettuna myös. Olisi ehkä kannattanut ensin katsoa tilat ja vasta sitten maksaa. Toisaalta booking.com sivuston peruutusaika oli jo mennyt.  Sivustolla esitetty majoituspaikan pisteytys panee miettimään, miten se muodostuu. No, päätimme olla lannistumatta ja keskittyä alueen nähtävyyksiin.

Aamu-uinnilla havaitsen: alue on nimensä mukainen. Pitkäthiekat! Kahlaan lähes järvenselälle asti, ennen kuin voin heittäytyä uimaan muutakin kuin mahapohjaa. Mahtaako tuo nimitys olla enää olemassa. Uida mahapohjaa. Se oli noloa lapsuudessa ja tarkoitti, että et osaa uida.

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Aamutoimia mökkimme edustalla /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Vaikka tämä leirintäalue rapistuneine huoltorakennuksineen peittoaa kauheudessaan kaiken nykyaivojeni kuvittelukyvyn mukaisen, on siitä huolimatta kiva katsella mökkiläisten aamutouhuja aamuteetä hörppiessä. Kohti huoltorakennusta, jossa sijaitsevat vessat ja suihkut,  vaeltaa silmiään hierovia matkalaisia aamuasuissaan. Suihkuun suuntaavilla roikkuu pyyheliina kyynärtaipeesta ja toilettipussi ranteesta. Mökkien edustoilta kuuluva kilinä kertoo aamiaisen olevan meneillään. Kiireisimmät kaasuttelevat jo tiehensä.

Toisena aamuna teen hörppimistä säesti sirkkelin ääni. Lähistöllä ryhdyttiin puita pilkkomaan. Kun sirkkeli vaikenee, naapuri pieraisee estottomasti. Siinä vaiheessa siippa ryhtyy kuukeloimaan scandiceja. Unohti varmaan, että seuraavat kaksi yötä on jo varattu. Silloin yövymme koulussa.

Varaamamme mökki on vaatimattomimmasta vaatimattomin, mutta siitä huolimatta siitä löytyy kahvin- ja vedenkeitin ja mikro. Tuollaista varustutusta ei ollut nuoruuteni telttamajoituksessa. Mökeistä en tiedä, kun en niissä yöpynyt. Epäilen, sillä miksi silloin olisi keittokatos ollut niin täynnä elämää. Nyt se ammotti tyhjillään, kun kaikki söivät omissa oloissaan. Autojen rekkareista päätellen venäläisiä oli paljon. Matkailuvaunujen rekkareista löytyi jo enemmän kirjoa.

Mökkimme oli neljän hengen mökki. Kaksi kerrossänkyä. Yläsänkyihin olisi toivonut putoamista estäviä kaiteita, kapoisia kun olivat. Tämän yöpymiskokemuksen perusteella ymmärrykseni asuntoautomatkailua kohtaan lisääntyi. Heillä on oma tupa, lupa, hajut ja sängyt aina mukanaan. Minulla on ainoastaan oma tyyny. Sekin auttaa, mutta kyllä aamusta oli kankea olo, kun laskeuduin yläsängystä.

Summa summarum: tulipa maattua halvalla. 80 euroa kahdelta yöltä, joku genius-tarjous oli kyseessä. Once in a lifetime.

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Monennäköistä pytinkiä /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Kota / Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Jotkut ovat koristelleet telttansa puutarhatontuilla /Hamina Pitkäthiekat leirintäalue

Illalliselle autolla

Leirintäalueen ravintolan keittiö oli suljettu ja siksi ruokaa saadakseen piti nähdä hieman vaivaa, ajaa Haminan keskustaan.  Visiittimme ensimmäisenä iltana, tiistaina moni  keskustankin ravintola oli kiinni. Läheltä piti ettemme joutuneet aabeeceelle. Kelpo ruokaa sieltäkin saa, mutta jos mielessä pyörii viini-illallinen, ravintolavalinta on väärä.

Haminan Tervasaaresta löytyi kuitenkin avoinna oleva Rampsi kitchen and lounge rantaravintola. Viinistä jouduimme luopumaan, sillä leirintäalueelta on noin seitsemän kilometriä. Automatka siis, ainakin ruoan jälkeen.

Keskiviikkona söimme illallista Haminan keskustassa mon ami -ravintolassa. Erinomainen valinta. Erityisen mieltynyt olin pikkuruokavalikoimaan. Suomessa pieniruokaisen matkailijan ainainen tuskanaihe on se, että annokset ovat isoja ja pientä purtavaa haluava joutuu usein tyytymään niihin samoihin vuohenjuustojuttuihin tai peräti sämpylöihin.

Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintolassa ei ollut keskiviikkona tungosta.

Hamina mon ami -ravintola

Ruokaa odotellessa voi tutkia entisiä rajoja /Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintola

Ilahduttavia pikkuherkkuja alkuun tai vaikkapa kokoelmasta kerätty nälän vievä annos. /Hamina mon ami -ravintola

Hamina mon ami -ravintola

Miten olisi digestiivi. Ei kuitenkaan autoilijoille. /Hamina mon ami -ravintola