Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Salpalinja

Satulasta satulaan – läskipyörällä Virolahdella

Aiemmassa postauksessa istuin hevosen satulassa, nyt läskipyörän. Kerran aiemmin olen kokeillut fatbikeä eli läskipyörää Kotkassa Santalahden leirintäalueella, joka vuokraa niitä.  Se oli tasaista menoa, mutta nyt mentiin maastoon päämääränä Miehikkälän Salpalinja-museolta parin kilometrin päässä oleva Myllylampi. Loppumatka Sihkarin kalliolle käveltiin.

Avauskuvan otti Seikkailupyöräiljä.

Pyörät haimme Salpalinjamuseolta.

Reipas nuori  opas Atte Endwald ja pyöräilyyn erikoistunut kollegani, reipas hänkin,  vetelivät tottuneesti pitkin maita ja mantuja. Mummo yritti pysyä perässä ja nipinnapin pysyikin. Läskipyörällä ajelu maastossa ei ole vahvuuksia, tulin huomaamaan.

Nostipa kollega vielä fillarin – joka ei ollut edes kovin kevyt – päänsä yläpuolelle kallion huipulle. Minun tehtäväkseni jäi kuvata tuo tapahtuma.

Opas Atte Endwald joutui töihin. Kalliolle on päästävä pyörän kanssa.

 

Läskipyörä kalliolle ja siitä menoksi. Miehikkälä, Suomi

 

Seikkailupyöräilijä -blogin pitäjä kohottaa pyöränsä.

Paikallisia herkkuja Sihkarinkallion kodalla

Sihkarinkallion kodassa tarjolla oli kahvia ja teetä. Onneksi kahvia oli tullut juotua sen verran paljon, että valitsin teen tai oikeastaan yrttihaudukkeen. Mitä herkkua sainkaan!

Kodassa hyörivä Heli Hyypiä tarjoili  haudukkeen ja maitohorsman kukista valmistamaansa marmeladia. Mikä makuelämys!

Sihkarinkallion kodassa herkkuja tarjoilee Heli Hyypiä. Taustalla näkötorni.

 

Hämeenkylän villit herkut valmistetaan Virolahdella. www.tulirepo.fi

 

Lyhyt oli tämäkin visiitti, makupala medialle siitä mitä kaikkea voisi tehdä Salpalinjamuseossa ja sen ympäristössä. Museossa pyörii videoesitys, josta saa vartissa hyvän kuvan mikä on Salpalinja, tuo puolustuslinja, jota ei koskaan tarvittu.

Metsässä näytti pyöräilevän muitakin ja Myllylammella nautittiin veden läheisyydestä ja grillauksesta. Tämä Sihkarinkallion kota sijaitsee hieman ylempänä. Ja jos vielä ylemmäs mieli, niin siitä vaan kiipeämään näkötorniin.

Panssarivaunun estekiviä. Yksi lohkare saattaa painaan 3000 kiloa. Salpalinjan varrella kiviä on arviolta 350 000.

 

 

Bunkkereita, luontopolkuja ja rautaesiripun maisemia – Virolahti

Joskus on hyvä joutua paikkoihin, joihin ei olisi omatoimisesti hakeutunut. Se, jos mikä avartaa. Niin kävi vastikään pressireissulla, jonka ohjemaan kuului Virolahden Bunkkerimuseossa käynti. Vierailua sävytti aluksi epäilys, että mahtaako löytyä kiinnostavaa asiaa, mutta lähtiessä Mummo jo kyseli bunkkerimajoituksen hintoja ja käytäntöjä.  Kahdellakymmenelläviidellä egellä olisi saanut yöpyä avauskuvan pallobunkkerissa. Siellä näkyi olevan kahden hengen sänky.  Sodan kokeneet varmaan huomauttavat, että sänky vetää moninkertaisen määrän nukkujia. Vessaan ja suihkuun on harpottava pihapiirin museorakennukseen, mutta olisihan se kokemus.

Museokäynnillä kierrettiin juoksuhautoja ja maanalaisia rakennelmia. Pyssyjen yksityiskohdat valahtivat muistista, mutta oli mielenkiintoista kuulla Salpalinjan linnoitusketjun historia. Lähes 1200 kilometriä pitkä Salpalinja rakennettiin sodan aikana itärajan puolustuslinjaksi, mutta sitä ei koskaan kuitenkaan käytetty sotimisessa. Lotta Lunkreeni sai oman roolinsa tarinoissa. Tämä Eldankajärven jää -laulun lotta on ollut olemassa. Hänen oikea nimensä oli Elsa Vanhala. Lähes satavuotiaaksi eläneellä Vanhalalla on täytynyt olla suojelusenkeli matkassa muonittaessaan joukkoja Sortavalssa talvisodan tiimellyksessä.

Rautaesiripun maisemat uusiokäytössä Virolahdella

Virolahden Bunkkerimuseon viereen on noussut kirkkomainen puurakennus. Silläkin on mielenkiintoinen tausta. Rakennus toimii Green Belt -keskuksena, joka avautuu yleisölle tänä kesänä (kun korona suo).  Green Belt on tuhansia kilometrejä pitkä entistä rautaesirippua mukaileva alue.  Jossain vaiheessa huomattiin, että idän ja lännen rajalle muodostui poikkeava luontotyyppi. Luonto muuttui merkittävästi, kun  rautaesiripun aikana alueella ei ollut asutusta.  Alueen matkailijoille näkyväksi tekemään ja kansaillispuistojen sekä muiden luontokohteiden yhdistämistä tukemaan perustettiin vuonna 2014 Green Belt -katto-organisaatio. Virolahden keskus on yksi Green Belt Connecting People – hankkeen pisteistä.

Luontopolkuja samoamaan Bunkkerimuseolta

Kuin Mummon vaellusvietin väpättämiä jalkoja varten olisi suunniteltu vielä pari luontopolkua. Ehdimme kävelemään osan neljän kilometrin mittaista Erämaan polkua ja hieman Salpapolkua.  Erämaan Polun varrelta löytyy Lotta Lunkreenin tarina.  Salpapolkua riittää himokävelijällekin, kaikkiaan noin 43 kilometriä. Tuntematon Sotilas -elokuvan maisemiin pääsee vajaan viiden kilometrin mittaisella Tuntemattoman Polulla. Maisemat muistuttavat Tuntemattoman maisemia, vaikkakin elokuva on kuvattu kahdeksan kilometrin päässä Bunkkerimuseosta.

 

Bunkkerimuseo

Bunkkerimuseolla oppaana toimi luonto-ohjaaja Erkki Rikkola. Virolahti, Suomi

 

Näin sijoittuu Salpalinja Suomen kartalle, Bunkkerimuseo, Virolahti, Suomi

 

Hakaristi on vanha onnen symboli ja Lotta Svärdin tunnus. Myös Suomen armeija käytti sitä aikoinaan. Bunkkerimuseo,Virolahti, Suomi

 

Lotta Lunkreeni kuvattuna. Bunkkerimuseo, Virolahti, Suomi

 

Tässä voisi vaikka palaveerata. Bunkkerimuseo, Virolahti, Suomi

 

Luontopolulle

Tiia Kimmo opastaa luontopolulla, Virolahden Bunkkerimuseo, Suomi

 

Valinnan paikka! Virolahden Bunkkerimuseo, Suomi

 

Opastaulut kertomuksineen auttavat omatoimikävelijää. Virolahden Bunkkerimuseo, Suomi

 

Metsän siimeksessä Virolahden Bunkkerimuseo, Suomi

 

Pyyn muna löytyi Salpalinjan polulta, Virolahden Bunkkerimuseo, Suomi

 

Uutukainen Green Belt -keskus. Virolahden Bunkkerimuseo, Suomi