Browsing Tag

Särön Oder-residenssi

Saksa Frankfurt/Slubice

Säästin tietämättäni satasen – residenssielämää – Frankfurt(Oder)

Ajattelin käväistä Puolan puolella, mutta jouduin palaamaan takaisin residenssille, sillä  Slubiceen johtavan sillan kupeessa poliisit tarkistivat henkilöllisyystodistuksia. Kyselin miksi, mutta en saanut heiltä vastausta. Sen sijaan kaksi tarkastuksesta selvinnyttä nuorta miestä kertoi, että ilman henkkaria sakkoa tulee 25 euroa. Jopas jotakin. Olen trampannut useaan otteeseen Puolan puolelle, eikä minulla ole ollut passia tai muuta henkkaria mukana. Olen tietämättäni säästänyt ainakin satasen,  kun ei ole ollut tarkastuksia.

Sen verran lähdin asiaa miettimään, että kaivelin EU:n sivuilta tietoa. Totta vie, henkkaria pitäisi pitää mukana. Sakosta ei kylläkään mainittu mitään.

Näin ohjeistetaan

”On kuitenkin aina suositeltavaa pitää mukana passia tai henkilötodistusta myös Schengen-alueellaenmatkustettaessa. Vaikka niitä ei tarvita rajalla, voi eteen tulla tilanteita, joissa henkilöllisyys on todistettava. Esimerkiksi poliisi saattaa pysäyttää sinut ja tarkistaa henkilötietosi, ja myös lentokoneeseen pääsy edellyttää henkilöllisyyden todistamista. Schengen-alueeseen kuuluvalla EU-maalla voi olla kansallisia sääntöjä, jotka edellyttävät, että sen alueella oleskelevalla on aina mukanaan esimerkiksi henkilötodistus tai jokin muu asiakirja.”

Enpä tuotakaan ole tullut ajatelleeksi.

Ich wünche euch Happy Vulva – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Mitään, sellaista joka tuntuu epämiellyttävältä, ei tarvitse sanoa tai tehdä. Ja vaatteet on päällä koko ajan. Näin esite kertoi teatterilla järjestettävästä Vulva im Dialog -tapahtumasta. Pakkohan sitä oli kävellä pihan poikki ja katsoa mitä tuleman piti.

Paikalla oli viitisentoista naista, monet paikallisia, mutta oli  mukana yksi kuudenkymmenen kilometrin takaa tullutkin.

Ohjaaja Franzi (Frazsiska Dickmann @happyvulva) kertoi illan kulusta, omista taustoistaan ja ennen kuin hän siirtyi esittelemään naisten sukuelinten anatomiaa, hän toivotti  osallistujille onnellista häpyiltaa:

”Ich wûnche euch Happy Vulva”.

Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Odelanin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Anatomia tutuksi. Franzi esittelee. Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Kyseessä on koko kevätkauden kestävä luento- ja kokemussarja, joka huipentuu 15.6. järjestettävään näyttelyyn. Silloin on esillä muun muassa tapahtumien aikana otetut osallistujien käsillään tekemät häpyä kuvaavat sormikuviot, jotka valokuvaaja ikuisti. Teoksesta löytyy varmaan minunkin tekeleeni.

Naisringin – on mukana ollut miehiäkin – kokoonpano vaihtelee,  jotkut osallistuvat usein, toiset taas silloin tällöin.

Vulva im Dialog -ilta, Frankfurt an der Oder

Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Eilen paneuduttiin häpyä koskeviin myytteihin. Olisinpa ymmärtänyt paremmin saksaa, kun ohjaajat kertoivat eri kulttuureista juontaviin häpymyytteihin.

Pohdimme pienryhmissä milloin nainen on neitsyt. Meille suomalaisille tämä neitsyysasia lienee aika yhdentekevä, mutta niin ei ole kaikkialla maailmassa. Tästäkin on onnistuttu tekemään business. Lääkäriltä voi jopa ostaa todistuksen neitsyydestä niillä kulmilla missä sillä on merkitystä. Mutta miten neitsyys menetetään. Miten sen olemassaolo todistetaan. Immenkalvon rakenne vaihtelee. Umpinainen se ei ole, jonkun kokoinen reikä täytyy olla, sillä kuukautisveren tulee päästä ulos.

Olisin pannut vajavaisen kielitaitoni piikkiin tarinan Tuhkimo-sivustosta, jossa huutokaupataan neitsyitä.   Hyvin saksaa osaava kämppis selvensi aukkokohdat minulle illan mittaan residenssillä. Sellainen sivusto löytyi. Ei mitään nappikauppaa. Eräs abudhabilainen liikemies oli Sun-lehden mukaan pulittanut 2, 5 miljoonaa euroa päästäkseen pukille teinimallin kanssa.

Kaiken kaikkiaan erikoinen ilta, johon tuskin olisin eksynyt ilman tätä residenssielämää. Mikä parasta, osallistumalla saa tuntumaa paikalliseen elämänmenoon. Se tuntuu olevan aika monipuolista täällä pikkuruisessa Frankfurt an der Oderissa.

Bonuksen kolmen tunnin kielikurssi. Nyt on seksuaalisuuteen liittyvä sanasto hallussa.

Vulva im Dialog, Modernes Theater Odelan, Frankfurt an der Oder

Kirjallisuutta. Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Vulva im Dialog, Frankfurt Oder

Vulva im Dialog -illan päätteeksi osallistujat muodostavat käsillään hävyn. / Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Vulva im Dialog, Frankruft an der Oder

Tässä yksi häpy kuvattavaksi 15.6. näyttelyyn. Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa.

 

Linkkejä

www.doppelstadtkultur.de

@vulvaimdialog

Avauskuvassa vasemmalta oikealle: Anna, Melanie, Franzi, Isabell

Tippa silmässä museossa – residenssielämää – Frankufurt (Oder)

Museopäivä. Kävin todennäköisesti kaikissa Frankfurt an der Oderin museoissa. Kuten jo aiemmissa postauksissa kerroin, täällä ei tarvitse juosta itseään puolikuolleeksi nähtävyyksien perässä vaikka olisi kuinka ahne sille annille. Hyvä! Tulee tehtyä sitä minkä takia tänne on tultu, duunia. Siitä huolimatta muutakin täytyy olla. Facebookin virrassa olleen postauksen mukaan vuorokausi kannattaa jakaa näin: yksi kolmasosa työtä, yksi kolmasosa unta (höpöhöpö, mistä löytyy mummo, joka pystyisi nukkumaan kahdeksan tuntia) ja yksikolmasosa huvia. Kyllä Face tietää varmaan tuonkin, kun se tuntuu tietävän kaiken muunkin. Nytkin ehdottelee kaikkea saksalaista.

Kävin kolmessa museossa. Täällä ne ovat pieniä, ihmisen kokoisia ja hyvin ehti iltapäivän tunteina.

Aloitin taidemuseoista, sillä ne menivät kiinni aiemmin kuin Kleist-museo.

Raatihuoneella esillä oli Ludwigshafenissa syntyneen Katia Fouquetin taidetta. Aika virkistävää. Ja berliiniläisen Oskar Manigkin synkähköjä teoksia.

Katia Fouguet – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquetin tartu aseeseen, vain naisille!

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet: Tartu aseeseen -teos, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Ethän assosioi! Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Tee minusta kuuluisa, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Madonna tapaa Grzimekit, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Dmitri ja Amy; Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Suuri suihku, Oskar Manigk

ATAKin muuttokyyhky – Museum Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Parin sadan metrin päässä raatihuoneelta sijaitsevassa Junge Kunst und Viadrina – rakennuksessa on useita kerroksia historiallista esineistöä ja seassa tauluja. Rakennuksessa on myös erillinen modernin taiteen näyttely. Siellä meinasi tulla tippa silmään!  Esillä oli paikallisen taiteilijan, täällä Frankfurt an der Oderissa syntyneen Georg Barberin alias ATAK maalaamat Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja.

Martha oli tiettävästi lajinsa viimeinen. Muuttokyyhkyt olivat yleisiä Pohjois-Amerikassa, kunnes keksittiin, että niistä saa edullista ruokaa orjille. Tämän seurauksena muuttokyyhkyt metsästettiin sukupuuttoon. Marthan viimeinen koti oli eläintarhassa, jossa se vietti häkkielämää neljäntoista vuoden ajan. Yhdessä tauluista Martha istuu yksinään häkissä, toisessa kuvataan ihmisiä sitä tuijottamassa häkin kaltereiden takaa, yhdessä taulussa Martha varmaan muistelee lapsuuttaan ja muita vapaana lenteleviä lajitovereitaan vehreässä maisemassa.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museum Junge Kunstt, Frankufurt (Oder)

ATAK maalaama Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja alkaa tästä.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist – runoilija ja romaani- ja näytelmäkirjailja syntyjään Frankfurt an der Oderista

Tämän jälkeen Kleist-museon anti jäi vähemmälle. Pääpiirteissään vilkaisin kuitenkin. Avauskuvassa olevassa labyrintissä voi kuunnella hänen tekstejään labyrinttiin asetetuilla penkeillä.

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist museo, Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

 

 

 

Sunnuntain viettoa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Kylläpä valkeni harmaana tämä sunnuntai. Aamulla satoi. Harmitti niiden puolesta, jotka järjestelivät kaupunkitapahtumaa.

Kävimme iltapäivällä katsomassa mitä on tarjolla. Ajatella!  Viikko vasta vierähtänyt ja jo löytyy tuttuja täältä.  Thomas, joka opetti meille  tanssia  muutama päivä sitten, soitti kavereidensa kanssa katutapahtumassa.

Thomas, tanssiopettajamme soittaa katutapahtumassa. Frankfurt an der Oder/Saksa

Sunnuntain katutapahtuma /Frankfurt an der Oder/Saksa

Täällä kuulemma pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Mielenkiintoinen havainto: Suomessa naiset yleensä kansoittavat kaikenlaiset opintopiirit ja harrastetapahtumat. Modern Theater Oderland -teatterissa oli lauantaina enemmän miehiä kuin naisia, tanssikurssilla oli viidestä kolme miestä ja tässäkin maalaa pääsiäismunia sen näköiset nuoret miehet, jotka Suomessa yhdistäisin enemminkin johonkin muuhun harrastukseen.

Pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Frankfurt an der Oder/Saksa

 

Eipä tapahtumassa ollut juuri tungosta. Varmaan ilma vaikutti siihen.

Syödähän pitää. Katutapahtuman muutama grillikoju ei houkuttanut, sillä sormet sinersivät kylmyydestä. Frankfurt an der Oderissa on paljon etnisiä ravintoloita. Yksi harvoista saksalaiselta kuulostava paikka osui silmiimme raatihuoneen torilla, Rathaus Keller. Se ei kuitenkaan ollut enää sen niminen. Kyltti oli enää jäljellä, mutta paikan nimi on Redo XXL. Nimikin avautui kun siellä tovin olimme istuneet. Siellä kilpailtiin ruoan syömisellä.

Mahani täyttyi 200 gramman Schnitzelistä, joka oli pienin tarjolla olevista vaihtoehdoista. Joku oli vetänyt 1, 3 kiloa eli 6,5 kertaa sen määrän.

Enpä ole aiemmin tällaista kilpailua nähnyt. Toivottavasti en näekkään. Aika vastenmielinen ajatus syödä kilpaa. Nimen saa taululle kun on syönyt lautasen tyhjäksi. Redo XXL/ Frankfurt an der Oder/Saksa

Frankfurt an der Oder/Saksa valmistautuu pääsiäiseen.

Redo XXL kellariravintoln seinälltä voi tutkia alueen historiallisia tapahtumia. Frankfurt an der Oder/Saksa

Illalla tietsikka imi meidät  ruutunsa ääreen. Pakkohan vaalivalvojaisiin oli osallistua. Skumppaa tietenkin siemailimme samalla kun seurasimme kahta ihmettä. Meinasi Rotkäppchen mennä väärään kurkkuun, kun näyttivät Naisleijonien matsin lopputulosta.

 

Modernia meininkiä teatterissa – Residenssielämä Frankfurt(Oder)

Vajavaisella kielitaidolla varustettuna ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä Saksassa teatteriin. Eilen kuitenkin menin. Kyseessä oli Elkes Frisiersalon – musikaali ja arvelin, että voin nauttia musiikista, vaikken muuta ymmärtäisikään. Niinhän siinä kävi. Vitsit menivät ohi. Ymmärsin DDR, Honecker ja muutaman muun vastaavan sanan. Sen verran kärryillä pysyin, että käännekohta oli vallankumous ja tapahtumat kampaamossa sijoittuivat aikaan ennen vuotta 1989.

Hauskaa oli seurata yleisöä. Porukka taputti, vihelsi, buuasi, lauloi välillä mukana,  ryysti kaljaa pullon suusta. Peräännyin minäkin vielä hakemaan baarista oluen, kun huomasin sen olevan teatterin tapa.

Vieressäni istunut vanhempi nainen nauroi katketakseen. Hän eli niin voimakkaasti mukana, että useamman kerran mietin, että ei se nyt noin hauskaa voi olla. Myöhemmin kävi ilmi, että lapsenlapsi oli rummuissa. Totta kai se oli hänestä hauskaa. Lapsenlapsi oli jo aikoja teini-iän ylittänyt, pussaili naisia, murjoi vitsejä.

Naapureitakin näin samalla. Teatteri sijaitsee samassa korttelissa kuin residenssi.  Jonon pituutta voi tarkastella residenssin ikkunasta. Eilinen näytös oli loppuunmyyty, kun yritimme saada siihen lippuja jo  alkuviikosta. Menin kuitenkin kysymään ja lippu löytyi. Samoin istumapaikka, vaikka olihan siellä sellaisiakin, jotka istuivat rappusilla.

Niin ne naapurit. Kun teatterista patatessani kaivelin avainta alaovella, ääni takanani sanoi, että hänellä on avain. Nuoripari oli kotiutumassa teatterista myös. Käytin tilaisuuden ja lähes koko aktiivisen sanavarastoni, kun astuin sisällä rappukäytävässä ensimmäiselle rappuselle:

”Vier und achtsich mal”.

Ehdin jo katua, että avasin suuni, kun näyttivät niin ällistyneiltä. Tämä käy minulle useasti Saksassa, ei juuri koskaan Espanjassa. Hetken päästä nuoripari repesi nauruun.  He ymmärsivät, että puhun jäljellä olevien portaiden määrästä. Arvelivat itse pääsevänsä vähemmällä, vaikka eivät olleet kuulemma laskeneet montako porrasta heidän asuntoonsa oli.

Kurkkaa ohjelma netistä, jos satut olemaan residenssissä tai muuten lähistöllä. Modernes Theater Oderland

Modernes Theater Oderland

Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

”Revolution” Modernes Theater Oderland esitys Elkes Frieiersalon, Frankfurt an der Oder

Pyhien polkujen kupeessa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Vähän väliä netti heittää ulos täällä residenssissä. Varmaan haluaa pitää huolta, että emme uuvu töissämme. Ensimmäisen kerran kun näin kävi, yritin löytää reitittimestä katkaisinta, onnistumatta. Onneksi fiksu kämppis älysi, että sitähän voi vetää töpselin seinästä. Ei tarvinnut tehdä edes sitä,  sillä jakorasiassa on katkaisin. Naps ja wifi toimii taas.

Näkymä residenssin olohuoneesta Oder-joelle. Liikenteeltään aika hiljaista.

Viikko on jo vierähtänyt näissä mukavissa olosuhteissa. Kaupungilla on vähänlaisesti houkutuksia, onneksi. Muutama museo ja kauppoja. Runoilija ja näytelmäkirjailija Heinrich von Kleist on syntyjään täältä. Hänen nimikkomuseonsa löytyy keskustasta. Muutama taidemuseokin on, niihin suuntaan ensi viikolla joku päivä.

Kaksoiskaupunki, Frankfurt an Oder ja Slubice.

 

Ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset.  Pyörällä voi halutessaan polkaista Itämerelle asti. Santiagon teistä innostuneet voivat talsia aina Santiago de Compostelaan saakka. Aikaa kannattaa varata, sillä matkaa on kolmisen tuhatta kilometriä.

Aika liikuttaja tuo Santiago. Sitä,  joka keksi Santiagon luitten luokse kävelyn, voisi kenties kutsua muinaiseksi personal traineriksi. Hänhän pani ihmiset tuhat vuotta sitten kävelemään kohti Santiagoa ja syömään tietynlaista ruokaa, ja homma jatkuu yhä.

Joku sitten kehitti myöhemmin kävelystä brändin simpukkoineen päivineen.  Santiagon simpukka lienee yksi tunnetuimmista vaellusreittien tunnuksista.

Pakkohan sitä oli vaelluspassi hakea Marien Kirchestä.

Simpukan kuvia löytyy sieltä täältä. Tämä Puolan puolelta. Slubicesta kulkee yksi kolmesta alueen reitistä.

Flirttitanssia oppimassa – residenssielämää Frankfurt (Oder)

Niin pientä kyläpahasta ei maailmankaikkeudesta löydy, ettenkö inspiroidu ympäristöstä. Täällä pienessä Frankfurt an der Oderissakin löytyy vaikka mitä. Kämppikseni, joka saapui maanantaina ja on muuten tosi mukava, huomasi residenssin vieressä olevan teatterirakennuksen seinällä  mainoksen. Tiloissa näyttää olevan monenlaista ajanvietettä: joogaa, musikaaleja ja tanssin opetusta.

Tanssista kun molemmat pidämme, niin tanssitunnille suuntasimme. Hienoinen epäilys kaihersi kylläkin. Mahtavatko olla paritansseja. Olen diskosukupolvea, enkä yhtään omimmillani oudon hikisen kavaljeerin kainalossa. Nimenomaan kainalossa, sillä olen pätkä ja useimmat tanssittajat yleensä paljon pidempiä.

No niinhän siinä kävi. Paritansseja tai ryhmäkainalointeja olivat.

Ensimmäiseksi harjoittelimme gavottia. Siinä koko porukka – tuona iltana kaksi miestä, kämppis ja minä – tarttui käsitaiverinkeliotteella toisiinsa ja välillä erottauduttiin kahdeksi pariksi.  Tämän tanssin aikana sain vapautuksen oikeasta ja vasemmasta. Jo kakkoskuvioon päästessä aktiiviseen sanavarastooni siirtyivät Fenster (ikkuna) ja Wand (seinä). En ole koskaan erottanut vasenta ja oikeaa, ellei ei ole kelloa ranteessa. Ei ollut.

”Einmal hin, einmal her, rund herum ist gar nicht schwer”, tahditti partneri.

Seuraavana vuorossa oli Bourrée,  alkuperältään ranskalainen paritanssi. Se oli ehdottomasti minun makuuni. Siinä koko porukka, opettaja mukaan lukien tanssi yhdessä kahta  suht helppoa kuviota. Koskettaa ei saanut, mutta flirttiä piti olla. Linkin videossa on mallia. Se oli vauhdikasta ja hauskaa.  Lisäksi tanssista löytyi se, mitä yleensä Suomessa tanssilattialta puuttuu: katsekontakti  ja inspiroituminen yhteiseen ilotteluun ilman mitään sivuajatuksia.

Skottitanssi, nimeä en muista, oli vauhdikas myös. Partnerillani oli liian pitkät kengänkärjet ja huonot refleksit, mutta herrasmiehen hermot. Ei  äännähtänyt kertaakaan. Vaelluslenkkareita ei saa kovin hyvin liikkumaan tanssilattialla. Mukaan residenssiin ei tullut edes sukkahousuja, joiden  avulla yleensä saa kehiteltyä kengistä kuin kengistä liukaspohjaiset tanssikengät.  Eräällä Pohjois-Karjalan reissulla lahjaksi saamani reinot pelastivat parketin. Sukkahousut nilkoista poikki ja venytys tossun yli. Kyllä luisti.

Illan ylimääräisenä numerona oli vuoristolaisgavotti. Siinä testattiin pysyykö käsivarret kiinni kropassa. Porukka taas käsitaiverinkeliotteeseen ja jonoon. Ensimmäinen jonossa riuhtoo vauhdin ja viimeisen pitäisi pysytellä mukana.

Residenssiin tulijoille ja miksei muillekin alueella vieraileville tiedoksi: joka toinen viikko tiistai-iltaisin klo 20 tanssiopetusta . Marraskuussa alkaneella tanssikurssilla osallistuija on ollut kolmesta kahdeksaantoista. Eilen meitä oli neljä.

Maittava ateria syntyy oudossakin keittiössä – residenssielämää

Sattuipa lähikaupan tarjoukset kohdalleen! Kesäkurpitsaa ”niedrigpreissiin” ja vielä salaattia ”knallerpreisillä”. Olen kehnohko kokki ja kehnous korostuu kun joudun outoon keittiöön. Mutta kesäkurpitsareseptini on pomminvarma. Se onnistuu keittiössä kuin keittiössä, mikäli saan lieden päälle. Niitä on sellaisiakin liesiä, joita ei noin vain saa lämpiämään. Kerran sattui kohdalleni sellainen kummitätini keittiössä Tanskassa. Hän asuu jonkin sortin senioritalossa.

Täällä Särön Oder-residenssin liedessä on kolmen vaihtoehdon nappulat. Sellaiset lapsuudesta tutut 1-3.

Käväisin lähi-Aldissa kurpitsaostoksilla. Nyt huomaan, että olinkin vahingossa ostanut parmesan-juuston liuskoina. Piti olla raastetta, mutta hyvin tuo suli siitä huolimatta.

Aldin juustohylly sai minut miettimään, onko täällä erilaiset rasvaprosentit kuin Suomessa. En löytänyt yhtään alle 20 %:n juustoa.

Kesäkurpitsareseptini

Lempparisilmälasit vaihdetaan kakkosvaihtoehtoon.

Kesäkurpitsat kuoritaan ja siivutetaan noin sentin paksuisiksi. Siivut kuivataan käsipaperilla ellei ole huomannut siivuttaa ajoissa ilmakuivumaan.

Miksikö kuivataan?

Siksi, että seuraavaksi ne laitetaan kuumaan oliiviöljyyn (lähiruokavaihtoehto rypsiöljy käy yhtä hyvin) ja jos kesäkurpitsasiivut ovat märät, öljy tekee keljun tempun. Se roiskii koko ympäristön. Vielä jo sattuu olemaan pinnoitetut silmälasit päässä, seuraavaksi on asiaa optikolle.

Kun kesäkurpitsat on saatettu onnellisesti pannulle, niiden annetaan ruskistua maltillisessa lämmössä.

Kun ne ovat sopivan ruskettuneita, laitetaan liesi pois päältä ja odotetaan hetki. Ei kuitenkaan liian pitkää hetkeä, sillä seuraavassa vaiheessa tarvitaan jonkin verran lämpöä sulattamaan parmesanraaste.

Jälkilämmöllä porisevaan pannuun lorautetaan soijakastiketta ja kesäkurpitsat kruunataan parmesanraasteella. Soijakastike ei saa kiehua, muuten siitä tulee venyvää. (Kokemusta on.)

Sitten vaan nauttimaan. Lautaselle jääneen mausteisen öljyn voi kaapia leivän avulla suuhunsa. Näin ei mitään joudu hukkaan eikä viemäriä tukkimaan.

 

 

 

Miten mahduttaa kahden viikon tavarat käsimatkatavaroihin

Kylläpä olen ylpeä pakkaustaidoistani. Toinen aamu valkenee Oderin rannalla  ja nyt viimeistään pitäisi huomata jäikö jotain olennaista matkasta. Ei ole jäänyt. Kaikki työntekoon tarvittavat laitteet ja niihin liittyvät härpäkkeet  ovat mukana. Vaatteitakin näyttäisi olevan riittävästi. Huomaan, että täällä Frankfurt an der Oderissa kesä on aluillaan.

Aiemmassa postauksessa kerroin matkustaneeni halpalentoyhtiöllä. Ennakkoluuloja riitti ja olin varma, että jään jostain sentistä kiinni laukun mittojen suhteen. Vieläpä epäilytti verkkosivuilla oleva maininta, että painolla ei ole merkitystä kunhan jaksaa omin voimin nostaa ylälokeroon.

Käsimatkatavaran mitat (56x45x25 cm) olivat yllättävän väljät. Oma laukkuni olisi mahtunut kentän laukkumittakoteloon vaikka pidemmällä sivulla makaamaan. Tuo laukku on muuten  aivan huippu. Sitä voi vetää perässään, mutta siitä saa myös selkärepun takaosassa piilossa olevien hihnojen avulla. Sen lisäksi, että käsimatkatavaroilla matkatessa säästää lentohinnoissa, säästää myös taksikuluissa kun ei tarvitse tilata pirssiä joka pikku pätkää varten. Niin ja sitten vielä ilmastonmuutos. Finnairin sivuilta katselin kerran paljonko yksi kilo vähemmän matkatavaraa vaikuttaa. Nyt en enää muista lukuja, mutta niin paljon että nykyään olen ruvennut kyttäämään jokaista matkatavaraa entistäkin tarkemmin. Paljon matkustavalla sekin merkitsee, kun on vähemmän pakattavaa ja ennen kaikkea purettavaa.

Matkoja on monenlaisia, niin on tarvelistojakin. Käytän pohjana vuosia sitten laatimaani Santiagon teiden vaellusvarustelistaa. Se löytyy  tämän blogin pudotusvalikosta Vaellusvarusteet caminolle. Tavaralajit pysyvät samoina, mukailen vain lajeja olosuhteiden mukaan.

Tällä reissulla crocsit ovat vaihtuneet sisätossuihin ja vaelluskengät lenkkareihin. Sadesuojat ja coretexit on korvannut sateensuoja ja tyynyliinan lisäksi mukana on suuren osan matkalaukun tilasta vievä matkatyyny. Tyyny lähtee mukaan aina kun mahdollista, sillä olen onneton nukkuja.

Paitsi täällä residenssissä! Ihmeellistä kyllä olen vedellyt kahdeksan tunnin yöunia jo kahdet peräjälkeen. Siitäkin huolimatta, että eilen kävin illansuussa baarikierroksella. Yleensä yksi punaviini on hyvä, kaksikin menee, mutta kolmen kohdalla unipeli on menetetty. Eilen käväisin Puolan puolella myöhäisellä lounaalla. Kaksi olutta siinä meni kuin hups vaan. Matkalla residenssille suorastaan kompastuin Havana baariin. Ulkoapäin se näytti paikalta, johon en olisi normaalisti uskaltautunut ellei Mark, residenssin hoitaja olisi sitä etukäteen maininnut. Oikeastaan etsin jäätelöbaaria, jonka olin mielestäni nähnyt mennessä, mutta korvasin jäätelön Cuba Librellä. Oli niin kotoinen ole kun baarimikko puhui espanjaa. Niin kotoinen, että sopertelin anteeksipyynnön  espanjaksi vielä residenssissä, kun alakerran naapuri avasi oven ja sanoi ”Falsche Wohnung”. Kotona harrastan rappukävelyä ja siellä tiedän olevani viidennessä kerroksessa postiluukun nimien perusteella. Täällä ei ole niin näyttäviä nimikylttejä, että olisin huomannut olevani vasta neljännessä.

Tänään saan residenssikaverin. Tervetuloa! Jos nyt huolestuneena luet tätä, niin kerrottakoon että olen aika kunnollinen. Mutta joskus mummoillekin voi käydä näin.

 

Tarkkaan mitoitettuna näiden pitäisi riittää kahdeksi viikoksi. Jos ei, niin kaupasta saa lisää ja ylimääräiset voi jättää seuraavien residenssivieraiden iloksi. Kasvovoiteet ja kovin henkilökohtaiset ovat ehkä hankalia sillä niitä ei ehkä muut halua käyttää. Näinköhän ortodoksisen kalenterin mukainen ostospaastoni päättyy naamarasvaan. Ripsiväriä olen jo joutunut jatkamaan vedellä. Aloitin ostospaaston 6.3. Tähän mennessä vasta yksi hairahdus: ostin moniosaisen matkapussin Kyprokselta. Paasto päättyy kiirastorstaina eli vielä on aika lailla päiviä jäljellä.

Tästä rykelmästä löytyi Havana baari.

Sisältä Havana baari on värikäs ja täynnä Kuuba-aiheista rekvisiittaa.. Sunnuntai-iltana ainoastaan yksi suurempi pöytäseurue istui iltaa viettämässä.

Residenssielämää – Frankfurt an der Oder

Sunnuntaiaamu Frankfurt an der Oderissa. Istun täällä residenssissä ja ihmettelen, miten minä tännekin olen joutunut. Ikkunasta näkyy Oder-joki, jonka toisella rannalla Puola. Pöydällä makaa paikallisten kauppojen mainoksia ja kolmen nappulan radiossa tarinoidaan taukomusiikista päätellen jotain jännittävää.
Kolmenappulainen radio on ihastuttava. Kerrankin sopiva aparaatti teknostressistä kärsivälle. En ole varma onko laite oikeasti vanha vai retroa. Sen kanssa ei tarvitse temppuilla wifien  ja muiden asetusten kanssa. Yhdestä nappulasta määritellään aallot ja toisesta äänen voimakkuus. Kolmanteen en ole koskenut, kai silläkin joku funktio on.

Pitkään aikaan en ole matkoillani kokenut sellaista ylellisyyttä, ettei aamusta tarvitse rientää mihinkään. Yleensä reissuohjelma alkaa jo yhdeksältä, jopa aikaisemmin, ja jatkuu tukkiputkella kunnes jalat pettää. Nyt ei tarvitse lähteä mihinkään kahteen viikkoon, ellei halua. Saa tehdä duunia.

Nyt päästään siihen, miten olen tänne joutunut. Joutuminen ei ole oikea sana vaikkakin kuvastaa hyvin suomalaisen kulttuurin viestintätapaa. Oikeasti olen onnekas. Sain kahden viikon residenssiapurahan Jokesilta, Journalistisen kulttuurin kehittämiskeskukselta tänne Särön Oderin residenssiin.

Residenssissä on tarkoitus työskennellä, saattaa eteenpäin jotakin omaa projektia. Tänään on sunnuntai, lepopäivä ja käytän sen ympäristöön tutustumiseen. Huomenna alan paneutua Kekkosen päiväohjelmiin vuodesta 1956 eteenpäin. Tietenkin jatkan käsinkirjoitusharjoituksiani.  Huom. ei käsikirjoitus. Varmaan jossain postauksessani kerroin, että viime lokakuussa kyllästyin käsialaani ja päätin harjoitella joka päivä vartin verran oikein kynällä ja paperilla. Project ongoing. Tulokset hapuilevia.

Eilen kuulin Markilta, joka isännöi tätä Särön residenssiä, että useimmat hänen tuntemistaan runoilijoista kirjoittavat runonsa koneella. Suuri yllätys minulle! Olen kuvitellut, että runot jos mitkään kirjoitetaan käsin. No, minähän en runoista tiedä. Olen niin proosallinen, että jo aikoinaan kirjoituspiirissä minut vapautettiin runojen analysoinnista.

Tämän Särön Oder-residenssin omistaa saksalaisnainen, joka haluaa asuntoa käytettävän taiteellisiin tarkoituksiin. Aiemmin residenssi oli Berliinissä, mutta uusien vuokralaislakien tultua voimaan, Särö päätyi muuttamaan residenssinsä Frankfurt an der Oderiin. Työskentelyn kannalta varmaan parempi vaihtoehto, sillä kuka nyt voisi vastustaa Berliinin monia houkutuksia.  En muista aivan tarkkaan tuota lakimuutosta, mutta saman tyyppistä sääntelyä on ollut monissa muissakin kaupungeissa, johtuen siitä että turisteille tarkoitetut uudet alustat kuten airbnb vievät vuokra-asunnot paikallisilta. Käytännössä siis vuokra-asuntojen hinnat nousevat paikallisten saavuttamattomalle tasolle.

Näkymä Särön Frankrurt an der Oder residenssistä. Oder-joen vastarannalla Puola.

Särön Frankfurt an der Oder residenssin olohuone.

Huomenna täytyy suunnata jääkaapin täyttöön. Viikonlopun mainoksista on apua ostoslistan laadinnassa. Ihana kolminappulainen radio säestää. Särön Frankfurt an der Oder residenssi.

Särön Frankfurt an der Oder residenssin näkymä ruokapöydästä Puolaan.

Taiteilijan työpöydän takana oleva ikkuna antaa sisäpihalle ja 15 kerroksiselle tornitalolle. Särön Frankfurt an der Oder residenssi.