Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Saaristo

Parin tunnin pyrähdys Tammion kesäidylliin – Haminan seutu

Kolmas saarikohde tällä Visit Kotka-Haminan järjestämällä pressireissulla on Tammio, jonne siirrymme moottoriveneellä Ulko-Tammiosta. Luvassa on saaren kotiseutuyhdistyksen edustajan Anne Mattssonin ohjaama kävelykierros.

Kun saavumme Tammioon, pelastusharjoitus on juuri päättynyt.  Tammion saari sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Haminasta ja kun näinkin etäällä mantereesta ollaan, on tärkeää että saarelaiset osaavat käyttää saarelle sijoitettuja palo- ja muita pelastuslaitteita.

Alunperin Tammiossa asui ruotsinkielistä väestöä mutta se tyhjeni asukkaista 1500-luvun loppupuolen sotien aikoihin. Muutamien vuosikymmenten tauon jälkeen  saarelle muutti suomenkielistä väestöä. Nimen Tammio arvellaan olevan kotoisin ruotsin kielen sanasta Stamö.

Saarella harjoitettiin aikoinaan kalastusta. Rahtia vietiin Viroon ja Pietariin. Nykyään turistit ihailevat Pietarissa kivitaloja, jotka on tehty Tammion ja koko saariston ja rannikoilta louhitusta graniitista. On jopa pikkukiviä kerätty Tammion saarelta ja lähisaarilta vientiin.

Kerrotaan, että muinaisina aikoina saarelaiset keräsivät haaksirikkoituneiden laivojen hylyistä tavaraa. Siitä on monenlaista tarinaa. Siitä kirjavinkki: Rantarosvojen saaristo : itäinen Suomenlahti 1700-luvulla / Yrjö Kaukiainen

Tammion idylliä halutaan suojella

Nykyään saaren asuttavat kesäaikaan mökkiläiset. Mökkiä Tammiosta ei niin vain saa, vaan tavallisesti täytyy olla jokin sukuyhteys saareen. Yksi ympärivuotinen asukaskin on: kahdeksankymppinen entinen sukeltaja.

Kun astuin satamalaiturilta Tammioon tuli mieleeni Helsingin Villinki. Ensimmäisenä silmiini osuivat tavarankujettamiseen tarkoitetut kärryt. Saaressahan joutuu kuljettamaan kaikenlaista olemiseen ja elämiseen tarvittavaa ensin mantereelta saaren laiturille ja sieltä edelleen omalle mökilleen.  Saariyhteisöissä – sijaitsi saari sitten Helsingin edustalla  tai itäisellä Suomenlahdella kuten Tammio – on paljon samankaltaisia saarielämään liittyviä piirteitä. Yksin ei selviä, vaan yhdessä muiden saarelaisten kanssa ratkottava asioita ja välinetarpeita.

Tammiossa ei ole matkailijoille suunnattuja palveluja. Ei kahvioita, ei majoitusta, ei ravintolaa. Rannatkin ovat yksityisomistuksessa.

”Ei ole tarkoitus lisätä matkailijoiden määrää, sillä idylli halutaan säilyttää. Vikla-aluksen tuomat turistit pitävät veneliikennettä yllä. Vikla tulee satamaan ja aikaa saareen tutustumiseen on pari tuntia. Vierailusta nauttivat niin  kävijät kuin monet kyläläiset. Toivomme että Viklalla riittää asiakkaita, koska alus on elämänlankamme ja tärkeä yhteys mantereelle”, Anne sanoo.

Kylän keskustan rakennukset on suojeltu, kauempana voi rakentaa vapaammin. Asukkaiden tarvitsema sähkö on aurinkosähköä ja tuulivoimalla tuotettua. ”Niillä pärjätään”, Anne vakuuttaa.

Vettä pumpataan porakaivoista. Kuivina aikoina juomavesi käydään ostamassa mantereelta.

”Suomenlahden ja sitä myötä Tammion edustan merivesi on murtovettä ja sitä käyteään kasvimaiden kasteluun. Vain harvat kasvit pahastuvat siitä”, Anne  kertoo.

 

Sotaevakot rakensivat aikoinaan aallonmurtajan Tammion kalastajakylän suojaksi. Tässä aallonmurtajan kivetystä käytetään apuna rantautumisessa.

 

Tammion satamassa on veneilijöiden käyttöön tarkoitettu kirjahylly, josta voi ottaa lukemista ja jättää jo luetut kirjat muiden iloksi.

 

Anne Mattsson Tammion vanhan kalamajan edustalla. Rakennuksesta löytyy saariston esineistöä ja elämää esittelevä kotiseutumuseo.

 

Ilmoitustaulu kertoo mitä Tammiossa tapahtuu.

 

Tammion vanhaa rakennuskantaa.

 

Jokaisella talolla tuntuu olevan kiehtova tarina. Vihreä, Joosen talo on ehkä saaren vanhin talo. Monesti näkee talon, josta on purettu puoli taloa, jonka hirret on siiretty uuteen taloon.

 

Tammiossa kuljetusvälineitten tulee selvitä kapeillakin poluilla. Satamassa on  käsikärryjä,  joilla tavaraa voi siirtää mökilleen. Nadi-koira on kulkenut seurueen perässä satamasta lähtien.

 

Tammion kirjaston ovi on kutsuvasti avoinna.

 

Kirjasto toimii itsepalveluna: nimi lainauskirjaan ja pariksi viikoksi kotiin.

 

Vilvoittavia merituulia – Rakinkotka, Hamina

Venematkat ja saarielämykset tuntuvat todella tervetulleilta heinäkuun helteissä. Viime viikolla Haminan matkailukohteisiin tutustumassa ollut pressiryhmämme jakautui Haminan Tervasaaressa kahteen veneeseen, josta sitten lähdimme vilvoittavan merituulen saattelemana kohti Haminan edustan saaria. Ensimmäinen kohteemme oli viikinkiekosaari Rakinkotka.

Viikinkiekosaari! Mitä se tarkoittaa? Se selvisi perillä, kun näin kalastushenkisen viikinkituvan ja siellä täällä viikinkikypäriä ja muita koristuksia. Saarella järjestetään viikinkiaiheista ohjelmaa ryhmille. Miksi viikinkiaihe? Saarella on aikoinaan ollut viikinkejä, sillä matkallaan itään nämä sarvipäät pysähtyivät Haminassa ja  Rakinkotkassa.

Rakinkotka sijaitsee myös muiden matkalaisten reitillä. Linnut lentävät syksyisin etelään ja keväisin pohjoiseen ja muuttoaikoina voi nähdä valtavia lintuparvia saaren yllä.

Saarella on kuulemma parhaillaan merikotkan pesä, jossa pari poikasta.

Pertti Illi kertoi aloittaneensa ekosaaren rakentamisen kaksikymmentä vuotta sitten. Saari oli umpeenkasvanut ja puita kaadettiin nelisen tuhatta, jotta maisemat saatiin esiin.

Joku toimittajista kyseli kurtturuususta. Sehän on vieraslaji, josta pyritään ainakin mantereella eroon. Rakinkotkassa kurtturuususta on hyötyä silloin kun merivesi nousee, sillä sen juuristo  sitoo vettä ja näin estää veden nousemisen.

Ekosaarella tietenkin käydään ulkohuussissa. Juoksevaa vettä eikä viemäröintiä ole. Ulkohuussit ovat tuttuja saarissa mökkeileville ympäri Suomen. Sähköä Rakinkotkassa tuotetaan tuulivoimalla ja aurinkopaneeleilla.

Mielenkiintoisen näköisiä mökkejä saarella on. Miten hyvät unet niissä saa, sitä en tiedä, sillä käväisimme vain pikaisesti aamiaisella ja lyhyellä esittelykierroksella. Koska on kyse ryhmiä palvelevasta konseptista, saarelle pääsee tilausveneellä.

Meidän matkamme jatkui ainakin pienemmässä veneessä aika kuhmuraisesti kohti Ulko-Tammiota. Vettä veneen alla oli 23 metriä, kertoivat veneen mittarit.

Tästä mukista on tukeva hörppästä kahvit. Rakinkotka, Hamina

 

Aamiaisen raaka-aineet ovat peräisin saaren metsistä, kasvimailta ja läheisiltä merialueilta. Rakinkotka, Hamina

 

Pertti Illi ja aurinkokivi. Aurinkokiven avulla veneestä käsin näkee auringon pilviselläkin. Näin muinoin, nykyään löytyy nykyaikaisempia navigointivälineitä.

 

Viikinkiaiheinen kalastustupa valmiina vieraita varten. Rakinkotka, Hamina

 

Rakinkotka, Hamina

 

Kotkanpesä. Rakinkotka, Hamina

 

Kalaputkaan ei viety säilöön riehuvia kännikaloja, vaan se on kalastajille tarkoitettu suoja, jota voi siirrellä jäällä.

 

Kuvia majoitustiloista. Rakinkotka, Hamina

 

Missä Espoo, Mummon kotipaikka? Häh!?

 

 

Miten olisi viikko ilman sähköä – akkuja lataamassa

Uskomatonta miten paljon ääntä on kaupunkiolosuhteissa. Äänen määrän huomaa vasta, kun on palannut kotiin viikon sähköttömällä saarella oleskelun jälkeen. Tiskikone, pyykkikone, tietokone, mitä niitä nyt sitten olikaan, ne kaikki tuottavat oman äänensä. Pyykkikone vinkuu armoa, sillä sen kohtalona on pyörittää puhtaaksi vaatekassien sisällöt. Mutta yksi on ylitse muiden: suihkuhana, josta juoksee lämmintä vettä.

Tässä muutamia kuvia paratiisista, jossa lataamme akkuja viikon vuodesta. Suosittelen tutkimaan myös tämän tyyppisiä vaihtoehtoja mökkivaraamoista. Rentouttavaa.

Mitä siellä sitten voi tehdä: vaellella kallioilla, syödä, juoda, saunoa ja lukea – sitä mieluiten riippukeinussa.

Tästä alkaa viikon loma! Matkalla Kirjaisista saarelle.

Kantovettä ja vatipesua. Uimaan tottakai! Saunaranta.

Saunan hämyssä.

Kallioita ja käppyrämäntyjä.

Auringonnousuja ja -laskuja. Viikossa ehtii nähdä seitsemän kumpaakin.

 

Auringonlasku Furuskärissä.

Lintuja ja niiden ääntelyä. Saariston asukit niin ihmistet kuin linnut kunnioittavat toisten reviiriä. Linnut – eivät edes lokit – nappaa herkkupalaasi terassilla.

Kännykkää tulee käytettyä säästeliaästi. Kun virta loppuu, täytyy soutaa Stenskärin pienvenesatamaan lataamaan. Sieltä saa myös tuoretta kalaa ja oman kasvimaan tuotteita. Niin ja nami nami! Kalastajaperheen leipomaa saaristolaisleipää.

Ruotsi-Suomi Saarihyppely – Örö/Suomi

Korpoström ja taivaalla punastellut semitäysikuu jää taakse.  Matka jatkuu  M/S Amadalla kohti Ööröötä (Örö). Menosta vastaa Tore Johansson. Tätä paattia ohjataan  ruorilla – tällä kertaa ei napista.

Ohi vilahtaa Lökholmenin aavekylä. Sieltä ovat kaikki asukkaat kaikonneet mantereelle, mutta kesäisin palaavat paratiisiinsa lomailemaan.

Tykin sisällä Örön puolustusaarella

Örö on satavuotias puolustuskohde, tykinkantaman päässä Bengtskärin majakkasaaresta. Vierilumme kohokohtiin kuuluvat pyörällä ajelu ja käynti tykin sisällä.

Pyörän selässä olen ollut paljonkin, mutta ensi kertaa elämässä tykin sisällä. Tykin keskiö näyttää henkilökunnan taukotilalta.

 

Örön rannikkolinnake – Tykin tähystysaukolle kiivetään portaita

Örön rannikkolinnake – Bengtskär näkyy jos ilma sallii

Örön rannikkolinnake – tykin sisällä

Örön rannikkolinnake – tätä kannattaa väistää

Örön rannikkolinnake – Ammus takana

Örön rannikkolinnake – tykin sisällä keskiö. Eikö näytäkin taukotilalta?

 

 

Kasarmin ravintola

Ruokaa ilman ei saarella tarvitse kytjötellä. Seisova lounaspöytä kokeiltiin ja aivan kelvoksi todettiin.  Vaakunat seinällä kertovat mistä päin varusmiehet olivat kotoisin.

Örön historiaa on kerätty kansien väliin.

Sauli Niinistön kuva komeilee oven päällä.

Salon vaakuna – Sauli Niinistön syntymäpaikka.

Hotelli

Yöpyminenkin on Örössa mahdollista. Kasarmirakennus on muuntautunut  hotelliksi ja aivan mukavan näköisiksi oleskelutiloiksi.

Örö – hotellihuonen sisustus on väritykseltään huolella valittu.

Örö – hotellin kokoontumistiloja. Keittiökin löytyy kokkaushaluisille.

Örö – hotellin terassilta näkee meren.

Pyörällä ympäri satavuotiasta puolustuskohdetta – Örö

Pyöräretkellähän kävi niin kuin tuhat kertaa aiemminkin. Porukka istutetiin kuka minkin kokoisen pyörän päälle. Minulle valikoitui lyhytjalkaiselle soveltuva jopo, värikäs kuin mikä.

Sitten menoksi. Pyöränvalintajonon viimeisenä kun olin, niin pyörän päälle päästyäni ensimmäisenä pyöräjonossa olleet näkyvät enää vain pikku pisteinä maisemassa.

”Seuraa noita tuolla”, opas osoittelee pikku pisteitä.

No jaa, mitenhän tässä käy. (Kuulun ihmissorttiin, joka eksyy omassa puutarhassaankin.)
”Joo, joo, tulen perässä”, opas vakuuttaa huomatessaan epäröintini.

Onneksi jopolla pääsee riittävän lujaa ja saa hännänhuippuna pyöräilleen kolmikon kiinni. Mutta vain huomatakseni, että ei heidän suuntavaistonsakaan hääppöinen ole. Tarkoitus oli ajella 12 tuuman kasarmialueelta 6 tuuman kasarmialueelle, mutta edessä siintävä meri kertoo muuta. Onneksi yhdellä kolmikosta on oppaan puhelinnumero. Uusien ohjeiden avulla päädymme oikeaan paikkaan. Ja vielä takaisinkin, silläkin kerralla vain kerran reitiltä eksyneenä.

Kuvia pyöräretken tavoitteesta – kuuden tuuman kasarmialueelta.

Örö – riippusiltaa pitkin pääsee kohteesta toiseen.

Örö – pidä turvaväli riippusillalla.

Örö – tästäkin kohdasta näkee Bengskärin majakan.

Örö – pattereita, ammuskaappeja ja suojia voi tutkiskella kävelyreittiä vaeltaen.

Örö- paikallisia taideteoksia on näytillä . Tässä Merisiskot esittäytyvät ammusvarastossa.

Örö – maisemia ikuistaa ranskalainen matkanjärjestäjämme.

Örö – taidetta esillä huoltorakennuksessa.

Örö – kirjoita terveisiä! Tässä huoltorakennuksessa siihen on mahdollisuus. Tällaisella koneella on muinoin kirjoitettu. Ilman korjausnäppäinta!

Örö – huoltorakennuksessa taidetta .

Ruotsi-Suomi Saarihyppely – Saaristokeskus Korpoström/Suomi

Tässä tuli ihmetyksen aihe! Kuten edellisestä postauksesta näkee, aurinko panee maata jo silloin kun olemme yhteysaluksella. Saavuimme Korpoströmiin myöhään ja oli vaikea hahmottaa aluetta, mutta se minkä näimme, viehätti: Korpoströmin terassiravintola meren rannalla, veneitä kellumassa laitureissa ja taivaalla punasteli täysikuu.

Ravintolahenkilökunta oli pannut parastaan. Ruoka oli koristeellisesti esillä, odottamassa meitä. Mutta miksi tapaspöytä serranoineen ja oliiveineen? Missä paikalliset herkut? Tai voihan olla, että ruuat olivat paikallisia, sillä ilmakuivattua kinkkua tekee jo varmaan Hookookin nykyään. Mutta paikallisuus jäi ainakin mainitsematta. Tosin hässäkkä oli melkoinen, kun syötiin, saunottiin ja osa vielä kävi kuutamosoutelullakin olemattoman ajan sisällä. Henkilökunnan joustavuus tuli mitattua. Yksi tarjoilijoista jäi ylitöihin pitämään meidät saunaoluissa puoli yhteen asti.

 

Saaristokeskus Korpoström

Aamulla tutustumme Saaristokeskus Korpoströmiin heti aamiaisen jälkeen. Selvästikään emme olleet tyhjentäneet koko tapas-arsenaalia muutamia tunteja aikaisemmin, sillä niitä on yhä tarjolla.

Eilen Ahvenanmaalla näimme surullisen videopätkän ruttoon kuolleesta nuoresta tytöstä. Taisi olla 1700-luvun tarinoita. Loppuhuipentuman aikoihin monen silmäkulmassa kiilteli kyyneleet ja kuinka ollakaan juuri sillä hetkellä viereisessä neukkarissa ryhdyttiin taputtamaan railakkaasti. Niin siinä helposti käy, kun tiloista tehdään kevytrakenteisia ja joustavia, helposti erilaisiin käyttötarkoituksiin taipuvia.

Saaristokeskus Korpoström näyttelyssä Rauhattomia aikoja – 1700-luvun sotavuodet saaristossa kuvaa tapahtumia saaristolaisten näkökulmasta. Dramaattisia olivat. Sotaa ja ruttoa, mitä lie muuta.

Lisäksi osin valmiina, osin rakenteilla on Meidän saaristomme, pysyvä näyttely, jota täydennetään parin seuraavan vuoden aikana.

Saaristokeskuksen alakerrassa lapset ja lapsenmieliset mummot voivat tutustua saariston luontoon Junnulabrassa. Merivettä rannasta ja tutkimaan mikroskoopilla. Mikä sen hauskempaa! Ohjaaja opastaa.

Ja mikä matkailukohde se olisi, ellei saisi tuliaisia. Saaristokeskuksen yläkerran puodissa niitä on.

”Hyväksymme myyntiin vain paikallisia tuotteita”, oppaamme vakuuttaa.

Huoahdus ja helpotus, jos näin olisi aina. Miten monta kertaa olenkaan matkoillani sortunut paikalliseen muistoesineeseen ja kotona tarkemmin tutkittuani löytänyt made in china –tarran. Ja kuinka monta kertaa olen Helsingissä turistien kanssa jahdannut Suomessa tehtyjä matkamuistoja. Joskus jotain löytyy, mutta usein löytyy vain selitys: ”Niistä tulisi liian kalliita jos ne tehtäisiin Suomessa.”

 

Junnulabra – Saaristokeskus Korpoström

Paikallisia matkamuistoja – Saaristokeskus Korpoström

Sukunimillä on historiansa  – Saaristokeskus Korpoström

Korpoströmin posti – Yhteysalus tuo ja vie postin

Korpoströmin satamassa paatti poikineen,

Korpoström – näkemiin. Seuraava kohde odottaa jo meitä.

 

 

Ruotsi-Suomi Saarihyppely – Turunmaan saaristoon

Ahvenanmaalta, Långnäsistä matka jatkuu yhteysaluksella kohti Turunmaan saaristoa. Oppi numero yksi:

”Ei Turun saaristo vaan Turunmaan saaristo. Turkulaiset yrittävät omia saaristonkin. Se närkästyttää saaristolaisia”, yhteysaluksella opastettiin toimittajamummoa.

Otsikko meni uusiksi. Myönnytys sanavalinnalle saaristolaisten hyväksi on helppo. Olen viettänyt jokakesäisen lomaviikon Furuskärissä, Nauvon seutuvilla jo parinkymmenen vuoden ajan. Saariston karut olosuhteet ja niissä läpi talven hengissä pysyminen ja peräti matkailupalvelujen pyörittäminen ovat alituisia ihmettelyn aiheita.

Laivamatkaa Långnäsistä Korpoströmiin kestää viitisen tuntia. Luonto panee parastaan. Meri kimaltelee tyynenä ja aurinkoa riittää taivaan täydeltä. Niin ranskalaiset kuin pohjoismaalaiset osallistujat myhäilevät tyytyväisinä. Kaikki saaristomatkailun järjestäjät tietävät, että saaristossa järjestetty tapahtuma on riski, mutta myös suuri mahdollisuus jättää unohtumaton muistijälki osallistujan mieleen.

 

Yhteysalus pysähtyy Kökarissa, mutta me jatkoimme matkaa. Jos haluaa lyhentää viiden tunnin merimatkan puoleen, niin kannattaa jäädä Kökariiin ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä.

Suomen ja Ruotsin välissä sijaitsevaa saaristoa luonnehditaan maailmanmitassakin ainutlaatuiseksi. Samaa mieltä ovat myös Defence tour -reissaajat.

 

Ranskalainen David ihailee näkemäänsä: ”Ainutlaatuiset maisemat. Pieniä saaria joka puolella”. Turunmaan saaristo.

 

Yhteysaluksella Jan-Mikael ruorissa tai oikeastaan napissa. Nykyaikaista alusta ohjataan napilla ja ruori on vain varalla. Långnäs-Korpoström

 

Nykyaikaista alusta ohjataan napilla ja ruori on vain varalla. Långnäs-Korpoström

Kartta yhteysaluksen ohjaamossa/ Långnäs-Korpoström

Jaloa kaffia sitten maissa.

Yhteysaluksen olohuone /Långnäs-Korpoström

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – Smakby, Ahvenanmaa

Lounaspaikkamme wc-jonossa (vessoja on aina liian vähän bussiryhmille) on oiva tilaisuus tutkiskella Michael Björklundin, tutummin Micken diplomeja. Niitä riittää seinän täydeltä: vuoden kokki Ruotsissa, Suomessa, Bocuse d´Or ja vaikka mitä.

Smakbyns Krog, Bod och Bränneri on yksi Micken luomuksista. Se sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa. Smakby – makukylä,  ei hassumpi nimi hänen kunnianhimoiselle hankkeelleen. Micke ei nimittäin aio tyytyä jo olemassa olevaan ravintola-puoti-tislaamo –toimintaan vaan toiveissa on kokonainen makuhermoja kutkuttava kylä.

Eipä Micke diplomejaan turhaan ole saanut. Ruoka on erinomaista (kanongod, sanoisi ruotsalainen) vaikka Mickeä ei näkynytkään mailla halmeilla. Hän on kuulemma Loviisassa jossain ruokatapahtumassa. Paikalla vetovastuussa on keittiömestari Ted Eloranta (avauskuvassa).

Alkuruoaksi maa-artisokkakeittoa, pääruoaksi lihapullia ja muusia ja jälkiruoaksi Ahvenanmaan pannukakkua.

Ruoka maistui, tunnelma oli mukava ja tarjoilijat hymyileväisiä. Pöydässämme kuitenkin virisi keskustelu, kun tarjoilijat juoksuttivat lautaset pöytiin kaikki intoleranssit vuorollaan suureen ääneen huhuillen. Tämä ilmiö on tavattoman yleinen. Eikö löydy hienotunteista tapaa saattaa erikoisruokavaliolautaset oikeille ruokailijoille, niin ettei ihmisten yksityisasioita huudella koko ravintolasalille? Toisaalta kaikki eivät koe intoleranssejaan yksityisasioiksi, sillä löytyyhän joukostamme niitäkin, jotka pöydässä kuin pöydässä luennoivat moninaisista tuhnutaudeistaan kanssaruokailijoiden riemuksi.

Keittiömestari Ted Eloranta kertoo mitä tuleman pitää ruokalajien suhteen. Smakby, Ahvenanmaa

Ravintolasalissa mahtuu viettämään suurempiakin tilaisuuksia. Smakby, Ahvenanmaa

Iloisia tarjoilijoita, tässä yksi heistä. Smakby, Ahvenanmaa

Ravintolan alakerrassa toimii tislaamo. Smakby, Ahvenanmaa

Näissä muhii ilolientä. Smakby, Ahvenanmaa

Ravintolan etuosassa on myymälä, josta voi ostaa makoisia kotiinviemisiä – ja tietenkin Micken kirjan.

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – seuraavaksi Ahvenanmaalle

Matka jatkuu M/S Gabriellalla Tukholmasta Ahvenanmaalle. Laiva saapuu Maarianhaminaan puolenyön tietämillä ja aikaa poistumiseen on vain vähän ennen kuin laiva jatkaa kohti Helsinkiä. Aikamoinen härdelli hyttikäytävillä,  kun yritimme löytää laivasta ulos. Missään ei tietenkään näy henkilökuntaa ohjaamassa. Kerrassaan ihme, että koko porukka on kasassa, kun yön pimeydessä siirrymme laivasta takseihin ja takseista Hotel Pommerniin.

Pieni vilkaisu Maarianhaminaan aamusella.

 

Maarianhaminan satama

Maarianhaminan satama

Maarianhaminan Merikorttelit

Maarianhaminan Merikorttelit: parkkikielto saksaksi!

Maarianhaminan Merikorttelit – museorakennus

Maarianhaminan Merikorttelit – kaikenlaiset roistot tervetulleita

 

 

Pub Niska – Ahvenanmaa – Maarianhamina

Merimetsopitsaa – Pub Niska

Pub Niskan erikoinen nimi avautuu juopotteluhistorian tuntijalle. Algot Niska oli kuuluisa viinan salakuljettaja ja pubi on saanut siitä nimensä.

Kapakki kuuluu tunnetulle ahvenanmaalaiselle kokille Michael Björklundille, jonka Smakbyn ravintolaan tutustumme myöhemmin. Sitä ennen bussissa nauramme joukolla netissä kiertävälle videolle, jossa Micke kertoo suomen kielellä miten puuroa valmistetaan.

Skeptikko minussa ihailee markkinointitapaa. Klikkauksia ja jakoja on epäilemättä valtavasti. Kokin tavanneet vakuuttavat:

”Micke puhuu oikeasti noin huonosti. Laittaa sanat vain peräjälkeen.”

Ai nii, Pub Niskassa kuulemma tarjoillaan merimetsopitsaa (skarvplåtbröd) 21-23.9.2018.

Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti. Mites tämä nyt näin meni?

 

Maarianhamina – Merikortteli – Aika hauska hiekkalaatikko!

Historiallisia postiteitä ja punaisia mattoja

Matkaoppaiden eittämättä suosikkitarinoita ovat punaiset tiet.

”Ahvenanmaalaiset levittävät turisteille punaisen maton”.

Niin, siltä se aina silloin tällöin näyttääkin, kun ajelemme kohti Bomarsundin linnoituksen raunioita. Vaikka kyllä osin ovat mustiakin, mikä varmaan johtuu uudemmasta asvaltista. Punainen väri – tai ennemminkin roosa – saa tiedonhaluiset toimittajat kaivelemaan kuukelit esiin. Kiivaanoloinen väittely bussissa jatkuu kunnes herra Kuukeli ratkaisee asian. Onko rapakivi sama kuin punainen graniitti? On.

On helppo kuvitella pyöräilevänsä näillä main. Tasaista maastoa ja maantien laitaa myötäilee erillinen pyörätie. Jonkun kilometrin ajamme Ruotsin vallan aikaista postitietä. Sitä pitkin kiikutettiin kirjeet Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun ja sieltä eteenpäin aina Pietariin asti.

Bomarsundin rauniot

Pyöräilyä, kalastusta. Tuo kaikki on tuttua kun Ahvenanmaasta on kyse. Tämän kertaisen reissun teemana on saariston puolustuskohteet. Johdonmukainen jatko vie meidät Bomarsundin linnoitukseen – tai mitä siitä nyt on jäljellä. Ei paljon, mutta tarinoita sitäkin enemmän ja suunnitelmia alueen kehittämiseksi matkailijoiden iloksi.  Vessa ainakin nyt olisi tarpeen, sillä näen jo yhden sun toisen vilkuilevan Bomarsundin esittelyn aikana puskapissapaikkaa, jota ei ole. Aakeeta laakeetaa riittää ja aamukaffit pyrkivät ulos.

Bomarsundin linnoituksen rakennusprojekti aloitettiin kun Suomi oli Venäjän vallan alla. Siitä kaavailitiin Venäjän läntisintä puolustuspaikkaa. Keskeneräinen linnoitus tuhoutui Krimin sodassa 1854.

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaa – Oppaamme Geir esittelee miltä linnoituksen piti näyttää.

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaa – torni tykkeineen

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaa – Tornista aukeavat näkymät

Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaalla. Aika tuju kanuuna. Kanonstor kanon!

Bomarsundin linnoitus, Ahvenanmaa.

Mahtaisiko olla tyrnipensas kuvauksen kohteena?

Bomarsundin maisemia dokumentoimassaTurun ammattikorkeakoulun opiskelija.

Bomarsundista pienen matkan päässä on myös hautausmaa, jossa mielenkiintoista historiaa.

 

 

Ruotsi-Suomi saarihyppelyllä – Gålö ensimmäisenä vuorossa

Oletko kuullut hylkeistä bongaamassa sukellusveneitä? Tai huippusalaisesta operaatio Palmenista? Gålöstä? No, en minäkään, ennen kuin osallistuin Turun ammattikorkeakoulun organisoimalle saarihyppelylle. Kävimme Ruotsissa Gålön saarella, joka joskus aikoinaan oli saari mutta nykyään kiinni mantereessa, sekä Ahvenanmaalla, Korpoströmissa ja Örössa. Neljän saaren hyppelyn tarkoituksena oli löytää kehityskohtia matkailupalveluissa.

Gålön saarelle on Tukholmasta matkaa nelisenkymmentä kilsaa, reilun puolen tunnin bussimatka. Bussiaikataulut löytyvät tästä.

Matkasimme kuitenkin tilausbussilla. Bussissa istui matkanjärjestäjiä, toimittajia ja reissun järjestelyihin osallistuvia.
Ryssevik-opaste vilahti hieman ennen Gålö Havsbadetia, jossa pysähdyimme lounaalle. Mikähän historia tuolla Ryssevik-kylällä on?

Gålön saarelta löytyy Ruotsin eteläsaariston pisin hiekkaranta. Näin meille kerrottiin, tutustumaan emme kuitenkaan ehtineet. Kun ruotsalaiset puhuvat eteläsaaristosta, se tarkoittaa Tukholmasta etelään olevaa saaristoa. Mummon mitoilla ilmaistuna alue on kartalla sormenverran alempana kuin Tukholma.

Gålö havsbadet – Bistroon lounaalle

 

Gålö havsbadet – Bistrossa tarjoillaan ruotsalaista kotiruokaa

 

Gålö havsbadet – esteetön minigolfrata on paikan erikoisuus

 

Ranskalainen David tutkii pikkupuodissa infoa pitävän Sonjan kanssa alueen majoitustarjontaa. Gålö Havsbadet, Ruotsi

Gålön hyljeaseman salainen operaatio

Gålö Havsbadetista noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Gålön hyljeasema.

Hylkeitä ei Gålön hyljeasemalla nimestä huolimatta näy, kuvia kyllä. Ja houkuttavia kieltokylttejä. Tiedäthän, kaikki mikä kielletään, houkuttaa. Kieltokyltit ovat kuitenkin ainoastaan osoituksena menneestä maailmasta, ajasta jolloin paikalla toimi Ruotsin puolustusvoimien huippusalainen operaatio ”Operation Palmen”.  Operaation salaisista salaisimmat olivat hylkeitä.

Gålön hyljeasema – huippusalainen1940-luvulla. Nykyään toivottaa matkailijat tervetulleiksi.

Kaiken takana on Valdemar Fellenius, hyljekuiskaaja – siksi häntä varmaan nykypäivinä kutsuttaisiin, jos eläisi. Hän keksi, että hylkeitä voisi opettaa bongaamaan alueella liikkuvia vieraan vallan sukellusveneitä. Ruotsin puolustusvoimat innostui ajatuksesta. Näin turvattiin kauppalaivaston kulku saaristossa.

Tässä altaassa polski aikoinaan parikymmentäkin hyljettä. Gålö, Ruotsi

Nykyään Gålön hyljeasemaa kehitetään matkailijoiden käyttöön. Yhteisillä rahoilla kun sitä on elvytetty, niin pääsy tulee olla kaikilla. Siksi alueen pikkumökeissä yöpyjien lomassa vaeltelee myös päivävierailijoita. Mökkiläisten mukavuuksiin kuuluu tällä haavaa maisemasuihku ja ulkovessa, hyyskä kuten tällä reissulla korviin niin monesti kantautui. Huussi.

Gålön hyljeasema. – ei hassumpi ulkohuussiksi.

Gålön hyljeasema. – tästä suihkusta aukeaa hyvät näkymät.

 

Matkailutuotetta kehittävä ranskalaispari

Isabelle ja Olivier Boujou ovat kaksinkertaisia maahanmuuttajia. He muuttivat aikoinaan Ranskasta Ruotsiin. Sitten takaisin Ranskaan. Ja taas takaisin Ruotsiin. Nyt he ovat asuneet Ruotsissa kymmenisen vuotta. Isabelle pyörittää matkatoimistoa ja siksi kokonaisuuteen istuu tämä hieno hyljeaseman maisema, jonne pariskunta pykää turisteille sopivia majoituspalveluja. Mökit ovat jo valmiina, samoin keittiörakennus. Seuraavaksi on tulossa saniteettirakennus suihkuineen ja vesivessoineen. Valmista on kuulemma vielä tämän vuoden puolella. Perustukset näkyvät jo. Mahtaako täälläpäin olla ripeämpiä puolalaisia rakentamassa kuin Suomessa. Juuri putkirempan kokeneena uskallan epäillä. Mutta toisaalta jos vaikka myöhästyy, turistit varmaan tulevat vasta kesän korvilla.

 

Gålön hyljeaseman laiturilla voi istuskella saaristomaisemaa ihailemassa. Isabelle ja Olivier Boujou – harvinaista herkkua yrittäjäpariskunnalle.

 

 

Saariston puolustuskohteet -reissu on rahoitettiin EU-tuella. Turun ammattikorkeakoulun hallinnoiman Ruotsin, Ahvenanmaan ja Turunmaan saariston EU-hankkeen tarkoituksena on kehittää puolustuskohteista saariston matkailuvaltteja. Mukana seilasi matkatoimistoväkeä ja toimittajia sekä hankkeen toimijoita. Reissulta kerättiin asiakaskokemuksia, joiden avulla on tarkoitus hioa palvelut sellaisiksi, että kansainväliset matkanjärjestäjät innostuisivat tuomaan asiakkaitaan kohteisiin.