Browsing Tag

Santiago de Compostela

Astorgasta eteenpäin

Kolmatta kertaa menossa tällä osuudella. Ensimmäisen camino-reissuni v. 2007 aloitin täältä. Remonttireissu v. 2013 kulki loppupäässä näissä maisemissa. Ja nyt vielä tämä ”sänky-camino”.

Pentin kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella kerrottiin Astorgasta ja suklaasta. Käväisin minäkin suklaamuseossa. Sanovat, että suklaa rantautui tänne ensimmäisenä Euroopassa, mutta niin minulle kerrottiin Biarrizissäkin.

 

Muutamia sattumalta tapaamiani suomalaisia Vegan kauniissa maisemissa.

 

 

Rautaristi

Rautaristille  on tuotu kiviä ja muistoja menehtyneistä rakkaista ympäri maailmaa. Täällä toivotaan, rukoillaan ja muistellaan.

Mesetalla mennään – Pakana pyhiinvaelluksella lukunautintoa

Siitä se alkaa. Päiväkausien tasainen vaellus Mesetalla, ylänkötasangolla.

Olen aiemmin miettinyt miksi remonttireissullani (nimitys tulee siitä, että pakenin putkiremppaa caminolle, ”construction work refugee” oli tittelini tuolloin) on päivien ehkä viikkojenkin hahmottamaton ajanjakso. Kuvissa vilahtelevat Pentin kirjassakin mainittuja kyliä. On calzadillaa, condesia, hornillosia sun muuta, mutta en vaan saa muistoja mieleen.

Ilman kuvia, minulla olisi vain muutama hatara mielikuva peltoaukeista, päällekäyvistä kärpäsistä ja lehmänläjistä, jotka nähtyäni mietin missä olivat mahtaneet pikkuruiset kärpäsenjalat tepastella ennen kuin arimmat niistä laskeutuivat nenälleni ja röyhkeimmät pyrkivät suuhuni.

Sekä muistikuva siitä, että vatsatauti alkoi vaivata vaeltajia. Jotkut arvelivat sen johtuvan vedestä. Camino-reitithän ovat siitä ihania, että vesipisteitä löytyy. Ei tarvitse kantaa marketista tai olla huolissaan vedensaannista. Mesetalla viljellään maata ja tietäväisimmät perustelivat vatsavaivoja sillä, että pohjaveteen valuu maatalouden jätteitä, lannoitteita sun muuta. Tiedä häntä. Varmuudeksi siirryin täyttämään pulloni baareissa enkä käyttänyt kylien vesilähteiden hanoja. Pulloveteen siirtyminen olisi ollut liian hankalaa, vaikka osa vaeltajista valitsikin sen vaihtoehdon. Vältyin vatsataudilta, itse asiassa koko reissun aikana.

Karkeasti ottaen Meseta alkaa Burgosista ja päättyy Astorgaan.

Pentti valitsi bussiin hyppäämisen ohittaakseen ennen Burgosia olevan teollisuusalueen. Hyvä valinta varmaan. Monta muutakin kohtaa voisi huristella bussilla, kuten Leónin kummastakin päästä, sekä saapuessa ja lähtiessä. Rumia reittejä ovat.

Nykyään Burgosiin voi saapua kahta reittiä: vanha ruma on saanut seurakseen joenvartta nuolevan kauniin reitin. Sitä ei vielä kaikissa oppaissa mainita.

Burgosin kohdalla takanani oli vajaat kolmesataa kilometriä kukkuraista ja vuoristoista seutua. Edessä reilut kaksisataa tasamaastoa.

 

Mesetalla joutuu hakemaan varjopaikkaa.Calle Mayor löytyy vaikka kuinka monesta kylästä, pääkatu. Alhaalla oikealla pyykin puristin. Jos kuivausrumpua ei ole, syksyllä on joskus pulassa pyykin kuivumisen kanssa. Tämä laite puristaa pyykistä liiat vedet tehokkaammin kuin kädet.

Nyt taas lukemaan.

Pakanan mukana pyhiinvaelluksella

Työnteosta ei meinannut tulla alkuviikosta mitään. Onneksi nyt edessä on pääsiäispyhät. Sain käsiini Pentti Korpelan kirjan Pakana pyhiinvaelluksella.  Pentin mutkikas matka Suomesta Malagan kautta caminonsa alkuun, Pyrenneiden Ranskan puolelle, Saint Jean Pied du Portiin sai ajatukseni siirtymään vuoden 2013 remonttireissuuni. Pentti otti vauhtia aina Andalusiasta asti, minä Biarrizistä, jossa tein työkeikan ennen pitkälle vaellukselle lähtemistä. Kolmen kuukauden reissu vaati vielä lisärahoitusta.
Junamatkaa Bayonnesta Saint Jean Pied du Portiin kirjassa kuvataan kauniiksi. Minulla se on piirtynyt muistoihini väsymyksen tilana. Kantavana voimana toive siitä, että jossain Pyrenneiden pikkukylässä joku toivottaisi minut tervetulleeksi majataloonsa nukkumaan niin kauan kuin huvittaa.

1) Ylimmässä kuvassa Saint Jean Pied du Port caminolle lähtöhetken aamuvalossa. 2) Viereisessä kuvassa Pyrenneiden metsikössä auringon säteet kilpailevat hälvenevän sumun kanssa. 3) Muistomerkki puolisen vuotta ennen reissuani menehtyneelle pyhiinvaeltaja Gilbert Janertille. Ensimmäinen, monta lisää näin 800 kilsan vaelluksellani. 4) Kohti Espanjaa 5) Gilbert ei päässyt Pyrenneiden yli, mutta kuvan herran 80-vuotisia juhlittiin Pyrenneiden Espanjan puolella Roncesvallesissa. Pitää vielä mainita, että hänellä oli toisessa polvessa tekonivel.

Alkumatkan varrella, ikivanhalla viinitilalla viiniä pyhiinvaeltajille tarjoilevan viinihanan, Fuente del Vinon ohitin varmaan vahingossa. Sen verran loppasuu olen, että olisin pysähtynyt tissuttelemaan, jos olisin huomannut.

Espinalissa, pian Pyrenneiden ylityksen jälkeen, se sitten tapahtui. Nukuin lähes viikon pois väsymystäni. Päivisin tein rästihommia.  Pentti sen sijaan harppoo kirjassaan tämän minun tarkoituksiini sopivan uneliaan kylän halki kohti seuraavaa.

Tuulivoimaloiden paljous ihmetytti. Miten ylväinä ne seisoivat milloin milläkin kukkulalla. Kirjassa Pentti kertoo tuulipuistojen taustoista ja tarpeesta. Mielenkiintoista luettavaa.
Jo ennen Pamplonaa moni viisastuu. Niukkaakin niukemmasta matkatavaramäärästä löytyy vielä jätettävää. Jossain niillä main taisin luopua noin neljänsadan gramman opaskirjasta ja huomioliivistäni. Liiviä kaipasin myöhemmin pimeässä, opaskirjaa en.

 

1) Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että taulussa varotetaan villisioista. Myöhemmin sain tuta sekä villisikoja että niiden metsästäjiä. 2) Työskentelytilani Espinalissa. 3) Hassu juttu! Tämän äidin ja tyttären tapasin uudestaan neljän vuoden kuluttua vaeltamassa camino Nortella. Tyttö oli ehtinyt kasvaa kolmevuotiaasta koululaiseksi. 4) Tässäkin kohdassa joku päätti caminonsa, lopullisesti. 5) Urtegan  seudulla. En tiennytkään että rautafiguurit ovat Navarran Pyhän Jaakobin ystävien aikaansaannoksia. 6) Ohi ei meinannut päästä. Lammaslauma tässä tukkeena, vielä useammin lehmät, sen huomasin myöhemmin.

Kirjassaan Pentti mainitsee appelsiinit. C-vitamiinia. Siitä se siis johtui!

Muistan tilanteen, mutta en sitä missä vaiheessa caminoa se tapahtui. Sitruunan himo iski ja ravintolassa olin vähällä napata naapuripöydän naiselta sitruunan lautaselta.  Kroppa kertoi siis tarvitsevansa c-vitamiinia. Saadakseni tuota himottua sitruunaa, ryhdyin sen jälkeen tilaamaan menu pregrinon kalavaihtoehdolla ja ennen tilaustani varmistin vielä , että kalan kanssa saa sitruunaa.  Sittemmin olen caminoilla aloittanut aamuni zumo de narajalla- tuorepuristetulla appelsiinituoremehulla. Saatavuuden voi varmistaa, kun vilkaisee baarin välineistöä tai vitriiniä. Näkyykö puristinkonetta ja appelsiineja.

Tridad de Arre on jäänyt mieleeni paikkana, jonka läheisessä kylässä jouduin hankaluuksiin tytärtänikin nuoremman pojanklopin kanssa. Vonkakloppi! Silloin mielessäni kävi olisiko sittenkin parempi vaeltaa caminolla jonkun muun kanssa. Toisaalta Ranskan reitillä kulkee aina ihmisiä, muita peregrinoja.

1) Makoisia maisemia Puente la Reinan seutuvilla. 2) Tiettävästi caminon ainoa Osborne -härkä. Ja ehkä ainoa kuva, joka on otettu takapuolelta. Kävelemään caminolle on tultu, mutta ei kuitenkaan liiottelemaan. Kuinkahan monta kilometriä kävelyä lisää olisi vaatinut fasadikuvan nappaaminen. 3) Tätä sorttia – bocadillo eli täytetty patonginpätkä – sai reissulla riittämiin. Ei vieläkään oikein maistu, jos muuta on tarjolla.

Kohta siirrymme Mesetalle, tasaiselle ylänköalueelle. Näin ne pääsiäispyhät kuluvat sängyssä vaellellen.

Vaellusvietin vallassa – Santiagon teillä

Mikä saa ihmisen kävelemään satojen kilometrien vaellusreitin Espanjan Santiago de Compostelaan? Itsensä löytäminen, uskonto, liikunta ja kulttuuri lienevät yleisimpiä syitä.

Historiallisia vaellusreittejä Espanjan Santiago de Compostelaan kulki viime vuonna 264 459 pyhiinvaeltajaa eli peregrinoa. Suomalaisia oli joukossa 898. Luvut kertovat compostelan, pyhiinvaellustodistuksen hakeneiden määrän. Tosiasiassa vaeltajia on enemmän sillä kaikki eivät hae todistusta ja lisäksi osa vaeltaa lomaansa tai aikatauluunsa sopivissa pätkissä useana vuotena.

Juttuni Santiagon teiden vaelluksesta nyt myös netissä.  Lue lisää

Vaellusvietin vallassa – Taloustaito

Vaellusvietin vallassa – Espanja – Santiagon tiet

Hulluus iski kymmenisen vuotta sitten. Istuimme kirjallisilla kesäpäivillä juttelemassa haaveista. Halusin vaeltaa Santiago de Compostelaan, ja kaveri vieressä jakoi saman haaveen. Päätös syntyi hetkessä ja pian me kaksi ventovierasta löysimme itsemme Santiagon teiltä, caminolta. Emmekä olleet kahden.

Vuosittain Espanjan Santiago de Compostelaan saapuu sataja tuhansia vaeltajia, peregrinoja. Viime vuonna compostelan – pyhiinvaellustodistuksen sai 262 459 vaeltajaa, joista suomalaisia 898. Todistukseen vaaditaan, että kävelee sata tai pyöräilee kaksisataa viimeistä kilometriä ennen Santiagoa. Jokaiselta päivältä tulee kerätä pyhiinvaelluspassiin kaksi leimaa käytetyistä palveluista kuten majoituksesta, kirkosta tai kahvilasta.

Kesäpäivillä tapaamani samanhenkisen kanssa päätimme vaeltaa kuitenkin hieman enemmän. Valitsimme aloittelijoille soveltuvan Ranskan reitin ja lähtöpaikaksi 260 kilometriä Santiagosta sijaitsevan Astorgan.

Jotkut jäävät koukkuun, toisille kerta riittää. Monet sanovat, että on sulaa hulluutta kävellä kilometrikaupalla rinkka selässä, kun voi loikoillakin lomallaan.

Minut camino koukutti. Ensi reissuni ventovieraasta sain ystävän.

Viime kesäloma kului siippani kanssa Camino Nortella, välillä San Sebastian Santander.

Pari vuotta sitten pakenin putkiremonttia Ranskan reitille, 800 kilometrin vaellus toimi erinomaisena ”väistötilana”. Matka taittui yksin, mutta ei yksinäisenä.

Vaelluksistani on syntynyt lehtijuttua useaan otteeseen. Viimeisin niistä ilmestyi juuri Taloustaito 5/2016 -lehdessä.

Taloustaito 5/2016 Vaellusvietin vallassa

Seuraavaksi tähtäimessä on Kalevala-kävely, suomalainen vastine caminolle.

Orio – Guetaria, 10 km

Helppo reitti. Perillä odottaa kaunis kaupunki, Guetaria.
Albergue Kanpaia majoitus, yksityinen 12 euron paikka. Paljon sänkyjä, mutta alle kymmenen majoittujaa kuitenkin. Se piti makuusalin rauhallisena.
Illalla budjetti petti pahan kerran. Lähes satsku meni ruokiin. Red mullet (nyt en muista mikä kala se olikaan,  google kääntää punainen takatukka :)) ja tonnikalaa grillattuna. Txakoli-paikallista helmeilevää valkkaria. Odotellessa pintxos-välipaloja.  Palan, lue palojen painikkeeksi paikallinen digestivo Orujo de hierbas.

Red mullet ja tonnikalaa IMG_9269

Miehet viheltelevät mennessään (eivät siis kenenkään perään). Vähän väliä tuntuu, että lähistöllä vaeltaa suomalaisia. Baskien kielessä (euskara on sama poljento kuin suomessa).

Majatalossa Curacaosta kotoisin oleva mies kertoi pitkästä reissusta ympäri maailmaa. Kaksi vuotta, oli ottanut hatkat töistä ja matkustellut kävellen ja jopa pyörällä Marokot, Senegalit ja mitä olikaan.

Vaatimattoman aamupalan voimin jatkoimme matkaa.

Orio – Guetaria (10 km, klo 9-13)

Tilastotietoa Santiago de Compostelaan saapuneista

Mielenkiintoisia numeroita tuli vastaan lehtijuttua tehdessäni.

Viime vuonna 2013 lisäkseni 708 suomalaista sai tuon kuulun compostelan eli kävi Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimistossa hakemassa todistuksen vaelluksestaan. Voihan olla että vaeltajia oli enemmänkin, sillä kaikki eivät varmaankaan hae todistusta.

Kirjoitan tällä kertaa caminon varrella olevista kaupungeista. Kiitos suomalaisen Karin sain juttuuni myös numerotietoa.

Vuonna 2013 Santiago de Compostelaan saapui 215 880 pyhiinvaeltajatodistuksen saanutta, 709 heistä oli suomalaisia. 

Lisää tilastoa kuten peregrinot sukupuolittain tai maittain löytyy linkistä

http://peregrinossantiago.es/esp/servicios-al-peregrino/informes-estadisticos

Kirkossa kuulutettu

Tänään saavuin virallisesti Santiago de Compostelaan. Katedraalissa luetellaan messun aikana kaikki saapuneiden kansallisuudet ja lähtöpaikat. Yksi oli Suomesta, sen täytyy olla minä.

Televisiossa näytetään kuinka ihmiset kahlaavat lumessa Leonissa ja muissa kaupungeissa, joissa olen talsinut Pyreneiden jälkeen. Talvi on tullut tännekin vaikka Santiagossa ei vielä lunta ole.  Hyytävä pohjoistuuli saa paikalliset vetämään takinnyörit tiukalle ja minut miettimään suuntaa etelämmäksi.

Monille on kova paikka hyvästellä satojen kilometrien matkalla tutuiksi tulleet muut peregrinot. Minulle hyvästit ovat tulleet tutuiksi, sillä olen usein jäänyt tekemään töitä, kun muut ovat jatkaneet matkaa.

Parhaat kaverini tällä matkalla: marketista hankitut talvilenkkarit, hyvin palvelleet 800 kilometrin ajan ja sitä ennen Suomessa viime talven. Kävelysauvoilla on lykitty jo kaksi kertaa Santiagoon, nyt Jean-Pied-du-Portista  ja vuonna 2007 Astorgasta. Lierihattu on suojannut auringolta, tuulelta ja sateelta molemmilla reissuilla.

Samaan aikaan saapui myös Skotlannista asti kävellyt Frank. Hänen vaelluksensa kesti kolme kuukautta.  Myös Franco Ricordi, josta kerroin jo aiemmin, pääsi perille ilman vammoja; hänhän oli se joka käveli Pyreneiltä Santiagoon paljain jaloin. Huh,huh kylmää.

Pelko

Mitä enemmän pelkää, sitä enemmän kannattaa lähteä, sanoi Mirja Kärnä aamutelevisiossa viime elokuussa, jolloin hän lähti matkaan Rengosta kohti Fisterraa.

Minua on pelottanut tällä matkalla suuren osan aikaa. Milloin pelon aiheena ovat olleet villisiat tai irrallaan jolkuttelevat koirat, milloin se, etten jaksa vuoristotaipaleita ylipainoisen rinkkani kanssa. Yksinäiset metsäosuudet saavat myös mielikuvituksen laukkaamaan. Samoin jotkut majapaikoista.

Tänäkin aamuna tunsin olevani osa Hitchcockin leffaa, kun makasin valtavassa San Lorenzin makuusalissa yksinäni. En tiennyt olivatko toisesta salista jo lähteneet ja oliko koko paikassa ylipäätään ketään. Sen tiesin, että henkilökunta poistuu yöksi koteihinsa ja tulee takaisin vasta aamuyhdeksältä.

Useat valitsevat San Lorenzin majatalon sen takia, että lentokentälle pääsee helposti. Sesongin ulkopuolella, kuten nyt, se saattaa olla tyhjänä. Suihkutilat ovat eri rakennuksessa ja portit kolisivat. Piti oikein käydä katsomassa, liikkuuko siellä joku. (Miten epäloogista). Hiukset vaativat pesua, eikä auttanut kuin sydän pamppaillen pestä ne.  

San Lorenzin jokainen tiili huokuu kolkkoutta näin marraskuun pimeydessä. Majatalo sijaitsee kaupungin laitamilla, pimeän katuosuuden päässä. Yksinäisyys kiteytyy tämän sortin paikassa. Monta sataa neliötä vain minua varten.

Sisulla Santiagoon

15.11.2013 Santiagoon saapui kaksi suomalaista. Molemmat aloittivat kävelynsä Espanjan puolelta Pyreneitä, Roncesvallesista. Toisella heistä, Hannalla on liikuntaa rajoittava rotaatioskolioosi. Vaiva ei ole estänyt häntä toteuttamasta haaveitaan. Lähes 800 kilometriä taittui kuudessa viikossa. Tämä on hänen viides caminonsa.  Kaksi aiemmista hän on tehnyt yksin.

Ihmeiden ihme: Hannan pongasi katedraalissa ruotsalaisnainen, joka saapui yhtä aikaa Hannan kanssa Santiagoon myös kaksi vuotta sitten. Yhä hän muisti Hannan. Vaikka kukapa ei muistaisi, sillä Hannan sisukkuus jää varmasti mieleen. Itse asiassa hän on ollut viime viikkojen puheenaihe caminolla.

Joulutouhuja

Täällä valmistaudutaan jo täyttä häkää jouluun. Jouluarpoja myydään joka puolella. Kun lähestyin Santiagon keskustaa, mikrofoni työnnettiin eteeni. Paikallinen tv-kanava halusi tietää miten vietän joulua. Selostin tietenkin reportterin hämmästykseksi saunat ja muut suomalaiset kummajaiset.