Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Slubice

Parsaostoksille Puolaan – residenssielämää Frankfurt an der Oderissa

Keski-Euroopassa parsa-aika lienee  meneillään. Normaalisti juhlia järjestettäisiin siellä sun täällä, mutta tässä ajassa kausiherkut ovat vajonneet näkymättömiin uutisvirrassa. Toki parsaa voi lautaselleen lisukkeeksi laittaa, mutta kyllä parsa vaatii juhlansa ja viininsä. Vuosi sitten satuin olemaan parsa-aikaan residenssissä Saksassa, vain sillan päässä Puolasta. Jo hyvissä ajoin sovimme kämppiksen kanssa, että pidämme residenssissä parsajuhlat. Kämppis tuntui olevan oikea parsa-asiantuntija. Nyt voin vain muistella kaiholla tuota aikaa.

Ote päiväkirjastani Frankfurt an der Oder/Slubice:

”Puolan puolella sillan kupeessa on myyty parsaa jo viikon ajan. Alkuviikosta myyjiä on tullut aina vain lisää. Tiistaina heidän myyntipöytänsä levittäytyivät jo katujen varsille. Nyt on parsa-aika parhaimmillaan. Juhlimme siis perjantaina.

Parsan kuuluu olla tuoretta, mielellään samana päivänä maasta kerättyä, kämppis tähdensi. Lupauduin hankkiutumaan parsaostoksille torstaina. Kämppis puolestaan lupasi hommata voit, viinit ja muut tykötarpeet.

Suuntasin siis torstaina Puolaan.

Parsapa päätti yllättää. Kun hamuilin katseellani alkuviikosta bongaamani parsakauppiaitten keskittymää, kauppiaat olivat kadonneet. Olin jo ehtinyt kävellä itseni tainnoksiin helteisessä Slubicessa, kuvannut Puolan puolelta käsin residenssiä ja rantamaisemia. Mieli teki takaisin kämpille. Hiki virtasi.

Paikalliset kohottelivat olkapäitään, kun kyselin mihin kauppiaat olivat kadonneet. Joku tiesi, että bazarissa parsaa pitäisi vielä olla. Bazar osoittautui sijaitsevan parin kilometrin päässä – alueella jolla olin juuri kamerani kanssa hyörinyt.

En oikein tiennyt minkälaista paikka minun tulisi etsiä. Miltä näyttää bazar. Onko se kivijalkakauppa, katettu itämainen basaari vai mikä. Lopulta löysin. Kyse oli katetusta torialueesta. Näin vastaavanlaisen kojuryhmittymän, kun tallustelin Jaakobintiellä jokunen päivä sitten. En vain osannut mieltää silloin peltiseinin suljettuja torikojuja ruokakaupoiksi. Olin aiemmin ihmetellyt Slubicen ruokakauppojen vähäisyyttä. Ainoastaan Netto ja Lidl näkyvät katukuvassa, nekin hieman syrjemmällä ydinkeskustasta. Paikalliset näyttävät ostavan kaiken bazar-alueelta. Ainakin tässä bazarissa, jossa tein parsaostoksia myydään kaikkea kampaamopalveluista kristalleihin.

Niin siinä käy, että yksi johtaa toiseen. Parsaa hakiessa tuli hiki. Hiestä tuli jano. En ollut varustatunut kuumuuteen. Aurinkorasvakin jäi kämpille. Pubi kun sattui kohdalle, niin kyllä olut maistui. Paikallinen happo tuli maksamaan velkaansa baarinpitäjälle (puhuivat saksaa, joten ymmärsin) ja hemmo olisi halunnut tarjota minulle oluen, siis jo toisen. Yksi johtaa toiseen, sen tiesin. Tässä tapauksessa happo olisi istunut seuraani. Nein Danke!

 

Frankfurt an der Order

Frankfurt an der Order / Särön Oder residessi on punainen rakennus kuvan oikeassa laidassa valkoisen takana. Näkymä Slubicesta Puolan puolelta.

 

Daniel Sandke

Residenssivierailun kohokohtia – Frankfurt an der Oder – Saksa

Facebookista tuppaa muistoa vuosien varrelta. Hyvä, että on mitä muistella tänne kotiympäristöön linnoittautuneena. On tullut tehtyä kaikenlaista ja matkattua siellä täällä. Viime vuonna tähän aikaan olin  Saksan ja Puolan rajalla sijaitsevassa Särön Oder -residenssissä. Se sijaitsee Saksan puolella Frankfur an der Oderissa. Vain silta erottaa sen kaksoiskaupungistaan Slubicessa.

Itse työskentelin mutta kaupunki ei ole hullumpi paikka tavalliselle turistillekaan. Kaksi eri kulttuuriympäristöä vieri vieressä. Edullisia ruoka ja majoituspaikkoja, erityisesti Puolan puolella. Santiagon teiden pongaajat voivat vaeltaa kohti päämääräänsä Santiago de Compostelaa useita erkanevia reittejä myöten ja levähtää jommassa kummassa kaksoiskaupungeista.

Mainitsen tässä postauksessani muutamia kohokohtia, jos kaksoiskaupungin elämä kiinnostaa muuten niin vuoden 2019 huhtikuun kohdalla lisää juttua tai hakusanoilla Särön Oder-residenssi.

Aamun äänimaisema Särön Oder -residenssissä

Aamuista kirjoitin päiväkirjaani 19.4.2019:  On sen verran lämmintä, että pystyy nukkumaan ikkuna auki. Lintujen liverrykseen on ihana herätä. Ensin pikkulinnut aloittavat vienosti. Pian varis liittyy äänimaailmaan karhealla raakunallaan ja kyyhkyset huhuilevat toisiaan huhuu, huhuu. Kaikki tuo sekoittuu viehättäväksi aamusinfoniaksi ja yhtyy kirkonkellojen etäiseen kuminaan.

Ensimmäisenä aamuna kuuntelin radiota. Siinä oli kertakaikkiaan oma tunnelmansa kuunnella vanhanaikaisesta radiosta saksankielistä ohjelmaa samalla kun tutki paikallisten kauppojen mainoksia valtavasta ilmaisjakelukasasta, jonka residenssin hoitaja noukki pohjakerroksen postilaatikosta.

 

Keskittymistä olennaiseen

Toinen ilonaihe, joka yhä nousee esiin muistoissani: Kaksi viikkoa aikaa keskittyä vain yhteen aiheeseen. Residenssivierailuun vaaditaan työsuunnitelma, projekti. Yleensähän matkailutoimittajan elämässä pää on tulevissa reissuissa ja sormet näppäimistöllä edellisiä reissuja dokumentoimassa.

 

Taiteen inspiroiva ilmapiiri

Kolmas ilonaihe oli inspiroiva ympäristö.  Taidetta seinillä ja pihapiirissä. Musikaali, vulva-ilta, tanssikurssit, joista postasin vuosi sitten.  Ja sitten kohtaamiset taiteilijoiden, kuten Daniel Sandken kanssa. Hän on taiteilija, joka on residenssin pihapiirin julkisivuteosten takana. Kuten nämä tässä postauksessa olevat tanssijat ja linnut, jotka tervehtivät residenssirakennukseen tulijaa. Tapasin Danielin aivan sattumalta kun kuvasin rakennuksia. Daniel kertoi, että maalaukset on jäljennetty kuvista.

Avauskuvassa olevan hirviteoksen edessä taiteilija Sandke seisoo pyörineen.

 

Särön Oder -residenssisä taiteilija Daniel Sandken teoksia seinillä.

Kirjainleikki korkealla talon päädyssä on Daniel Sandken taidetta.

Daniel Sandke

Saksa Frankfurt/Slubice

Säästin tietämättäni satasen – residenssielämää – Frankfurt(Oder)

Ajattelin käväistä Puolan puolella, mutta jouduin palaamaan takaisin residenssille, sillä  Slubiceen johtavan sillan kupeessa poliisit tarkistivat henkilöllisyystodistuksia. Kyselin miksi, mutta en saanut heiltä vastausta. Sen sijaan kaksi tarkastuksesta selvinnyttä nuorta miestä kertoi, että ilman henkkaria sakkoa tulee 25 euroa. Jopas jotakin. Olen trampannut useaan otteeseen Puolan puolelle, eikä minulla ole ollut passia tai muuta henkkaria mukana. Olen tietämättäni säästänyt ainakin satasen,  kun ei ole ollut tarkastuksia.

Sen verran lähdin asiaa miettimään, että kaivelin EU:n sivuilta tietoa. Totta vie, henkkaria pitäisi pitää mukana. Sakosta ei kylläkään mainittu mitään.

Näin ohjeistetaan

”On kuitenkin aina suositeltavaa pitää mukana passia tai henkilötodistusta myös Schengen-alueellaenmatkustettaessa. Vaikka niitä ei tarvita rajalla, voi eteen tulla tilanteita, joissa henkilöllisyys on todistettava. Esimerkiksi poliisi saattaa pysäyttää sinut ja tarkistaa henkilötietosi, ja myös lentokoneeseen pääsy edellyttää henkilöllisyyden todistamista. Schengen-alueeseen kuuluvalla EU-maalla voi olla kansallisia sääntöjä, jotka edellyttävät, että sen alueella oleskelevalla on aina mukanaan esimerkiksi henkilötodistus tai jokin muu asiakirja.”

Enpä tuotakaan ole tullut ajatelleeksi.

Puolan Slubicen maisemia – residenssielämää Frankfurt (Oder)

Tulipa käväistyä Puolassa iltakävelyllä. Frankfurt/Slubice kaksoiskaupungissa se käy helposti. Siltaa myöten vain Oder-joen yli ja Puola makaa edessä.

Kokeilimme kävellä jonkin matkaa Santiagon tietä  (Jacobswege täällä päin, Puolassa Drogi sw. Jakuba).  Aluksi tie noudatteli joen rantatöyrästä,  mutta jonkun kilometrin päässä muuttui rekkojen suosimaksi valtatieksi.

Aikamme ihmettelimme valtavaa hotellikolossia ja lukuisia rahanvaihtokoppeja (Kantor) ja palasimme sitten paikallisasutuksen välistä takaisin.

Puola Slubice

Hotelli Jacobswegen varrella, Slubice.

Matkan varrelle osui ostosalue. Paikka, jossa rakennelmien seinät oli nostettu ylös ja tavaraa myytiin avonaisista tiloista. Lavoilla makasi valtavia määriä limua, olutta ja ties mitä. Pakkauskoot näyttivät siltä, että auto tarvitsee ajaa viereen, jotta saa ostokset mukaan.

Ostoskeskus Puola Slubice

Ostoskeskus Puolan Slubicessa

­

Puolan puolella kiinnittyy huomio lukemattomiin tupakkakauppoihin. Kyse lienee rajakaupasta. Puolan puolella Slubicessa on Saksan Frankfurtia edullisempaa.

Eipä nuo hinnat päätä huimaa täällä Frankfurtissa. Oluttölkin sai Aldista halvimmillaan 29 sentillä. Pantti 25 centtiä. Olisiko ollut jotain meidän pirkkoja vastaavaa. Puoli kiloa parsaa Puolan puolella sillan kupeessa olevassa myymälässä 2,30 euroa, Frankfurtin Aldissa 4,50.

Viinihyllyllä sillan kummallakin puolella pää menee jo sekaisin pelkästä katsomisesta. Viinipullon saa muutamalla eurolla. Entinen DDR-brändi Rötkäppchen, (punahilkka) kuohari jonka tyhjensimme vaalivalvojaisia katsoessa reilut viisi egee Saksan puolella. Ei kannata kysyä maitolitran hintaa.  Jäisin heti poliittisessa keskustelussa alakynteen.  En  tiedä mitä maito maksaa näillä seuduilla, sen paremmin kuin Suomessa. En juo maitoa.

Frankfurt Slubice

Silta Saksan ja Puolan välillä

 

slubice Puola

Slubicen rantavallilla kulkee kävelytie

 

 

Puola Slubice

Oder-joen toisella rannalla näkyy Frankfurt

 

Puola Slubicer

Tupakkakaupat ovat silmiinpistävä ilmiö Puolan Slubicessa.

 

Puola Slubice

Sillalta kohti Slubicen keskustaa

 

Puola Slubice

Puolan puolella Oder-joen ranta-alueen joutomaata. Siellä on hyvä kalastaa. Kävelytie kulkee vallin päällä.

 

Slubice Puola

Tässä remontoidaan jotain hienoa. Slubice, Jacobswegenin varrella.

 

Puola Slubice

Slubicessa vanhan, korjausta kaipaavan talon vieressä vastikään remontoitu talo.

Puola Slubice

Slubice, katukyltti

Talon numero on hyvä olla riittävän suurella, muuten voi eksyä väärään taloon. Näitä riittää.

 

 

 

Puola Slubice

Slubisen keskustasta parin kilometrin päässä voi viljellä kasvimaata.

Pyhien polkujen kupeessa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Vähän väliä netti heittää ulos täällä residenssissä. Varmaan haluaa pitää huolta, että emme uuvu töissämme. Ensimmäisen kerran kun näin kävi, yritin löytää reitittimestä katkaisinta, onnistumatta. Onneksi fiksu kämppis älysi, että sitähän voi vetää töpselin seinästä. Ei tarvinnut tehdä edes sitä,  sillä jakorasiassa on katkaisin. Naps ja wifi toimii taas.

Näkymä residenssin olohuoneesta Oder-joelle. Liikenteeltään aika hiljaista.

Viikko on jo vierähtänyt näissä mukavissa olosuhteissa. Kaupungilla on vähänlaisesti houkutuksia, onneksi. Muutama museo ja kauppoja. Runoilija ja näytelmäkirjailija Heinrich von Kleist on syntyjään täältä. Hänen nimikkomuseonsa löytyy keskustasta. Muutama taidemuseokin on, niihin suuntaan ensi viikolla joku päivä.

Kaksoiskaupunki, Frankfurt an Oder ja Slubice.

 

Ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset.  Pyörällä voi halutessaan polkaista Itämerelle asti. Santiagon teistä innostuneet voivat talsia aina Santiago de Compostelaan saakka. Aikaa kannattaa varata, sillä matkaa on kolmisen tuhatta kilometriä.

Aika liikuttaja tuo Santiago. Sitä,  joka keksi Santiagon luitten luokse kävelyn, voisi kenties kutsua muinaiseksi personal traineriksi. Hänhän pani ihmiset tuhat vuotta sitten kävelemään kohti Santiagoa ja syömään tietynlaista ruokaa, ja homma jatkuu yhä.

Joku sitten kehitti myöhemmin kävelystä brändin simpukkoineen päivineen.  Santiagon simpukka lienee yksi tunnetuimmista vaellusreittien tunnuksista.

Pakkohan sitä oli vaelluspassi hakea Marien Kirchestä.

Simpukan kuvia löytyy sieltä täältä. Tämä Puolan puolelta. Slubicesta kulkee yksi kolmesta alueen reitistä.