Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Saksa

Pyöräretken toisena päivänä vehreisiin maisemiin – Wannsee/Saksa

Toisena pyöräilypäivänä tutustuimme Wannsee-järven ympäristöön ja sieltä löytyviin Berliinin muurin muistomerkkeihin. Berliinin keskustan jälkeen tuntui kuin olisi mieli levännyt. Maisemat muuttuivat vehreimmiksi, talot matalammiksi. Välissä pyörä rytkytti mukulateitä, niin että mietin, että näinkö tämä kestää moisen menon. Mutta hyvin kesti. Ovat näköjään tukevaa tekoa.

Kävimme Dreilindenin rajanylityspaikalla Checkpoint Bravossa.  Se oli DDR:n ajan vilkkain rajanylityspaikka. Rajaa ei kylläkään nähnyt sillä raja-alue oli viitisen kilometriä leveä.

Checkpoint Bravon hallintokeskus. /Saksa

Ajelimme Steinstückenin eksklaavissa. Vaikea sana, mutta tarkoittaa Länsi-Berliiniin kuulunutta, mutta Itä-Berliinissä sijaitsevaa aluetta. Eksklaaveja oli DDR:n aikaan useampia, mutta Steinstücken erosi muista siinä, että siellä asuttiin vakituisesti.

Steinstückeniin kurvatessamme tienposkessa hauska kyltti varoitti rupikonnien tienylityskohdasta. Hiljensin vauhtia, totta kai.

Potsdamiin kuuluvassa Klein Glienicke -kylässä pyörähdimme. Babelsbergin linna häämötti etäällä. Glienickerin siltaa oli tietysti kuvattava.

Glienickerin  sillalla vaihdettiin aikoinaan salaisia agentteja. Silta erotti idän ja lännen. /Saksa

 

Komea kaivonkansi /Nikolskoe kirkko, Saksa

 

 

Hienoa työtä tämä terassin muuri. /Wannsee, Saksa

Riikinkukkosaari (Peacock Island) häämöttää Wannsee-järvellä.

 

Potsdamin alueella on komeita linnoja ja puistoja. /Wannsee, Saksa

 

Tällä rakennuksella on kolkko kaiku. Huvila, jossa Wannseen konferenssi pidettiin. Konferenssissa tehtiin päätös juutalaisten kansanmurhasta.

 

Hiljainen kylätie, Wannsee, Saksa

 

Blockhaus Nikolskoe kaffilla. Oli muuten hyvää. /Saksa

Kaikenkaikkiaan matkaa kertyi reilut 21 kilometriä + pari lisää kun eksyimme loppumatkasta.

 

Pyörällä Berliinissä

Jännitys tiivistyi, kun maanantai lähestyi. Se oli päivä, jolloin hyppäsimme pyörän selkään ja lähdimme tutustumaan Berliinin muurin muistomerkkeihin.

Hotellimme kulmalla jäykistyin kauhusta, kun näin pyöräilijöiden laumat ja niiden selässä olevat hahmot kurvaamassa, kuka minnekin. Varmaan töihin kiirehtivät, sillä oli maanantaiaamu.

En ole järin hyvä pyöräilijä, ehkä vähän vaarallinenkin liikenteessä. Haahuilija, joka saattaa unohtua omiin ajatuksiinsa ja tehdä äkkiliikkeitä hetken mielijohteesta. Sillä selviää hyvällä tuurilla vähäliikenteisillä teillä. Nyt sellaiseen ei ollut varaa. Oli pakko keskittyä liikenteeseen ja siihen, että pysyy muiden mukana. Siinä olikin tekemistä, sillä pressiryhmämme koostui pohjoismaalaisista eri ikäisistä miehistä ja lisäkseni mukana oli vain yksi nainen, työmatkapyöräilevä hänkin. Olin ainut, jonka pyöräilykilometrit jäävät alle sataan kilometriin vuodessa.

Kahden päivän aikana näimme muistomerkkejä: muurinjäänteitä, laattoja, historiatauluja, muurin historiaan liittyviä rakennuksia, hautakiviä, vaikka mitä. Jollain hetkellä luulin nähneeni ne kaikki, mutta mitä vielä! Muistomerkkejä on satoja, ellei tuhansia, pyöräilyoppaamme Oleg arveli. Oleg on venäläistaustainen, joka on asunut pitkään Berliinissä. Hämmästyksekseni hän puhui sujuvaa ruotsia. Ruotsin kieli oli peruja ajalta, jolloin hän asui Ruotsissa. Pyöräily pitää ilmeisesti nuorena, sillä kun laskeskelin hänen elämäänsä liittyviä ajanjaksoja, vuosia oli reippaasti enemmän kuin hänen ulkomuotonsa antoi ymmärtää.

Kaiken kaikkiaan muuria oli aikoinaan 157 kilometriä. Muuria mukaillen on mahdollista pyöräillä koko matka.
”Jotkut jopa ovat kävelleet matkan. Se on kestänyt neljä päivää”, Oleg kertoo. Ovat varmaan parempikuntoisempia kuin Mummo. Parikymmentä kilometriä hissukseen voi päivässä kävellä, jos ei tarvitse muuta tehdä. Tuo parikymmentä kilometriä on Santiagon teillä aika yleinen päivämatka. Toki sielläkin jotkut vetelevät neljäkymmentäkin kilometriä.

Tällä pyöräreissulla me emme kuitenkaan pyöräilleet koko matkaa, vain noin 23 kilometriä ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä ehkä saman verran, mutta silloin siirryimme kaupungin ulkopuolelle, vehreisiin maisemiin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vain kerran ratikka viuhahti läheltä tai minä viuhahdin liian läheltä ratikkaa. Taisin pyöräillä punaisilla risteyksessä. Berliinissä pyörätiet kulkevat erillään jalankulkijoista. Pyöräilijöillä on oma kaista autotien vieressä. Pyöräily on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Helsingissä, jossa moottoriajoneuvoja lukuun ottamatta kaikki muut liikkuvat värkit säntäilevät samalla baanalla.

Pyörät ja kypärät saimme Kulturbrauerein Berlin on Bike -vuokraamosta, jonne menimme metrolla, Eberswalder Straße asemalle.

Kulturbrauereilta pyöräilimme Prenzlauer Bergin kaupunginosaan, jossa saimme kuulla miltä tuo kulttuuriväen ja opiskelijoiden suosima alue näytti DDR:n viimeisinä vuosina.

Sieltä jatkoimme to Treptower Parkin neuvostomonumentille. Aivan valtava alue ja valtava muistomerkki.

Pysähtelimme usein kuulemaan Olegin värikkäitä tarinoita muurin ajalta, sen kaatumisen turbulenssista ja siitä mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Opastetun pyöräretken hyötyihin kuuluvat oppaan tarinat, mutta myös se, että ajaminen helpottuu, kun ei tarvitse miettiä reittiä. Sen kun vaan ajaa perässä. Opas pitää huolen tahdista, mutta ainahan siinä niin käy, että johonkin juututaan katselemaan ja keskustelemaan ja lopussa sitten pingotaan aikataulua kiinni.

Kulturbrauerein Berlin on Bike -vuokraamosta valitsimme pyörät. Minulle sopiva oli 7-vaihteinen naistenpyörä, ei jalkajarruja. Kolmevaihteisessa olisi ollut jalkajarru. Berliinin kaupungissa pyöräillessä en juuri kaivannut monia vaihteita, mutta kakkospäivän Wannsee-kierroksella niitä tarvitsi.

 

Oppaamme Oleg valmiina opastamaan. Hän, kuten monet muutkin Berliinissä eivät halua käyttää kypärää. Se on kuitenkin suositeltavaa vakuutuksen vuoksi, jos jotain sattuisi.

 

Berliinin muurin historiasta kertova muistomerkki/ Berliini, Saksa

 

Berliinin muurin historiasta kertova muistomerkki/ Berliini, Saksa

 

Graffitit uudistuvat päivittäin. Tässä vierailuamme edeltävän päivän graffiti DDR:n aikaisen stadionin muurissa. Se voi uusiutua milloin tahansa, joku vaan maalaa sen päälle./ Berliini, Saksa

 

Thomas maalaamassa graffitia Berliinin entisen stadionin muuriin / Berliini, Saksa

 

Berliinin muurin historiasta kertova muistomerkki. Näitä muurin eri aikakausista kertovia historiatauluja on paljon. / Berliini, Saksa

 

Joskus historiataulujen ympärille maalataan graffiteja. Tämä kuva on tavallisen asuintalon seinästä. Olegin mukaan berliiniläiset ovat (ainakin kuvan alueella) varsin suvaitsevaisia graffitien suhteen.

Berliinin muurin historiasta kertova muistomerkki asuintalojen keskellä/ Berliini, Saksa

 

Berliinin muurin historiasta kertova hautakivimuistomerkki/ Berliini, Saksa

 

Oleg esitteli varsin kattavasti eri Berliiniä.

 

Baumhaus an der Mauer, erilaisesta irtojätteestä rakennettu puutalo Mitten ja Kreuzbergin rajamailla/ Berliini, Saksa

 

Berliini, Saksa

 

Berliini, Saksa

 

Tähän rakenteilla moottoritie (liittymä) mutta berliiniläisten autonkäytön muuttuminen saanut uusia käänteitä rakennustyöhön. Nykyään autoilu on vähentynyt, ja siitä seuraa kysymys onko tarvetta.

 

Kannantottoja Berliini/Saksa

 

Treptower Park – suosittu puisto/ Entisen urheilukentän päälle rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen puna-armeijan muistomerkki. Berliini/Saksa

Clärchens Ballhaus – Berliini/ravintolat

Syödä täytyy, oli sitten reissussa tai kotona. Berliinissä olen syönyt ennenkin hyvin. Osaan jo tunnistaa ruokalistalta leberknödelit ja muut minulle mahdottomat veri- ja maksaruoat. Raavas mieskään ei jää nälkäiseksi Saksassa mutta Mummo toivoisi pienempiä annoksia. Jos olen kaverin kanssa liikkeellä, jaamme annokset.

Tällä reissulla Visit Berlin oli isäntänä varannut ravintolat ja sopinut pöytävarauksista. Ruoat valitsimme itse.

Ensimmäisen illan ravintola, Clärchens Ballhaus viehätti. Yli satavuotiaasta rakennuksesta tuli mieleen Havannan vanhan osan rapistunut kauneus.

Istuimme terassialueella lehtipuiden varjossa. Illan hämärtyessä värikkäät valot hohtivat tunnelmallisina ja  etäältä kuului puheen porinaa oman seurueemme äänten lomassa.

Kiertelimme myös sisätiloissa, joissa ei ollut sinä iltana ruokailjoita eikä kokousvieraita. Kakkoskerroksen kokoustilassa en voinut olla miettimättä moniko suomalaiskokoustaja olisi tuhissut homenuhaansa jo pelkästään seinien ulkonäön perusteella. Tiloihin on tulossa remontti lähiaikoina tai vuosina.

Clärchens Ballhausissa on huviteltu yli sadan vuoden ajan. Tanssi on aina ollut tärkeä osa huvittelua. Vaellessani sen koristeellisissa tiloissa pystyin elävästi kuvittelemaan, kuinka aikoinaan  berliiniläiset liihottelivat alakerran tanssisalin parketilla ja Berliinin kerma juhli yläkerran peilisalissa.

Nykyään Clärchens Ballhausissa järjestetään tanssikursseja. Korona on tosin sotkenut tanssitoimintaa.

Ruoka oli kyllä hyvää, mutta taas kerran olisin tarvinnut opastusta siihen, miten saisin maistella useampaa ruokalajia halkaisematta itseäni. Jo valtava alkupala, Flammkuchen mit geräuchertem Speck und Frühlingslauch lähes tainnutti. Siitä olisi riittänyt koko pöytäseurueelle.

Alun loistoaikoina vieraille varmaan ojennettiin Clärchens Ballhausissa seuralaisen menu, jossa ei ollut hintoja. Toimittajanurani aikana olen kyllä sellaiseen törmännyt, mutta en muistaakseni Euroopassa. Nykyään ravintoloiden ruokalistat hintoineen löytyvät netistä. Kiitos nykyavoimmuuden pystyin päättelemään , että Clärchens Ballhaus sopii myös omasta kukkarosta maksavalle.

Tunnelmakuvia Clärchens Ballhausista

 

Rapistuvaa kauneutta, Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

 

Näkymä kakkoskerroksesta /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Sisääntulo /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Alakerran tanssisali. Pöydät vaan sivuun ja jalalla koreasti. /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

 

Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Vanhaa ja uutta naistenhuoneessa /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Yläkerran peilisalin valaisin /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Hyvä paikka kuvata peilisali. Kollega jo siellä heiluu kameroineen. /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Peilisaliin istuin /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Mahtoi tuossa tuolissa istuessa tulla ruhtinaallinen olo. /Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

 

Tuhti alkupalani. Vastapäisellä kollegalla Flammkuchen mit Tomaten, roten Zwiebeln und Rauke (vegaani). Minulla pekonia ja kevätsipulia. Kollegan mielestä minun oli parempi. Annoskateutta! Ravintola Clärchens Ballhaus, Berliini, Saksa

Uutta Berliinissä – Humboldt Forum

Reissun varsinainen sisältö, pyöräretket olivat ohjelmassa vasta maanantaista alkaen. Sunnuntai-iltapäivällä ehti vähän vilkaista lähistöä. Radisson Blu Hotellia lähes vastapäätä sijaitsee valtava kolossi, Humboldt Forum. Se on Berliinin uusimpia maamerkkejä, 862 miljoonaa maksanut rakennus.

”80 miljoonaa kustannuksista saatiin kansalaisilta ja organisaatioilta lahjoituksina”, kertoi oppaamme Andrea Brandis.

”Humboldt on herättänyt monenlaisia tunteita ja herättää yhä.”

Humboldt Forumissa on museoita ja siellä järjestetään tiede- ja kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Mahdoinko mainita kaiken, hmm… Kaupat ja kahvilat ainakin unohtuivat.

Kahdeksan vuoden korjaustyön jälkeen rakennus valmistui korona-aikaan. Rakennuksen ovien suussa vartijat muistuttavat siitä, että pyöröoviin mennään vain yksi kerrallaan. Korona-ajan toimia sekin.

Kattoterassin avaamista odotellaan jo innokkaana. Epäselvää koska avajaiset ovat, mutta muutaman viikon päästä pitäisi Berliiniä päästä katselemaan Humboldt Forumin katolta. Etnomuseon tiloissa touhutaan kovasti, sekin avataan piakkoin.

”Humboldtista halutaan tehdä eräänlainen piazza, jossa ihmiset viettävät aikaa, eivätkä ainoastaan mene museoihin. Italialaisen arkkitehdin käsialaa”, Andrea kertoo. Näyttihän rakennuksen aukiolla istuskelevan porukkaa ainakin vierailumme aikoihin.
Rakennus on valtava. Ota kartta, niin hahmottuu helpommin.

Koronasäännöt, Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Näistä portaista pääsee kohtapuoliin etnologiseen museoon /Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Oppaanamme toimi Andrea Brandis. /Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Sisäpihan näkymiä. Anne Duk Hee Jordanin  Culo de Papa näyttely (tietojeni mukaan vain 11.9. asti /Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Humboldt Forum, Berliini, Saksa

 

Uusi Berliinin–Brandenburgin lentoasema

Pitkän tauon jälkeen istahdin lentokoneen kyytiin, suuntana ulkomaat. Hieman epäröin, kun sain kutsun Saksan matkailutoimistosta parin päivän pyöräilyreissuun Berliinissä. Aika ei houkuta matkustamaan, mutta joskus kai tästä pandemian ikeestä täytyy riuhtaista itsensä irti. Mediavierailun teemana oli 60 vuotta muurin pystyttämisestä. Kohteiden välillä tarkoitus liikkua polkupyörällä.

Saksa vaatii minulta aina muutaman päivän totuttelemisen ennen kuin tunnen oloni kotoisaksi. Kieli on jossain määrin tuttu, sitä luin aikoinani lukiossa. Aikuisiällä työskentelin jopa muutaman kuukauden Bad Mergentheimissa. Tästä huolimatta Saksanmaalla onnistun jotenkin tekemään asiat hullusti. Edellisellä Berliinin reissulla yritin syödä väärässä osassa ravintolaa (halusin hyvän näkymän, mutta siinä kohdassa sai vain juoda) ja kun minut sitten ohjattiin oikeaan paikkaan ja sain ruokani, kännykkäni soi. Sekään ei ollut hyvä. Tarjoilija riensi huomauttamaan, että ravintolassa ei ollut sopivaa puhua puhelimessa. Lounasaikaan!

Pitkään odotettu Brandenburgin lentoasema

Berliinin uutta Brandenburgin lentoasemaa on odotettu jo pitkään. Kuinkahan monta vitsiä olen siitä ehtinyt eri matkoillani kuulla. Saksalaisia ei varmaan naurata yhtä paljon, sillä kentän rakennuskustannukset ovat moninkertaistuneet vuosien kuluessa. Jossain vaiheessa puhuttiin kuudesta miljardista eurosta. Mutta nyt Brandenburgin lentoasema on ollut jo vuoden toiminnassa. Silti lentokoneesta lentoaseman tulohalliin johtava ulostuloputki vangitsi meidät epämääräiseksi ajaksi sisäänsä, kunnes huoltohenkilökunta työkaluineen pyrähti paikalle ja sai ovet auki.

Lentoaseman matkailuinfossa äksyili selvästi kesken sunnuntaiaamun unien herätetty virkailija, jolle ei sopinut esittää kysymyksiä. Tärkeän näköisenä – kollegani risti hänet Mr Beaniksi – hän puuhaili ulos aparaateistaan Berlin Card -liput. Siis ne turistien suosimat liput, joilla voi edullisesti liikkua ja tutustua museoihin ja muihin nähtävyyksiin.

Mutta mitä teki tuo virkailija! Hän lähetti meidät kattavalle kaupunkikierrokselle. Ajelimme saamamme reittitulosteen mukaan, vaihdoimme välillä bussia ja kaikki näytti sujuvan hyvin, sillä kaikki bussipysäkit minuutteja myöten oli dokumentoitu. Kun olimme päässeet tulosteen viimeiselle riville ja astuimme ulos bussista, seurasi yllätys. Missä ovat Berliini Mitten korkeat rakennukset, näköpiirissä pelkkää omakotiasutusta. Infomies oli lähettänyt meidät samannimiselle kadulle kuin hotellimme sijaitsi, mutta olimme kuukelin mukaan 23 kilometrin päässä siitä. En tiedä miten näin kävi, miten on edes mahdollista. Myöhemmin muista Pohjoismaista saapuneet kollegat tulivat hotellille suoralla metrolinjalla.

Muutama tunti siinä vierähti kaupungin laitoja tutkaillessa, mutta hotellin sijainti palkitsi. Meidät majoitettiin Radisson Blu -hotelliin, tuomiokirkon kupeeseen. Hyvä paikka lähteä moneen suuntaan.

Taksi muuten maksoi viisikymppiä ja rapiat, kun lähdin kotiinpäin. Näyttäisi olevan sama hintataso kuin Suomessa. Suunnilleen sama matka kentältä kotiin, no ehkä muutama kilometri vähemmän, mutta samat eurot.

Berliini toivottaa tervetulleeksi, mutta koska info aukeaa. Ei minkäänlaista aikataulua näkyvillä missään puolella kioskia.

 

Katossa punaista taidetta / Berliini Brandenburg lentoasema

 

Lattiaan upotettu koristeeksi lantteja/Berliini Brandenburg lentoasema

 

Tänne päädyimme matkailuinfon ohjaamana. Mutta onpa sentään komea kaivonkansi./ Berliini

 

Berliinissä,  jossakin liepeillä. Mutta matka jatkui. Taksia emme saaneet, mutta paikallisen avustamana pääsimme eteenpäin.

Ankka pöydälle – Bad Mergentheim

Herkkujen lisäksi juhlakausissa kuten pääsiäisessä ja joulussa on hyvää se, että koristeita hakiessa kaappien kätköistä löytyy myös muistoja. Varsinaisia matkamuistoja en suosi, pölyn pyyhkimistä on riittävästi muutenkin, mutta ostan satunnaisesti joulu- tai pääsiäiskoristeita. Yksi niistä on kuvan ankka, jonka tehtävänä on toivottaa sinulle hyvää pääsiäistä.

Ankan ostin muutamia vuosia sitten Bad Mergentheimista, Saksasta. Kiersimme kesälomalla Eurooppaa autolla ja kävimme paikoissa, jotka jollain tavalla liittyivät elämäämme.

Bad Mergentheim liittyi työasioihin. Olin ollut siellä kaksi kuukautta työharjoittelussa, muistaakseni vuonna 1998. Asuin pienessä perhehotellissa aivan Kurparkin (kylpyläpuiston) kupeessa. Bad Mergentheim on yksi monista Saksan perinteisistä kylpyläkaupungeista. Kävin aamuisin ennen töihin menoa lenkillä Kurparkissa ja silmät selälläni katselin, kuinka porukka joi puistossa terveysvesiä. Pitihän niitä minunkin kokeilla. Kaamean makuisia.

Söin hotellissa aamiaista ja muistan, kuinka hotellin emäntä aina välillä innostui. Pyöräilijät tulevat!

En heti hoksannut mitkä ihmeen pyöräilijät, kunnes huomasin, että Bad Mergentheim sijaitsee Romantische Strassen – kauniin matkailureitin ja hienon pyöräilyreitin varrella.

440 kilometriä pyöräteitä ja toinen toistaan viehättävämpiä pikkukaupunkeja. Sinne pitäisi joskus päästä pyöräilemään.

Ankan muistojen innoittamana, kaivelin tietsikan sisältöä ja löysin kuvia. Laitan muutaman tähän postaukseen. Ne ovat kesälomareissulta 2012.

Hyvää pääsiäistä!

Bad Mergentheim, Saksa

Hienosti ilmaistu: Pyöräily on terveellisstä, muttei kylpyläpuistossa.

Bad Mergentheim, Saksa

Terveysvesiä, Bad Mergentheim, Saksa

Bad Mergentheim, Saksa

Wilhelminlähde, Bad Mergentheim, Saksa

 

Bad Mergentheim, Saksa

Toriaukio on Bad Mergentheimin sydän, Saksa

Bad Mergentheim, Saksa

Pyöräilijät pysähtyvät levähtämään tai jäävät yöksi, Bad Mergentheim, Saksa

Daniel Sandke

Residenssivierailun kohokohtia – Frankfurt an der Oder – Saksa

Facebookista tuppaa muistoa vuosien varrelta. Hyvä, että on mitä muistella tänne kotiympäristöön linnoittautuneena. On tullut tehtyä kaikenlaista ja matkattua siellä täällä. Viime vuonna tähän aikaan olin  Saksan ja Puolan rajalla sijaitsevassa Särön Oder -residenssissä. Se sijaitsee Saksan puolella Frankfur an der Oderissa. Vain silta erottaa sen kaksoiskaupungistaan Slubicessa.

Itse työskentelin mutta kaupunki ei ole hullumpi paikka tavalliselle turistillekaan. Kaksi eri kulttuuriympäristöä vieri vieressä. Edullisia ruoka ja majoituspaikkoja, erityisesti Puolan puolella. Santiagon teiden pongaajat voivat vaeltaa kohti päämääräänsä Santiago de Compostelaa useita erkanevia reittejä myöten ja levähtää jommassa kummassa kaksoiskaupungeista.

Mainitsen tässä postauksessani muutamia kohokohtia, jos kaksoiskaupungin elämä kiinnostaa muuten niin vuoden 2019 huhtikuun kohdalla lisää juttua tai hakusanoilla Särön Oder-residenssi.

Aamun äänimaisema Särön Oder -residenssissä

Aamuista kirjoitin päiväkirjaani 19.4.2019:  On sen verran lämmintä, että pystyy nukkumaan ikkuna auki. Lintujen liverrykseen on ihana herätä. Ensin pikkulinnut aloittavat vienosti. Pian varis liittyy äänimaailmaan karhealla raakunallaan ja kyyhkyset huhuilevat toisiaan huhuu, huhuu. Kaikki tuo sekoittuu viehättäväksi aamusinfoniaksi ja yhtyy kirkonkellojen etäiseen kuminaan.

Ensimmäisenä aamuna kuuntelin radiota. Siinä oli kertakaikkiaan oma tunnelmansa kuunnella vanhanaikaisesta radiosta saksankielistä ohjelmaa samalla kun tutki paikallisten kauppojen mainoksia valtavasta ilmaisjakelukasasta, jonka residenssin hoitaja noukki pohjakerroksen postilaatikosta.

 

Keskittymistä olennaiseen

Toinen ilonaihe, joka yhä nousee esiin muistoissani: Kaksi viikkoa aikaa keskittyä vain yhteen aiheeseen. Residenssivierailuun vaaditaan työsuunnitelma, projekti. Yleensähän matkailutoimittajan elämässä pää on tulevissa reissuissa ja sormet näppäimistöllä edellisiä reissuja dokumentoimassa.

 

Taiteen inspiroiva ilmapiiri

Kolmas ilonaihe oli inspiroiva ympäristö.  Taidetta seinillä ja pihapiirissä. Musikaali, vulva-ilta, tanssikurssit, joista postasin vuosi sitten.  Ja sitten kohtaamiset taiteilijoiden, kuten Daniel Sandken kanssa. Hän on taiteilija, joka on residenssin pihapiirin julkisivuteosten takana. Kuten nämä tässä postauksessa olevat tanssijat ja linnut, jotka tervehtivät residenssirakennukseen tulijaa. Tapasin Danielin aivan sattumalta kun kuvasin rakennuksia. Daniel kertoi, että maalaukset on jäljennetty kuvista.

Avauskuvassa olevan hirviteoksen edessä taiteilija Sandke seisoo pyörineen.

 

Särön Oder -residenssisä taiteilija Daniel Sandken teoksia seinillä.

Kirjainleikki korkealla talon päädyssä on Daniel Sandken taidetta.

Daniel Sandke

Saksa Frankfurt/Slubice

Säästin tietämättäni satasen – residenssielämää – Frankfurt(Oder)

Ajattelin käväistä Puolan puolella, mutta jouduin palaamaan takaisin residenssille, sillä  Slubiceen johtavan sillan kupeessa poliisit tarkistivat henkilöllisyystodistuksia. Kyselin miksi, mutta en saanut heiltä vastausta. Sen sijaan kaksi tarkastuksesta selvinnyttä nuorta miestä kertoi, että ilman henkkaria sakkoa tulee 25 euroa. Jopas jotakin. Olen trampannut useaan otteeseen Puolan puolelle, eikä minulla ole ollut passia tai muuta henkkaria mukana. Olen tietämättäni säästänyt ainakin satasen,  kun ei ole ollut tarkastuksia.

Sen verran lähdin asiaa miettimään, että kaivelin EU:n sivuilta tietoa. Totta vie, henkkaria pitäisi pitää mukana. Sakosta ei kylläkään mainittu mitään.

Näin ohjeistetaan

”On kuitenkin aina suositeltavaa pitää mukana passia tai henkilötodistusta myös Schengen-alueellaenmatkustettaessa. Vaikka niitä ei tarvita rajalla, voi eteen tulla tilanteita, joissa henkilöllisyys on todistettava. Esimerkiksi poliisi saattaa pysäyttää sinut ja tarkistaa henkilötietosi, ja myös lentokoneeseen pääsy edellyttää henkilöllisyyden todistamista. Schengen-alueeseen kuuluvalla EU-maalla voi olla kansallisia sääntöjä, jotka edellyttävät, että sen alueella oleskelevalla on aina mukanaan esimerkiksi henkilötodistus tai jokin muu asiakirja.”

Enpä tuotakaan ole tullut ajatelleeksi.

Ich wünche euch Happy Vulva – Residenssielämää – Frankfurt (Oder)

Mitään, sellaista joka tuntuu epämiellyttävältä, ei tarvitse sanoa tai tehdä. Ja vaatteet on päällä koko ajan. Näin esite kertoi teatterilla järjestettävästä Vulva im Dialog -tapahtumasta. Pakkohan sitä oli kävellä pihan poikki ja katsoa mitä tuleman piti.

Paikalla oli viitisentoista naista, monet paikallisia, mutta oli  mukana yksi kuudenkymmenen kilometrin takaa tullutkin.

Ohjaaja Franzi (Frazsiska Dickmann @happyvulva) kertoi illan kulusta, omista taustoistaan ja ennen kuin hän siirtyi esittelemään naisten sukuelinten anatomiaa, hän toivotti  osallistujille onnellista häpyiltaa:

”Ich wûnche euch Happy Vulva”.

Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Odelanin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Anatomia tutuksi. Franzi esittelee. Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Kyseessä on koko kevätkauden kestävä luento- ja kokemussarja, joka huipentuu 15.6. järjestettävään näyttelyyn. Silloin on esillä muun muassa tapahtumien aikana otetut osallistujien käsillään tekemät häpyä kuvaavat sormikuviot, jotka valokuvaaja ikuisti. Teoksesta löytyy varmaan minunkin tekeleeni.

Naisringin – on mukana ollut miehiäkin – kokoonpano vaihtelee,  jotkut osallistuvat usein, toiset taas silloin tällöin.

Vulva im Dialog -ilta, Frankfurt an der Oder

Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Eilen paneuduttiin häpyä koskeviin myytteihin. Olisinpa ymmärtänyt paremmin saksaa, kun ohjaajat kertoivat eri kulttuureista juontaviin häpymyytteihin.

Pohdimme pienryhmissä milloin nainen on neitsyt. Meille suomalaisille tämä neitsyysasia lienee aika yhdentekevä, mutta niin ei ole kaikkialla maailmassa. Tästäkin on onnistuttu tekemään business. Lääkäriltä voi jopa ostaa todistuksen neitsyydestä niillä kulmilla missä sillä on merkitystä. Mutta miten neitsyys menetetään. Miten sen olemassaolo todistetaan. Immenkalvon rakenne vaihtelee. Umpinainen se ei ole, jonkun kokoinen reikä täytyy olla, sillä kuukautisveren tulee päästä ulos.

Olisin pannut vajavaisen kielitaitoni piikkiin tarinan Tuhkimo-sivustosta, jossa huutokaupataan neitsyitä.   Hyvin saksaa osaava kämppis selvensi aukkokohdat minulle illan mittaan residenssillä. Sellainen sivusto löytyi. Ei mitään nappikauppaa. Eräs abudhabilainen liikemies oli Sun-lehden mukaan pulittanut 2, 5 miljoonaa euroa päästäkseen pukille teinimallin kanssa.

Kaiken kaikkiaan erikoinen ilta, johon tuskin olisin eksynyt ilman tätä residenssielämää. Mikä parasta, osallistumalla saa tuntumaa paikalliseen elämänmenoon. Se tuntuu olevan aika monipuolista täällä pikkuruisessa Frankfurt an der Oderissa.

Bonuksen kolmen tunnin kielikurssi. Nyt on seksuaalisuuteen liittyvä sanasto hallussa.

Vulva im Dialog, Modernes Theater Odelan, Frankfurt an der Oder

Kirjallisuutta. Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Vulva im Dialog, Frankfurt Oder

Vulva im Dialog -illan päätteeksi osallistujat muodostavat käsillään hävyn. / Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa

Vulva im Dialog, Frankruft an der Oder

Tässä yksi häpy kuvattavaksi 15.6. näyttelyyn. Vulva im Dialog -ilta Modernes Theater Oderlandin tiloissa Frankfurt an der Oderissa.

 

Linkkejä

www.doppelstadtkultur.de

@vulvaimdialog

Avauskuvassa vasemmalta oikealle: Anna, Melanie, Franzi, Isabell

Tippa silmässä museossa – residenssielämää – Frankufurt (Oder)

Museopäivä. Kävin todennäköisesti kaikissa Frankfurt an der Oderin museoissa. Kuten jo aiemmissa postauksissa kerroin, täällä ei tarvitse juosta itseään puolikuolleeksi nähtävyyksien perässä vaikka olisi kuinka ahne sille annille. Hyvä! Tulee tehtyä sitä minkä takia tänne on tultu, duunia. Siitä huolimatta muutakin täytyy olla. Facebookin virrassa olleen postauksen mukaan vuorokausi kannattaa jakaa näin: yksi kolmasosa työtä, yksi kolmasosa unta (höpöhöpö, mistä löytyy mummo, joka pystyisi nukkumaan kahdeksan tuntia) ja yksikolmasosa huvia. Kyllä Face tietää varmaan tuonkin, kun se tuntuu tietävän kaiken muunkin. Nytkin ehdottelee kaikkea saksalaista.

Kävin kolmessa museossa. Täällä ne ovat pieniä, ihmisen kokoisia ja hyvin ehti iltapäivän tunteina.

Aloitin taidemuseoista, sillä ne menivät kiinni aiemmin kuin Kleist-museo.

Raatihuoneella esillä oli Ludwigshafenissa syntyneen Katia Fouquetin taidetta. Aika virkistävää. Ja berliiniläisen Oskar Manigkin synkähköjä teoksia.

Katia Fouguet – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquetin tartu aseeseen, vain naisille!

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet: Tartu aseeseen -teos, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Ethän assosioi! Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Tee minusta kuuluisa, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Madonna tapaa Grzimekit, Katia Fouquet, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk – Brandenburgisches Landesmuseum für Moderne Kunst

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Dmitri ja Amy; Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Oskar Manigk, Raatihuone, Frankfurt (Oder)

Suuri suihku, Oskar Manigk

ATAKin muuttokyyhky – Museum Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Parin sadan metrin päässä raatihuoneelta sijaitsevassa Junge Kunst und Viadrina – rakennuksessa on useita kerroksia historiallista esineistöä ja seassa tauluja. Rakennuksessa on myös erillinen modernin taiteen näyttely. Siellä meinasi tulla tippa silmään!  Esillä oli paikallisen taiteilijan, täällä Frankfurt an der Oderissa syntyneen Georg Barberin alias ATAK maalaamat Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja.

Martha oli tiettävästi lajinsa viimeinen. Muuttokyyhkyt olivat yleisiä Pohjois-Amerikassa, kunnes keksittiin, että niistä saa edullista ruokaa orjille. Tämän seurauksena muuttokyyhkyt metsästettiin sukupuuttoon. Marthan viimeinen koti oli eläintarhassa, jossa se vietti häkkielämää neljäntoista vuoden ajan. Yhdessä tauluista Martha istuu yksinään häkissä, toisessa kuvataan ihmisiä sitä tuijottamassa häkin kaltereiden takaa, yhdessä taulussa Martha varmaan muistelee lapsuuttaan ja muita vapaana lenteleviä lajitovereitaan vehreässä maisemassa.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museum Junge Kunstt, Frankufurt (Oder)

ATAK maalaama Martha-muuttokyyhkyn surkeaa kohtaloa kuvaava teossarja alkaa tästä.

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

ATAK Martha-muuttokyyhky, Museo Junge Kunst Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist – runoilija ja romaani- ja näytelmäkirjailja syntyjään Frankfurt an der Oderista

Tämän jälkeen Kleist-museon anti jäi vähemmälle. Pääpiirteissään vilkaisin kuitenkin. Avauskuvassa olevassa labyrintissä voi kuunnella hänen tekstejään labyrinttiin asetetuilla penkeillä.

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist pokkariversioina Kleist Museum, Frankfurt (Oder)

Heinrich von Kleist museo, Kleist Museum, Frankfurt (Oder)