Browsing Tag

Saksa

Tippa silmässä museossa – residenssielämää – Frankufurt (Oder)

Museopäivä. Kävin todennäköisesti kaikissa Frankfurt an der Oderin museoissa. Kuten jo aiemmissa postauksissa kerroin, täällä ei tarvitse juosta itseään puolikuolleeksi nähtävyyksien perässä vaikka olisi kuinka ahne sille annille. Hyvä! Tulee tehtyä sitä minkä takia tänne on tultu, duunia. Siitä huolimatta muutakin täytyy olla. Facebookin virrassa olleen postauksen mukaan vuorokausi kannattaa jakaa näin: yksi kolmasosa työtä, yksi kolmasosa unta (höpöhöpö, mistä löytyy mummo, joka pystyisi nukkumaan kahdeksan tuntia) ja yksikolmasosa huvia. Kyllä Face tietää varmaan tuonkin, kun se tuntuu tietävän kaiken muunkin. Nytkin ehdottelee kaikkea saksalaista.

Kävin kolmessa museossa. Täällä ne ovat pieniä, ihmisen kokoisia ja hyvin ehti iltapäivän tunteina.

Aloitin taidemuseoista, sillä ne menivät kiinni aiemmin kuin Kleist-museo.

Raatihuoneella esillä oli Ludwigshafenissa syntyneen Katia Fouquetin taidetta. Aika virkistävää. Ja berliiniläisen Oskar Manigkin synkähköjä teoksia.

Katia Fouguet – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquetin tartu aseeseen, vain naisille!

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet: Tartu aseeseen -teos, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Ethän assosioi! Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Tee minusta kuuluisa, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Madonna tapaa Grzimekit, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Dmitri ja Amy; Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Suuri suihku, Oskar Manigk

ATAKin muuttokyyhky – Museum Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Parin sadan metrin päässä raatihuoneelta sijaitsevassa Junge Kunst und Viadrina – rakennuksessa on useita kerroksia historiallista esineistöä ja seassa tauluja. Rakennuksessa on myös erillinen modernin taiteen näyttely. Siellä meinasi tulla tippa silmään!  Esillä oli paikallisen taiteilijan, täällä Frankfurt an der Oderissa syntyneen Georg Barberin alias ATAK maalaamat Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja.

Martha oli tiettävästi lajinsa viimeinen. Muuttokyyhkyt olivat yleisiä Pohjois-Amerikassa, kunnes keksittiin, että niistä saa edullista ruokaa orjille. Tämän seurauksena muuttokyyhkyt metsästettiin sukupuuttoon. Marthan viimeinen koti oli eläintarhassa, jossa se vietti häkkielämää neljäntoista vuoden ajan. Yhdessä tauluista Martha istuu yksinään häkissä, toisessa kuvataan ihmisiä sitä tuijottamassa häkin kaltereiden takaa, yhdessä taulussa Martha varmaan muistelee lapsuuttaan ja muita vapaana lenteleviä lajitovereitaan vehreässä maisemassa.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museum Junge Kunstt, Frankufurt (Oder)

ATAK maalaama Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja alkaa tästä.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist – runoilija ja romaani- ja näytelmäkirjailja syntyjään Frankfurt an der Oderista

Tämän jälkeen Kleist-museon anti jäi vähemmälle. Pääpiirteissään vilkaisin kuitenkin. Avauskuvassa olevassa labyrintissä voi kuunnella hänen tekstejään labyrinttiin asetetuilla penkeillä.

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist museo, Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

 

 

 

Sunnuntain viettoa – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Kylläpä valkeni harmaana tämä sunnuntai. Aamulla satoi. Harmitti niiden puolesta, jotka järjestelivät kaupunkitapahtumaa.

Kävimme iltapäivällä katsomassa mitä on tarjolla. Ajatella!  Viikko vasta vierähtänyt ja jo löytyy tuttuja täältä.  Thomas, joka opetti meille  tanssia  muutama päivä sitten, soitti kavereidensa kanssa katutapahtumassa.

Thomas, tanssiopettajamme soittaa katutapahtumassa. Frankfurt an der Oder/Saksa

Sunnuntain katutapahtuma /Frankfurt an der Oder/Saksa

Täällä kuulemma pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Mielenkiintoinen havainto: Suomessa naiset yleensä kansoittavat kaikenlaiset opintopiirit ja harrastetapahtumat. Modern Theater Oderland -teatterissa oli lauantaina enemmän miehiä kuin naisia, tanssikurssilla oli viidestä kolme miestä ja tässäkin maalaa pääsiäismunia sen näköiset nuoret miehet, jotka Suomessa yhdistäisin enemminkin johonkin muuhun harrastukseen.

Pääsiäismunien maalaaminen on pitkä perinne. Frankfurt an der Oder/Saksa

 

Eipä tapahtumassa ollut juuri tungosta. Varmaan ilma vaikutti siihen.

Syödähän pitää. Katutapahtuman muutama grillikoju ei houkuttanut, sillä sormet sinersivät kylmyydestä. Frankfurt an der Oderissa on paljon etnisiä ravintoloita. Yksi harvoista saksalaiselta kuulostava paikka osui silmiimme raatihuoneen torilla, Rathaus Keller. Se ei kuitenkaan ollut enää sen niminen. Kyltti oli enää jäljellä, mutta paikan nimi on Redo XXL. Nimikin avautui kun siellä tovin olimme istuneet. Siellä kilpailtiin ruoan syömisellä.

Mahani täyttyi 200 gramman Schnitzelistä, joka oli pienin tarjolla olevista vaihtoehdoista. Joku oli vetänyt 1, 3 kiloa eli 6,5 kertaa sen määrän.

Enpä ole aiemmin tällaista kilpailua nähnyt. Toivottavasti en näekkään. Aika vastenmielinen ajatus syödä kilpaa. Nimen saa taululle kun on syönyt lautasen tyhjäksi. Redo XXL/ Frankfurt an der Oder/Saksa

Frankfurt an der Oder/Saksa valmistautuu pääsiäiseen.

Redo XXL kellariravintoln seinälltä voi tutkia alueen historiallisia tapahtumia. Frankfurt an der Oder/Saksa

Illalla tietsikka imi meidät  ruutunsa ääreen. Pakkohan vaalivalvojaisiin oli osallistua. Skumppaa tietenkin siemailimme samalla kun seurasimme kahta ihmettä. Meinasi Rotkäppchen mennä väärään kurkkuun, kun näyttivät Naisleijonien matsin lopputulosta.

 

Vaeltamaan – residenssielämää Frankfurt (Oder)

84 rappusta alas. Huonoja uutisia. Aurinkolasit unohtuivat residenssiin. Hyviä uutisia. Aurinko paistaa. Takasin ylös 84 rappusta ja saman verran alas. Kyllä se päivän liikunta tulee näinkin, mutta ajattelin kuitenkin kävellä seuraavan etapin Santiagon tietä. Täälläpäin nimi on  Jacobswege.

Piti kävellä Lebusiin, syödä siellä lounas ja tulla takaisin bussilla.

Eksyin Boossenin, joka nyt tarkemmin katsottuna on Jacobswegein varrella. Lebus sen sijaan ei ole.  Ruokapaikkoja ei ollut matkan varrella, joten tulin busilla takaisin Frankfurt an der Oderiin. Ei hassumpaa 1,70 eurolla aika kattava sightseeing-kierros.

Tämä seutu voisi olla hyvä vaelluskohde. Tai pyöräilykohde. Nyt ei ollut paljoa ihmisiä poluilla, mutta miten lie kesällä.

Katselin hieman lähistön majoitushintoja. Ne vaikuttivat kohtuullisilta. Ruoka on huokeaa, kympillä olen selvinnyt joka kauppareissusta. Aina puhutaan, että täällä ei käytetä kortteja. Ehkä paikalliset puljaavat käteisellä, mutta kyllä korttimaksu toimii. Ei ole vielä tullut eteen paikkaa, jossa ei olisi kelvannut. Ravintolahinnatkin ovat meikäläisittäin edullisia.

Tänne Frankfurt an der Oderiin pääsee helposti. Lento Berliiniin ja sieltä junalla Frankfurtiin. Lentoja saa usein tarjouksina, junalippu msksam kympin. Postasin aeimmin tuosta tulomatkastani tänne.

Muutamia kuvia matkan varrelta.

Jacobswege johtaa lopulta Santiago de Compostelaan. Tässä Frankfurt an der Oderin tien viitta.

 

Jacobswege johtaa lopulta Santiago de Compostelaan. Matkan varrella näkee maisemaa jos mitä. Frankfurt an der Oderista lähtiessa alkumatkalla on kaikenlaista röttelöä ja hylättyä teollisuuskiinteistöä. Melkein hirvitti, kun en tiennyt mitä tulossa on. Alueelle tyypillistä on se, että röttelön vierestä – jopa kiinni röttelössä – saattaa löytyä hyvinhoidettu rakennus.

Siirtolapuutarhoja kaiketi. Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Mahtaako tulla vielä paperilehti? Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

 

Parsa-aika (spargel) parhaillaan. Eipä vaan ollut avoinna tuo puutarha. Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Kyllä kelpaa tipun pesiä. Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Niityltä kuului määäääää Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

 

Kliestowin kirkko / Frankfurt an der Oderista muutaman kilometrin päässä/ Jacobswege

Kliestow – hyvä tässä on istua. Lähellä Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Boossen – hieno kaivonkansi /lähellä Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Lupaava näky, mutta ei ollutkaan avoinna. Nyt täytyy jo kääntyä takaisin Frankfurt an der Oderiin, kun eväät jäivät residenssille.- Jacobswege

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege – vain reilut 3000 kilometiä Santiago de Compostelaan.

Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

Olisi pyhiinvaelluspassi valmiina. Koska matkaan? Nyt ei ehdi, kun on töitä rästissä. Mutta ehkä joskus syssymmällä… Frankfurt an der Oder.- Jacobswege

 

 

 

 

Flirttitanssia oppimassa – residenssielämää Frankfurt (Oder)

Niin pientä kyläpahasta ei maailmankaikkeudesta löydy, ettenkö inspiroidu ympäristöstä. Täällä pienessä Frankfurt an der Oderissakin löytyy vaikka mitä. Kämppikseni, joka saapui maanantaina ja on muuten tosi mukava, huomasi residenssin vieressä olevan teatterirakennuksen seinällä  mainoksen. Tiloissa näyttää olevan monenlaista ajanvietettä: joogaa, musikaaleja ja tanssin opetusta.

Tanssista kun molemmat pidämme, niin tanssitunnille suuntasimme. Hienoinen epäilys kaihersi kylläkin. Mahtavatko olla paritansseja. Olen diskosukupolvea, enkä yhtään omimmillani oudon hikisen kavaljeerin kainalossa. Nimenomaan kainalossa, sillä olen pätkä ja useimmat tanssittajat yleensä paljon pidempiä.

No niinhän siinä kävi. Paritansseja tai ryhmäkainalointeja olivat.

Ensimmäiseksi harjoittelimme gavottia. Siinä koko porukka – tuona iltana kaksi miestä, kämppis ja minä – tarttui käsitaiverinkeliotteella toisiinsa ja välillä erottauduttiin kahdeksi pariksi.  Tämän tanssin aikana sain vapautuksen oikeasta ja vasemmasta. Jo kakkoskuvioon päästessä aktiiviseen sanavarastooni siirtyivät Fenster (ikkuna) ja Wand (seinä). En ole koskaan erottanut vasenta ja oikeaa, ellei ei ole kelloa ranteessa. Ei ollut.

”Einmal hin, einmal her, rund herum ist gar nicht schwer”, tahditti partneri.

Seuraavana vuorossa oli Bourrée,  alkuperältään ranskalainen paritanssi. Se oli ehdottomasti minun makuuni. Siinä koko porukka, opettaja mukaan lukien tanssi yhdessä kahta  suht helppoa kuviota. Koskettaa ei saanut, mutta flirttiä piti olla. Linkin videossa on mallia. Se oli vauhdikasta ja hauskaa.  Lisäksi tanssista löytyi se, mitä yleensä Suomessa tanssilattialta puuttuu: katsekontakti  ja inspiroituminen yhteiseen ilotteluun ilman mitään sivuajatuksia.

Skottitanssi, nimeä en muista, oli vauhdikas myös. Partnerillani oli liian pitkät kengänkärjet ja huonot refleksit, mutta herrasmiehen hermot. Ei  äännähtänyt kertaakaan. Vaelluslenkkareita ei saa kovin hyvin liikkumaan tanssilattialla. Mukaan residenssiin ei tullut edes sukkahousuja, joiden  avulla yleensä saa kehiteltyä kengistä kuin kengistä liukaspohjaiset tanssikengät.  Eräällä Pohjois-Karjalan reissulla lahjaksi saamani reinot pelastivat parketin. Sukkahousut nilkoista poikki ja venytys tossun yli. Kyllä luisti.

Illan ylimääräisenä numerona oli vuoristolaisgavotti. Siinä testattiin pysyykö käsivarret kiinni kropassa. Porukka taas käsitaiverinkeliotteeseen ja jonoon. Ensimmäinen jonossa riuhtoo vauhdin ja viimeisen pitäisi pysytellä mukana.

Residenssiin tulijoille ja miksei muillekin alueella vieraileville tiedoksi: joka toinen viikko tiistai-iltaisin klo 20 tanssiopetusta . Marraskuussa alkaneella tanssikurssilla osallistuija on ollut kolmesta kahdeksaantoista. Eilen meitä oli neljä.

Residenssielämää – Frankfurt an der Oder

Sunnuntaiaamu Frankfurt an der Oderissa. Istun täällä residenssissä ja ihmettelen, miten minä tännekin olen joutunut. Ikkunasta näkyy Oder-joki, jonka toisella rannalla Puola. Pöydällä makaa paikallisten kauppojen mainoksia ja kolmen nappulan radiossa tarinoidaan taukomusiikista päätellen jotain jännittävää.
Kolmenappulainen radio on ihastuttava. Kerrankin sopiva aparaatti teknostressistä kärsivälle. En ole varma onko laite oikeasti vanha vai retroa. Sen kanssa ei tarvitse temppuilla wifien  ja muiden asetusten kanssa. Yhdestä nappulasta määritellään aallot ja toisesta äänen voimakkuus. Kolmanteen en ole koskenut, kai silläkin joku funktio on.

Pitkään aikaan en ole matkoillani kokenut sellaista ylellisyyttä, ettei aamusta tarvitse rientää mihinkään. Yleensä reissuohjelma alkaa jo yhdeksältä, jopa aikaisemmin, ja jatkuu tukkiputkella kunnes jalat pettää. Nyt ei tarvitse lähteä mihinkään kahteen viikkoon, ellei halua. Saa tehdä duunia.

Nyt päästään siihen, miten olen tänne joutunut. Joutuminen ei ole oikea sana vaikkakin kuvastaa hyvin suomalaisen kulttuurin viestintätapaa. Oikeasti olen onnekas. Sain kahden viikon residenssiapurahan Jokesilta, Journalistisen kulttuurin kehittämiskeskukselta tänne Särön Oderin residenssiin.

Residenssissä on tarkoitus työskennellä, saattaa eteenpäin jotakin omaa projektia. Tänään on sunnuntai, lepopäivä ja käytän sen ympäristöön tutustumiseen. Huomenna alan paneutua Kekkosen päiväohjelmiin vuodesta 1956 eteenpäin. Tietenkin jatkan käsinkirjoitusharjoituksiani.  Huom. ei käsikirjoitus. Varmaan jossain postauksessani kerroin, että viime lokakuussa kyllästyin käsialaani ja päätin harjoitella joka päivä vartin verran oikein kynällä ja paperilla. Project ongoing. Tulokset hapuilevia.

Eilen kuulin Markilta, joka isännöi tätä Särön residenssiä, että useimmat hänen tuntemistaan runoilijoista kirjoittavat runonsa koneella. Suuri yllätys minulle! Olen kuvitellut, että runot jos mitkään kirjoitetaan käsin. No, minähän en runoista tiedä. Olen niin proosallinen, että jo aikoinaan kirjoituspiirissä minut vapautettiin runojen analysoinnista.

Tämän Särön Oder-residenssin omistaa saksalaisnainen, joka haluaa asuntoa käytettävän taiteellisiin tarkoituksiin. Aiemmin residenssi oli Berliinissä, mutta uusien vuokralaislakien tultua voimaan, Särö päätyi muuttamaan residenssinsä Frankfurt an der Oderiin. Työskentelyn kannalta varmaan parempi vaihtoehto, sillä kuka nyt voisi vastustaa Berliinin monia houkutuksia.  En muista aivan tarkkaan tuota lakimuutosta, mutta saman tyyppistä sääntelyä on ollut monissa muissakin kaupungeissa, johtuen siitä että turisteille tarkoitetut uudet alustat kuten airbnb vievät vuokra-asunnot paikallisilta. Käytännössä siis vuokra-asuntojen hinnat nousevat paikallisten saavuttamattomalle tasolle.

Näkymä Särön Frankrurt an der Oder residenssistä. Oder-joen vastarannalla Puola.

Särön Frankfurt an der Oder residenssin olohuone.

Huomenna täytyy suunnata jääkaapin täyttöön. Viikonlopun mainoksista on apua ostoslistan laadinnassa. Ihana kolminappulainen radio säestää. Särön Frankfurt an der Oder residenssi.

Särön Frankfurt an der Oder residenssin näkymä ruokapöydästä Puolaan.

Taiteilijan työpöydän takana oleva ikkuna antaa sisäpihalle ja 15 kerroksiselle tornitalolle. Särön Frankfurt an der Oder residenssi.