Browsing Tag

pyhiinvaellusreitit

Palautusjuomana punaviini

Menneellä viikolla tapasin nuoren kuntosalia ahkerasti käyttävän miehen. Hän tuntui tietävän kaiken lisäravinteista ja sen sellaisesta. ”Mitä palautusjuomaa käytät tuollaisen kävelyurakan jälkeen”, nuori mies kysyi kun kuuli, että vaelsin vastikään kolmisen sataa kilometriä Espanjan pohjoisosassa.

”Punaviiniä”, vastasi vaellustarinoitani monasti aiemminkin kuullut kollega. Nuoren miehen silmät pälyilivät itään ja länteen. Ei tainnut ihan uskoa.

Mutta totta se on. Palautusmömmöittä matkani caminolla taittuvat. Joskus terästyn ja pakkaan mukaan magnesiumia. Sen sanotaan auttavan lihasten vetreyden vai oliko kramppien kanssa. Viimeiselläkin reissulla magnesium-tabletit matkasivat rinkkan ylälokerossa lähes lentokentälle asti. Olin ostanut pikkupurkin lähtiessä ja muistanut syödä muutaman. Pitkällä caminolla –  800 kilsaa pari vuotta sitten – porukat pelästyttivät minut apteekkiin asti ostamaan kaliumia. Sydäri tulisi ennen seuraavaa huippua ilman kaliumia. Söin kiltisti purkillisen ja unohdin sitten loppumatkaksi.

Niin se punaviini. Se kuuluu pyhiinvaeltajan illalliseen yhtä varmasti kuin kalaruokana bacalao, turska, jota en syö enää ikinä vapaaehtoisesti kaikkien näiden neljän, yhteensä reilun 1500 kilometrin, camino-reissun jälkeen.

Kuvassa vaeltajat ovat kokoontuneet majatalon ruokailutilaan yhteiselle illalliselle.  Se on yksi tapa ravita itseään kävelyn jälkeen, mutta vaatii  ruoan valmistamiseen osallistumista. Joskus hospitalerot hankkivat raaka-aineet etukäteen ja maksavat ne edellisen illan donativoilla, lahjoituksilla. Toisinaan taas jokainen tuo jotakin yhteiseen pöytään.

Helpoin tapa on bongata lähistöltä ravintola, jossa menu peregrinon, pyhiinvaeltajan illallisen saa reilulla kympillä. Ateria on arpapeliä. Joskus gourmet-tasoa, toisinaan taas mättöä, mutta aina on viiniä.

 

Tilastotietoa Santiago de Compostelaan saapuneista

Mielenkiintoisia numeroita tuli vastaan lehtijuttua tehdessäni.

Viime vuonna 2013 lisäkseni 708 suomalaista sai tuon kuulun compostelan eli kävi Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimistossa hakemassa todistuksen vaelluksestaan. Voihan olla että vaeltajia oli enemmänkin, sillä kaikki eivät varmaankaan hae todistusta.

Kirjoitan tällä kertaa caminon varrella olevista kaupungeista. Kiitos suomalaisen Karin sain juttuuni myös numerotietoa.

Vuonna 2013 Santiago de Compostelaan saapui 215 880 pyhiinvaeltajatodistuksen saanutta, 709 heistä oli suomalaisia. 

Lisää tilastoa kuten peregrinot sukupuolittain tai maittain löytyy linkistä

http://peregrinossantiago.es/esp/servicios-al-peregrino/informes-estadisticos

Onnelliset jalat

Helteet piinaavat  jo viidettä viikkoa täällä Suomessa. Kyllä! Saan käyttää ilmaisua piinaavat, sillä kuulun siihen vähemmistöön, joka ei marise pilvisistä päivistä ja sateesta. Ne ovat helpotus aurinkoallergiselle ihmiselle, ja liikkumisen kannalta otollisia. 

Lueskelen vähän väliä netistä Santiagon tiellä vaeltavien postauksia. Vvarpaitani kutittaa, pitäisi päästä caminolle. Postauksissa jalkineet saavat aika merkittävän osan. Syystäkin, sillä jalat ja niiden kunto ovat caminolla tärkeitä.

Minulle on varmaan suotu onnelliset jalat. Ne eivät tiedä tuon taivaalllista vaellluskengistä ja -sandaaleista. Takana kaksi caminoa 260 ja 807 km. Olen tallustellut molemmat marketin talvilenkkareissa (viimeisimmät 79 euroa) ja armeijan villasukissa (kesät, talvet, helteet, lumet) eikä minulla ole ollut yhtään rakkoa kynsien lähtemisestä puhumattakaan. 

Majapaikat

Olisi hyvä, jos ei saapuisi paikkakunnalle lopen uupuneena. Silloin kaatuu helposti ensimmäiseen tarjolla olevan yöpaikan lähimpään sänkyyn.

Majoitusvaihtoehtoja löytyy. Loppusesongista syyskuun lopussa ja lokakuun alussa omalla reissullani oli lähes runsaudenpula. Periaatteessa pyhiinvaeltajien majataloissa saisi yöpyä vain yhden yön kerrallaan. Jossain oltiin hyvinkin tarkkoja, joissain taas katsottiin matalasesongin vuoksi sormien läpi.

Santiagossa alberguet kilpailevat asiakkaista. Esitteitä oli jaossa jo hyvän aikaa ennen saapumista. Ensimmäinen yö kympin, seuraavat alennuksella. Joissain jopa viides ilmaiseksi. Ei puhettakaan yhden yön säännöstä. San Lorenzossakin vaikka on kunnallinen, pystyi majoittumaan kolme yötä ja sai vielä alennusta.

Paikasta voi päätellä paljon silmämääräisesti: onko raikkaan näköistä, tuoksuista ja minkä oloinen on virkailija.

Yöpyminen samoin kuin peregrino-illallinen näyttää olevan aina yhtäläinen yllätys. Joskus saa reilulla kympillä lähes gourmet-aterian, toisinaan taas vain vatsantäytettä. Vitosen majapaikatkin saattavat olla hyviä.

Aluksi näytti siltä, että yksityiset majatalot olisivat paremmin hoidettuja, mutta ei sittenkään. Kaikki näyttäisi olevan kiinni siitä, kuka majataloa hoitaa. Jotkut kunnalliset tai seurakunnan hoitamat ovat tosi siistejä, toiset taas epämääräisiä. Samoin on yksityisten laita. Oppaista ja keskustelupalstoilta voi tietysti katsoa mitä muut sanovat, mutta väsy ei välttämättä tule juuri sen hyväksi kehutun kohdalla.

Mihin sitten päänsä kallistaakin, uni tulee taatusti. Sen takaa liikunta, ulkoilma ja pyhiinvaeltajan myöhään nautittu illallinen viineineen kaikkineen.

Varustelua

Nettikeskusteluissa korostuu varusteiden tärkeys. Kuinka monta litraa on oikea rinkan koko. Sitten ne kilomäärät. Täytyy olla hyvät kengät. Täytyykö?

Tämä mies vaelsi syksyllä Pyreneiltä Santiagoon ilman kenkiä. 800 kilometrin matkaan mahtui kaikkea vihreästä nurmesta lumeen.

Franco Ricordi saapui Santiago de Compostelaan 2013 marraskuun puolivälissä.

Fisterraan jatkavan vinkki

Santiagosta monet haluavat jatkaa vielä maailman ääriin, meren rannalle, jossa aikoinaan pyhiinvaeltajat polttivat ryvettyneet vaatteensa. Uudestisyntyneinä he sitten saapuivat Santiagoon. 

Cabo de Finisterra/Fisterraan jalan matkaavan vinkki: Santiago de Compostelan katedraalin vieressä on säilytys, jonne voi jättää ylimääräiset tavarat mikäli palaa lentäen tai junalla  kotiin Santiagon kautta. Parilla eurolla/24 h/kolli. Pesulapalvelua saa myös. samasta paikasta. Jos on reppuaan jo raahannut satojen kilometrien matkat, helpottaa kun voi jättää liiat tavarat – mitä ne nyt sitten lienevätkin. 

Bussillakin pääsee myös Fisterraan ja moni tarttuu tilaisuuteen. Santiago-Fisterra vaellusreittiä on kehuttu, maisemat kuulemma ovat upeita.

Camino sanastoa

Tässä muutamia sanoja, joista saattaa olla hyötyä camino-vaeltajille

Peregrino – pyhiinvaeltaja, joka nykyään käsittää kaikki reppu selässä Santiagon teitä matkaavat pikkureppulaiset, pitkänmatkan kulkijat ja yöllä vaeltavat. 

Credencial – pyhiinvaeltajien passi, tarvitaan majoittautuessa

Refugio – alkujaan pyhiinvaeltajien majatalo, mutta nykyään siellä voi yöpyä kaikki, jotka omaavat passin. Vaeltamisen syitä ei kysellä.

Albergue – käytetään nykyään yleisemmin kuin refugio-ilmaisua. Kyse saman tyyppisestä majoittumismuodosta.
  • refugio municipal – kunnallinen
  • refugio parroguial – seurakunnan
  • albergue – usein yksityisten omistamia majataloja

Dormitorio – tyypillinen joukkomakuusali, jossa nukutaan yleensä kerrossängyissä.

Chinche – lude, lutikka
Garrapata – punkki

Menu peregrino – kolmen ruokalajin illallinen, johon sisältyy viiniä tai vettä ruokajuomaksi. Se sisältää yleensä tuhtia paikallista ruokaa, kasvisruokailijat lienevät pulassa. Illallinen syödään yleensä klo 19 aikoihin, joskus jopa klo 20.  Unta ei tarvitse houkutella illallisen jälkeen.

Pinxos (tapas) pikkupaloja, jotka syödään yleensä tiskillä.

Asador on ruokailijoiden tila, ruokasali.

Cafe con leche – maitokahvi, ihmejuoma, jonka avulla viisi kilometriä aamusta taittuu hyvin.

Tinto con gaseosa – sprite tai kivennäisvesi + punaviini. Tätä joivat paikalliset Navarran Espinalissa aamiaisaikaan.

Pan integral – tuhdimpi patonki, kokojyvää. Viimeistään sadan kilometrin vaelluksen jälkeen valkoisen patongin vaihtaa mielellään tähän ehkä suomalaiselle paremmin maistuvaan leipäsorttiin.

Animo – tsemppiä!

Yksin matkaan

Minulta kysellään jatkuvasti kuinka uskaltauduin matkaan yksin. No, vaihtoehtoja ei ollut, sillä kukaan tuttavistani ei pystynyt irrottautumaan kolmeksi kuukaudeksi.

Empijöille sanoisin, että simpukka roikkumaan reppuun ja menoksi. Moni pitää yksin matkaan lähtemistä hyvänä vaihtoehtona. Toukokuusta syyskuuhun Ranskan reitillä kulkee paljon porukkaa,  seuraa saa kyllä halutessaan. Sesongin ulkopuolella vaeltajia on vähemmän, silloin joutuu ajoittain vaeltamaan yksin. Lokakuu jo hiljainen.

Yksin vaeltamisen hyviin puoliin kuuluu se, että voi edetä aidosti omaan tahtiinsa. Näin useita epätahtisia vaeltajapareja: toisen jalat vipattivat kärsimättömänä kun toisen olivat kuin lyijyä tai rakot estivät etenemisen.

Huonoja puolia on tietysti turvattomuus, mutta toisaalta kaikki auttavat toisiaan – se kuuluu caminon henkeen. Normaali varovaisuus riittää. Kylän baarissa ei kannata esitellä tietotekniikkaansa ja muuta repun arvotavaraa.

Heittäydy muiden tahtiin. Aamu alkaa yleensä aikaisin jopa kuudelta: herätys, pakkaaminen (otsalampun valossa) ja aamiainen, joskus majapaikassa, toisinaan taas seuraavassa avoinna olevassa kuppilassa. Maitokahvilla jaksaa muutaman kilometrin. Kuumina päivänä on pakko lähteä ajoissa, jotta ehtii ennen iltapäivän hellettä seuraavaan kohteeseen. Aikainen lähtö palkitsee viimeistään kun aurinko nousee vuorten takaa.

Eksymistä ei kannata pelätä, sillä simpukasta paikalliset tietävät mistä on kyse ja työntävät harhautuneen oikeaan suuntaan. Kaikilla on sama päämäärä Santiago de Compostela.

Tempaus 15-18.5.2014 Riojan alueella Harossa

Aiemmin kerroin argentiinalaisesta Francosta, joka vaelsi syksyllä Pyreneiltä Santiagoon ilman kenkiä hyväntekeväisyystarkoituksessa.  Välillä oli luntakin maassa, tiedän sen, sillä itsekin vaelsin samaan aikaan reittiä.

Tiedoksi Riojan alueella oleville Francon viesti. Fundacion Vicente Ferrer -järjestön tempaus 15-18.5.2014 Harossa, Hotel los Agustinos (www.hotellosagustinos.com)

 

 

Miten kävi elämänmuutoksesta haaveilevan pariskunnan

Alkumatkasta, syyskuun 17, tapasin ranskalaispariskunnan. Heidän haaveissaan oli elämänmuutos. Aikaa vaeltamiseen oli määrättömästi, sillä molemmat olivat irtisanoutuneet töistään. Kun tapasin heidät, he olivat kävelleet jo lähes tuhat kilometriä Ranskan Grenoblesta Espinaliin. Edessä oli vielä 800 kilometriä Santiagoon. Pääsivätkö he perille? Entä kävelivätkö he vielä takasinkin tuon 1750 kilometrin paluumatkan?
Kyllä. He pääsivät perille Santiagoon  reilussa kuukaudessa.

Lainauksia Sophien viestistä.

”We arrived in Santiago on the 19th October. We have met a lot of people of many countries and made friends. Pilgrims were much younger than in France. We have shared some diners with international and unexpected groups, each one cooking or bringing something to eat.

We walked through the dry fields, the flat Meseta (5 days of rain!) and the wonderful Galicia (full of chestnut an apples to cook and share!).

Arriving in Santiago’s cathedral for the pilgrims mass was a great moment, full of melted feelings: the joy to have succeeded to go to the end, the thought to see friends and family in France after 2 months and a half on the roads, the sadness to know that all this adventure was over and that we had to separate from our friends.”

Takaisin Ranskaan he palasivat kuitenkin bussilla.

”We didn’t walk back, we took a bus, because we felt that it was the end for us.”

Entä elämänmuutos?

Uusiksi meni työ ja asuinpaikka.

”Now, we changed our works, we moved from our area, and we are living in the mountains near Switzerland. We really want to keep the contact with nature and live simply. My own faith is stronger since the way.

We often see little blue and yellow shells which are showing the way in some villages we pass through or see places were we began and it seems so strange, like a nice dream I would have done…

    Good luck for your blog and Ultreïa (”go further”)!”