Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ruokatieto lehdistömatka

Makkaraa, olutta ja olutmakkaraa – Kotkassa ja kartanomaisemissa

Seuraavassa kohteessa Kotkan Lihamestarit maistattivat makkaraa. Raavaiden ukkien lautasille soveltuvia makkaroita, sanoo Mummo. Klassikkomakkaran Hookooblöön vannoutuneena ystävänä, bratwurstit ja muut klimppejä (lihaa säästämättä) sisältävät makkarat jäävät helposti lautaselle. Ehtaa viljaa pitää Mummon makkaran sisältää. Mutta monista kesäisistä nuotioilloista tiedän, että näille lihaisimmille makkaroille on suosijakuntansa.

Tarjolla tuoremakkaraa, makuvaihtoehtoina olut- ja chilimakkara. Tommi grillaa / Kotkan Lihamestarit, Kotka

Kyllä olisi maistunut olut makkaran kanssa. Mutta ei hätää, sillä seuraavassa kohteessa on luvassa olutta. Matka jatkuu Loviisaan, Malmgårdin kartanoon ja panimoon. 

Kumpikaan ei ole avoinna yleisölle vaan kartanokierros tai panimovierailu tulee tilata etukäteen. Mutta Malmgårdin olutta saa joistakin olutravintoloista kautta maan.

Sen sijaan Malmgårdin kartanon kupeessa olevasta kartanopuodista voi käydä ostamassa herkkuja. Aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen edellä olevasta linkistä.

Tänä kesänä 2019 järjestetään Malmgårdissa keräilyryhmävierailuja kartanokierrokselle ja panimoon. Katso ajankohdat tästä linkistä.

 

Hollantilaista uusrenesanssia –  Malmgårdin kartano

Creutzin suku on hallinnut Malmgårdin kartanoa aina 1600-luvulta lähtien. Creutz – tarkoittaa ristiä.  Salin seinällä olevassa vaakunassa näkyy  myös risti.

”Se on Apostoli Andreaksen risti”, kertoo kreivi Creutz. Kartano edustaa hollantilaista uusrenessanssia.

Isä ja poika Creutz toivottavat toimittajat tervetulleeksi Malmgårdin kartanon ovella Loviisassa. ”Tämä on meidän kotimme. Toki itäsiivessä on pienemmät yksityiskäyttöön  tarkoitetut tilat.”

 

Malmgårdin kartano, Loviisassa on Creutzin perheen koti.  Melkein kaikissa huoneissa kattomaalaus. Myöskin joissain vaatekomeroissa.

 

Malmgårdin kartano, Loviisa

 

Malmgårdin kartano, Loviisa

Kattokruunu Muranosta, Italiasta Venetsian liepeiltä. Malmgårdin kartano, Loviisa

 

Malmgårdin kartano, Loviisa.

Tuoksua antava kippo täynnä laventelia. Malmgårdin kartano, Loviisa.

Malmgårdin kartanon puodista niin herkut kuin reseptitkin

 

Malmgård, Loviisa

Ruusuja Malmgårdin kartanossa koristeena.

Malmgårdin panimo

Vaikka ruusuiselta näyttääkin, aina ei kartonoelämä ole ruusuilla tanssimista.

”Kartanon ylläpitäminen on kovaa maataloustyötä. Pienestä jyvästä saa huonon hinnan. Satsaamme kovasti raaka-aineen jalostamiseksi lopputuotteeksi. Olutpanimo on yksi tuotekehityksen tulos”, kreivi Creutz kertoo. Pian pääsemme maistamaan suvun tuotekehityksen tulosta.

 

Kreivin aikaan kartanossa – vihdoin olutta / Malmgårdin panimo, Loviisa

 

Kaslink Kouvola

Vettä ja kauraa Korialla Kymijoen varrella

Tämä ei ole mikään varsinainen matkailukohde, mutta postaan kuitenkin. Kaikki juovat vettä ja moni nauttii kaurasta valmistettuja tuotteita.  Gluteenitonta ravintoa nauttiva tuttavani tervehti ilolla näytteeksi saamiani Kaslinkin Aito -tuoteperheen juomia. Se kun ei aina kuulemma ole varmaa, voiko tiukasti gluteenittomalla ruokavaliolla oleva nauttia kauratuotteita. Joskus kuulemma kauran joukkoon on saattanut livahtaa muuta viljaa. Aito-tetroissa seisoi teksti ”gluteeniton” ja se hänestä oli hyvä asia.

Kukkosten klaanin kolme poikaa Juha-Petteri, Matti ja Tuomas jatkavat isänsä Matti Kukkosen vuonna 2001 perustamaa Kaslink Oy -yritystä. Äiti, Maire on myös päässyt mukaan maitobrändin nimenä.

Kaslink, Kouvola

Suojavaatteet päälle, kenkäsuojukset koneesta ja sitten suoraan Kaslinkin tehtaan sydämeen.

Kaslinkin uusiutumattomaski luonnonvaraksi itsensä esittelevä meijeriteknikko Ilkka Korpela (avauskuvassa) kierrättää toimittajaryhmää tehtaalla. Suojavaatteet päälle, kenkäsuojukset koneesta ja sitten hakkaavien koneiden keskelle.

”Kaura on tällä hetkellä pop. Aika näyttää miten sen käy, sillä tänään joku on hieno juttu, kymmenen vuoden päästä siitä ei puhu kukaan”.

Kaslinkin tuotevalikoimaan kuuluu myös tetraan pakattu vesi. Aika loppui juuri kun olin saamassa selville mihin tarkoitukseen myydään parin desin tetravettä. Kotimaassa en keksi mitään hyvää syytä pakatulle vedelle. No ehkä, jos tehdään valmiita eväspakkauksia. Mutta silti.

”Vesi on hyvä vientituote. Meillä Suomessa vettä tulee pysty- ja vaakasuoraan ja lisäksi on järvet, emme edes ymmärrä miten tärkeästä asiasta on kyse. Autotkin pestään juomavedellä”, Korpela sanoo. Niin se tietysti on. Olemme piloille hemmoteltuja mitä veteen tulee.

Joku toimittajista kertoo, että Suomeen tuodaan kymmenen kertaa enemmän vettä kuin sitä viedään. No jo on! Tällaiset asiat ovat aina menneet yli Mummon ymmärryksen.

Siellä se kulkee, se kaurajuoma tai mikä lie olikaan. Jos haluaa työllistyä, kannattaisi opiskella meijerialalle. Kuulemma vievät kilvan Valion kanssa valmistujat koulusta. / Kaslink, Kouvola

Kaslink, Kouvola tuotantolinjaa.

Aikamoinen jyske tämän koneen vierellä. Kaslink, Kouvola

Kaslink, Kouvola

Voi ressukkaa, tämä jäte ei tiedä paikkaansa roskien maailmassa. Se ei ole kartonkia, koska sisällä on lientä. Biojätettäkö? Ei varmaankaan, sillä sisältää kartonkia. Pakkauksen kyljessä kyllä kerottiin, että on helppo kierrättää. Kaslink, Kouvola

Mustila Viini Elimäki Finland

Kahvilla viinitilalla – Mustila, Elimäki

Lehdistöretken ensimmäinen kohde Mustilan viinitila sijaitsee Elimäellä. Siellä ympäristö-, ruoka- ja maataloustoimittajista koostunut joukko maisteli raparperipaistosta samalla kun kuunteli tirehtööri Maria Tigerstedtin esitystä viinitilojen nykynäkymistä ja haasteistakin. Paljon odotuksia oli asetettu viime vuoden alkoholilainsäädännön kokonaisuudistukseen, mutta liköörien vähittäismyynnin kohdalla helpotuksia saadaan yhä odottaa.

Mustila, Finland, Maria Tigerstedt

”Mustikkapohjaiset viinit kiinnostavat ulkomailla”, Mustilan viinitilan tirehtööri Maria Tigerstedt esitteli tilan historiaa ja nykypäivää toimittajille 11.6.2019

Tirehtöörin tiluksilla kiittelin nauhoitintani. Se työskenteli sillä aikaa, kun jonotin vessaan. Avaruuteenkin tehdään turistimatkoja ennen kuin tämä vessaongelma saadaan ratkaistua. Kun bussilastillinen saapuu kohteeseen, niin suurin osa haluaa vessaan, oli bussissa sitten vessa tai ei. Siitä syntyy jono. Niin nytkin. Aikaa oli tunnin verran. Se ei ole paljon, jotta ehtii bongata oleelliset, esittää kysymykset ja ottaa kuvat. Näyttipä joukossa olleen sen verran nopeita, että olivat ehtineet ostaa kotiinviemisiä tai kuvausrekvisiittoja. Kasvit kainalossa tepastelivat takaisin bussiin.

Aktiivisia viinitiloja Suomessa noin 25, joista Mustilan tila viidenneksi suurin.

Mustilan viinipuoti ja kasvimyymälä ovat kesäisin avoinna. Kelpo käyntikohde. Samalla voi käydä  Mustila Arboretumissa tutustumassa puulajeihin ja kasveihin.

Mustilan kartano, Mustan everstin kosto

Musta eversti on Mustilan kartanon kummitus ja Mustan everstin kosto tilan suosituin viini.

Mustila Viini Elimäki Finland

Maria Mamman herkullinen konjakkipihlajamarjahillo / Mustila Viini Elimäki Finland

Mustila Viini Elimäki

Syy se on tämäkin jäädä kotiin makailemaan/Mustila Viini Elimäki

Kun Mustilan hillot oli maisteltu toimittajajoukko (yhteensä 38 henkeä) siirtyi kauran kiehtovaan maailmaan. Siitä seuraava postaus.

Maalaismaisemassa – Elonkierto puisto, Jokioinen

Hämeen maatalousmaisemissa Jokioisilla pääsee ruuan alkulähteille. Viljat tulevat tutuiksi, kun vaeltelee Elonkierto-puistossa. Näkee miltä näyttää vaikkapa ruis, ennenkuin se päätyy lautaselle. Jos kouluaikaiset opit ovat päässeet unohtumaan, lajin voi luntata opasteista.

Aakeessa maisemassa kävellessä saattaa tulla hiki, ainakin aurinkoisina päivinä. Silloin kannattaa vetäytyä lapsia ja mummonmielisiä ilahduttavaan labyrinttiin. Avauskuvassa yksi pressireissulaisista vaeltelee vihrerlabyrintissä. Löysi näköjään tein ulos myös, sillä oli paluubussissa mukana.

Makasiinikahviossa voi myös virkistäytyä. Se on avoinna kesäaikaan.

Hyvä kohde, myös lapsille. Elonkierto

 

Missä kaikki ovat? Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Hirssipellossa .Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Elonkierto puisto, Jokioinen by Kirsti Sergejeff

Haipakkaa Vispilässä – Forssa

Totta kai, kun pressimatkasta oli kyse, myöhässä saavuimme. Hyönteistilalla aikaa vierähti, sillä kolmenkymmenen toimittajan porukkaa ei ole helppo pitää aisoissa. Kysymyksiä riittää, jokaisella kun on oma aihepiirinsäja.  Aikaa ruokailuun siis jäi vähänlaisesti.
”Ehdimme kyllä, vaikka Hämeessä ollaankin”, vakuutti ravintoloitsija Tiina Koski.

Tiina Koski on yksi Ravintola Vispilän vispaajista. Kaksi muuta ovat Krista Mänttäri ja Veli-Matti Koski.

Totta puhui.

Kolmessa vartissa kuvasimme, kuuntelimme Ravintola Vispilän historian, nykyisyyden ja lähiruokakonseptin toteuttamisen, maistoimme Siikosen pariskunnan sirkkoja ja pihattopossua. Sen verran haipakkaa piti, että jälkiruokaa vielä joku lusikoi, kun porukka suuntasi jo kohti tilausbussia, joka odotti valmiina viemään meidät seuraavaan kohteeseen, Elonkierto-puistoon.

Lähiruokalounas, Ravintola Vispilä, Forssa,

 

Pihattopossua ja kauden vihanneksia. Pari sirkkaa koristeena. A la carte listalta ei sirkkoja vielä löydy. Niitä kyllä on saatavilla, jos erikseen tilaa.

Kasvisvaihtoehto. Naapuri söi sellaista ja herkkua kuulemma oli.

 

Sirkkalassa – Tammelan Riihivalkama

Ruokatiedon viimeviikkoisen lehdistömatkan anteihin kuului käynti hyönteistilalla. Enpä ole aiemmin käynyt. Uuttera yrittäjäpariskunta Kirsi ja Jouko Siikonen on luopunut sikojen kasvattamisesta ja muuttanut sikalan sirkkalaksi. Työtä riittää jo senkin takia, että hyöteistalous on Suomessa uutta. Sirkat luokiteltiin elintarvikkeiksi vasta vajaa vuosi sitten.

Siikosen hyönteistilalla sirkkoja asustaa munakennokodeissa kolmessa niitä varten rakennetussa huoneessa. Lämpötila kuin tämän kesän Suomen kodeissa, helteisen oloista. Haju. No joo, se tulee sirkkojen ruoasta, sirkkarehusta, joka vaikuttaa sirkkojen makuun suussamme.

Sirkkojen reilun kuukauden mittainen elämä päättyy pakastamiseen.

”Se on vaihtolämpöiselle hyönteiselle luonnollinen tapa kuolla. 15 minuutissa ne vaipuvat horrokseen ja muutamassa tunnissa elintoiminnot lakkaavat”, kerrotaan EntoCube Oy:n , hyönteistaloutta Suomessa edistävän yrityksen esitteessä.

Miksi sirkkoja pitäisi syödä?

”Ne ovat varsinaista superfoodia. Proteiiniarvot vastaavat naudanlihan arvoja, mutta sirkkojen kasvatus kuluttaa huomattavasti vähemmän luonnonvaroja. Tarvitsevat vähänlaisesti vettä, rehua ja tilaa. Kasvaessaan tuottavat hyvin vähän kasvihuonepäästöjä”, summaa reissulla mukana ollut EntoCuben CMO Jonas Aaltio.

No miltä ne sitten maistuvat?

Rapeita olivat, ei kovin kummallinen maku. Jotkut löytävät pähkinän vivahteita maussa. Tässä vaiheessa oli vaikea analysoida vivahteita, hyvä kun sai muutaman pureskeltua ja äkkiä nielaistua. Olut olisi ollut poikaa niiden painikkeena.

Kirsi ja Jouko Siikonen esittelevät sirkkojen kotia. Muovilaatikoihin laitetaan reiällisiä munakennoja. Niissä sirkkojen on mukava sukkeloida.

Siikosen hyönteistila. Sirkkoja ruokakupilla.

Kirsi Siitosen sirkkaresepti.